Quutio on sisustuksellisesti keskivertoa hauskemman mallinen kaiutin, jonka äänenlaatu on kuitenkin kokoisekseen kovaa luokkaa. Refleksiviritetty malli pärjää musiikilla hyvin ilman subwooferia ja kotiteatteriin voi rakentaa pienempiä suljettuja kun subbari hoitaa matalimmat taajuudet.
Tehtyäni Ref1-kaiutinrakennusohjeen mielessä oli moneen kertaan se, että vastaavalla tavalla neutraali pikkukaiutin olisi sekin tarpeellinen, hyödyllinen ja hauska. Mutta niitä pikkukaiuttimia on maailmassa jo miljoona, joku juju pitäisi keksiä. Muutaman mutkan kautta päädyin tekemään Seasin 6,5-tuumaiseen koaksiaaliseen perustuvan kaiuttimen, joka soi kokoisekseen oikein hyvin ja on sisustuksellisesti ehkä keskivertoa hauskempi yksinkertaisen kuutiomuotonsa ansiosta.
Quution kotelo on 28-senttiä kanttiinsa oleva refleksiviritetty kuutio, jonka sisätilavuus on 15-millisestä levystä (prototyyppipari on koivuvaneria) tehtynä tipan yli 15 litraa. Elementti, refleksiputket ja tuet sitten vievät tuosta tilavuudesta tipan. Oleellinen ero samaa elementtiä käyttävään Purismi-kaiuttimeen on se, että Quutio on suunniteltu käännettäväksi suoraan kohti kuuntelupaikkaa kun taas Purismin idea on se, että se on seinää vasten eli sitä kuunnellaan pääosin vähän vinosta. Toinen ero on se, että Quution bassotoisto on Purismia tarkempi ja napakampi, jos toki ei yletä ihan yhtä alas. Quution basso ei myöskään yliohjaudu yhtä herkästi kuin Purismin.
Lattiakaiutinmallisessa prototyyppiparissa, joka tällä kertaa tuli viimeisteltyäkin, refleksiputket osoittavat alaspäin. Mikäli sijoitat Quutiosi jalattomana kuutiomallina suoraan tasolle, laita putket takaseinän alareunaan.
Kotelorakenne ja vaimennus
Quution voi tehdä refleksikoteloisena, mutta myös pienempitilavuuksisena, jos bassot on tarkoitus joka tapauksessa hoitaa subwooferilla. Kotiteatterissa keskikanavaksi on järkevintä rakentaa nimenomaan suljettu versio. Litteä Quutio on etulevyltään saman kokoinen kuin kuutio-Quutio, mutta syvyys minimoidaan sellaiseksi, että Seas T18REX/XACG -koaksiaalielementti mahtuu juuri ja juuri koteloon. Kun elementille varaa syvyyttä 90 mm, ei ongelmia tule. Kaiutinelementin paikka etulevyssä on sivusuunnassa keskellä ja elementin keskipiste on 100 mm kotelon yläreunasta.
Mikäli puhtaasti esteettisistä syistä niin haluat, voit litteän ja etulevyltään isomman kotelon sijaan tehdä suljetun Quution 20-senttiseksi kuutioksi. Käytännössä 20-senttisessä Quutiossa elementti osuu keskelle etulevyä.
Tukia täysikokoisessa Quutiossa kannattaa olla ainakin yksi rima per suunta. Etu- ja takaseinän välille tukirima heti elementin alapuolelle, tuon riman päälle toinen poikittain sitomaan vasen ja oikea kylki toisiinsa ja vielä kolmas tikku sitomaan katto ja pohja toisiinsa. Noin 15 x 15 -millinen puukeppi toimii hyvin, samoin muutaman sentin levyinen soiro samaa materiaalia, josta teet kotelon seinät. Refleksiviritys on tehty 42 hertsin taajuudelle eli se onnistuu esimerkiksi kahdella halkaisijaltaan kolmesenttisellä ja pituudeltaan 14-senttisellä putkella.
Vaimennukseksi sopii 250 grammaa polyesterivanua riippumatta siitä, onko kotelo noin 15-litrainen refleksi vai pieni suljettu. Refleksikotelossa on varottava, ettei tuki vaimennusaineella refleksiputkien sisäpäätyjä.
Äänensävy suunniteltu seinustasijoitukseen
Kuten käytännössä kaikki suunnittelemani kaiuttimet, Quutiokin on suunniteltu toimimaan jotakuinkin seinässä kiinni. Prototyyppien äänensävy haettiin kohdalleen sekä vanhassa puurakenteisen talon olohuoneessa että keskikokoisessa kivirakenteisessa tilassa. Seinän tuoma tuki bassoille ja alakeskialueelle on otettu huomioon jakosuotimessa ja jos laitat Quution keskelle lattiaa, soundi jää liian ohueksi. Jos Quutio muuttaa asumaan pienempään kivirakenteiseen tilaan, kannattaa kokeilla tukkia yksi tai kaksi refleksiputkea ja tarvittaessa vetää kaiutinta vähän seinältä irti. Kaksi refleksiputkea on paljon järkevämpi kuin vain yksi koska siten saadaan säätövaraa basson luonteeseen.
Äänensävy on hyvin neutraali ja bassopää enemmänkin napakka kuin voimalla jylisevä.
Äänensävy on hyvin neutraali ja bassopää enemmänkin napakka kuin voimalla jylisevä. Normaalikäytössä ja etenkin bassoa edes vähän korostavissa huoneissa (lue: kerrostalossa) refleksiviritetty Quutio riittää hyvin sellaisenaan. Isoissa tiloissa ja basso vuotavissa huoneissa (lue: puurakenteiset omakotitalot) subwoofer luonnollisesti tuo oleellisen lisän uskottavuuteen ja auktoriteettiin. Kotiteatterissa Quutiolta kannattaa suodattaa bassotaajuudet pois ja ohjata koko bassokuorma subwooferille. Kun pienen 6,5-tuumaisen koaksiaalielementin ei tarvitse toistaa bassoja, kartion liikepoikkeama pysyy pienenä ja sitä kautta ääni yleisesti puhtaampana.
Kun lukee kommenttejani bassotoiston riittävyydestä, kannattaa ne suhteuttaa siihen, että olen tottunut kotona kuuntelemaan 15-tuumaisiin pohjautuvia kaiutinratkaisuja…
Diskantti on puhdas ja kirkas, mutta ei rasittava. Jos diskanttitoisto on liian kirkas, käännä kaiuttimet vähän ohi kuuntelupaikan, se tasoittaa samalla koaksiaalielementissä ylädiskantilla olevan resonanssin. Käytännössä tuo resonanssi ei kuulu kuuntelupaikalle koska tämän kokoisen kaiuttimen kanssa kuunnellaan aina hyvin paljon tehovastetta eli heijastuksia huoneesta ja vain pieni murto-osa suoraa ääntä.
Sekä putkille että transistoreille
Quutio toimii laadukkaana pääkaiuttimena monenlaisten vahvistimien kanssa. Herkkyys jää 85-86dB kieppeille joten pariwattisen putkivahvistimen resurssit saattavat loppua kesken kun päästään albumin parhaalle raidalle. Kaiutin on kyllä kuormana helppo eli sen puolesta se toimii hyvin myös putkivahvistimilla, mutta suosittelisin ennemmin yli kymmenwattisia malleja kuin niitä ihan pienitehoisimpia. Toisaalta Quutio asui pari viikkoa Mauri Pännärillä ja toimi kaikilla hänen suunnittelemillaan ja rakentamillaan putkivahvistimilla ongelmitta vaikka tehoa oli vain nelisen wattia per kanava. Kyse on aina tarvittavasta äänen määrästä. Transistorivahvistimissa tehon määrä on äärettömän harvoin ongelma, valitse sinulle sopiva malli äänenlaadun ja ominaisuuksien mukaan.
Solisti asettuu tarkasti omalle paikalleen, läsnäolon tunne on selkeä, mutta ei korostettu.
Quutiota on helppo kuunnella koska sen äänensävyssä ei ole mitään vääristymiä. Se ei kuitenkaan ole yhtään tylsä paitsi, jos olet sitä mieltä, että tasapainoinen lounas on kilo lihaa, toinen chilejä ja palanpainikkeeksi litra vodkaa. Quutio piirtää stereokuvan hallittuna, selkeänä ja aidon luonnollisena kuten hyvillä koaksiaaleilla on tapana. Solisti asettuu tarkasti omalle paikalleen, läsnäolon tunne on selkeä, mutta ei korostettu. Tasapainoinen keskialue jatkuu diskantille, joka ei rasita pidemmässä kuuntelussa eikä myöskään niillä vähemmän highendistisillä äänitteillä.
Ainoa asia, mitä Quutio selvästi ei tee, on puske PA-henkisiä äänenpaineita. Siihen tarkoitukseen löydät AudioVideo.fi:stä vaikka miten monta muuta kaiutinrakennusohjetta.
Kuvat: Samu Saurama
Elementti, jakosuodinohje, jakosuodinosat ja tarvikkeet:
Kommentointi suljettu.