Elac Debut B5 -jalustakaiuttimet testissä

Täyteläistä tasapainoa

Jos laitat silmäsi kiinni ja vain kuuntelet, Debut B5 uskottelee, että ostit kymmenen kertaa kalliimmat ja suuremmat kaiuttimet.

Se Mösjöö Jones, Andrew, puhuin hänestä ensimmäisen Elac Debut -sarjasta testatun tuotteen, S10EQ-subbarin, kohdalla. Mies, jota eivät ainakaan suomalaiset tunne. Mies, joka ei ole TV:stä tuttu - ei edes Music TV:stä. Mies ei ole julkkis, mutta siellä tuntemattomissa taustoissa tekee työtä, jota on hyvin nautinnollista kuunnella. No niin, nyt minä jo paljastin jotain oleellista testikaiuttimista. Tai itse asiassa ehkä aloituskuva jo teki sen.

Elac Debut -sarjan idea on tehdä mahdollisimman halvalla hyvät hifikaiuttimet. Hinta näkyy viimeistelyssä, ei eksoottista sademetsän viimeisen puun viilua vaan musta vinyylipinta. Ihan makea, sellainen harjattua alumiinia muistuttava, mutta aina musta ja tosiaan sitten aitoa muovia. Vaihtoehtoja ei ole. Etumaskit kiinnittyvät metallinastoilla ja ilman maskeja nastat sojottavat etulevystä. Pakkauskin on tehty perinteisesti ekoihmisen vinkkelistä vihonviimeisillä isoilla styroks-palikoilla, ei mitään taitavia pahvista taiteltuja corrugameja suojaamassa reissaajaa pahalta maailmalta.

Pelkistettyä, mutta toimivaa.
Oliko LOTR:ssa myös Aramid...?

Subbareita lukuunottamatta Elacin Debut-sarjan bassoelementeissä näyttelee pääosaa Aramid-niminen tapaus. Ei, se Lord Of The Rings -elokuvan hahmo oli vähän eri nimellä. Aramidi on muovikuitu, jota on käytetty pitkään esimerkiksi lennareissa ja luodinkestävissä liiveissä. Nomex ja Kevlar pohjautuvat juurikin aramidikuituun. Minä en omista asetta joten en voinut kokeilla, kestäisikö B5:n bassokartio, jos sitä ampuisi. Veikkaan, ettei. Mutta on se makean näköinen ja akustisesti erittäin hyvin toimiva.

Suuntain diskantilla! Vaan itse asiassa ei ole Elacin ensimmäinen kerta, aktiivikaiuttimissa valmistaja on käyttänyt diskantin suuntainta aikaisemminkin. Saksalaisten ideologiaan suuntakuviota muokkaava suuntain ei yhden aktiivikaiutinmallin jälkeen ole sopinut, mutta Elac America ei moisesta piitannut, eikä varsinkaan se mies nimeltään Andrew Jones. Joten Debut-sarja käyttääkin tekstiilikalottidiskantin edessä pientä suuntainta.

Suuntain muokkaa diskantin säteilykuviota kapeammaksi jakotaajuuden ympäristössä eli samankaltaisemmaksi sen bassokeskiäänisen kanssa, näin elementtien sovitus toisiinsa onnistuu paremmin. Lisäksi suuntain parantaa hyötysuhdetta, enemmän puhdasta ääntä samalla teholla eli toisin sanoen vähemmän säröä.

Käytännössä suuntain ja diskantti ovat piilossa metalliverkon takana. Varmaan se on design-juttu, mutta minusta Debut-sarja olisi näyttänyt paljon arvokkaammalta ilman tuota ritilää. Makuasioistahan ei voi kuin kiistellä.

Ritilän takana on piilossa diskantti suuntaimineen.

Debut B5:n käyttöohjeessa sanotaan, että sopivin paikka kaiuttimelle olisi lähellä nurkkaa. Noin 30 - 60 sentin päässä etu- ja sivuseinästä (mieluummin ei bassoelementistä mitattuna samaa etäisyyttä kumpaankin seinään). Etsimällä tuolta nurkan läheiseltä alueelta sopivin kohta, kaiutin saa riittävästi - mutta ei liikaa - tukea bassotoistolle huoneesta. Ok, sopivaa paikkaa etsimään ja jotain bassopitoista testimusiikkia serveriltä, soikoon Infected Mushroom.

Kävi pahasti, todella pahasti

Elac Debut B5 on kaiutin, jonka paras paikka olisi ehdottomasti sokkokuuntelukankaan takana kun kaiutinta tuntemattomat hifiharrastajat koittaisivat arvuutella sen hintaa ja kokoa. Äänenvoimakkuus ensin sellaiseksi, että kaiuttimesta ei yritetä repiä enempää puhdasta ääntä kuin siitä ongelmitta voi saadan ja sitten kuunteluraati nöyränä arvioimaan.

Uskon, että kokoluokaksi veikattaisiin kohtuullisen jykevää lattiakaiutinta. Tähän on kaksi syytä. Yksi on tietysti se, että bassotoisto venyy varsin alas. Valmistaja sanoo alarajataajuudeksi 44 hertsiä, mutta huoneesta riippuen voidaan päästä 30 hertsin suunnalle. Näin minun kuunteluhuoneessani kävi. Toinen jykevään lattiakaiuttimeen viittaava piirre on se, että B5 ei jumputa yläbassoa ylenpalttisesti monen liikaa henkseleitään paukuttavan pikkukaiuttimen tavalla. Bassoilla on voimaa ja huonetta hyödyntävän suunnittelun ansiosta ulottuvuutta ilman tarpeetonta uhoamista. Kolmas asia on se, että diskantti on rauhallinen, sekään ei yritä alleviivata olemassaoloaan millään tavalla.

"Sykkii hyvin. Ei yhtään
liian kevyenä vaan täyteläisen
miellyttävän ja kuitenkin
rytmikkäänä."

Hyvä on, hämmentävän hyvä bassotoisto ja tasapainoisen kohdallaan oleva diskanttipää. Miten sitten se niiden välinen alue - se kaiuttimen kaikkein oleellisin juttu eli keskialue? No se on se kohta, jossa sokkoverhon takana olevat kuuntelijat harhautuisivat kuunneltavan kaiuttimen hintaluokkaa veikatessaan todella pahasti. Olen kuullut monia kymmenen kertaa kalliimpia kaiuttimia, joissa keskialue on pahasti solmussa ja tässä se ei ole sitä yhtään.

George Bensonin kädet kitaralla näkyvät hyvin selkeinä So What -kappaleella ja svengi kulkee eteenpäin mehevänä. Herbie Hancockin Doin' It sykkii hyvin, mutta ei yhtään liian kevyenä vaan täyteläisen miellyttävän ja kuitenkin rytmikkäänä. Billie Holidayn I'm a Fool to Want You -kappaleella Billie nousee intiimin lähelle isona ja viekottelevana.

Täydellinen kaiutin?

"Jumaliste! Tekikö Elac
amerikkalaisella avustuksella
täydellisen kaiuttimen?"

Jumaliste! Tekikö Elac amerikkalaisella avustuksella täydellisen kaiuttimen? Ja karvan yli 300 eurolla per pari! No ei tietenkään, mutta hämmentävän hyvän kyllä. Jos ihan tarkkoja ollaan niin aivan ylin oktaavi, se 10 - 20 kilohertsin välinen alue ei toistu niin puhtaasti kuin voisi. Aika vähän vain haittaa kun kuunnellaan musiikkia eikä tuijoteta tietokoneen ruudulta mittausohjelman suoltamia käppyröitä. Keskidiskantilla on pieni kohouma, joka tulee tietyillä äänillä esille etenkin silloin kun tuutataan B5:n äänenpainekykyjen äärirajoilla. Lisäksi ylin diskantti on hieman vaimea ja se niistää vähän parhaasta ilmavuudesta. Mutta kuten sanottua, kovin vähän nämä asiat kiinnittävät hyvällä musiikilla huomiota. Eli älä kuuntele huonoa musiikkia!

Sitten se, että Elac Debut B5 on kuitenkin suhteellisen pieni kaiutin, kompakti kotelo ja 5,25-tuumainen bassokeskiääninen. On selvää, että sen äänenpaineelliset rajat tulevat vastaan aiemmin kuin kookkaissa ja isoelementtisissä kapistuksissa. Vaan jos asuisin kerrostalossa niin naapurin rouvan otsarypyt ja harjanvarsi sykkisivät paljon kovempaa kuin parhaillaan soivan Analog Pussyn Hanging Myself Cofortably -kappaleen syvälle möyrivä bassobiitti. Ei B5 ole PA-kaiutin, ei edes pieni sellainen, mutta normaalikäyttöön äänenpainevarat ovat hyvät etenkin kun bassopää hyödyntää hyvin huonetukea.

Kaiuttimesta saatavaa puhtaan äänen määrää toki parantaa hurjasti se, että kytket B5:t AV-vahvistimeen, määrittelet kaiutinasetuksista ne pieniksi ja ohjaat siten bassot erilliselle subwooferille. 80 - 100 hertsin alapuolisen osuuden suodattaminen pois B5:lta sekä kasvattaa reippaasti käytännön tehonkestoa että parantaa keskialueen puhtautta kun pienen elementin ei tarvitse lepattaa hurjasti bassojen tahtiin.

Pienet elementit tarkoittavat myös pientä suuntaavuutta eli sitä, että huone peittää helposti ne pienimmät yksityiskohdat. Stereokuva on muutaman metrin kuuntelumatkalta selkeä, mutta ei mitään teräväpiirtoa. Igor Stravinskyn Tulilintu-baletin alku ei taio minua konserttisalin kolmannen rivin keskelle vaan jättää nojailemaan vähän kauemmas. Ei se tee Tulilinnusta yhtään vähemmän kaunista, mutta jos se isojen paneelien ilmavuus on sinun juttusi niin parempi vain maksaa kiltisti isoista paneeleista.

Akustisella musiikilla erottaa nopeimmin senkin, että keskialueen läpikuultavuus ei ole kovan sarjan kilpailijoiden tasolla. Ei edes läheltä kuunneltuna, jolloin huoneen vaikutus minimoituu. Eli jos rahaa on niin toki parempaakin on tarjolla, mutta ei välttämättä ihan pienellä lisäpanostuksella.

Kun ajattelee kokonaisuutta niin pienen ja halvan kaiuttimen kompromissit on Elac Debut B5:n kohdalla osattu miettiä todella tarkkaan. Tulos on täyteläisen rauhallisesti ja tasapainoisesti soiva pieni purnukka, jonka suorituskykyä on todella vaikea uskoa tästä hinta- ja kokoluokasta. Ai palautanko testin jälkeen? No en tasan tarkkaan palauta, minulle nämä jäävät! Hämmentävät hyvät halvat pikkukaiuttimet, minä jatkan Club for five -bändin Tummat silmät, ruskea tukka -kappalella.

Lyhyesti: Täyteläisen tasapainoiset soinniltaan, pelkistetyn yksinkertaiset lookiltaan.
Hinta: 319 euroa parilta
Maahantuoja:Scanteknik

Elac-kauppiaasi:















Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 

Kommentit

Noo, onkos nämä paremmat ku B&W 685 S2:et?

Ehkä joudut käymään kokeilemassa...

Entäs verrattuna HM-122 :) sama kokoluokka, bassoulottuvuus. Yleissointi...

Valitaan vertailukohde hinnan mukaan...

Behringer B2030A saa T -kaupasta hintaan 299€/pari, perille toimitettuna. Ko. kaiutinhan on saanut tälläkin palstalla suitsutusta, jos ei ulkonäöstään, niin toistosta.

Kuinkahan kävisi vertailussa B2030A vs. Elac Debut B5?

Koska olen impulsiivinen hölmö, tein jotain mitä en ole koskaan ennen tehnyt - eli ostin kyseiset kovapuhujat sokkona, kuulematta, pelkästään tämän testin perusteella.

Harmittaako? No ei todellakaan!

Noin 10m2 huoneessa oleva kakkossettini soi nyt vangitsevan hienosti. Kaiuttimia täällä on käynyt enemmän kuin voi yhdellä setillä sormia ja varpaita laskea ja kaikilla on ollut puolensa. Joku on kauniin sävykäs, toinen innostavan dynaaminen, tai erotteleva jne.. Mutta Elaceissa on löydetty hieno balanssi. Tuntuu kuin aiempien ämyreitteni hyvät puolet -tässä tilassa - olisi yhdistetty näihin purnukoihin. Naurettavan hyvät pikkupöntöt.. (Vaativat kyllä vahvaimelta kohtuullista jerkkua kunnolla laulaakseen)

Samu Sauramalle/Luxille: miten näillä taittuu pop-/rock -osasto? Riittääkö alapää, vai olisiko F5 parempi vaihtoehto (jos haluaa pärjätä ilman subbaria)? Tilana on 30 neliön olohuone...

Luit varmaan jutun F5:stä (http://audiovideo.fi/testi/elac-debut-f5-ja-f6-lattiakaiuttimet-testissa)? Kun äänenvoimakkuutta nousee yhtään, F5 kestää paremmin. Ihan siksi, että siinä on paljon enemmän säteilevää pinta-alaa eli yhden kartion tarvitsee tehdä paljon vähemmän töitä. Bassopään ulottuvuus ei F5:ssä ole juuri erilainen kuin B5:ssä. Jos haluat alemmas ulottuvaa bassoa, lisää subbari.

OK! Kiitos!