Kaiutinrakennusohje Suuri pyöreä, hifi-PA 15-tuumaisella koaksiaalielementillä

Läpikuultavaa voimaa

Koaksiaalielementti on pop. Iso elementti on pop. Nyt ne saa yhdessä rakennusohjeessa, joka hätistelee äänenlaadullaan Nitrosäiliötä.

Olen pyöritellyt päässäni isoon koaksiaalielementtiin pohajutuvaa kaiutinta jo aika monta vuotta. Kokeilin PHL:n ja BMS:n 15-tuumaisia koaksiaaleja ja ovathan ne mainioita kapineita. Molemmat vain ovat tavallaan liian järeällä moottorilla tehtyjä. Niistä saa hurjan hyvän hifi-PA:n, jos käytössä voi olla sähköinen oikaisu alakeskialueelle ja bassopäälle.

Suuntaimina diskantille PHL 5240 ja BMS 15C362 ovat vielä vähän parempia kuin Eighteen Soundin 15NCX750, mutta niistä on vaikea tehdä passiivikaiutinta, jonka bassopää soisi riittävän täyteläisesti. Ainakaan ilman kottikärryllistä osia jakosuotimessa. Ei 15NCX750 sekään ole ihan ideaalinen, mutta niin hyvä, että puolustaa kohtalaisen suurta hintalappuaan hyvin.

Looginen luonne

Vaikka Suuri pyöreä onkin passiivinen kaksitiekaiutin, joka ei kaipaa subwooferia, sen bassopää on erilainen kuin esimerkiksi saman kokoluokan Nitrosäiliössä. Syy on ihan se, että koaksiaalielementin on oltava korkeammalla, jotta sen keskipiste saadaan jotakuinkin kuuntelijan korvan korkeudelle.

Tämä taas tarkoittaa, että lattian bassoja korostavaa vaikutusta ei voida käyttää yhtä hyvin kuin erillistorvellisen kaiuttimen kanssa - tai varsinkaan kolmitiekaiuttimessa. Toisaalta tämä kaiutin toimii hyvin seinänkin vieressä ja voi siten hyödyntää sieltä saatavaa korostusta matalille taajuuksille.

Suuren pyöreän yleisluonne ei ole kuten esikuvansa, Suuren pyöreän metsästäjän eli varsin paljon hyvästä ruoasta pitävän vanhimman kissamme. Siinä, missä kymmenen lempinimen katti on varsin pyöreä ja harvoin kiireinen niin kaiuttimena Suuri pyöreä on hyvin nopea ja vaivattoman kevytliikkeinen. Bassopäässä on voimaa ja ulottuvuutta, mutta ei paksuutta tai löysäilyä vaan kontrolloitua iskua ja rintalastassa tuntuvaa potkua.

Yleinen äänensävy on tietysti tasapainoinen ja lisäksi sitä on helppoa hienosäätää oman maun mukaan. Jo yhden pykälän muutos komponenttiarvoissa tekee selkeän eron. Mittauskäyrästä näkee, että taajuusvasteessa on aaltoilua. Se kuuluu, mutta paljon vähemmän kuin osaisi olettaa, ja monella kappaleella ei käytännössä ollenkaan.

Fyysisiä kokemuksia kuuntelusta

Jo yhden toimiston lattialle kasatun protosuotimen kasaaminen paljasti hyvän koaksiaalin perushyveen, koherenssin. Ääni on eri tavalla yhtenäinen kuin juuri missään kaiuttimessa, jossa ääni tulee useammasta pisteestä. Äänensävy vain oli vielä tässä vaiheessa hakusessa. Toimiva äänensävy kun saadaan vain ensin mittaamalla perusasiat kuntoon ja sitten tuttuja kappaleita tutussa akustiikassa kuuntelemalla ja säätämällä sävy niiden mukaan kohdalleen. Kyse on desibelistä siellä ja toisesta täällä - asioista, joita on joskus vaikea nähdä mittakippurasta, mutta helppoa kuulla.

"Ääni pysyy hyvin puhtaana
eikä ala käydä ollenkaan
tukkoiseksi, säröiseksi
tai muuten ahdistuneeksi."

Kahden suotimen valmistuttua ja kaiutinparin soitua hetken diskantti alkoi jo tuntua aika räväkästi iskevältä. Aioin nousta laskemaan sen tasoa ja yskäisin. Mitään ei kuulunut. Paitsi musiikki. Se toimittajan kröhäisy siis jäi aivan liian hiljaiseksi kuunteluvoimakkuuteen nähden ja tajusin, että kuuntelen todella lujaa. Ja vasta siinä vaiheessa Analog Pussyn Trance N Rollin räkäinen yläpää alkoi ottaa korviin. Suuri pyöreä on vaarallinen, se yllyttää avaamaan hanaa lisää ja lisää koska ääni pysyy hyvin puhtaana eikä ala käydä ollenkaan tukkoiseksi, säröiseksi tai muuten ahdistuneeksi.

Sain muutamankin kerran ensin sanoa ääneen "kuinka kovalla tämä on" ja sitten toistaa saman selvästi kovempaa. Sen jälkeen äänenvoimakkuuden lasku, ja melkein heti perään takaisin lisää hanaa ja sitä myöten lisää groovea, lisää fiilistä, lisää hymyä huulille.

Herbie Hancockin Doin' It -kappaleessa on iskua ihan eri tavalla kuin pikkukaiuttimissa, tai edes Yksisilmäisten veljesten suurimmassa. No, maksaahan 15NCX750 kuusi kertaa sen, mitä Yksisilmäisen elementti eli asioiden oleellinen parantuminen onkin vähintään suotavaa.

Igor Stravinskyn Keijukaisen suudelma vie suoraan konserttisalin parhaalle paikalle ja salin valaistus piirtää kunkin instrumentin ja instrumenttiryhmän hyvin kauniina paikoilleen. Samoin Mission Impossible -soundtrackin raita The Heist demonstroi, miten Suuri pyöreä avaa elokuvamusiikkiin todella hienon vision. Yleensä kuuntelen vain tuon yhden kappaleen, mutta nyt unohduin sujuvasti soittamaan raidan toisensa perään. Hyvä elokuvamusiikki kun on aivan mainio äänellinen tarina, täynnä pieniä detaljeja ja vahva tunnelma. Etenkin se yksittäisten detaljien erottuminen ja niiden saumaton osa kokonaisuutta viehättävät hyvin paljon.

Bassoa numeroina ja tunnelmana

Bassopää ylettyy huoneesta riippuen noin 40 - 50 hertsiin vapaassa sijoituksessa. Seinustasijoitus ja refleksiputken tukkiminen venyttävät toiston vielä vähän alemmas. Nämä numerot vain kertovat kovin kovin vähän siitä, millainen Suuren pyöreän bassopää on.

Esimakua aiheesta antaa se, että tuuttasin juuri Infected Mushroomin Dancing With Kaddafia vapaasti sijoitetuilla kaiuttimilla. Nyt silmät vuotavat ilon kyynelistä, kädet tärisevät ja suupielet vapisevat. Minä irvailen aika ajoin perinteisille pienille hifikaiuttimelle, juuri tästä syystä. Ison kaiuttimen kyky välittää musiikkia verrattuna sellaiseen siroon ja sisustusystävälliseen jalustapömpeliin on kuin vertaisi ravintola-annosta mustavalkoiseen kuvaan einespizzasta.

En tietenkään tarkoita, että vain itse rakennettu olisi hyvä. Tarkoitan, että pikkukaiutin on pikkuinen ja vaikka hyvä sellainen jo vähän fiiliksiä tuokin niin ison kaiuttimen dynamiikka ja auktoriteetti ovat aivan eri asia. Tosin myös asia, jota on vaikea kokematta uskoa. Kyllä, se pikkukaiutin on joskus helpompi saada hyväksyttyä olohuoneeseen. Onneksi on kuitenkin niitäkin tilanteita, joissa oikea kaiutin saa sijoittua paikoilleen ja täyttää kuuntelijat musiikin sielulla.

Suuri pyöreä pystyy välittämään musiikkia sen verran välittömästi, että se sai minulle kyynelet silmiin useammallakin tutulla kappaleella.

Musiikin luomat mielikuvat

Metallican kihisevä ja tukkoon miksattu Die, Die My Darling ei ota korviin, jos äänenvoimakkuus on edes sinnepäin järkevä. Sen sijaan toivottoman tukkoon rutatusta äänitteestä on kyllä sitten hämmentävän helppoa poimia ääniteteknisiä nyansseja vaikka kuinka.

Vuodelta 1984 oleva kappale For Whom the Bell Tolls kuulostaa juurikin aikakauden heviltä, mutta se ei vähennä tippaakaan kappaleen tunnelmaa. Jos tietäisitte, että isäni toi tuolloin Tikkurilan kirjaston musiikkiosastolle juuri saapuneen Metallica: Ride The Lighting -kasetin minulle viikonlopuksi ennen kuin se lähti normaaliin lainauskiertoon, väittäisitte minua kappaleen suhteen puolueelliseksi. Turvallisempaa siis olla mainitsematta, että siitä alkoi minun Metallican kuunteluni ja tuo kyseisen kappaleen kohta oli pienen pojan jäljiltä kirjaston kasetilla jo melko kulunut yhden viikonlopun jälkeen.

Vaan sitähän hyvä musiikki on. Tunnelmia, muistoja, tilanteita, mielikuvia. Hyvä musiikki vie ajatukset niihin tilanteisiin ja hetkiin, jotka ovat olleet tärkeitä ja joihin tuo musiikki on liittynyt. Metallica: One, Aerosmith: St. John, Dire Straits: Water of Love, Orbital: The Saint, Propellerheads: Oh Yeah?, Rinneradio: TeoTeo, Sepultura: Desperate Cry ja miljoona muuta hyvää kappaletta.

Punaisella vapaakenttävaste suoraan edestä, vihreällä 20 astetta sivusta ja sinisellä 60 astetta sivusta. Bassovaste ei mittaustavasta kerro totuutta, katso todellinen bassovaste seuraavasta kuvaajasta.

Niin, teitä tietysti kiinnostaa enemmän se, miten tälläiset voi tehdä.

Absoluuttinen potku

Tiukin potku Eighteen Sound 15NCX750:stä, alabassojen vaimeuden kustannuksella, saadaan 50 hertsiin viritetystä satalitraisesta refleksikotelosta. Tai tietysti suljettu on vielä tarkempi, mutta se vaatii ehdottomasti subwooferin. Satalitrainen refleksiviritetty jalustamalli toimii vielä jotenkin järkevästi ilmankin. Sen sijaan alemmas toistava 150-litrainen prototyyppi oli bassoiskultaan selvästi liian pehmeä. Ne boksit päätyivät kierrätykseen eikä niistä sen enempää

Kotelon korkeudella 605 mm saadaan hyödynnettyä se normaali levyn leveys. Sirkkelin terän viemä paksuus huomioiden levyn 1220 mm -mitasta saadaan kaksi palaa eikä hukkaa jää käytännössä yhtään. Kotelon leveys on 420 mm ja syvyys 15-millisestä levystä tehtynä 450 mm. Mitoitusta helpottaa se, että etu- ja takalevy ovat mitoiltaan identtisiä kylkien kanssa. Kyljet jäävät etu- ja takalevyn väliin. Elementin keskipisteen paikka on 260 - 270 milliä kotelon yläreunasta, sivusuunnassa kotelon keskellä.

Bassovaste ground plane -mittauksella. Vertailukohtana Seasin 6,5-tuumainen suljettukoteloinen koaksiaalielementti.

Prototyypissä refleksiputket ovat etulevyssä ihan siksi, että se helpottaa bassovasteen mittausta. Ihan yhtä hyvä, ellei parempikin paikka, on takalevy. Silloin putket saa pois silmistä etenkin, jos toinen on vielä elegantisti tukittu vaahtomuovitulpalla seinustasijoituksen aiheuttaman bassokorostuman tasoittamiseksi. Ne refleksiputket muuten, kaksi halkaisijaltaan kymmensenttistä, pituus vain kahdeksan senttiä.

Entäs suljettu kotelo? Jos käytät Suurta pyöreää aina subbarin kanssa niin 50-litrainen suljettu kotelo toimii. Sen mitat ovat muuten samat kuin satalitraisen refleksin, syvyyssuunta vain puolitetaan. Tarvittaessa voit pakata 15NCX750:n jopa vain 30-litraiseen suljettuun koteloon, silloin tosin alkaa jo olla hankalaa saada elementti mahtumaan laatikkoonsa.

Kotelon tukevuus!

Teki koteloksi sitten 30 tai 100 litraa, sen on oltava tukeva. Tukevuus voi tarkoittaa, että valatte kymmensenttiset betoniseinät, mutta kevyempiäkin ratkaisuja on olemassa. Yksinkertaiset tukiristikot tiheässä sisällä mahdollistavat ohuenkin seinämämateriaalin käytön. Koska 15NCX750:n laippa on 15 mm paksu, on ainakin etulevyn mielekästä olla juuri sen paksuista. Ja miksei sitten loppukotelonkin.

Takalevyyn elementin taakse kannattaa laittaa tukilaipat, juuri siitä kohtaa kun on hankalaa saada rimoja kiinni etulevyyn. Muuten 15 x 15 mm tai hieman paksummat tukirimat tai muutaman sentin levyiset vanerisuikaleet ajavat asiansa varsin hyvin. Tukirimoja on hyvä olla ohutseinäisessä kotelossa ainakin 15 sentin välein, mieluummin 10 sentin välein. Siten saadaan laatikko, jota on vaivaton liikutella, mutta joka on riittävän jäykkä.

Vaimennusmateriaalina käytin kotelon sivuseinillä viisi senttiä paksuja villalevyjä, takaseinällä ja ylhäällä kymmensenttisiä ja lyhyiden refleksiputkien päällä vielä pientä viisisenttistä palaa. Turvallisin tehokas vaimennusmateriaali on todennäköisesti Ewona-levy. Polyesterivanua käytettäessä kotelo täytetään kevyesti, mutta huomioiden, ettei refleksiputkien lähelle tule vanua.

Jakosuodin - ei oo helppoo...

Mukavinta tietysti olisi, jos voisin kertoa teille tarkasti, mikä on se oikea jakosuodin, jolla pärjää aina. Vaan kun niin moni asia vaikuttaa siihen. Joten riesaksenne kerron sen perussuotimen ja sitten tilanteita, joissa muutaman osan tilalle kannattaa kokeilla pykälää tai paria suurempaa tai pienempää arvoa. Lohdutukseksi sentään se, että basson suodinpiiri pysyy samana kaikissa eli ne vaihdeltavat osat maksavat euron-pari kappaleelta.

Ehdotan kuitenkin, että ennen kuin juotatte jakosuotimet kasaan niin pistätte ne nippuun sokeripaloilla tai ihan vain hauenleuoilla, jotta voitte kokeilla nuo äänensävyyn vaikuttavat asiat itse. Riippumatta henkilökohtaisen hygieniasi tasosta osien juottaminen kymmeneen kertaan kiinni ja irti alkaa nimittäin kasvattamaan tattien sukuun kuuluvaa sientä keskelle otsaa.

Äänensävyyn selvästi vaikuttava asia on diskantin jakosuodinpiirissä oleva vastus. 6,8-ohmisen vaihto pykälää suuremmaksi 8,2-ohmiseksi (tai jopa 10-ohmiseksi) rauhoittaa ylempää keskialuetta ja diskanttia, jos sellaiselle tuntuu olevan tarvetta. Rauhallisilla voimakkuuksilla kuunneltaessa asia tuskin on oleellinen, 6,8-ohmisella saatava suurempi läpikuultavuus ja tilallisten asioiden selkeys ja tarkkuus painavat vaakakupissa enemmän. Vaan jos tuuttaa useinkin kovaa ja hyvin räkäisiä äänitteitä niin ehkä pieni äksyalueen miedonnus auttaa.

Mikäli kaiuttimet sijoittuvat akustisesti läpinäkyvän tai edes akustisesti läpikuultavahkon valkokankaan taakse, diskantin vastusta tulee pienentää pykälä tai kaksi. Tämä nostaa ylempää keskialuetta ja diskanttia kompensoiden valkokankaan vaimentavan vaikutuksen.

Huoneakustiikan ja kaiuttimien eteen mahdollisesti levitetyn kankaan lisäksi sopivaan äänensävyyn vaikuttava asia on kuunteluetäisyys. Mitä kauempaa kuuntelet, sen tummemmaksi sointi voi muuttua. Minä tein suuren osan kuunteluista ihan parista metristä - kun kerran nyt kerrankin on iso kaiutin, jota voi ilman mitään sivuoireita kuunnella todella läheltäkin. Jos oma etäisyytesi on selvästi pidempi, neljästä viiteen metriä esimerkiksi, voit kokeilla vaihtaa pykälää pienemmän vastuksen diskantille ja tarvittaessa vielä astetta suuremman kondensaattorinkin sen rinnalle.

Jos kuunteluvoimakkuudet eivät ole aivan PA-tasoa niin ferriittirullakela riittää bassolle. Koska kaiuttimen herkkyys on 99 desibeliä niin peruskelaa tuskin saa ehjillä korvilla saturoitua ja sen pieni resistanssi auttaa pitämään bassopään mahdollisimman hyvin kontrollissa. Basson kondensaattoriksi riittää bipolaarinen elektrolyytti.

Diskantin suodinpiirissä oleviksi osiksi riittävät hyvälaatuiset perusosat, keraaminen vastus ja muovikondensaattorit. Toisaalta, eivätpä vaikka Mundorfin kondensaattorit montaa prosenttia kokonaisuuden hintaa nosta. Vastuksen tehonkestoksi riittää viisi wattia, mutta toisaalta kymmenwattinen maksaa käytännössä saman verran.

Eighteen Soundin uudet koaksiaalit ovat hämmentävän kauniita pelkästään esineinä.

Suuri kysymys, Suuri pyöreä vai Nitrosäiliö?

Nitrosäiliöiden rakentajia pelottaa ja muita uteloituttaa, onko Suuri pyöreä parempi kuin Nitro? Jo Nitrot rakentaneille voin kertoa lohdutukseksi, että varsinaista suurta syytä kaiuttimien vaihtoon ei ole. Suuri pyöreä on hieman erilainen kuin Nitro, mutta on paljon vaikeampaa sanoa, että toinen olisi oleellisesti toista parempi.

Selvimmät perusteet Suuren pyöreän rakentamiselle Nitrosäiliön sijaan ovat hyvin lyhyt kuunteluetäisyys (esimerkiksi pienessä kotiteatterihuoneessa) tai puhtaasti visuaaliset seikat. Eighteen Sound 15NCX750 -koaksiaalielementti on todella kaunis ja kun vain yksi pyöreä elementti hoitaa koko äänialueen niin kaiuttimen etulevy pysyy mahdollisimman minimalistisena. Koittakaa kuvitella se kauneus vaikka yhdistettynä massiivipuiseen hyvin viimeisteltyyn koteloon, älkää minun nopeasti kasattuihin prototyyppeihini.

Nitrosäiliö on keskialueeltaan hieman puhtaampi, kyllä sen tutuilla äänitteillä kuulee. Sen äänessä on absoluuttisella asteikolla tipan enemmän tarkkuutta ja puhtautta, mutta Suuri pyöreä on tarkkuudestaan huolimatta ystävällinen ja helposti kuunneltava. Lukuunottamatta sitä piirrettä, että se yllyttää avaamaan hanaa järjettömän paljon ja silloin jossain vaiheessa korvatkin väsyvät.

Edit. Korjattu jakosuotimesta kommentti vastuksen rinnalla olevasta lisäkondensaattorista. Rinnalle asetettua kondensaattoria ei 15NCX750:n kanssa tarvita ja siksi se jätettiin lopullisesta suodinkytkennästä pois.

Edit: Elementin keskipisteen paikka on 260 - 270 milliä kotelon yläreunasta, sivusuunnassa kotelon keskellä.

Lyhyesti: Herkkä ja helppo kaiutin, jota voi kuunnella tarvittaessa hyvinkin läheltä
Hinta: 615 euroa (Hifitalo.fi, sisältää elementit, jakosuodinkomponentit, sisäjohdot, liittimet tiivisteet ja ruuvit)
Maahantuoja: Hifitalo

Kaiutinrakennustarvikekauppiaasi:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Tagit: 

Kommentit

Jasso. Nyt sitten päivityskuume iski. Onneksi on vielä edessä uuteen asuntoo muuto, sekä kotiteatterin suunnittelu muutenkin.

Kun kerran olen nuo Yksisilmäiset 12" väkertäny, niin miten kuvailist näitä niihin verrattuna? Saman tyyliset mutta kaikkea vähän enemmän ja vähän paremmin?

On Suuri pyöreä aika paljon läpikuultavampi kuin Yksisilmäinen. Myös bassopään iskussa on selvästi isompi ero kuin 12- ja 15-tuumaisissa yleisesti, 15NCX750 on hitech-elementti. Eminencen koaksiaalin kanssa on pakko vaimentaa yläkeskialuetta/aladiskanttia neutraalista, muuten tulos on hyvin kihisevä. Johtuu ihan siitä, että Beta-CX ei torvena ole optimaalinen ja rosot kuuluvat läpi. Mutta kuten tässä jutussa sanoinkin, pakkohan tämän 15-tuumaisen on olla aika hurjasti parempi kuin elementti maksaa kuusinkertaisesti.

Moi, miten ääni muuttuu jos kotelon syvyyttä vähentää elementin minimiasennusvaatimukseen mutta jatkaa koteloa alaspäin lattiamalliksi pitäen esim tuon 50l tilavuuden ja saman virityksen? Suurempi etupinta elementin alla ilmeisesti muuttaa keskialuetta jotenkin?

Moi.

Tarkoitit ilmeisesti, että tiputtaa syvyyden noin puoleen ja kasvattaa korkeuden vastaavasti noin tuplaksi eli tilavuutena pysyy alkuperäinen sata litraa? Sen voi hyvin tehdä. Toki ihan pieni muutos äänensävyyn tulee, mutta ottaen huomioon huoneen aiheuttamat muutokset, asialla ei ole kamalasti merkitystä. Eli tee huoletta korkeampi lattiamalli, jos se on helpompi.

Onkos tuossa jakosuodin piirroksessa muuten virhe, kun tekstissä puhutaan vastuksen rinnalla olevasta kondensaattorista ja kuvassa konkka ja vastus ovat sarjassa? Vai onko tekstiin tullut käpy?

Hyvin huomattu. Vastuksen rinnalla oli pitkään konkka, mutta lopulta se jäi tarpeettomana pois. 15NCX750 ei tarvitse sitä vaan äänensävy osuu kohdalleen ilman. Utelias kokeilija voi toki testata esimerkiksi 1,5-3,3uF arvoja vastuksen rinnalle, josko ne omaan korvaan muokkaisivat ylädiskanttia mukavasti kirkkaammaksi.

Kuinka kaukana elementti on etulevyn yläreunasta, ei löydy ohjeesta? Suunnitteilla lattiamallinen syvyydeltään kavennettu 100 l kotelo seinää vasten sijoitusta varten. Laitanko tuon saman etäisyyden yläreunasta ja määritän kotelokorkeuden (ja syvyyden) siten että elementin keskikohta noin 90 cm lattiasta? Huone on pieni 11 m2 joten mahdollisesti refleksiputkien tukkimista tiedossa, toimiiko 100 l suljettuna myös hyvin?

No hitto, sorry. Elementin keskipisteen paikka on 260 - 270 milliä kotelon yläreunasta, sivusuunnassa kotelon keskellä. Jos litistät koteloa ja teet siitä korkeamman niin pidä elementin paikka suhteessa kotelon sivuihin ja yläreunaan samana.

Tein 122cm korkeat litteähköt kotelot, joissa elementin keskipiste oli korvan korkeudella. Tilavuutta vain oli jo 150ltr ja se oli liikaa, potkun terä oli hukassa. Joudut kokeilemaan, miten kaiutin toimii silloin, kun elementin keskipiste on alempana. Voit muokata diskanttipiirissä olevaa vastusta pienemmäksi tai sitten kallistaa koko kaiutinta niin, että elementti osoittaa suoraan kohti kuuntelijan korvia eikä napaa.

Kaksi, yksi vai ei yhtään refleksiputkea auki, sen joudut vain kokeilemaan omassa tilassasi.

Jos tarkoituksena olisi saada rintakehässä tuntuvaa potkua jo rauhallisilla äänenvoimakkuuksilla, onnistuisiko se tällä rakennussarjalla? Tai ehkä Dynamiitilla? Siis sellaisia fyysisiä tuntemuksia, jotka auto-äänentoistossa saadaan aikaiseksi jo ihan pienellä panostuksella ja sopivalla musiikilla.

Minulla on tällä hetkellä käytössä Purismit. Kaiutin on hyvä-ääninen ja ulottuva, mutta nälkä on ehtinyt kasvaa syödessä. Kannattaisiko noiden sijaan rakentaa uudet etukaiuttimet vai panostaa subwoofereihin?

Kuunteluhuoneeni on 18 neliön betonimonikulmio ja kuunteluetäisyys noin 2.5 metriä.

Samanlainen paineentunne, mitä autossa saadaan aikaiseksi, ei onnistu välttämättä millään kotona. Auto on pieni tila ja jo yläbassoilta alkaen bassoelementti ei niinkään lähetä aaltoa vaan muuttaa kuuntelutilan kokoa ja tuottaa bassotoiston siten. Siitä tulee se paineen tunne, joka tekee auton bassotoistosta hyvin toisenlaisen kuin kotihifissä on mahdollista.

Kyllä Nitro tai Suuri pyöreä potkaisee aivan eri tavalla kuin pieni Purismi, mutta ei niiden bassotoisto autossa kuullun kaltainen silti ole - ei minkään ole.

Mallailin tässä hieman koteloa, tarkoitus olisi tehdä noin 33cm syvät lattiamalliset kaiuttimet.

Mitenkä nuo refleksiputket kannattaa sijoittaa, jos ne laittaa kaiuttimen takalevyyn? Ainakin joskus ohjeena on ollut, ettei putkista saisi suoraan nähdä elementtiä. Kahdeksan sentin putkilla tuota on vaikea toteuttaa.

Ei se haittaa vaikka viistoon katsomalla se elementti näkyisi. Pointti on, että parempi kun putki ei ole suoraan elementin takana. Takalevy on hyvä paikka putkille. Laita vaikka sen verran alemmas, että elementin alareunan ja putkien yläreunan väliin jää joku 5-10cm.

”Bassopää ylettyy huoneesta riippuen noin 40 - 50 hertsiin vapaassa sijoituksessa. Seinustasijoitus ja refleksiputken tukkiminen venyttävät toiston vielä vähän alemmas.”
” Tiukin potku Eighteen Sound 15NCX750:stä, alabassojen vaimeuden kustannuksella, saadaan 50 hertsiin viritetystä satalitraisesta refleksikotelosta. Tai tietysti suljettu on vielä tarkempi, mutta se vaatii ehdottomasti subwooferin.”
Tarkennatko hieman näitä lauseita, tuntuvat hieman ristiriitaisilta. Mikäli refleksiputkien tukkiminen, eli suljettu kotelo venyttää toistoa vielä alemmaksi, niin miten se vaatisi enemmän subia kuin refleksikotelo? Kuinka alas tuo suljettu (n. 50l) käytännössä toistaa?
Mikäli suljetun kotelon koko on välillä 30-50l, niin mitä mittoja kannattaa lyhentää?
Tuleeko elementti upottaa pinnan tasoon? Kannattaako tämä tehdä kahdella päällekkäisellä etulevyllä?
Onko 12mm koivuvaneri liian ohut tuollaisen pienen suljetun kotelon materiaaliksi, jos tukirimoja on n. 10cm välein?

Hyvin tuettuna 12mm koivuvaneri toimii ihan hyvin kotelomateriaalina. Jos teet pienemmän kuin satalitraisen, vähennä syvyyttä.

Refleksikotelossa saadaan lisää energiaa viritystaajuuden ympäristöön, mutta sen alapuolella bassojen taso romahtaa. Siellä ihan alhaalla, viritystaajuuden alapuolella, suljettu toistaa bassoja voimakkaammin. Mutta käytännössä kun suljetun kotelon bassovaste alkaa laskea jo hyvin ylhäältä, 80-100Hz kohdalta, huoneen tuoma korostus ei riitä oikomaan bassovastetta (ellet kuuntele kylppärissä tai vaatehuoneessa) ja alabassoille tarvitaan subbari.

Sorry epäselvä teksti.

Kiitos tiedosta.

Pystytkö kommentoimaan vielä tätä kysymystä:
Tuleeko elementti upottaa pinnan tasoon? Kannattaako tämä tehdä kahdella päällekkäisellä etulevyllä?

En ole verrannut tässä kokoluokassa, miten upotuksen poisjättö vaikuttaisi taajuusvasteeseen. Mutta se on varmaa, että ilman upotusta etulevystä tulee todella paljon rumempi :) . Minä upottaisin joka tapauksessa. Sen voi tehdä tuplaetulevyllä (oliko 15NCX750:n laipan paksuus noin 15mm?) tai sitten jyrsimällä vain tarpeeksi paksuun etulevyyn upotuksen ja asennusaukon.

Terve. HH:lla ollut jotain juttua tästä mutta kiinnostaisi tietää suunnittelijan mielipide...
Elikkä, saako am 2.0 dc:llä tuota Mkutvosenkin mainitsemaa ylemmän k-alueen kuoppaa kittailtua yhtään? (En tiedä kylläkään että kuulisinko edes mitään puutteita:))

Kiinnostaisi kovasti isot koksut rakentaa ja itsellä ei taitoa suunnitella enkä aktivoinnista ole kiinnostunut... Am DC:n omistan entuudestaan (joka muuten pelasti musiikinkuunteluni, oma huoneeni buustaa alimpia todella järkyttävän paljon, hirsitalon oh btw... Kiitos paljon hyvän huonekorjauksen hyödyllisyyden painottamisesta monissa artikkeleissasi, niiden perusteella laitteen ostin ja on kyllä ollut paras hifihankinta tähän mennessä!!).

Tuon keskialuekuopan paikkaamiseen Anti-Mode ei ole oikea laite. Jos sille haluaisi tehdä jotain järkevää, vaadittaisiin huomattavasti monimutkaisempi jakosuodin - joka olisi järkevintä toteuttaa DSP:llä eikä passiivikomponenteilla.

Selvä homma.

Uskon että nitrot olisi ns. varma valinta mutta olisi neljä syytä miksi haluttaa suuret pyöreät:

1. Kiinnostaa. Isoilla koksuilla tuntuu olevan aikas vankkumaton kannattajajoukko, pitäähän siihen joku syy olla...

2. Ulkonäkö. Kuten mainitsit artikkelissakin.

3. Haluan 18" subit samaan koteloon (tila jaettuna tietysti). Syynä pieni huone sekä minimalistisuuden johdosta.
En enää halua yhtään "ylimääräistä" laatikkoa näkyviin, kuten subitkin nyt ovat.
Nitron basson alle ei mahdu, tulisi liian korkea kotelo. (Kyllä, leveys tietysti hieman kasvaa). Kylkibasso ei taas taida olla yhtä hyvä integroitumaan...

4. Suht lyhyt kuunteluetäisyys n. 3+metriä.

Mutta tosiaan, en edes tiedä kuulisinko mitään pientä kuoppaa keskiäänessä, tuo netissä puinti vaan pisti mietityttämään...
Haluan vain olla varma että tulee oikea valinta koska en rakenna väliaikaisia kajareita, tulisivat pitkään suhteeseen...

Ymmärrän hyvin kaikki syysi olla kiinnostunut Suuresta pyöreästä. En minä osaa tässä sen paremmin neuvoa kuin että rakenna ne. Minulla oli vierekkäin Nitrot ja Suuret pyöreät, silloin sen keskialueella olevan pienen ero kuuli. Mutta kuuli myös ison koaksiaalin erityisen hienon ja yhtenäisen stereokuvan, ja näki pelkistetyn lookin.

Okei. Kyllähän tämä auttoi hyvinkin paljon, nimittäin asioiden mittasuhteet saivat nyt selvyyttä.

Kiitos vain kovasti!

Mikähän mahtaa tehdä 3-4 kHz:n välisen kuopan? Kuoppa on elementin datassa 2-3 kHz:n välissä.

Koska kuoppa on ja pysyy aina 90 asteen sivusta mitattuun saakka, se ei ole kotelodiffraktio vaan joku elementin ominaisuus.

Hei, ja kiitokset hienoista Audiovideosivuista !

Sain WinISD:llä 15CNX750:lle ja BMS 15C362:lle lähes identtiset toistokäyrät, kun 15CNX:llä kotelo 100 l ja viritystaajuus 50 Hz ja C362:lla 70 l/52 Hz. Suurin ero oli 0,8 dB.

Tuleeko mainitsemasi BMS:n heikompi matalien toisto esiin vasta laboratoriomittauksissa ?

Ja toinen epätietoisen kysymys: kuinka vaikeana tai suuritöisenä pidät Suuren Pyöreän toteuttamista aktiivisena kotioloissa? Elektroninen jakosuodin ja 2 x 12 parametrikorjain tuntuvat ajatuksena helpolta, mutta meneekö herkästi pieleen vähäisellä akustiikkatietämyksellä (mittalaitteita kyllä on)?

WinISD osaa laskea bassovasteen muodon, mutta ei ota huomioon sitä, miten vaste käyttäytyy 100Hz yläpuolella. Siellä BMS:n vaste nousee liikaa eikä ihan yksinkertainen suodin tasaa asiaa.

Toki Suuren pyöreän voi tehdä aktiivisena. Isoin hankaluus on se, että kompressiodriveri on karmean herkkä ja se tuo oheiskaluston pienimmänkin kohinan helposti häiritsevänä esille.

Releksiputkiksi mainitaan vain kaksi 10cm halkaisijaista. Dynyssä ja Nitrossa neljä putkea. Eikö tässäkin olisi hyötyä säätömahdollisuuksista ja hyvästä virtauksesta kovaa soitettaessa?

Oliko niin että putkesta näkyvässä seinässä ei kannattanut olla vaimennusta vaikka vaimennusmateriaaliin olisi matkaa putken halkaisijan verran? Jos ei vaimennusta putken kohdalle, niin 10 cm putken kohdalle 10, 20 vai 30 cm halkaisijainen paljas alue?

Suunnitelmissa on lattiamallinen kotelo, jota jatkan jaloilla jos ei syvyys muuten riitä putkistolle. Sohva on sen verran matala että korva keikkuu 73 cm:n korkeudella, joten metrin korkuinen kotelo riittää.

Tietysti voit tuplata putkien määrän. Tuplaa myös pituus niin viritys kaikki putket auki on sama.

Siitä, miten kaukana putkien sisäpäästä vaimennusaineen pitää olla, ei ole mitään tarkkaa dataa. Ainakaan minä en ole varsinaisesti tutkinut asiaa enkä ole törmännyt selvään tietoon. Kunhan etäisyyttä on refleksiputken halkaisijan verran niin vaikutus ei nouse merkittäväksi.

Vahvasti näyttää siltä että nämä pitää rakentaa. Onko kokemusta esim. Hifitalon valikoimassa olevasta 8ohm potikasta laadusta? Pienellä säätämisellä sillä saisi tehtyä esim. 4...8ohm tasonsäädön diskantille (5ohm vastus sarjaan potikan kanssa, ja etuvastuksen + potikan rinnalle 20ohm vastus). Intertechnikillä näyttäis olevan jopa 50W versioita tuosta, ja näppärä säätötaulukin mukana.

Tehonkestoltaan riittävä potentiometri varmaan toimii ihan hyvin, mutta jotenkin minusta selkeät ja riittävän hienojakoiset pykälät tuntuvat kuitenkin selkeämmiltä. Eli kiertokytkin, siihen keskimmäiseksi vastuksen vakioarvo ja sen molemmin puolin sitten vaimentavat suuremmat vastukset ja tasoa nostavat pienemmät vastukset. Hyvä haarukka on juuri se vakioarvo ja sen seuraksi pykälän ja kaksi suuremmat ja pykälän ja kaksi pienemmät. Niillä saa aivan riittävän säätöalueen.

Osaisitko sanoa, kun mul ois nyt tuon: https://www.hifitalo.fi/scanspeak_30w4558t00_subwoofer_+_hypex_ds_40 rakennussarjan mukaan rakennettu subi suljetussa kotelossa, että tuleeko pettymys basson toiston osalta, jos myyn settini ja päivitän noihin? Syy päivitykseen olisi se, kun mul on nykyään putkivahvistin, eikä siinä ole erillistä antoa subwooferille, vaan joudun kytkemään sen kaijutinlähtöihin. Olen lukenut, et se ei liene optimaalisin vaihtoehto. Nykyiset pääkajarit toistaa vaan 60Hz asti ja ne kyl vaati subwooferin ja siks toi (vain) 50Hz hieman kammoksuttaa.

Sit vielä, kun kirjoitit ref1:n artikkelissa leveällä pensselillä maalaamisesta, niin olisko tämä enemmän sellaista, vai meneekö enempi studiomonitorien kaltaiseksi? Tarkkuutta tietty kuitenkin arvostan. Vai onko jo mahdottomuus olla leveätä pensseliä ja tarkkuutta samassa kaijuttimessa? Pointti olisi se, kun soitan itsekkin ja olis hauska kuulla tarkasti, miten muut soittaa levyillä.

Basso on paljon muutakin alimman oktaavin vapinat. Sävyjä ja iskua tuolta alhaalta ei juuri irtoa, ne ovat siellä yläbassoilla (ja bassoiskut osittain ihan keskialueelta tulevaa informaatiota). Mahdoton sanoa, pettyisitkö. Alabasso jäisi pois, keski- ja yläbassolla asiat taas voisivat parantua.

Se, että subbarivahvistimen kytkee kaiutinantoihin on ihan hyvä ratkaisu. Todella harvassa stereovahvistimessa on linja-antoa subille eikä se edes oikeastaan muuttaisi mitään. Ainoa tapa parantaa subbarin sovitusta on pystyä suodattamaan pääkaiuttimilta aktiivisuotimella bassoja pois (eli se, mitä AV-vahvistin tekee kun valitse kaiuttimille asetukseksi "pieni").

Mitä suuntaavampi ratkaisu, sen tarkemmin se stereokuvaa piirtää. Ja vastaavasti mitä vähemmän suuntaava (pienet elementit ja ei suuntaimia tai hyvin matalat/loivat sellaiset), sen suurpiirteisemmin tila välittyy. Sama tietysti muidenkin äänitteen detaljien kanssa. Normaalilla pikkukaiuttimella tavallisessa huoneessa saa sillä tyypillisellä 2,5-3m kuunteluetäisyydellä 5-10% suoraa ääntä kaiuttimista ja vastaavasti 90-95% huoneesta heijastuksina. Kun suuntaavuus lisääntyy, suoraa ääntä tulee enemmän ja huoneen sotkeva vaikutus vähenee.

Eli et oikein voi saada yhtä aikaa leveällä pensselillä piirrettyä stereokuvaa ja tarkkaa stereokuvaa. Toisaalta pieni keskialuekorostus (1-2dB laajalla aluella) vahvistaa läsnäoloa ja selkeyttää jotakuinkin kaikkien instrumenttien sävyjä.

Jos haluat pitää bassopään ulottuvuuden hyvänä ja kaipaat tarkkuutta, se mainitsemasi Ref1 voisi olla mielekäs ratkaisu.

Ref1 polttelee kyl kovasti. Ainut mikä häiritsee on se, et mun putkarista saa vaan 15w. Noil Seaseillahan on datalehdykän mukaan 88db:n herkkyys watilla metriin. Ilmeisesti se jakosuodin syö sen kolmen db:n verran tehoa, vai mistä repäsit sen 85db:n herkkyyden siihen artikkelin loppuspekseihin? Nykyisissä pääkajareissa herkkyys on 90db ja sil pärjää vallan mainiosti, et jos ois sen 88db, ni ei olis järin suuri pudotus. Nyksät on tosin 8ohm, et se kompensois... Erittäin vahva ehkä Ref1:lle!

Osaisitko vielä kertoa tosta torven soundista verrattuna koaksiaalielementin keskellä olevaan diskanttiin (sellanen mulla on nyt)? Nykyinen tuntuis olevan melko kirkkaalla diskantilla ja on entinen PA-kajari, joka on ostettu kaverin äänentoistofirmasta käytettynä (tollanen: http://dasaudio.net/soundproducts/_files/hojastecnicas/biflex-8.pdf). Joku vaihtelu siihen verrattuna vois olla hyvä. Ainakin Ref1 suunnannee ääntä paremmin, kun toi ja onhan noi törkeän rumat. Sellasta 20l versiota täs pohdin.

Ok. Putkivahvistimen, etenkin suhteellisen pienitehoisen, seuraan suosittelen ennemmin Nitro2:a, Suurta pyöreää, Dynamiittia, 12" Yksisilmäistä tai jos asuu kerrostalossa niin Parempaa satasen satsia. Ref1 on epäherkkä ja kuormana keskivertoa epämiellyttävämpi eli hankalin mahdollinen seuralainen putkivahvistimelle.

Datalehden herkkyys elementille ei koskaan kerro sitä, miten herkän kaiuttimen ko. elementistä voi tehdä. Herkkyys määräytyy passiivikaiuttimessa suurinpiirtein sen mukaan, miten herkkä ratkaisu on yläbassoilla. Kaikkea muuta voi vaimentaa ja ala/keskibassot muokkaantuvat sitten kotelon koon ja tyypin mukaan. Ääriesimerkki on PA-elementti, jonka herkkyys voi olla keskialueella 102dB ja se sille ilmoitetaankin numeroarvona, mutta 100Hz kohdalla herkkyys on 90dB ja sitä herkempää passiivikaiutinta siitä ei oikein voi tehdä (jos ko. elementti sitä aluetta toistaa).

Nykyinen kaiuttimesi on koaksiaalielementillä. Sen äänenlaadusta on mahdotonta sanoa mitään muuta kuin se, että sitä tuskin on mietitty nimenomaan hifikäyttöön.

Viittä vaille tilaamassa rakennussarjan osat tuohon. On tarpeen hankkia vielä integroitu riittävin liitännöin ja aiemmin hylkäsin jo Elacin Elementhin liian heikkotehoisena mutta nyt kun päädyn pyöreisiin niin Elacin reservit saattaisivat riittää? Entä mitä pidät järkevimpänä alhaisimpana viritystaajuutena kun kaiuttimet tulevat betoniyksiöön?

Oikean virityksen joudut vain kokeilemaan - se kun riippuu omasta maustasi, kaiuttimiesi sijoituksesta ja huoneen akustiikasta.

Moi! Pääsen rakentamaan vihdoinkin kauan haaveilemaani elokuvateatterihuonetta ja olen miettinyt kauan mitkä etukaiuttimet olisivat sinne paras vaihtoehto. Huoneesta tulee noin 20 neliöinen ja etukajarit eivät tule aluksi ainakaan valkokankaan taakse (ehkä myöhemmin). Sinne tulee 7.2 järjestelmä ja tällähetkellä kiinnostaa eniten isot ja herkät koaksiaali kajarit ja haluaisinkin kysyä, että miten vertaisit tätä rakennussarjaa Tannoy Definition Install DC12i- kajareihin, jotka ilmeisesti löytyvät vielä itseltäsi kankaan takaa? Tannoyssa isompi hinta ja pienemmät elementit, mutta onko äänenlaadullisesti paremmat mielestäsi? Kuuntelen paljon myös musiikkia 2-kanavaisena ja musiikkimakuni on aika laaja.

Tannoyt vaihtuivat aikoinaan ja 2,5v sitten muutimme vanhasta leffahuoneellisesta kodistamme pois. Ihan tarkkoja muistikuvia ei siis ole. Tannoy on hieman tasapainoisempi keskialueelta, mutta Suuren pyöreän lähes kaksinkertainen säteilevä pinta-ala kyllä luo eri tavalla fyysisiä tuntemuksia ja kyyneliä silmäkulmaan.

Howdy. Näitä artikkeleita lukiessa alkoi oma rotel+radiotehnika kombinaatio tuntua...öööh..aikansa eläneeltä. Päivityskuume!
Kuinka paljon tehoa suuri pyöreä vaatii soidakseen hyvin. Omakotitalo, ja olkkari-keittiö yhdistelmä joka noin 50-60m2.

Koska Suuri pyöreä on hyvin herkkä kaiutin, se ei tarvitse paljoa tehoa. 99dB herkkyys tarkoittaa, että kaiutin soi yhtä lujaa 10 watilla kuin normaali 89dB herkkyyksinen lattiakaiutin 100 watilla. Suurimmalle osalle käyttäjiä 10 wattia per kanava hyvä-äänistä puhdasta tehoa on ihan riittävästi ja kaikki sen yli hyvää reserviä.

Mieti vaihtoehtona myös Nitrosäilö2:a, kun tilasi on noin suuri. Saisit sillä tuhdimmin lävähtävän bassopään kuin Suurella pyöreällä.

Ajattelin laittaa vähän raporttia kun olen pian vuoden kuunnellut näitä.

Mainiot pöntöt. Auktoriteettiä on mahtavasti. Nämä todellakin yllyttävät kääntämään nappulasta. Monia liikuttaviakin hetkiä koettu ja kylmiä väreitä ohimoissa. Usein suorastaan harmittaa pikkupöntöillä kituuttavien puolesta. Aamulla jos erehtyy kuuntelemaan pari biisiä, niin työajan liukumat paukkuu.

Soittelen näitä Yamahan AV-vahvarilla, jossa on parametrinen eku. Laskevaa bassovastetta korjaamassa on 6 dB:n korostus 31 hertsissä. Toinen merkittävä korostus täyttää kilon jälkeistä monttua. Kaiuttimet ovat omakotitalon olohuoneessa (n. 40m2) etuseinää vasten ja kuuntelusohva aivan takaseinässä kiinni. Näillä eväillä ei oikeastaan kaipaa subia ns. tavallisia soittimia sisältävällä materiaalilla. Elektronisessa musiikissa on joissain kunnolla matalaa, jolloin subista on selvää iloa.

Tein lattiamalliset 129 litraiset kotelot 15mm havuvanerista (100x42x37cm), josta refleksiputket ja sisätuet haukkaavat noin 15 litraa. Tukena on 15x20mm rimoja noin 13 sentin välein. Päädyissä ja elementin takana sekä vieressä on levysuikaleita. Refleksiputkina on kaksi halkaisijaltaan 15 cm putkea, joiden pituus 22cm. Laskukaavat antoivat vireeksi 51Hz, mutta toteuma oli 42 Hz.

Sopivat muokkaukset parametrisella ekvalisaattorilla mahdollistavat paljon. Niillä voi sekä paikata kaiuttimen puutteita että muokata äänensävyä enemmän oman maun mukaiseksi - kaiuttimesta riippumatta.