Paradigm Seismic 110 ja Elac SUB 2040 ESP -aktiivisubwooferit testissä

Kompaktit täräyttäjät

Jos isolle subwooferille ei vain löydy tilaa, on koitettava repiä mahdollisimman paljon irti pienestä tilavuudesta. Amerikkalaisessa ja saksalaisessa näkemyksessä aiheesta on paljon maihin liittyviä stereotypioita.

0,1 neliömetriä on vähemmän, mitä moni kaiutinpari vaatii pinta-alaa alleen. Ja sillekö pitäisi saada mahtumaan leffoille ja musiikille hyvin riittävä subwoofer? Monessa olohuoneessa on tilaus subbarille, myös kauniimman sukupuolen korvien mukaan, mutta ei tilaa. Onneksi markkinoilla on laadukkaitakin subwoofereita, jotka vievät vain hyvin vähän lattiapinta-alaa.

Pienellä subbarilla on pari etua kookkaisiin veliinsä verrattuna verrattuna. Yksi on mahdollisuus tehdä helposti tukeva kotelo. Kookkaan kotelon seinien tukeminen notkumattomiksi on kallista, mutta pienillä pinnoilla yksinkertaiset rakenteet ja älylliset materiaalivahvuudet riittävät. Toinen pienestä koosta seuraava akustisesti hyvä asia on se, että pienen subbarin saa useammin juuri sille paikalle, missä se soi parhaiten. Isolle ainoa vaihtoehto on pois tieltä ja mielellään myös silmistä.

"Molemmat subwooferit
ovat sekä järeitä että
teknisesti korkeatasoisia."

41 senttiä korkea Elac SUB 2040 ESP vie lattialta 26 x 36 cm alueen. Paradigm Seismic 110 on 35 senttiä korkea ja varaa lattialta 30 x 32 -senttisen alueen. Lattiapinta-alaa kummatkin vievät siis käytännössä saman verran. Ja jos Elacista ruuvaisi kummankin elementin suojina toimivat ylä- ja alalevyt irti, se olisi aika tarkkaan samankokoinen kuin Seismic.

Kotimaan arvot kunniaan

Totta puhuen molemmat testissä olevat subwooferit ovat sekä järeitä että teknisesti korkeatasoisia. Tiettyä vinoilua niiden luonteesta on kuitenkin helppo saada irti.

Paradigm Seismicin runkona on lyhyt pätkä alumiiniputkea, jonka yhdessä päässä on aivan hulvattoman järeä 10-tuumainen elementti ja toisessa päädyssä on vahvistinmoduuli. Amerikkalainen ratkaisu liikuttaa elementtiä on tietysti hulvattoman paljon tehoa. Vahvistin tarjoilee elementille 850 wattia jatkuvaa ja vielä toisen mokoman päälle hetkellistä eli 1 700 wattia. Suuri teho ja erittäin järeä elementti ovat vaatimukset kun halutaan puristaa olemattoman pienestä subbarista uskottavaa ja todella alas ulottuvaa bassoa.

Elac ei sekään ole ihan tavallisin lastulevylaatikko. Jykevät kahdeksantuumaiset bassoelementit osoittavat ylös ja alaspäin ja ovat vielä mekaanisesti moottoreistaan kiinnitettyjä toisiinsa. Tämän idea on se, että äärirajoillekin ajettuna Elacin elementit kumoavat toisensa liikevoimat ja tulos on paljon puhdasta ääntä, mutta ei minkäänlaista lattiaan johtuvaa tutinaa tai tärinää itse subwooferissa. Vahvistintehoa on "vain" 300 wattia, mutta säteilevää pinta-alaa on toisaalta kolmannes Paradigmia enemmän. Insinöörin tarkat laskelmat ovat siis ajaneet numeroilla pullistelun edelle.

Huone sössii aina kaiken

Hyvän basson ystävän pahin vihollinen on yleensä hänen kuunteluhuoneensa. Akustointi on tottakai se oikeaoppisin apu, mutta jos bassoalue halutaan saada puristisin keinoin oikeasti hyvään kuosiin, vaaditaan huomattavan suuria rakenteita. Varta vasten tehtyyn leffaluolaan tai kuunteluhuoneeseen sellainen voi järjestyäkin, olohuoneeseen harvemmin. Ja olohuonehan se paikka on, jota varten näitä pienikokoisia ja silti mahdollisimman hyvälaatuisia subwoofereita myydään.

Elacissa on selkeä säätö pahimman huonekuminan poistoon. Eikä sen käyttö vaadi tietokonetta avukseen. Sujuvimmin homma kuitenkin etenee kun käytössä on testilevy, jolta löytyy siniääniä bassoalueelle. 20, 25, 30, 35 hertsiä jne. Yhdellä säätimellä haetaan vaimennuksen taajuus ja toisella määrä. Tämä onnistuu korvakuuloltakin ja auttaa poistamaan sen pahimman ongelman.

Paradigm vie erikseen hankittavalla PBK-tuotteella (Perfect Bass Kit) huonekorjauksen selvästi pidemmälle. PC:lle asennetaan softa ja samaiseen koneeseen liitetään USB-kaapelilla kiinni PBK:n mikrofoni ja toisella kaapelilla paikoilleen sijoitettu subwoofer. Tämän jälkeen ohjelma tutkii huoneen aiheuttamat murheet ja laskee subwooferille korjauksen. Tulos on mahdollisimman tasainen subwooferin taajuusvaste halutulla kuuntelualueella.

PBK toimii hyvin ja satasen hinnalla onkin aivan ehdoton hankinta ellei laitteistossa ole jo jossain muualla huonekorjausta. Tarkemmin aiheesta aikaisemmin testatun Paradigm Millenia -subwooferin testissä.

Vaihtoehtona kummankin subwooferin kanssa on käyttää ulkoista huonekorjausta. Joko esimerkiksi hyvän AV-vahvistimen tekemää tai sitten erillisellä laitteella järjestettyä.

Säätöjen vaikutus

Subwooferin säätäminen järjestelmään vaikuttaa sen ääneen huomattavan paljon. Pieni lisä yläbassoille tekee soundista potkaisevamman ja napakamman, lisäannos alabassoille muuttaa luonnetta pehmeästi jysähtävään suuntaan.

AV-vahvistimen seurassa on yleensä mielekkäintä ohittaa subwooferin oma jakosuodin kokonaan. Sekä Elacissa että Paradigmissa se onnistuu kiertämällä jakotaajuusäädin maksimiasentoon, Paradigm ohittaa jakosuotimen tällöin kokonaan ja Elacin jako nousee niin ylös, ettei se vaikuta sadan hertsin kieppeillä olevaan AV-vahvistimen jakoon. Oleelliseksi asiaksi jää oikeastaan asettaa subwooferin äänenvoimakkuus suurinpiirtein kohdalleen ja hoitaa vahvistimella sitten hienosäätö.

Mikäli subwoofer kytketään stereojärjestelmään, sovitus tehdään subwooferin jakotaajuutta, vaihetta ja voimakkuutta säätämällä. Vähän vähemmän tasoa ja korkeampi jakotaajuus muokkaa sävyä tiukemmin potkaisevaan, vastaavasti alempi jako ja lisää äänenvoimakkuutta muuttaa soundia pehmäesti jysähtävään suuntaan. Ja hyvin pienet muutokset vaikuttavat selvästi kuultavina.

Vaikka nyt vertaillessani säädinkin kummatkin subbarit mahdollisimman hyvin pääkaiuttimia täydentäviksi, kotona subbarin luonnetta on helppoa hakea yllämainitulla tavalla haluttuun suuntaan.

Elacissa on sekä linjatasoinen että kaiutintasoiset otot eli sen saa kiinni mihin vain järjestelmään. Säädöissä on myös yksinkertainen huonekorjaus pahimman kuminapiikin poistamiseksi.
Aloitetaan pelleilemällä

Arvon kollegan minulle muutama vuosi sitten esittelemä Infected Mushroomin B.P.Empire-levyn Dancing with Kadafi -kappale on melkoista ryskettä. Bassopäässä on sekä potkua että ulottuvuutta niin paljon, että sillä on hyvin helppoa rikkoa kaiuttimia. Tai vuodattaa ilon kyyneliä, jos kaikki toimii.

Ja kyllä, Seismic 110 on aika seisminen tuttavuus. Kaikki vapisee, jokainen huoneen irtoesine alkaa resonoimaan ja paineen tunne on hyvin selvästi havaittavissa, kun ääniraidalla vain on riittävän matalaa informaatiota.

Äänenpainevarat ovat nekin lähes kainalokokoiselle bassomurkulalle hyvät. Kerrostalossa resurssit riittävät hyvin. Seismicia tuskin saa ajettua äärirajoille, jos yhtään joutuu ajattelemaan muita ihmisiä.

Elacin sävy on kuultavasti erilainen. SUB 2040 ESP:n sointi ylettyy melko alas ja voimaa on, mutta luonteessa on Seismiciä enemmän iskua. Eli siinä missä Seismic vain vavauttaa kristallit ensijysäyksellä hyllyltä alas Elac on armeliaampi ja pamauttaa sinulta ensin terävällä iskulla tajun pellolle niin, ettet kuule putoilevien lasien kilinää.

Taivaallinen vavahdus

Divine Works: Soundtrack To The New Millenium tarjoilee vitoskappaleella hurjia bassojyrähdyksiä. Ja aina ennen jyrähdystä tulee kuuloalueen alapuolelle asti ulottuva voimakas vavahdus, jonka toistaminen oikein vaatii hirvittävän suuren määrän ilmaa liikkeelle. Kummankaan näistä subbareista en oleta toistavan tuota vavahdusta niin, että ikkunat heiluisivat. Kyse on enemmänkin siitä, osaako subbari suojata itsensä kun signaali on liian vaikea.

Käytännössä siis subwooferista ei saa kuulua mitään ikäviä sivuoireita, jotka latistavat tunnelman kun suorituskyvyn rajat saavutetaan. Elleivät kyvyt riitä toistamaan älyttömimpiä signaaleja, taitava esiintyjä vain huomaamatta jättää ne väliin. Huonosti suunniteltu subbari taas voi jopa rikkoa elementtinsä liian vaikealla signaalilla. Pahimmassa tapauksessa palauttaisin testistä kaksi rikkinäistä subwooferia. Onneksi ne voi sentään valokuvata myös savun hälvennyttyä.

Paradigmin säädöt ovat pelkistetyt, mutta useimmiten riittävät. USB-portti on erillistä PBK-huonekorjainta varten.

Puolijärjellisillä äänenvoimakkuuksilla Seismic vavauttaa ilmaa aivan kuten kuuluukin. Tulos on varsin hämmentävä ämpärin kokoiselle mollukalle. Lisättäessä äänenvoimakkuutta aivan alimmat taajuudet nielaistaan huomaamattomasti pois. Ei häiriöääniä eikä dramatiikka. Kappaletta tuntematon ei olisi tiennyt, että jotain jätettiin pois. Täydet pisteet.

Divine Works paljastaa sen, että Elac ei edes yritä toistaa kuuloalueen alapuolisia signaaleja. Tämä myös tarkoittaa sitä, että sen 300 wattia riittävät paljon pidemmälle kuin voisi ajatella vain vertaamalla kilpakumppanin 850 wattiin. Sen muutaman lisähertsin puristaminen pienestä laatikosta vaatii nimittäin huomattavan paljon. Sub 2040 ESP ei kyllä päästä mitään häiriöääniäkään siirryttäessä etsimään rajoja. Täydet pisteet siis sillekin.

Sävyjä vapinan päälle

Subwoofer ei ole vain laite, joka tuottaa tutinaa. Jos olisi, vähemmällä pääsisi ostamalla pihalle vanhan työkoneen ja jättämällä sen tyhjäkäynnille. Tai muuttamalla asumaan laivaterminaalin naapuriin. Bassopäässä pitää olla myös jäntevää potkua ja sävykkyyttä, muuten subbarilla ei tee mitään musiikkia kuunneltaessa.

Pääkaiuttimina testissä toimivat Genelec G Threet, joiden säädöistä klikattiin basson yleistasoksi -4dB ja lisäksi alabassoille -4dB. Lähtökohta on siis kaiutin, joka toistaa seinän viereen asennettuna hyvin jänteävästi ja napakasti noin 50 hertsiin saakka. Siitä alaspäin sitten subwooferin haltuun.

Elac on helppoa integroida pääkaiuttimiin. Säätö sujui helposti korvakuulolta ja muutamassa minuutissa tulos oli hyvin tiukkaa potkua, uskottavaa auktoriteettia ja hyvää integraatiota. SUB 2040 ESP ei jää soimaan erikseen vaan lopputulos kuulostaa vain parilta hyvin järeitä kaiuttimia, jotka toistavat bassoalueenkin poikkeuksellisella jäntevyydellä ja auktoriteetilla.

Elacin elementit ovat suojalevyjen takana turvassa uteliailta.

Oletin älyttömän pitkäiskuisen Seismicin olevan puhdas leffasubbari, joka pääasiassa murisee matalalta ja siinä sitten se. Mutta ei, lähes huvittavasta rakenteestaan huolimatta bassopää on erittäin sävykäs ja potkaisee hyvin. Aivan rintalastassa tuntuvaan Elacin terävimpään iskuun ei päästä, mutta toisaalta alimmillakin taajuuksilla on poikkeuksellisen hyvin erottelevuutta ja uskottavuutta.

"Elac jää AudioVideo.fi:n
referenssisubbariksi."

Taka-ajatus mukana

Tämän testin takana oli myös piiloajatus. Tarvitsen toimistoon työkaluksi subwooferin, joka on äänenlaadullisesti hyvä, liitettävissä mihin vain laitteistoon ja helposti siirreltävissä olevan kokoinen.

Paradigm Seismic 110 on hämmentävän hyvä subwoofer. En ole aikaisemmin kuullut tässä kokoluokassa vastaavaa ulottuvuutta, kontrollia ja tarkkuutta. Lyhyesti sanottuna Seismic 110 on äänenlaadullisesti erittäin hyvä kunhan vaadittavat äänenpaineet eivät nouse holtittoman suuriksi.

Elac SUB 2040 ESP ei vavauta samalla tavalla kuin Seismic, ulottuvuutta on vähän vähemmän. Mutta Elac potkaisee terävämmin musiikkimateriaalilla ja on helpompi integroida stereojärjestelmään saumattomaksi osaksi toistoa. Hyödyllisenä lisänä ovat kaiutintasoiset otot, jotka varmistavat helpon kytkennän mihin vain laitteistoon.

Puhtaasti äänenlaadullisista syistä olisin kallistunut Seismicin puolelle ja koittanut vain unohtaa SUB 2040 ESP:n terävän potkun rintalastaan. Se Paradigmin pohjattoman tuntuinen ulottuvuus kun on aika hauska asia kuunneltavasta materiaalista riippumatta. Mutta aika ajoin tarvittavat runsaat äänenpaineet ja kaiutintasoiset liitännät ajavat kuitenkin lopullisen valinnan Elac SUB 2040 ESP:hen. Elac jää AudioVideo.fi:n toimituksen referenssisubbariksi. Pienenä lisäbonuksena Elacia saa myös valkoisena, joka jostain syystä on alkanut viehättää kovin paljon.

Edit: Paradigmin hinta päivitetty.

Lyhyesti: Elac on monitaitoinen tiukka iskijä, Paradigm hymyilyttävän hauska vavauttaja.
Hinnat:
Elac SUB 2040 ESP: 986 euroa
Paradigm Seismic 110: 1 599 euroa
Maahantuoja: Scanteknik

Elac- ja Paradigm-kauppiaasi:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: 

Kommentit

Moro!Mites jos vertaa genelec two,elac eroja?Mukava lukea siun kirjoituksia.Ajattelin hankkia genelec3 ja two parin?

Genelec F Two:n jakosuotimet toimivat mainiosti ja tulos on hyvin saumaton sovitus subbarin ja esim. G Twon tai Threen välillä. Jos käytössä on kotiteatterivahvistin niin se osaa tehdä (ainakin käsisäädöillä) jaon samalla tavalla hyvin molemmille näistä subbareista. Lisäksi silloin voi käyttää ulkoista huonekorjainta kuten Anti-Modea bassovasteen oikomiseksi ja subbarin valinta on vapaata (kunhan otat hyvän).

Äänenlaadullisesti SUB 2040 ESP ja F Two ovat jotakuinkin samalla tasolla, mahdoton sanoa ihan tarkkaan kun en niitä rinnakkain kuunnellut.

Kaksikanavaisessa järjestelmässä puhtaan Genelec-järjestelmän hyvä sovitus on eduksi, mahdollisesti myös koko settiä ohjaava kaukosäädin.

Hei, miten Elac olisi fiksuinta liittää seuraavaan kokoonpanoon: dacmagic plus ja Aurelia Aniara DSP aktiivikaiuttimet, vai onnistuuko mitenkään järkevästi? Kiitos hyvästä artikkelista!

Vähän hankala pala kun Elacissa on vain yksi linjatasoinen sisääntulo. Toki basso on lähes aina monoa, ainakin siellä ihan alimmalla oktaavilla. Tuohon järjestelmään minä ehkä valitsisin jonkun sellaisen subbarin, jossa olisi linjatasoinen stereotulo (tai monikanava kuten Geneleceissä) ja sitten myös annot, joista signaali jatkaisi Aniara-parille.

Kiitos vastauksesta, näin minä vähän jo päättelinkin. Eli F One / Two:ta sitten katselemaan :)

Vieläkö 2040 on toimituksessa referenssinä?

Ei enää. Käytössä on nyt ollut 2070.

Perkele kun tuota 2040 ei saa enää uutena. kaksin kappalein olisi tilaani juuri passeli. Pystyisikö kahdella 2030 subilla haastamaan. Vierastan noiden isompien mallien sovellusta kun ei ole älyluuria/kannettavaa.