Elac FS 217 -lattiakaiuttimet testissä

Uskottavan mustat

Vain Verkkokauppa.comin myymä kaiutinmalli, joka näyttää samalta kuin lähes tuplahintainen normaalimalli. Houkuttavaa!

Verkkokauppa.com on niin iso liike, että vaikka Elacilla on oma maahantuoja, Verkkiksellä on oma malli, jota vain he myyvät. Uteliaisuus on siis suuri, mitä he ovat itselleen haalineet. Uteliaisuus on vielä suurempi koska FS 217 maksaa lähes puolet vähemmän kuin pitkälti saman oloinen 190-sarjan lattiakaiutin.

Perusrakenteessa ei ole eksotiikkaa, mutta tässä hintaluokassa sitä ei haetakaan. Hyvin hiottu perusratkaisu on parempi kuin keskeneräinen esoteerinen hässäkkä. Kaksi 14-senttistä bassoelementtiä ja laskotettuun nauhaan perustuva JET-diskantti.

Tai itseasiassa, pieni ylimääräinen hyvä rakenteessa on. Kotelo on nimittäin kaarevakylkinen, kaarevuus tekee kyljistä hyvin jäykät. Akustisen edullisuutensa lisäksi kaarevuus pehmentää ulkonäköä. Pohjalevy, jonka yläpuolelle kotelon pohjassa oleva suuriläpimittainen refleksikanava avautuu, on samalla tavalla sivuistaan kaareva. Se on vain varsinaista koteloa hieman leveämpi, jotta tukipintaa saadaan enemmän eikä kaiutin kippaa ensimmäisestä päälle hyppäävästä kissasta.

Synkkä vai elegantti?

Värivaihtoehtoja on kaksi klassisinta, musta ja valkoinen. Molemmat ovat elegantteja satiinipintaisia. Testiparin musta saa kaiuttimen näyttämään hyvin määrätietoisilta, jopa hieman pirullisilta. Vastaavasti se vaihtoehtoväri, satiinivalkoinen, on hillityn arvokaan oloinen. Kun kiiltävää muovipintaa suolletaan joka puolelta niin kevyesti himmeämpi nousee arvoonsa.

JET-diskantti, laskotettu nauha, on Elacin tavaramerkki kaikissa paitsi ihan halvimmissa malleissa.

Maskit ovat kummassakin kaiuttimessa kotelon väriset, mutta elementit tietysti mustat kummassakin. Ja tämä piire tekee mustasta erityisen houkuttelevan minun silmissäni vaikka valkoisesta sisustuksessa pidänkin. Mustassa FS 217:ssa on jotain hyvin stealth-henkistä.

Kirkas ja lämmin

Samaan aikaan testissä oli myös Elac FS 507 VX-JET ja lyhyesti sanottuna samaan diskantin puhtauteen tai basson kontrolloituun ulottuvuuteen kuin se, ei FS 217 pysty. Sorry kaverit, kymppitonnilla saa enemmän.

Liittimet tukevat tuplajohdotusta ja -vahvistusta sekä ennen kaikkea ovat tukevat.

Vahvaa sukulaisuutta soundissa kyllä on. Billie Holidayn I'm a Fool to Want You avautuu aineettomalla stereokuvalla, joka kelluu kaiuttimien välissä avaran hengittävänä. Samoin yleinen äänensävy on tyrkyttämättömän tasapainoinen. Ihan ensinuoteilla FS 217:n keskialueella kuuluu aavistus alemman keskialueen ylimääräistä lämpöä, mutta toisella kuuntelukerralla samasta kappaleesta siihen ei enää kiinnitä huomiota. Ja jos asia yhtään stressaa niin toimiva huonekorjain vahvistimessa siistii senkin pois.

Billiestä vähemmän herkkään, Megadeathin Countdown To Extinction alkaa Skin o' My Teethin räväkällä lätkeellä. Taas on helppoa verrata kymmenen kertaa kalliimpaan isoveljeen ja kyllä, keskialueen täyteläisyys jää FS 217:lla tipan vajaaksi.

Menoa on kyllä kiitettävästi, bassopää potkii sopivan tuhtina vauhtia niille, jotka eivät kitarariffeistä vielä ymmärrä singota mukaan. Pellit helähtävät normaalia kirkkaammin, mutta se ei juuri menoa haittaa. Jotenkin FS 217 onnistuu olemaan se kaveri baarissa, joka törkkää kyynärpäällä hyytynyttä kylkeen, komentaa piristymään ja onnistuu siinä.

Lisää tunnelmaa piirtää Metallican One. Tipan kirkkaaseen kallellaan oleva diskantti ajaa skitan tiukasti selkäytimeen ja Larsin aina haukutuista rumpalitaidoista huolimatta tuplabasari tykittää sykkivän bassomaton huoneeseen.

Jyskivällä sykkeellä

Analogisen äänen ystävien iloksi kertoa, että Analog Pussyn Trance N Roll kulkee vääjäämätöntä tahtia eteenpäin. Ihan viimeinen kevytliikkeinen nopeus jää saavuttamatta, mutta tilalla on uskottava jyske, joka ajaa tanssijaa eteenpäin kuin hanurista työntävä puskutraktori.

Short Dick Man -biisin bass mix yllätti. FS 217 kurottaa normaaliksi siroksi lattiakaiuttimeksi mukavan alas bassoilla, vaikka tottakai subbarille jätetäänkin vielä tilaa. Toisto ylettyy joka tapauksessa niin alas, että etenkin kivirakenteisissa huoneissa huoneen ominaisuudet vaikuttavat huomattavasti enemmän bassotoistoon kuin itse kaiutin.

Samaa vahvistaa vielä Analog Pussyn Hangin Myself Comfortably, joka ensin paineistaa ilman vahvalla jyskeellä ja sitten siirtyy murauttelemaan lupaavasti alempaa bassokertaa. Sopivasti käsillä ollut Elac SUB 2040 ESP toi toki vielä oleellisen lisäpaineen ja leveämmän hymyn. Mutta järkihintaiselle ja sirorakenteiselle lattiakaiuttimelle tulos on hyvä.

Tarvittaessa läsnä

FS 217 on normaali kaiutin, jossa ei ole erikoisia rakenteita tai hurjan suuria kaiutinelementtejä. Sen tuloksena kuunteluetäisyyden kasvaessa stereokuva muuttuu ilmavan yleisavaraksi. Tässä suhteessa kapoinen Elac ei juuri poikkea muista kokoluokkansa esityksistä.

Lähempää kuunneltaessa sukulaisuus isovelimalleihin on selkeämpi. Musiikki leijuu kaiuttimien välissä ja hieman ympärilläkin. Läsnäolo on hyvä ja instrumenttien paikat ovat hyvin selkeitä. Vain se viimeinen syvyysulottuvuuden tarkkuus jää oleellisesti järeämpien kaiuttimien voitoksi.

Säädettävillä jaloilla kaiuttimen saa aina suoraan ja keikkumattomaksi. Läpikuultavat kumitassut voi vaihtaa mukana tuleviin piikkeihin, joille on myös lattiasuojalevyt.

FS 217 kestää kuuntelua vaikka puolentoista metrin etäisyydeltä ilman minkäänlaisia sivuoireita eli sinä kuuntelijana olet se, joka määrää teräväpiirron määrän. Jos kaipaat tarkempaa visiota niin hinaa jakkarasi lähemmäs kaiuttimia. Siinä se.

Helpot ja halvat

Onko se äärineutraali kaiutinluonne sinusta vähän valju ja tylsä, mutta vahvistimen loudness-nappula vetää soundin jo selvästi kummalliseksi? FS 217:n äänensävy tarjoa kirkkaasti, mutta vielä rasittamattomasti helähtävän diskantin ja tuhtina potkaisevan bassopään. Toisto on hyvää hifiä, mutta mukavasti helppoon suuntaan kallellaan. Se ehkä puoltaa enempi kevyen musiikin toistoa kuin akustista, mutta vain aavistuksen.

Minä unohduin kuuntelemaan kaikenlaista, mitä harvemmin tulee valittua. Vanhaa AC/DC:tä, kummallisia itä-eurooppalaisia kokeilevia elektroakustisia, Jarmo Saaren XL:ää. Eli ei voi sanoa, että tämä kaiutinpari syrjisi erityisesti mitään genreä. Ei klassistakaan vaikka sillä tuulella en nyt niin paljon ollutkaan.

Leffasettiin? Ehdottomasti. FS 217:n makea soundi on juuri sitä, mitä elämää suurempi tarina kaipaa. Puristi hankkii näitä viisi eli kaverin kanssa yhteensä kymmenen kappaletta. Kaiuttimia kun käsittääkseni ei myydä kappaleittain vaikka yksittäispakattuja ovatkin.

Itse asiassa se viisi identtistä on hinnallisestikin järkiratkaisu. Jos katsotaan Verkkokauppa.com:n ulkopuolelle niin normaalimalliston 190-sarjan jalustamalli maksaa vain ihan tipan vähemmän kuin FS 217 -lattiakaiutinpari ja lattiamalli lähes tuplat. Sijoituksellisesti matala jalustamalli voi toki olla helpompi keskelle kuin lattiakaiutin.

Lyhyesti: Tipan loudness-suuntaan kallellaan äänensävyllisesti, menevyys ehdottoman kunnossa, stereokuva miellyttävän ilmava ja ulkonäkö oikein nappi.
Hinta: 1 199 euroa pari
Maahantuoja: Scanteknik

Elac-kauppiaasi:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: