fbpx
Testit

Roksan Attessa levysoitin ja streamaava vahvistin testissä

Helpot käyttää, helpot kuunnella

Hifi tarvitsee hyviä ja helppoja ratkaisuja. Roksan Attessat toimivat selkeästi, osaavat oleelliset ja soundikin on nimenomaan helposti nieltävää sorttia.

Brittivalmistaja Roksan esitteli vastikään uuden Attessa-tuoteperheensä. Attessa-mallit ovat edullisimmat Roksanit, mutta osittain myös edistyksellisimmät sillä stereovahvistimesta on kaksi eri versiota: perusmalli ja BluOS:ää hyödyntävä streamaava malli, joista jälkimmäinen tuli testiin.

Suurelle yleisölle streamauspalvelut ovat se jokapäiväisen musiikkiannoksen helpoin annostelumalli ja streamaava Attessa-stereovahvistin vaikuttaa erittäin monipuoliselta ratkaisulta modernin musiikinkuluttajan keskukseksi. 80 wattia per kanava kahdeksaan ohmiin ja 130 wattia neljään tarkoittaa, että käytännössä kaikki normaalikaiuttimet ovat sähköisesti passeleleita seuralaisia Attessa-vahvistimelle.

Käytännössä kaikki normaalikaiuttimet ovat sähköisesti passeleleita seuralaisia Attessa-vahvistimelle.

Älppäri-innostus on ja pysyy. Kohtuuhintainen, mutta miellyttävä-ääninen Attessa-levysoitin on siis enemmän kuin perusteltu tuote. Roksanin mainospuheiden perusteella paukkuja on laitettu paljon myös siihen, että käyttö olisi mahdollisimman helppoa. Ei highend-eksotiikkaa vaan selkeyttä ja sujuvuutta.

Levysoittimessa on sisäänrakennettuna RIAA-korjain, jonka voi ottaa käyttöön tai ohittaa oman tarpeen mukaan. Tämä tarkoittaa, että Attessa-älppäripyörittimen saa kytkettyä ilman lisälaitteita käytännössä mihin vain laitteistoon, jossa on yksi analoginen linjatulo.

Attessa-malliston viimeinen pala on CD Transport. Tosiaan Transport eli vain digitaalisignaalin lukija, kone ei sisällä DA-muuntimia. Se joko hyödyntää vahvistimen DA-muuntimia, jollaiset alkaa olla varsin monessa laitteessa, tai sitten Transport kytketään erilliseen ulkoiseen DA-muuntimeen. Erikoisuutena on se, että jos soittimen liittää streamaavan Attessa-vahvistimen seuraksi, sitä voi ohjata BluOS-sovelluksella ja se osaa lukea MQA-koodattuja levyjä! Attessa CD Transport ei ole testissä mukana, mutta hopealevyjen ystäville se on järkihintainen ja looginen seuralainen muiden Attessa-tuotteiden seuraan.

Moniosaaja

Roksan Attessa on niin matalalinjainen, korkeutta on vain 76 mm, että siitä voi saada nopealla vilkaisulla mielikuvan kevyen luokan koneesta. Paketti on kuitenkin kuin klassinen Leica-objektiivi: Vain sen kokoinen kuin tarvitaan ja tiiviisti täynnä tavaraa eli kokoisekseen painava. Vaaka heilahtaa linjakkaalla vahvistimella juuri kymmenen kilon yli ja käpälätuntuman perusteella kotelo on hyvin vankkaa tekoa. Mikään ei notku, mikään ei anna periksi ja työn jälki on todella hyvää.

Liitännät ovat nykyaikaiselle stereovahvistimelle sopivat. Levysoitinliitäntä on MM-äänirasialle, mutta ei MC:lle. Ja tämä on pelkästään hyvä asia! MC-äänirasiat ovat sen verran kovatasoisia pelejä, että niitä varten on suoraan sanottuna syytä laittaa perus-Attessan verran siihen pelkkään RIAA-korjaimeen, jos haluaa saada rasiastaan sen irti, miksi sen on hankkinutkin. Levysoittimen lisäksi on kaksi linjatasoista analogista tuloa ja esivahvistinanto, johon voi kytkeä esimerkiksi subwooferin tai aktiivikaiuttimet.

Attessa-vahvistimen liitännänät ovat sopivat. Tällä ei ole tarkoitus keulia naapurille liittimien määrässä vaan saada kytkettyä ne ohjelmalähteet, joita oikeasti tarvitaan.

Digitaalituloja on viisi. Langattoman Bluetoothin lisäksi on pari optisia ja pari koaksiaalisia tuloja. Streamaavassa versiossa on sekä RJ-45-pistoke ethernet-kaapelille että wi-fi. Viimeisenä silauksena on 3,5-millinen kuulokeliitin etulevyn reunassa.

Kuten liitännöistä voi päätellä, Attessa-vahvistin ei ole vain analoginen stereovahvistin vaan sisältää aina myös DA-muuntimet. Tässä streamaavassa versiossa on sitten BluOS-streamausratkaisu mukana. BluOS tukee yli kahtakymmentä streamauspalvelua, joiden mukana ovat luonnollisesti ne tutuimmat Spotify, Tidal, Qobuz, Deezer, Amazon Music jne.

Levysoittimen selkeät sävelet

Roksan Attessa -levysoitin ei ulkoisesti yritä olla mitään eksoottista. Suorakaiteen mallinen yksinkertainen runko hyvillä ulkopuolisia värähtelyitä vaimentavilla jaloilla, rungolla lasista ja alumiinista tehty raskas levylautanen ja laadukas äänivarsi varteen sopivalla rasialla eli perusasiat kunnossa. Äänivarsi on yhden neulankärjen varassa kiikkuva Unipivot-mallinen kuten valmistajan kalliimmat Nima- ja Sara-varretkin.

Unipivotin ehdoton vahvuus on, että kun painovoima huolehtii laakerin välyksen nollaamisesta, voidaan tehdä edullisestikin välyksetön ja kuitenkin herkkäliikkeinen, teholliselta massaltaan kevyt äänivarsi. Äänivarren nokassa on Audio-Technicaan perustuva Roksan Dana -äänirasia. Roksanin edustaja sanoi, että kelat ja neulavarren jäykkyys ovat Roksanin tarpeiden mukaan tehtyjä eli samaan runkoon tehty Audio-Technica ei soi samalla tavalla kuin Dana.

Attessan varsi on helpompi säätää kuin Roksan Nima tai Sara koska Attessassa on erikseen vastapaino neulavoiman (VTF, vertical tracking force) säätöön ja sivusuunnassa säädettävä paino azimuth-säätöön eli siihen, että edestä katsottuna neula on kohtisuorassa äänilevyyn. Nimassa ja Sarassa yksi ja sama puntti hoitaa molemmat säädöt.

Roksanin oman Youtube-videon avustamana soittimen käyttöönotto on todella helppoa, Attessan saa käyttövalmiiksi muutamassa minuutissa. Sitten vain RinneRadion Starrk lautaselle ja painallus 33-napista (muut napit ovat 45 ja pois päältä, aika selkeää). Myös äänivarren käyttö on hyvin sujuvaa. Joissain soittimissa varsi tuntuu olevan superherkkä ja keskittyvän karkaamaan käyttäjän sormilta. Attessa ei kuulu tuohon joukkoon, sen kanssa pärjää aloittelijakin ja vaikka kehnommalla sorminäppäryydellä.

Pölykansi on kokonaan soittimen päältä nostettavaa mallia. Sen kanssa kyllä pärjää ihan hyvin vaikka saranoitu olisikin ollut kivempi.

Ensin tuntumaa vahvistimeen

Voin sanoa kiertelemättä, että tykkäsin erittäin paljon Roksan Caspian M2 -vahvistimesta. Siinä ei ole ihan valmistajan lippulaiva-Blak-mallin tiukkaa iskua ja kontrollia, mutta soljuvan helppo ja kuitenkin elävän avoin luonne viehättivät niin paljon, että mietin jo laitetta kotiin. Ja Attessa kuulostaa Lumin D2 -streamerin kanssa hyvin hyvin samankaltaiselta kuin Caspian M2.

Basso on riittävän jäntevä ja miellyttävän täyteläinen. Yleisluonne on mahdollisimman kaukana analyyttisesta tai kuivakasta: Attessa soi Katie Melualla soljuvan kauniisti, mutta pystyy kuitenkin potkaisemaan Billy F Gibbonsin sellaiseen vauhtiin, että tukka pyörisi päässä, ellei hiusten pituutta laskettaisi milleissä. Käytin testissä pääasiassa hetki sitten testattuja seitsemännen sukupolven Monitor Audio Silver 300 7G -lattiakaiuttimia ja kun Roksan ja Monitor Audio ovat samaa firmaa, synergiaetu on vähintäänkin ilmeinen. Ei ole yhtään liioteltua sanoa, että nämä kaiuttimet ja vahvistin ovat kuin luotuja toisilleen.

Roksan Attessa on hyvin matalalinjainen vahvistin, mutta kokoisekseen painava ja kiitettävän tukevaaa tekoa.

Rytmiä ei alleviivata korostuneella hakkaamisella, mutta esitys kulkee äänitteestä riippumatta erinomaisen vetävää tahtia eteenpäin. Attessa on loistoesimerkki siitä, että hyvä rytmiikan eteenpäin vieminen ei tarkoita hakkaavaa rytkytystä vaan voi olla jotain paljon hienostuneempaakin. ZZ Topin La Grange kiertää lattiaa naputtavan vieterin jalassa välittömästi käyttövalmiiksi.

Kevyesti täyteläinen ja sopivasti soljuva luonne saa myös monet heikommin tuotetut albumit kuulostamaan paremmilta kuin oikeasti ovatkaan ja siten yllyttää kuuntelemaan mahdollisimman paljon musiikkia. Tuhdeiksi tehdytkään äänitteet eivät kuitenkaan muutu tarpeettoman paksusointisiksi

Streamaavan vahvistimen oma streameri on hyvä

Vaihto arvostetusta ja streamaavaa Attessa-vahvistinta kalliimmasta Lumin D2 -streamerista Attessan sisäiseen streameriin vaikuttaa soundiin yllättävän vähän. On sointi vähän vähemmän ilmava ja erotteleva, bassopuoli jonkun verran pehmeämpi, mutta ero on pienempi, mitä veikkasin. Eli streamerillinen Attessa on hintaisekseen todella kova kokonaisuus yksissä kuorissa ja toisaalta erillistä highend-streameria käyttävä saa perus-Attessasta hyvin kaunisäänisen vahvistimen highendissä edullisella runsaan tuhannen euron budjetilla.

Ken Ishiin Jelly Tones -albumi on enemmän lounge-henkistä fiilistelyä kuin keskilattian hardcore-tamppaamista, ja kuulostaa erinomaisen tunnelmalliselta teokselta ajalta (Jelly Tones on vuodelta 1995) kun tästä lajista puhuttiin teknona eikä eedeeämmänä. Megadeathin Cryptical Writings ei jätä soundeillaan mitään kryptistä mietittäväksi, nyt tulee riittävän raskasta asiametallia. Pienestä ässävikaisuudesta kärsivä albumi ei sihistele korviin haitaksi saakka vaan on hyvin kuunneltava, vaikka hanaa innostuisi avaamaan railakkaamminkin.

Pienestä ässävikaisuudesta kärsivä albumi ei sihistele korviin haitaksi saakka vaan on hyvin kuunneltava.

Sama soundin helppous jatkuu kuulokeliitännässäkin. Attessan kuulokeanto soi Emotiva GR1 -kuulokkeilla sivistyneen rauhallisesti, yläpäältään puhtaasti ja bassoiltaan täsmällisesti. GR1 saattaa soida esimerkiksi puhelimien ja tablettien edullisissa kuulokevahvistimissa tarpeettoman pulleabassoisesti ja yläpäältään tapauksesta riippuen vähän turhankin energisesti. Mistään sellaisesta ei ole nyt merkkiäkään, sointi on hyvinkin hillitty ja kuunteluväsymystä aiheuttamaton.

Jos haluat välittömän NYTTÄTÄTÄYSII-fiiliksen, Attessan kuulokeanto ei sitä tarjoile. Mikäli sen sijaan ajattelit nauttia luureillasi useamman albumin putkeen, tarjoiltu soundi on helppoa ja rasittamatonta sopien tarkoitukseen ihan nappiin. Hillitty luonne saattaa jättää ensimmäisillä testikappaleilla vähän valjun fiiliksen vahvistimen luonteesta, mutta kiität sen luonnetta kun olet kuunnellut tunnin. Tai kaksi. Tai kymmenen.

Attessa-levysoittimella on näytön paikka

Runsaan tuhannen euron levysoittimella on raskas kuorma lautasellaan. Soittimen pitää olla selkeämmin kustannustehokas paketti kuin moninkertaisesti kalliimpien eksoottisten huippusoittimien ja kuitenkin soundipuolen on oltava jotain ihan muuta kuin niissä satasilla saatavissa perussoittimissa.

Perussoittimista Roksan Attessa eroaa heti. Diskantti ei ole epäpuhtaan kihisevä ja rasittava vaan puhdas ja sopivan kirkas, bassolla on voimaa ja täyteläisyyttä. Yleinen vakaus on hyvää tasoa eli musiikin huippukohdat eivät saa soitinta tolaltaan kuten peruslaitteiden kanssa tapaa käydä. Rinneradion Starrk-levyn raita Darrk piirtää uskottavan painostavan bassomaton ja tekee juuri sen, mitä pitääkin: yllyttää antamaan lisää hanaa enemmän ja enemmän.

Roksan Dana -äänirasia perustuu Audio-Technicaan, mutta on optimoitu sisuskaluiltaan Attessan äänivarrelle.

Moneen kertaan niin testimielessä kuin omaksi iloksikin pyöritelty Herbie Hancockin Secrets-albumi soimaan, Doin’ It sykkii hyvin ja napakasti. Äänirasia on tässä vaiheessa lähes käyttämätön eli on oletettavaa, että ainakin keskialueen ja diskantin sävytoisto paranevat vielä ajan myötä. Attessa-levysoittimen soundissa on silti heti alusta alkaen samaa helppoutta kuin Attessa-vahvistimessakin.

Erottelukyky on hyvällä tasolla, mutta ilman alleviivaamista, ilman joka asian painotusta. Tällä tavalla lukuisista detaljeista muodostuu kokonaisuus, musiikillinen teos. Jotenkin Attessa onnistuu ottamaan niin rennosti, että sitä on vaikea analysoida. Huomio lipeää koko ajan musiikkiin, joka virtaa helposti kuunneltavana ja itseensä huomion kiinnittävänä. Silloinkin kun soiva levy on soundeiltaan ja sisällöltään kokeilevan industrialia, soundimaisema on uskottava, mutta ei ärsyttävä.

Tekee juuri sen, mitä pitääkin: yllyttää antamaan lisää hanaa enemmän ja enemmän.

Ei James Bond Goldfinger -soundtrack toki avaudu yhtä välittömänä ja tarkkana kuin Roksan Xerxesillä, mutta poissa ovat myös perussoittimien riipivyys, rasittavuus ja suttuisuus. Attessa tasapainoilee taitavasti musiikkiin koukuttavaksi tekevän erottelukyvyn ja anteeksi antavan miellyttävän helppouden välimaastossa. Soitin ei sovi alkuunkaan siihen ”kuuntelen äkkiä vain yhden levynpuoliskon ja jatkan sitten” -ajatusmaailmaan. Tämän kanssa on huomattavan helppoa jämähtää jumiin sohvalle ja nostaa hanurinsa vain kääntääkseen puolta tai vaihtaakseen levyä. Ja hyvillä levyillä huomaa hymyilevänsä vähän väliä, sen parempaa arvosanaa ei varmaan mikään hifilaite voi saada.

Trusted Reviews kommentoi Attessa-levysoittimen sisäistä levysoitinesivahvistinta toteamalla, että vasta noin 500 punnan hintainen ulkoinen RIAA-korjain kuulosti oleellisesti paremmalta kuin Attessan sisäinen. Ei siis kannata ajatella, että se sisäänrakennettu versio olisi vain hätävara.

Helppoa ja hyvää

Roksan on markkinoinut Attessaa helposti lähestyttävänä ja helposti käytettävänä hifinä. Niin levysoitin kuin vahvistimen streamaustoiminnotkin on koitettu tehdä selkeiksi ilman ylimääräistä konstikkuutta. Erinomainen asia. Yksi syy hifiharrastuksen kutistumiseen on nimittäin ihan varmasti se, miten vaikeaa asiasta välillä tehdään.

Hardcore-harrastajat tietysti tykkäävät uida syvissä vesissä ja suoraan sanottuna tehdä asioista välillä tarkoituksellisen vaikeita. Ongelma vain on, että ellei ole myös hyviä, helppoja ja hauskoja vaihtoehtoja, ei uusia harrastajia saada innostettua mukaan. Roksan tuntuu onnistuneen Attessa-tuoteperheessä yhdistämään oleelliset ominaisuudet, oikein hyvän äänenlaadun ja helppokäyttöisyyden. Plussaa vielä sekin, että mustien laitteiden rinnalle on vaaleampi vaihtoehto.

Ellei ole myös hyviä, helppoja ja hauskoja vaihtoehtoja, ei uusia harrastajia saada innostettua mukaan.

Joku ehkä miettii, miksi erillinen streamaava vahvistin kun nykyään on tarjolla aktiivikaiuttimia, joissa on liitäntöjä ulkoisille laitteille ja streamausominaisuudet. Ensimmäinen syy on monipuolisuus, erillisvahvistimessa on todennäköisesti tuplamäärä liitäntöjä yhdistelmävehkeeseen verrattuna eli varaa siihen, että haluat liittää pari muutakin ohjelmalähdettä soimaan kauniisti samoista kaiuttimistasi.

Toinen syy on juurikin ne kaiuttimet. Kun vahvistin on laitteiston sydämenä ja kaiuttimet erikseen, sinulla on enemmän valinnanvaraa poimia kaiuttimet, joiden ääni miellyttää korvaasi ja ulkoasu silmääsi. Perinteisiä passiivikaiuttimia (sellaisia, joissa ei ole vahvistinta itsessään) on upotettavia, seinälle asetettavia, lattiamalleja, jalustamalleja ja miljoona eri kokoa, väriä ja tyyliä – soundista puhumattakaan.

Attessan kaukosäädin on siistin pelkistetty ja painikkeiden tuntuma on kumisesta ulkonäöstä huolimatta oikein hyvä.

Kolmas ja hyvin oleellinen asia on laatu. Tyypillinen aktiivikaiutin muutamalla liitännällä ja kaukosäätimellä tarjoaa käypäistä perusäänenlaatua, mutta ei enempää. Osa streamaavista aktiivikaiuttimista kuulostaa vain isommalta akkukäyttöiseltä bluetooth-kannettavalta, ei oikeilta hifikaiuttimilta. Se ei välttämättä riitä ihmiselle, joka haluaa kokea suuria tunteita lempimusiikkinsa parissa. Hyviäkin vaihtoehtoja on, mutta ne ovat vähemmistössä.

Yksi kohta on erityisen kriittinen, se levysoitinesivahvistin. Roksanilla on erittäin hyvien levysoitinten valmistajana oleellisesti enemmän kokemusta hyvän älppärisoundin luomisesta kuin kaiutinvalmistajalla, joka on lyönyt hynttyyt yhteen elektroniikkafirman kanssa. Attessan levysoitinesivahvistin on oikein hyvälaatuinen, sekä vahvistimessa että levysoittimessa oleva.

Attessa-malleista maailman lehdistössä on testattu vasta levysoitinta. Se sai sekä Trusted Reviewsissä että HiFi Newsissä vilpitöntä ylistystä.

Trusted Reviews kiitti Attessa-levysoittimen tasapainoista kokonaisvaltaisuutta: ”Kun olet kuunnellut yhden levynpuoliskon läpi, on sinulle selvää, miten Roksan Attessa pystyy välittämään teoksen kokonaisuutena. Se on puhtaasti soiva alimmista basssoista ylimpiin diskantteihin. Mitään ei korosteta, mitään ei piiloteta tuhdeista, sävykkäistä ja kontrolloiduista bassoista kohteliaan raikkaisiin ja samalla tavalla erotteleviin korkeimpiin taajuuksiin. Roksan tarjoilee nautinnollisen tasapainoisen äänensävyn.”

HiFi News piti arvostelussaan Attessa-levysoitinta hintalaatusuhteeltaan erinomaisena ja antoi sille Erittäin suositeltava -suosituksen. Loppukommenttina oli, että ”Attessa on selkeästi loistavan hintalaatusuhteen soitin, jota voit parantaa (paremmalla äänirasialla) kun niin haluat”.

Attessat yhdistävät klassisen älppäritoiston tunnelman ja analogisen rennon soundin nykyaikaisen streamauksen sujuvuuteen ja helppouteen. Koska sekä levysoitin että vahvistin ovat tasapainoisen helpon kuuloisia, ne on todennäköisesti helppoa sovittaa soundinsa puolesta monenlaisiin kokonaisuuksiin.

Lyhyesti: Hyvin kilpailukykyinen vahvistin ja levysoitin. Helppokäyttöiset, hyvin varustellut ja miellyttävän kuuloiset.

Hinnat:

Roksan Attessa -stereovahvistin: 1 250 euroa

Roksan Attessa Streaming Amplifier -stereovahvistin: 1 895 euroa

Roksan Attessa -levysoitin: 1 250 euroa

Roksan Attessa CD Transport: 650 euroa

Maahantuoja: Concept Hifi

Roksan Attessa -jälleenmyyjäsi:

Kuvat: Samu Saurama

Kirjoittaja

Kommentointi suljettu.

Share via
Copy link
Powered by Social Snap