Ei muovinen vaan puukoteloinen soundbar, jolla on kiva kuunnella musiikkia. Uskoisitko? Soundbar, jonka mukana tuleva subwoofer pesee monta hifisubbaria. Uskoisitko varsinkaan sitä?
Soundbar ei monessakaan mielessä ole hifiharrastajan ratkaisu. Ensinnäkään ne eivät ole äänenlaadullisesti riittävän hyviä, toisekseen niissä on liian vähän säädettävää harrastajalle ja kolmanneksi uskottavuuskin tietysti ontuu. Klipsch Cinema 600 ei sekään tarjoa hurahtaneelle kotiteatterisitille säädettävää ja kokeiltavaa vaan on parhaimmillaan muutamassa minuutissa käyttövalmis, mutta äänenlaadullisesti se on niin hyvä, että sillä kuuntelee sujuvasti musiikkiakin.
…käyttöönotto hoituu minuuteissa…
Kytkentä on hyvin helppoa. Mukana tuleva HDMI-kaapeli TV:n ARC-HDMI-liittimestä soundbarille ja siinä se. Soundbar ja langaton subwoofer on valmiiksi paritettu toisilleen eli ne ovat valmiiksi yhteydessä. Ellei soundbarin seinäkiinnikkeiden asennusta lasketa, käyttöönotto tosiaan hoituu minuuteissa. Ja kun otat kaukosäätimen käteesi, se sytyttää taustavalonsa automaattisesti ja näkyy sinulle hämärässäkin huoneessa. Tälläisen kohteliaisuuden toivoisi yleistyvän.
Cinema 600 on 114 cm leveä soundbar, jonka kotelo on muovin sijaan ihan puuta. Päädyissä näkyvät rohkeasti esillä vasemman ja oikean kanavan diskantit, jotka on tractrix-torvella kuormitettuja ihan kuten valmistajan kaikissa järeimmissäkin hifi / highend-malleissa. Keskellä, kankaan takana piilossa, on keskikanavan samanlainen diskanttiratkaisu.
Vasemmassa ja oikeassa kanavassa diskantin tukena on pinta-alaltaan kolmetuumaista vastaava soikea bassokeskiääninen. Keskikanavalla bassokeskiäänisiä on kaksi, diskantin molemmin puolin. Keskikanavan tuplabassoisuudessa on järjen itu, keskikanava kun 5.1-järjestelmässä saattaa toistaa jopa 80 % kaikesta materiaalista eli sillä on selvästi eniten kuormitusta.
Erinomainen perustus
Keskikanava toistaa tosiaan isoimman osan elokuvan ääniraidasta – poislukien bassot. Käytännössä kaikki bassotaajuudet, niin jokaisen viiden tai useammankin kanavan matalimmat taajuudet kuin myös se .1 eli LFE-kanava (Low Frequency Effect), kannattaa kotiteatterijärjestelmässä hoitaa aina erillisellä subwooferilla.
Cinema 600 -sarjassa subwooferin signaali tosiaan siirtyy bassolaatikolle langattomasti eli kaapelia ei tarvitse vetää soundbarin ja subwooferin välille, jos se subbari sattuu sijoittumaan vähän kauemmas. Kaapelittomuudesta huolimatta talouden sisustusvastaavan sydän saattaa kyllä jättää lyönnin tai pari välistä nähdessään subwooferin.
Subwoofer on yksi suuri syy siihen, miksi tämä kaiutinpaketti erottuu edukseen muista.
Cinema 600 -sarjan bassolaatikon viimeistely on hyvin perustasoa. Se imitoi etäisesti puupintaa, mutta aika etäisesti. Pintakäsittely ei kuitenkaan ole varsinainen ongelma. Kiertelemättä sanottuna subbari on 36 x 36 x 47 -senttisenä soundbar-maailmaan varsin iso. Laittamalla sen päälle vaaleanpunainen tai limenvihreä pöytäliina se ei enää ole varsin iso musta laatikko, vain varsin iso laatikko. Vaan arvatkaa mitä: se on yksi suuri syy siihen, miksi tämä kaiutinpaketti erottuu edukseen muista.
Mustan arkun pohjassa on kunnollinen 10-tuumainen bassoelementti ja kotelo on refleksiviritetty koko kotelon levyisella kanavalla. Subwooferin vahvistintehoa ei sanota erikseen, mutta kun koko 3.1-järjestelmälle ilmoitetaan yhteensä 600 wattia, subwooferille on varovaisestikin arvoituna ainakin puolet tuosta. Alarajaksi ilmoitetaan 28 hertsiä eli bassotoisto ylettyy alemmas kuin joillain koko kaiutinsarjan hintaisilla subwoofereilla.
Oikea sijoitus -> oikea soundi
Oikea paikka Cinema 600 -soundbarille on seinää vasten television alapuolella. Seinusta ja lattian läheisyys korostavat bassoja ja alakeskialuetta, tämä on selvästi huomioitu kaiuttimien äänensävyssä. Jos jätät soundbarin TV-tason etureunalle, isot miehet menettävät auktoriteettiaan ja yleinen täyteläisyys kärsii. Sijoituksella seinää vasten sen sijaan alakeskialue saa lisäryhtiä ja äänensävy on sellainen kuin kuuluukin: uskottava.
On soundbareja, joiden äänenlaatu on niin joko kummallinen tai sitten vain ihan suoraan sanottuna huono, että ne onnistuvat hankkimaan jonkunlaisen olemassaolonsa oikeutuksen ainoastaan siksi, että sen litteän telkkarin oma äänentoisto on tyypillisesti vielä huonompi. Kun ruudulla pyörivät tapahtumat vievät ison osan huomiosta, katsoja ei kiinnitä niin paljon huomiota vaatimattomaan äänenlaatuun.
Cinema 600 toimii myös puhtaassa musiikinkuuntelussa, jolloin ei ole ollenkaan kuvaa viemässä huomiota pois äänenlaadusta.
Edellä mainittu on valittettavan yleistä, mutta onneksi ei välttämätöntä. Klipsch Cinema 600 on hyvä esimerkki siitä, että soundbarin äänenlaatu voi olla niin hyvä, että se ei ole makea vain peleillä, TV-sarjoilla ja elokuvilla vaan toimii myös puhtaassa musiikinkuuntelussa, jolloin ei ole ollenkaan kuvaa viemässä huomiota pois äänenlaadusta.
Yhdistän puhelimen Spotifyn Bluetoothilla soundbariin ja soundi on epäuskottavan hauska. Selvästi parempi kuin monessa yhden laatikon musiikkiratkaisussa ja ihan loistava kun miettii, että nyt on soimassa soundbar. Diskantti on sopivan kirkas olematta rasittava ja keskialue on riittävän selkeä, artikulaation hyvin välittävä. Kuten Klipschin järeilläkin kaiuttimilla, myös Cinema 600:n soundimaailma on valmistajan tyylin mukainen: energinen, eteenpäin hyvin kulkeva, innostava ja hyväntuulinen. Sellainen, joka saa hyvällä kappaleella jalan tamppaamaan lattiaa ja niskan nyökkimään musiikin tahdissa.
Toki laadukkaista erillisosista koottu moninkertaisesti kalliimpi järjestelmä kuulostaa esimerkiksi keskialueeltaan sävykkäämmältä ja piirtää stereokuvaa hienommin kuin 749 euron 3.1-soundbar-paketti, se on selvää. Mutta se ei muuta sitä, että Cinema 600:lla kuuntelee oikein mielikseen musiikkia silloin kun ei halua ruveta kylvämään kylmälaukun kokoisia kaiuttimia ympäri kämppää ja haluat pitää budjetin tiukkana.
Pienet kolmetuumaiset bassokeskiääniset eivät tietenkään pysty kummoista alapäätä taikomaan joten bassokuorma ohjataan subwooferille. Ja voi pojat, millaiselle subwooferille.
Mehevällä voimalla alas
Musiikilla Klipsch Cinema 600:n bassopää mätkii ihan loistavasti. Billy Gibbons And The BFG’s ja AC/DC sykkivät niin, että suupielet eivät laskeudu ihan heti alas. Soundi on rockille just sitä, mitä lääkäri määrää: sopivan tuhti ja hyvin kulkevan energinen. Bassoilla on voimaa ja ulottuvuutta, kunnolla mehevyyttä ja riittävästi iskua.
Konemusiikilla sama juttu, täyteläinen bassomatto luo hyvän pohjan mille vain. Ja kuitenkaan sitten herkemmällä akustisella musiikilla kuten vaikka vanhalla Billy Holidayllä subwoofer ei samoilla säädöillä – sen tasoa on helppoa muuttaa kaukosäätimellä – ole ollenkaan päällekäyvä.
Bassoilla on voimaa ja ulottuvuutta, kunnolla mehevyyttä ja riittävästi iskua.
Mutta eihän soundbaria osteta musiikinkuunteluun, vaikka tämä malli siinäkin pärjää hyvin. Deadpool pyörimään. Ihan kirjaimellisesti pyörimään, Blu-ray-levyltä. Artikulaatio on erinomainen, dialogia on helppo seurata. Eli soundbarin ensimmäinen tarkoitus, saada selvää ohjelmasta kun television kaiuttimilla se ei onnistunut, hoituu sujuvasti. Chromecastin kautta Disney-kanavalta Star Warsia ja sama juttu, puhe kuuluu selkeänä ja ympäröivä soundtrack luo vahvasti leffaan upottavan fiiliksen.
Harmittaa, ettei toimistolla ollut Pleikkaria. Olisin ihan puhtaasti tutkimuksen nimissä oikein mielelläni rytistellyt vaikka Far Cry ja Ghost Recon: Wildlands -pelejä useammankin tunnin. Pelien äänimaisemat, tehosteet ja musiikki ovat todella hienosti tehtyjä ja ne pärjäävät elokuvien ja TV-sarjojen rinnalla erinomaisesti. Etenkin silloin kun käytettävä laitteisto mahdollistaa niiden täyspainoisen uskottavuuden.
Dialogi-parannus-nappula kaukosäätimessä ei minun makuuni parantanut mitään, Cinema 600 kuulostaa parhaalta ihan sellaisenaan. Sama asia virtuaalisurroundin kanssa. Kaukosäätimen napin painalluksella voi kokeilla, mutta minä antaisin olla ilman ja ennemmin ymppäisin mukaan oikeat surroundkaiuttimet kun sellaiset kerran on olemassa.
Jos ne lisävarusteena hankittavat langattomat Surround 3 -surroundkaiuttimet ovat yhtään Cinema 600:n tasolla (miksi eivät olisi?), niiden ymppääminen mukaan tuntuu erittäin mielekkäältä lisukkeelta kun elokuva- ja peliäänet saa niillä aidosti ympäröiviksi oikeaoppisella 5.1-kaiutinjärjestelmällä.
Yhtä kaikki, 3.1 tai 5.1, bassoalue on mehevä ja miellyttävä, joskaan ei enää elokuvamateriaalilla hämmästytä niin paljoa kun siltä osasi jo odottaa uskottavaa suoritusta musiikkinäytteiden jälkeen. Subbarin voimakkuus vain kaukosäätimestä sopivaksi ja siinä se. Ihan sama, oliko musiikkia vai leffaa, bassopää on hämmästyttävän uskottava ja hyviä viboja aiheuttava.
Hävyttömän helppo ratkaisu
Mikäli et halua erillisistä kaiuttimista rakennettua kotiteatterijärjestelmää vaan mahdollisimman hyvin TV:n yhteyteen häviävän äänentoistoratkaisun, soundbar on kieltämättä mielekäs ratkaisu. Ellei subwooferin koko aiheuta tarpeetonta perheriitaa, Klipsch Cinema 600 on kaikin puolin suositeltava ratkaisu. Se puskee hyvän määrän puhdasta ääntä ja äänenvoimakkuudesta riippumatta soundi saa aina suupielet hymyyn. On hyvä muistaa, että miniatyyrikoko on harvoin hyvä lähtökohta optimaaliselle toimivuudelle – oli kyseessä sitten sohva, jääkaappi tai vaikka subwoofer.
Cinema 600:n saat kytkettyä käytännössä minkä vain television ja sen lisäksi myös jotain muuta. Tuloliitäntöinä ovat ARC-HDMI, optinen digitaalitulo ja 3,5-millisellä plugilla tehty analoginen tulo. Sarjan mukana oleva subwoofer on kyllä niin mainio, että minä kyseenalaistan soundbarin erillistä subwooferia varten olevan antoliitännän tarpeellisuuden.
Kun oma työ ja harrastus on ainaista askartelua ja säätämistä hifilaitteiden kanssa, näin helppo ja silti hyvin soiva ratkaisu aiheuttaa kyllä pientä kiinnostusta ja kateutta hardcore-harrastajassakin.
Lyhyesti: Menevän hauskaa soundia, jonka laatu riittää superisti leffanautinnon luomiseen ja hämmentävän hyvin myös musiikinkuunteluun.
Hinnat
Klipsch Cinema 600 -3.1-järjestelmä: 749 euroa
Klipsch Surround 3 -langattomat surroundkaiuttimet: 349 euroa parilta
Maahantuoja: Loudgroup
Katso tästä lähin jälleenmyyjäsi
Kommentointi suljettu.