Sony esitteli 4K-kuvaa, osittain turhaan. VPL-HW50ES, VPL-VW1000ES ja XBR 4K TV esittelyssä.

Sony esitteli 4K-kuvaa, osittain turhaan. VPL-HW50ES, VPL-VW1000ES ja XBR 4K TV esittelyssä.

Televisionkatsojille tuntematon riesa, valkokankaalla näkyvä pikseliverkko, on ollut kotiteatterien harminaihe aina digitaalitykkien alusta asti. Ja itse asiassa ihan sama ongelma vaivaa nykyään leffateattereitakin. Sony perusteli 4K-tekniikkaansa hieman ontuen näkyvän pikseliverkon häviämisenä. LCoS-tekniikka, Sonylla SXRD-nimellä kulkevana, kun ei FullHD-resoluutiossakaan juuri pikseliverkosta kärsi.

Ajatelkaa, nyt 4K-näyttöjä on jo useammalla valmistajalla. Ne tuplaavat FullHD:n resoluution sekä pysty- että vaakasuunnassa eli pikselimäärä kasvaa nelinkertaiseksi. Suomessa sen sijaan lähetetään suuri osa tv-materiaalista vielä sujuvasti SD-tarkkuudella (SD = standard definition) eikä edes HD:na (HD = high definition) ja moni katsoo elokuvansakin kotona DVD:ltä eikä Blu-ray:ltä.

Ei sillä, 4K tuo osalle kuluttajia todellisen parannuksen kuvanlaatuun. Jos katsot 40-50-tuumaista töllöä viiden metrin päästä, toiselta puolelta huonetta, tämä ei oikeastaan juurikaan koske sinua. Sen sijaan mikäli nautit siitä, että sukellat oikeasti elokuvaan, tv-ohjelmaan tai peliin sisälle katsomalla isoa kuvaa, resoluution nousu näkyy selvänä.

"4K-kuvalla terävyys on häkellyttävän
hyvä suurellakin kuvakoolla ja se
aiheuttaa hyvin vahvasti kolmiulotteisen
tunnelman kuvaan."

Katselin 19.10.2012 Sonyn lehdistötilaisuudessa alkuun 84-tuumaista 4K-televisiota demomateriaalilla ja tarkkuus oli kertakaikkiaan häkellyttävä. Olen elänyt valkokangas-kokoisen kuvan kanssa melkein parikymmentä vuotta ja tottunut siihen, että se, mikä on telkkarissa ihan skarppia, näkyy usein selvästi pehmeänä kun kuva on oikeasti iso. Nyt mitään pehmeyttä ei näkynyt sen enempää tällä varsin kookkaalla televisiolla eikä muuten sen enempää tuplasti isommalla valkokankaalla tykkidemossakaan.

Iso kuva, iso fiilis

Normaalikuluttajien himo yhä suurempaan ja suurempaan ruutuun on jatkuva. Jatkuvasti myydään enemmän isompaa ruuta kuin aikaisemmin, nyt 50-tuumaista eikä vain 40-tuumaista, joka tuntui vielä muutama vuosi sitten tv-kuluttajasta suurelta. Ja meille tarjotaan ohjelmaa, johon on oikeasti nautinto upota ja iso kuva on erittäin oleellinen osa sitä immersiota.

Sony VPL-VW1000ES on massiivinen ilmestys. Se on huomattavasti kookkaampi kuin reilun kokoinen VW50ES.

Kun katselukulma levenee, pikselit alkavat erottua, kuva pehmiää ja illuusio elävästä kuvasta laimenee. 4K-kuvalla terävyys on häkellyttävän hyvä suurellakin kuvakoolla ja se aiheuttaa hyvin vahvasti kolmiulotteisen tunnelman kuvaan. Kolmiulotteisen, jossa ei ole mitään sivuoireita kuten 3D-kuvassa usein esiintyy.

Tunnelma oli itseasiassa hyvin samanlainen kun DVD-elämän jälkeen näki ensimmäistä kertaa teräväpiirtoa Blu-raylta. Se äsken parhaimmillaan oikein laadukkaalta tuntunut kuva onkin yhtäkkiä vaatimaton ja utuisen pehmeä. Ero edeltäjään on huima - terävyys, kolmiulotteisuus, materiaalintuntu, pienet detaljit, luonnollisuus, väritkin - ihan kaikki tuntuvat parantuneen oleellisesti.

Valitettavan huimia ovat toistaiseksi hintalaput, 20 000 euroa VPL-VW1000ES -projektorille ja 26 000 euroa 4K TV:lle. Tykin sentään voi käydä ostamassa kaupasta vaikka tänään, telkkarin saa vasta joululahjaksi.

Realistisempaa laatua

Perheauton hintalapulla kulkevat näytöt eivät ole jokapojan tuotteita, mutta marraskuun alussa kauppoihin tuleva VPL-VW50ES -projektori 3 390 euron hintalapulla on huomattavasti useammalle muutakin kuin kaukainen haave. Sonyn pojat pahoittelivat, etteivät olleet saaneet sitä kuin yhden desibelin hiljaisemmaksi kuin edeltäjää. Käytännössä epäoleellista kun ei siitä edeltäjästä, tai senkään edeltäjästä, mitään kuulu, vaikka istuisi ihan tykin vieressä.

Sony VPL-VW50ES on saatavilla sekä katonvalkoisena että kotiteatterinmustana. Tykki on käytännössä äänetön ja tuottaa joka suhteessa erittäin kaunista kuvaa.

Valovoimaa on kasvatettu ja iso pointti oli se, että puhtaan väritoiston varmistava värisuodin on koko ajan käytössä maksimivalotehollakin. Toisin sanoen kirkkaimmillaankin värit toistuvat aitoina eivätkä sinnepäin kuten valovoimaisilla neukkaritykeillä. Kriittiselle harrastajalle ehdotonta plussaa on myös sisäänrakennettu kalibrointiohjelmisto. Myös sijoitettavuus on entistä helpompaa, linssinsiirtovarat ovat kasvaneet. Nyt tykki voi olla vaikka 21% kuvan korkeuden verran kuvan ylä- tai alapuolella.

VPL-VW50ES on toki "vain" FullHD-projektori, mutta juuri sen heijastavan nestekidepaneelin (Liquid Crystal on Silicon, LCoS) ansiosta pikseliverkkoa ei näy ollenkaan millään realistisella katselyetäisyydellä. Toki se tulee esille jo vähän ennen kuin vyönsolki ottaa kiinni valkokankaaseen, mutta ei siltä etäisyydeltä muutenkaan mitään elokuvaa voi katsoa.

Lisää detaljeja!

Vaikka pikseliverkko ei ole ongelma niin FullHD-kuvan rajoitukset tulevat näkyville kuvakoon kasvaessa valkokankaalle sopivaksi. Kuvan sopiva terävyys on aina kiinni kahdesta asiasta, kuvan koosta ja katseluetäisyydestä. Postikortti ja tienvarsimainos ovat printtimediassa kaksi hyvää ääripäätä. Televisiolla skarpilta näyttävä materiaali muuttuu isolla valkokankaalla aina vähän utuiseksi. Etenkin esimerkiksi isosta määrästä ihmiskasvoja samassa kuvassa huomaa, etteivät kasvonpiirteet erotu kovinkaan selvästi.

Reality Creation kuulostaa yhdeltä markkinointitermiltä miljoonan muun joukossa, mutta kyseinen kuvanparannusalgoritmi kyllä osoitti toimivuutensa. Se tuo juuri sopivasti lisää skarppiutta tuomatta mitään häiritsevää sivuoiretta. Se on kuin Photoshopissa tehty sopiva terävöitys, jolla kuva herää entistä paremmin henkiin. Paremman subjektiivisen terävyyden ansiosta kuvasta tulee vahvemmin kolmiulotteinen ja aito.

Lähes kaikki katsomamme materiaali on pakattua ja usein se on myös puristettu alkuperäistä pienempään resoluutioon jakelua varten. Paraskin häviöllinen pakkaus vie aina jotain pois. Valokuvaajat tietävät, että kuvakokoa voi kasvattaa esimerkiksi Bicubic- tai Bi-linear-algoritmeilla, mutta ne tuottavat aina myös hieman ei-toivottuja sivuoireita.

Klikkaa kuva isommaksi. Vasemmalla alkuperäinen ilmainen kukkakuva netistä. Keskellä sama ensin pienennettynä ja sitten skaalattuna takaisin alkuperäisresoluutioon. Oikealla vasemman ja oikean erotussignaali, Reality Creationilla erotussignaalissa ei näkynyt juuri mitään, päinvastoin kuin tässä Photoshopilla pikaisesti luodussa esimerkissä.

Ideaalitapauksessa originaalin pienentäminen ja pienennöksen skaalaaminen korkeampiresoluutioiseksi toisi tulokseksi kuvan, joka ei poikkea originaalista. Toisin sanoen originaalin ja skaalatun kuvan erotussignaali olisi jotakuinkin nolla. Demokuvassa oli kukkanen ja sille tehdyllä prosessoinnilla näimme mm. Bicubic- ja Bilinear-algoritmeilla tehtyjen suurennosten erotussignaalit verrattuna originaaliin. Erotussignaaleissa oli paljon informaatiota eli alkuperäinen ja skaalattu eroavat toisistaan huomattavasti. Sen sijaan Reality Creationin skaalauksessa erotussignaali oli hädintuskin näkyvillä - skaalattu kuva on siis hyvin lähellä alkuperäistä. Niin lähellä, että Sonyn kannattaisi ehdottomasti lisensoida algoritminsa myös Photoshopille.

Otetaanko kisa?

4K-televisio on muuten passiivilaseilla, ei aktiivisilla. Passiivilasit vastaavat painoltaan kevyitä aurinkolaseja ja kaikki aktiivilasien muutkin kankeudet ovat poissa. XBR 4K TV:n kanssa laseja on kahta versiota. Toiset ovat normaalin 3D-materiaalin katsomiseen ja toiset myydään pareittain.

Jälkimmäisten idea on se, että yhdet lasit näyttävät molemmissa linsseissä vain oikean silmän materiaalia ja toiset vain vasemman. Tämän hyöty on se, että esimerkiksi autopeleissä 4K-ruudulla voidaan näyttää molemmille koko ruudun kokoinen kuva, mutta kummallekin sitten oma. Enää ei siis tarvitse ajaa kilpaa jaetulla ruudulla. Ja kyllä, se oli pikaisella testillä oikeasti coolia kunhan muistin, mitenpäin vakio-ohjaimella ajetaan. Oikeasti autoa ajetaan kyllä ratilla, myös virtuaaliautoa.

"Jokainen, joka ei ole
kokeillut autopeliä ratilla ja
isolla 3D-kuvalla voi nyt
mennä nurkkaan häpeämään."

Nytkin meille näytettiin muutamia 3D-leffapätkiä, jotka saivat toimittajayleisön virnuilemaan ja haukottelemaan. Elokuvissa 3D on yleisesti pelkkää yliampuvaa ällöimelää tehostetta tehosteen perään. 3D-aihe on suurelle yleisölle vielä tuore ja efektin on siksi näyttävä niin räikeästi, että yksisilmäinenkin varmasti huomaa sen.

Todella iso ilo 3D:stä on juurikin siellä pelien maailmassa. Niissä sivuoireet eivät nouse pääosaan. Tulos on vain paljon paljon vahvempi uppoutuminen pelien maailmaan. Jokainen, joka ei ole kokeillut autopeliä ratilla ja isolla 3D-kuvalla voi nyt mennä nurkkaan häpeämään. Gran Turismo 5 on jo sellaisenaan hyvä syy ostaa ratti, PS3 ja 3D-projektori. Ei, ei televisiota, sillä radan leveys näyttää metsäpolulta eikä autotieltä. Tai 84-tuumainen TV toki jo riittää.

Siis kyllä, 4K ei ole pelkkä epäoleellinen tämän vuoden uutuusjuttu ja ensi vuodeksi sitten jotain seuraavaa. Mutta se ei ole jokapojalle merkityksellistä kahdesta syystä. Ensimmäinen on tietysti ensimmäisten tuotteiden hinta ja toinen on se, että ero on oleellinen vasta isolla kuvakoolla. Mutta koska VPL-HW1000ES toki skaalaa sisääntulevan FullHD-kuvan 4K:ksi niin tykistä saa jo nyt mukavasti iloa irti - ja sen takia olen salaa hieman kateellinen niille, joiden budjetti taipuu siihen.

Lyhyesti: 4K on huomattavasti mielekkäämpi ja helpompi parannus kuin 3D. Se tuo oleellisen annoksen kolmiulotteisuutta kuvaan ilman sivuoireita.
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 

Kommentit

Kiitos todella mielenkiintoisesta artikkelista!