Thinksound On1 Monitor Series -kuulokkeet testissä

Raikkautta ja sykettä

Ekologinen suhtautuminen tuotantoon ei tarkoita, että soundillisesti tarvitsisi tinkiä mistään. Eikä se edes tarkoita, että tarvitsisi tinkiä materiaaleistakaan.

Vahva osa Thinksoundin ideologiaa on tarpeettoman luonnonvarojen tuhlaamisen välttäminen. Pakkauksen avaaminen ei siis vie sinua huippuhotellin aulaan, jossa kaikki on yltiöylellistä ja muka vain sinua varten tehtyä. Rahantekoa vartenhan se hotlan aula on tehty, sehän siellä on taustalla. Ja juuri siksi Thinksoundin tunnelma tuntuu aidommalta, rehellisemmältä.

Kuulokkeet on pakattu ruskeaan pahviin ja mukana tuleva säilytyspussi on sekin kankainen eikä kuutinnahkainen. Itse kuulokkeiden runko on puuta ja panta hyvin pehmustettu kankainen. Pehmusteen sanotaan olevan "memory foamia" eli se mukautuu oman korvasi muotoon.

Minun on pakko myöntää, että pidän enemmän korvaa ympäröivistä kuulokkeista kuin korvanlehden päälle asettuvista. Siihen suhteuttaen se, että On1:t istuivat hyvin pienellä sovittelulla asiallisesti korvilleni on iso kohteliaisuus näille luureille. Ehkä se auttaa, että äänipuoli on varsin hyvässä kunnossa.

Järkeä kaapelissa

Kaapeli on irroitettava ja mukavasti kummassakin päässä on tasan samanlainen standardi 3,5-millinen stereoplugi. Jos siis tarvitset kotikäyttöä varten kilometrin mittaisen niin mikä vain kelpaa, sinun ei tarvitse tilata erikoisliittimellistä kaapelia erikoishintaan. Toisaalta Thinksoundin kangaspunoksella päällystetty ja kevlarkuiduilla sisältä vahvistettu oma kaapeli on kyllä aika makea. Tai siis mukana tulevat kaapelit, on sekä mikrofonilla että ilman.

Vakiokaapelin ainoa haittapuoli on se, että kaapelin hankausäänet johtuvat kyllä kuulokekuppiin saakka. Ei sitä narua tarvitse tietenkään koko aikaa olla hinkkaamassa eikä kaapelin osuminen vaatteisiin juuri kuulu, vain sormeilu. Opettele siis olemaan hiplaamatta sitä vaikka mieli tekisikin koko ajan kosketella.

Aavistus neutraalista makeampaan

Thinksound On1 kuulostaa hyvinkin tasapainoiselta. Kuulokkeiden maailmassa soundierot ovat vielä rajummat kuin kaiuttimien ja jos pahat poikkeamat neutraalista aiheuttavat sinulle yhtä paljon päänvaivaa kuin minulle, olet pulassa. Luureihin väännetään sen seitsemää erilaista soundia ja luonnollisesti soivia on todella vaikea löytää.

Ei On1 aivan neutraali ole. Bassoilla on tippa lisälämpöä, etenkin ylemmillä osilla ja diskantti tuntuu hivenen kirkkaalta. Aavistus loudness-henkeä siis on, mutta vain yksi pykälä. Tulos on hyvin helposti kuunneltava luonne, jossa käytetyistä raaka-aineista loihditaan ateria, josta taitavalla maustamisella saadaan maukkaampi kuin olisi uskonut.

"Bassopää ylettyy huomattavan
alas. Pohjamutien kautta
jysähtävät bassoiskut saavat
hyvin toistettuna hymyn huulille."

Mikäli syöt vain lihaa ja perunaa, niitäkin ainoastaan raakana, tämäkin määrä kaunistelua voi tietysti olla liikaa. Totta onkin, että kyllä näinkin mieto ääripäiden korostaminen vie keskialueen hieman etäälle. Pelkkiä akustisia instrumentteja kuunteleva saattaa kaivata On1:ä avoimempaa soundia, mutta kaikki studiossa tehty musiikki mäiskii mainiosti. Herbie Hancockin Doin' It sykkii todella napakasti, Infected Mushroomin I'm The Supervisor kaataa hurjan industrialisen äänivallin suoraan kallon sisälle ja yllyttää bassomätkeellään avaamaan hanaa hurjasti lisää ja Ocean's 11 -soundtrackin aloitusraita kertoo, että itseasiassa ihmisääni toistuu kyllä hyvin.

Ocean's 11:n raita The Plans paljastaa, että bassopää ylettyy huomattavan alas. Pohjamutien kautta jysähtävät bassoiskut saavat hyvin toistettuna aina hymyn huulille, niin nytkin. Joten jatkan vielä mehustelua Lyman Zerga -raidalla. Ulottuvuudesta huolimatta bassopää pysyy koko ajan tiukan kiinteänä, löysää pehmoilua ei ole, matkaradiot helposti helisemään ja särisemään ajava Rinneradion Helmi-kappale on tästä hyvä muistutus.

Ja kun Rinneradioon lipesin niin Unik-levyn Mp vielä jälkiruoaksi. Istun soutuveneessä saksofoniaan soittavan Tapanin kanssa. Siis periaatteessa. On1 paljastaa kyllä hyvin vaivattomasti, että airojen loiske ja Tapani Rinteen saksofoni soivat akustisesti aivan erilaisissa tiloissa. Soutuvene liukkuu aidossa ympäristössä ja foni on sitten taas sähköisesti tehdyllä kaiulla. Näin voi käydä hyvillä kuulokkeilla, joku kaiuttimilla hienolta kuulostanut juttu paljastuukin huijaukseksi.

Potkivaa ja helmeilevää ekologisuutta

Thinksound On1 on monessa suhteessa kuuloke paikallaan. Niin itse kuulokkeiden kuin pakkauksenkin valmistuksessa on mietitty luonnonvarojen käytön minimointi ilman, että se ei yhtään heikentäisi äänenlaatua tai käyttökokemusta. Toisin sanoen ei ole tehty niin kuin aina on tehty vaan käytetty päätä, suunniteltu ja mietitty asioita uudelleen, uudet tarpeet ja vanhatkin tarpeet uudelleen huomioiden.

On1:n soundi on menevästi sykkivä, ei halvalla tavalla makeileva, mutta vähän asioita kaunisteleva. Tietysti on kyseenalaista on termi "kaunistella" juuri oikea kun kuuntelen juuri rock-toimittaja Kuusiston kiittelemää uutta Megadethiä. Mutta äärettömän hienosti Dystopia-levy vain Tidalista soi. Kaikki soundilliset kikkailut ovat helposti kuultavia ja niiden kanssa Megadeth on ennenkin osannut pitää kylmät väreet vahvoina selkäpiissä.

Thinksound On1 tasapainoilee taitavasti tarkan äänitetulkinnan ja musiikin helpon kuunneltavuuden välimaastossa. Mikäli etsit jotain pehmoisen yltiöleppoisaa niin On1 ei välttämättä ole sinun juttusi, mutta jos haluat päästä jyvälle siitä, mitä kaikkea äänitteeseen olikaan piilotettu, On1:t palvelevat sinua mainiosti.

Lyhyesti: Tarkuutta ja erottelukykyä aavistuksenomaisella loudness-hengellä.
Hinta: 219, 95 euroa
Maahantuoja: Inear.fi

Thinksound-kauppiaasi:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: