Tannoy Mercury 7.2 -jalustakaiuttimet testissä

Neutraalia ja helppoa

Edullisimman pään kaiuttimissa hinnan näkee usein ulkoasussa. Äänenlaadusta se voi olla vaikeammin huomattavissa.

Mercury-kaiutinsarja on elänyt brittivalmistaja Tannoylla lähes 20 vuotta. Mallisto on tietysti tuoreistunut säännöllisin väliajoin ja nyt oli taas aika päivittää. Tannoy Mercury 7.2:lla ei ole aivan pienet saappaat täytettävänä. Mercuryt ovat tarjonneet tasapainoista ja miellyttävää ääntä moneen kertaan joten miten nykymalli nyt selviää edullisimman mallisarjan tehtävistä?

Rakenteessa ei ole mitään erityisen eksoottista. 28-millinen tekstiilikalotti on pienen suuntaimen pohjalla. Suuntain ei istu aivan etulevyn tasalla vaan on millin-pari koholla. Periaatteessa tuo pykälä ei ole hyvästä, mutta kuunteluissa sitten selviää, onko asialla väliä. Bassoelementti on 17-senttinen ja kuten käytännössä kaikissa tämän tyyppisissä kaiuttimissa, kotelo toimii refleksiperiaatteella. Puujäljitelmäpinnat ovat siistejä. Testissä olevan mustan tammen lisäksi tarjolla on pähkinä ja vaalea tammi.

"Suuruusluokaltaan kaiutin,
jolta voi jo odottaa oikein
hyvää hifilaatuista ääntä."

Mercury 7.2:n A4-arkin kokoinen etulevy tarkoittaa suuruusluokaltaan kaiutinta, jolta voi jo odottaa oikein hyvää hifilaatuista ääntä. Kyse ei vielä ole erityisen järeästä toistimesta, mutta ei myöskään sellaisesta miniatyyristä, joka riittää vain pienimuotoiseen taustamusiikin kuunteluun. Tämän kokoisen kaiuttimen ostaja asettaa kovaääniset hyville paikoille ja odottaa saavansa niistä puhdasta ja innostavaa ääntä.

Huomattavan tasapainoiset

Soundi on moniin saman hintaluokan kaiuttimiin verrattuna varsin läpikuultava. Perustasapaino on hyvin neutraali ja etenkin halvasti korostetun bassojumputuksen puuttuminen saa ison peukun. Ai ei tule passoa vai? Tulee, mutta ei sellaisena paksuna puurona, josta eivät erotu iskut eivätkä sävyt, kuten välillä tapaa käydä. Se, että 7.2 ei itsessään korosta bassoa mahdollistaa kaiuttimien sijoittamisen lähelle seinää ja sieltä saadaan sekä parempi potku yläbassoille että tasapainoisempi mehevyys yleissointiin.

Lisäksi alabasson repiminen tämän kokoluokan kaiuttimista on aina vaikeaa, se ei tapahdu ilman kompromisseja. Tannoy on valinnut sen reitin, että alabassoja varten hankit sitten subbarin, joka hoitaa asian joka tapauksessa paljon paremmin kuin kymmenen kertaa kalliimpikaan tämän kokoluokan kaiutin. Seinäsijoitus ja mukana seuraavat refleksiputkien tulpat tekevät subbarin sovittamisesta erittäin helppoa.

Tälläisestä bassotoistollisesta näkemyksestä seuraa vielä yksi hyvä asia. Koska pienestä kotelosta ei ole yritetty kaivaa matalimpia vavahduksia, Mercury 7.2 on kokoisekseen varsin herkkä ja helppo kuorma. 89dB herkkyys ja kahdeksan ohmin nimellisimpedanssi tarkoittavat, että se toimii hyvin putkivahvistimienkin kanssa. Tehoa olisi ehkä hyvä olla kymmenestä kymmeniin watteihin, mieluummin kuin yksi tai kaksi wattia. Toki omien tarpeiden mukaan. Mitä hillitympi kuunteluvoimakkuus riittää ja mitä lähempää kaiuttimia kuuntelee, sitä vähemmällä teholla pärjää.

Helppo ja uskottavan eleetön

Mercury 7.2:sta paras valtti on se, että sitä on helppo kuunnella. Tasapainoinen luonne tarkoittaa, että mikään ei ala ottaa korviin. Ei ensimmäisen kappaleen lopussa, ei ensimmäisen levyn lopussa, ei ensimmäisen pitkän kuuntelupäivän lopussa. Tälläinen makeilematon soundi ei välttämättä iske heti kun kaupassa käy ripeällä tempolla läpi useita eri vaihtoehtoja. Ensi-ihastuksen kohde on helposti räiskyvämpi luonne. Sellainen, joka alkaa sitten hetken päästä ärsyttää.

Tannoy ei puske Herbie Hancockin Doin' It -biisiin ylimääräistä särmää sähkökitaraan, ei lisäilmavuutta stereokuvaan eikä ekstramehukkuutta bassoon. Tästä seuraa sellainenkin sivuilmiö, että huomaan kuuntelevani yllättävän lujaa. Sillä tavalla lujaa, joka tapahtuu kun paukuttelen omilla PA-elementtisillä tekeleilläni. Mercury 7.2 kulkee helposti ja tukkeentumatta vaikka hanaa antaa minun mittapuuni mukaan pikkuiselle kaiuttimelle suhteellisen paljon.

Stereokuva on monen asian summa. Tippa keskialueen korostumaa vahvistaa tilallisten asioiden välittymistä hurjasti. Pienikokoisilla kaiuttimilla huone vaikuttaa paljon, jos kuunteluetäisyyttä on yhtään enemmän kuin metri. Ottaen huomioon, että 7.2 on kuitenkin vielä pieni kaiutin ja keskialue ei ole yhtään pinnassa (jos toki ei vaimeakaan), sen kyky piirtää tilaa on kiitettävän hieno. Stereokuva avautuu myös syvyyssuunnassa luonnollisella tavalla, ei liioitellen vaan ääniteuskollisesti. Teräväpiirtoa saadaan silloin kun kaiuttimet ovat käsivarrenmitan päässä kuuntelijasta, normaalilla kuunteluetäisyydellä pitää tyytyä viitteellisempiin avaruusgeometrian koordinaatteihin - kuten tämän kokoisilla kaiuttimilla aina.

Täydellinen kaiutin, 350 eurolla pari?

Hintaansa nähden Mercury 7.2:t ovat hurjan hyvät. Ne paljastavat varsin paljon äänitteestä ja pelkistetyn pullistelemattomalla asenteellaan ovat hyvin yleispätevät. Bassoiskun lievä pyöreys ja diskantin viimeisimmän puhtauden puuttuminen ovat ne asiat, jotka paljastavat hintaluokan. Rytmin kuljettaminen sujuu myös enemmän leppoisalla svengillä kuin otsaan lujaa hakaten. Jotta biittipuolesta saadaan kaikki irti, kannattaa kaiutinparin kanssa viettää aikaa hetki ja hakea optimaalinen etäisyys etuseinästä. Joskus se on 3 cm, joissain huoneissa 130 cm. Usein jotain siltä väliltä ja yleensä lähempänä kolmea kuin 130:a.

Jos sinulla on laittaa rahaa kaiutinpariin oleellisesti enemmän, saat oikealla valinnalla toki parempaa ääntä. Mutta helppoa on myös ostaa tonnin-pari maksavat kaiuttimet, jotka eivät pärjää 7.2-parille välttämättä juuri millään osa-alueella.

Akustisen musiikin kanssa Mercury 7.2 soi ihan vain parina kauniisti. Rammsteinilla jäin kaipaamaan subbaria alimpien tueksi, mutta koska 7.2 ei ole möykkybassoinen, hyvän subin sovittaminen on helppoa. Kotiteatteriin viisikko tai suurempi määrä näitä tarjoaa erittäin hyvän perustan monikanavaiselle äänentoistolle. Ja nimenomaan suosittelen, että painostatte kauppiastanne myymään myös keskikanavaan juuri tismalleen samanlaisen kaiuttimen, mitä vasempaan ja oikeaankin kanavaan tulee.

Tannoy Mercury 7.2 sai testin aikana yhden oleellisen asian unohtumaan moneen kertaan. Sen, että nämä maksavat vain 350 euroa parilta eivätkä monta kertaa enemmän. Hyvin tehty peruskaiutin voi olla todella hyvä.

Lyhyesti: Läpikuultava ja tasapainoinen soundi, hyvin helpot sovittaa subbariin. Vain viimeistely paljastaa hintaluokan.
Hinta: 349 euroa parilta
Maahantuoja: Sonus Import

Tannoy-kauppiaasi:





Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: