Steinway Lyngdorf S - Series testissä

Audiomaailman ässä

Konserttisalien kaunisäänisenä klassikkona tunnettu Steinway & Sons on kaikille nimenä tuttu. Kun yhdistetään sen perimä ja digitaalinen modernismi, syntyy todellinen ässä.

Kyseessä ei ole nimestä huolimatta digitaalipiano, vaan moderni ja monipuolinen yläluokan hifijärjestelmä. Sen ytimenä on tehokas digitaalinen huonekorjain. Suunnittelusta vastaa alan elävä legenda, Peter Lyngdorf. Mies TacT:n ja Lyngdorf:n takana.

Älykäs järjestelmä soi hyvin lähes tilassa kuin tilassa, vaikka akustiset olosuhteet eivät olisi oppikirjasta otetut. Ja mikä parasta, myyjä suorittaa säätötoimenpiteen. Asiakkaan tehtäväksi jää valita, kuinka laajan kokonaisuuden itselleen haluaa. Näin maahantuoja kertoi ennakkoon.

"Viisas huonekorjaus ja
kaiuttimien rakenne luovat
yhdessä hyvinkin uskottavan
ja ulotteikkaan äänen."

Eleganttia kanttia

Maahantuoja Jan Lundberg johdattaa minut olohuoneeseen, joka toimii esittelytilana. Astuessani sisään minua tervehtii ensin aito, musta Steinway -flyygeli. Se muistuttaa kävijää arvokkaasta perimästä, joka kieltämättä nostaa ennakko-odotukset korkealle.

Tuokion jälkeen tarkastelen jo mustanpuhuvaa laitekantaa, jossa siis on roppakaupalla digitaalista älyä. Huoneeseen on asennettu 5.2-kanavainen sarja, joka sisältää viisi pientä S-15-kaiutinta, kaksi S-210-bassokaiutinta laidoilla. Järeämmästä sarjasta on lainattu monikanavaisuuden uusimmatkin temput taitava P1–prosessori sekä vaaditut päätevahvistimet.

Kertakaikkisen kauniiden kaiuttimien materiaalina on alumiini, ja työstön jälki on upeaa. Rakenne on viimeisen päälle mietitty: Korkeista taajuuksista vastaa Oskar Heilin alkuperäistä, laskostettua kalvoa kunnioittava elementti. Rakenteeltaan se on hallitusti taakse vuotava. Ratkaisulla tavoitellaan laajaa ja kontrolloitua, dipolimaista äänikenttää ylä-äänille. Keskiäänille on reilun viiden tuuman elementti, joka toistaa noin 120 hertsiin. Sen jälkeen ohjat ottavat jo mainitut S210-bassokaiuttimet, kaksin kappalein. Kumpikin kuutio sisältää kaksi 10-tuumaista elementtiä, joten yhteinen säteilypinta-ala on jo luokkaa uskottava.

Kaksikanavaisia A1–päätevahvistimia on järjestelmässä neljä: pääkanaville, keskikanavalle, takakanaville ja bassoille omansa. Eli tehoakin on Rolls Roycen ilmoittamaan tyyliin riittävästi.

Edellä mainitun voisi tiivistää näinkin - kelpaisi kotiin.

Värivaihtoehtoina musta ja hopea, molemmat äärimmäisen laadukkaasti viimeisteltynä.
Konserttiin kotona

Hetken askarreltuaan säätöjen kanssa antaa isäntä ensimmäisen näytteen. Suurelle ruudulle ilmestyy Sting ja The Police. Blu-ray-levylle monikanavaisena taltioitu konsertti alkaa hieman bassokkaasti, mutta jalka löytää nopeasti rytmin. Pienen säädön jälkeen istuu bassokin kohdilleen, kun löytyy oikea ääniasetus.

Seuraavaksi huoneen täyttää Michael Bublé, uudeksi Sinatraksikin mainittu siirappikurkku. Ääni aukeaa miellyttävästi ja on selvästi miksattu edellistä näytettä paremmin hyödyntämään tilavaikutelmaa. Lisäksi siinä lienee pieni korostus laulajan eduksi. Se sallitaan.

Samalla muistan jo varanneeni herran huhtikuun konserttiin liput sekä vaimolle että itselleni. Hyvä, saahan tästä vertailukohdan.

Pikainen maistelu viihde-elokuvilla saa sekin suun hymyyn. Iskuvoimaa on vähintään kotitarpeisiin, samoin yleistä erottelua ja vaivattomuuden tunnetta. Jopa niin, että lasken varmuuden vuoksi vähän voimakkuutta.

Valmistajan tyylille uskollisesti myös monikanavainen järjestelmä hyödyntää kahta subwooferia.

Preferenssinä referenssi

Koska mukanani on pino CD-levyjä, vaihtaa Jan Sonyn Blu-ray-soittimen Arcamin paremman pään soittimeksi. Muutama säätimen painallus ja setti siirtyy kaksikanavaiseksi.

Nopeasti käy selväksi, että pienten kaiuttimien sijoitus seinälle ei ole vienyt mukanaan hyvän toiston edellytyksiä. Viisas huonekorjaus ja kaiuttimien rakenne luovat yhdessä hyvinkin uskottavan ja ulotteikkaan äänen. Erityisesti ylä-äänissä on puhtautta ja sopivasti ilmaa ja voimaa. Keskialue toistuu neutraalisti, laulajan äänessä ei ilmene ylimääräistä kaunistelua tai muutakaan mutkaa. Erottelukyky on paikoin huikeaa, mutta ei kuitenkaan luonteeltaan korville ikävästi iskevää. Vain pieni kuoppa basson ja keskiäänien jakotaajuuden kohtaamisessa on juuri ja juuri havaittavissa.

Tällaista järjestelmää ei voisi uskottavasti testata ilman musiikkia, joka on soitettu konserttiflyygelillä. Janin vetäytyessä kohteliaasti toiseen huoneeseen laitan Chopinin pianokonserton soimaan.

Aivan selvä juttu. Suunnittelija on ymmärtänyt testaajan tavoitehakuisen ansan, sillä näyte toistuu raikkaasti ja ongelmitta. No, kenties aistin pientä pyöristymistä joissakin kohdissa, mutta pisteet tästäkin kotiin. Referenssinä on varmasti ollut aito soitin

Kaksinkin kivaa

Mikäli kotiin riittää kaksikanavainen S-versio, niin etuvahvistimen rooli annetaan SP-1-prosessorille. Se ei taida monikanavaisuutta, mutta hallitsee huonekorjauksen salat. Lisäksi pakettiin kuuluu kaksi S-15-kaiutinta, kaksi S-210-bassokaiutinta sekä vaadittavat vahvistimet.

Stereopaketille siten kertyvä 19 500 euron hinta ei ole pieni, mutta laadulla on hintansa. Ostaja saa hyvän äänen ja arvokkaan olemuksen mukaan myös saumattoman palvelun ja tuotetuen. Sekä tietysti palan legendaa. Ja Steinwayn, jota kuka tahansa osaa soittaa.

Lyhyesti: Kertakaikkisen kaunis ja hienosti viimeistelty äänentoistojärjestelmä, joka kelpaa vaativallekin kuuntelijalle.
Hinnat:
2.2-järjestelmä: 19 500 euroa
5.2-järjestelmä: 40 900 euroa
Valmistaja: Steinway Lyngdorf
Maahantuoja: Agentur Tur-Pex Oy Ltd
Teksti: 
Kuvat: 
Valmistaja
Valmistaja: 
Mallimerkintä: