Q Acoustics Concept 40 ja Concept 20 -kaiuttimet testissä

Q Acousticin tuore Concept 40 on merkin kallein kaiutin. Aikaisemmin testattu kokonainen 7000i -5.1-sarja subbareinen jää sekin edullisemmaksi. Concept-sarjan jalustamalli 20 on jo ehtinyt saada suitsutusta niin kotimaassa kuin tietysti ulkomaillakin, mutta tuoreemmasta Concept 40 -lattiamallista ei ole yhtä paljon kommentteja.

Lyhyelläkin kuuntelulla kaiuttimien erot kävivät selkeiksi ja paljastui, että niille on aika selvästi toisistaan poikkeavat käyttötarkoitukset.

Lasijalat ja solakat linjat

Concept-sarjan kaiuttimet ovat toki ulkoisesti hyvin yhtenäisiä alkaen identtisestä leveydestä. Tai kapeudesta, jos 17 senttiä siinä suunnassa sinulle siihen riittää. Concept 40 -lattiamalli seisoo tukevasti kolmen piikin varassa. Yksi edessä ja kaksi kaiuttimen takaosaan kiinnitettävässä lasilevyssä. Tämä ovela tapa pitää kaiuttimen yhtä aikaa hyvin sirona ja tarjoa kuitenkin huomattavan hyvin tukevuutta.

Concept 20 istuu jalustallaan kolmen metallinastan varassa. Ei siis ole pelkoa, että se koskaan keikkuisi tai resonoisi. Samoin kuin lattiakaiutin on jalustakin kolmen tukipisteen varassa oleva malli. Jos kaiuttimen putoaminen tolpan nokasta lapsi-, lemmikki- tai kohelo isi -perheissä pelottaa, on paakku sinitarraa keskellä jalustalevyä helppo tapa lisätä pitoa.

Piikkien suojana on kumitutit, helppo tapa suojata lattiaa. Tosin tutti on myös helppoa pudottaa kaiutinta siireltäessä eli ne vaativat pientä tarkkaavaisuutta.

Värivaihtoehtoina ovat suomalaisten pitämä kiiltävä valkoinen ja pölyhiukkastenkin pitämä kiiltävä musta. Kiiltävä pinta on näyttävä ja virheetön, mutta valkokuvaajan vinkkelistä tietysti karmea koska se peilaa ympäriltään kaiken.

Pikkuinen ei paljasta kokoaan

Concept 20 piilottaa kokonsa varsin hyvin. Aika yllättävää, ensin asettaa paikoilleen kainalokokoiset purnukat ja sitten ne soivatkin kuin oleellisesti isommat kaiuttimet. Ok, mitään hurjan matalaahan näistä ei irtoa, mutta parempi napakasti potkiva ylempi basso kuin löysää murinaa alempaa.

Short Dick Man nakuttaa sen verran ryhdikkäästi, että pikku-Conceptilla ei varmastikaan ole mitään hävettävää. Analog Pussyn Trance N Roll rollaa sekin ja viimeistään tekee selväksi, että hurjan alhaalta bassotoisto ei edes yritä kouraista. Mutta menevyys on pieneksi kaiuttimeksi erittäin hyvä, 145bpm ei ole helppoa eikä hempeää, mutta pienokainen ei putoa kyydistä vaan bilettää täysiä eturivissä.

Kaiuttimen mukana tulevat myös tulpat refleksiputkiin. Tulppaamalla yläbasso ja alakeskialue vaimenevat sen verran, että Concept 20 istuu ilman kuminoita kiviseinääkin vasten. Toinen käyttötarkoitus tulpille on kun kaiuttimien pariksi liitetään subwoofer. Silloin tulppaus auttaa saamaan subbarin sovituksesta mahdollisimman tarkan.

Stereokuvan piirto on kohtalaisen lyhyelläkin kuuntelumatkalla ilmavan avaraa. Voi näillä monitoroidakin tilaan aseteltuja detaljeja, mutta sitten etäisyys kaiuttimiin pitää tiputtaa alla kahteen metriin. Toisaalta pienen kaiuttimen kanssa hyvinkään lyhyestä kuunteluetäisyydestä ei tule sivuoireita.

Billie Holiday soi Lady In Satin -levyllä täyteläisen kookkaana ja kertoo, että keskialueen puhtaus on hyvää luokkaa. Ei ole BBC-dippiä, ei ole keinotekoisen kirkasta diskanttia tai edes alemman diskantin pientä lisää tuomassa hetimakeeta tunnelmaa. Yllättävän tasapainoiset suoraan sanottuna. Sopivalla materiaalilla, kuten juuri Billie Holidaylla, on mahdotonta arvata, että soimassa ovat pienet ja edulliset jalustakaiuttimet.

Samoin George Bensonin Beyond the Blue Horizon -levyllä kuviteltu sokkokuunteluverho saisi uskomaan, että soimassa on monta kertaa kalliimpi ja kookkaampi kaiutin. Ok, rytmipuoli ei paljastu parhaiden lailla, mutta kai sitä 500 euron hintalapulla jostain joutuu tinkimään. Menevyyttä on hyvin, terveeseen innostavuuteen saakka, mutta ne pienet varioinnit jäävät vähälle huomiolle.

Herbie Hancock ja Doin’ It irtoaa hallittuna ja menevänä, mutta hieman kevyenä. Normaalihuoneessa, jossa bassovaimennusta on vähemmän ja seisovien aaltojen aiheuttamia resonansseja enemmän, bassopää sekä lävähtäisi täyteläisemmin että ulottuisi alemmas kuin toimistollani.

Jos suostut istumaan lähellä kaiuttimia, vaikka vain puolentoista metrin päästä, saat kaiken muun hyvän lisäksi stereokuvan, joka upottaa sinut syvälle äänitteeseen.

Isoveli on eri sukua

Sijoitin Concept 40:n samalla paikalle kuin jalustamallinkin. Nelikymppinen on selvästi tipan herkempi kuin pikkumalli, ja huomattavasti täyteläisempi. Herbie Hancockin Doin’ It lävähtää nyt vahvemmin.

Keskialue on sekin erilainen. Billie esiintyy askeleen taaempaa kuin Concept 20:ssa. Äänessä on täyteläisyyttä ja levollisuutta eri tavalla kuin pikkumallissa, mutta myös aavistus ässien pintaan nousua, jota Concept 20 ei tehnyt. Luonnostaan runsas-ässäisellä Katie Meluan Piece By Piece -levyllä kyseiset äänteet nousevat jo vähän enemmän kuin vain hyvin selkeästi artikuloiduiksi. Ja sitten pari biisiä myöhemmin samalla levyllä piirre ei ole ongelma kun kappaleessa itsessään ei ole ylenpalttisen pintaan miksattuja suhinoita.

Tämä on toki huomattavan paljon huoneakustiikastakin riippuva piirre. Hieman kuunteluhuonettani runsaammin pehmeitä sisustusmateriaaleja ja piire häviäisi lähes olemattomiin.

Joten happotesti, ääritukkoon miksattu Metallican Die, Die My Darling. Heliseehän se, mutta ei varsinaisesti ota korviin. Enemmänkin huomio kiinnittyy uskottavasti murahtavaan ja potkivaan bassopäähän. Muutama kappale eteenpäin ja Whiskey in the Jar lämmittää juuri kuten iso kulauksen kuuluukin. Hyvää viskiä itse asiassa, ei ollenkaan pisteliään kevyttä vaan pehmeän täyteläistä. Isle-savuisuus puuttuu, joten voisin jopa kuvitella tuotteen olevan aivan toiselta puolelta rapakkoa.

Stereokuva piirtyy kaksikymppistä kompaktimpana kaiuttimien väliin. Syvyyssuuntaista tarkkuutta ei ole sen enempää kuin jalustamallillakaan, mutta solisti piirtyy hieman suurempana ja uskottavampana – vain sen askeleen tai pari taaempana.

Kun antaa vähänkin hanaa Trance N Roll pystyy jo puristamaan rintalastaa. Asia, johon Concept 20:n kanssa ei ole asiaa. Samoin Black Hawk Down -soundtrackin alku nostaa kylmät väreet selkäpiihin ja se ei pikkukaiuttimilla tapahdu.

Concept 40 soi jo hiljaisellakin äänenvoimakkuudella täyteläisesti ja uskottavasti. Itse asiassa rauhallisella äänenvoimakkuudella se toimii melkeinpä parhaiten. Keskialue on hyvin läsnä, stereokuvan asiat esitetään selkeinä ja bassopää murahtaa jo mukavasti. Sitten kun hanaa avataan niin tarkoituksellisesti valittu äänensävy ei toimi aivan yhtä hyvin kuin pikkumallin neutraalimpi.

Molempi parempi?

Concept-sarjan kaiuttimet toimivat molemmat hintaansa nähden hyvin, mutta eri käyttötarkoituksissa. Concept 20 on hifiharrastajan monitori, jolla voi upota niin esitykseen kuin äänitteseenkin (silloin kun kuunteluetäisyys on lyhyt). Se on neutraalisointinen ja mitään painottamaton. Bassopään ulottuvuutta ei ole hurjasti, kontrollia ja nopeutta kyllä.

Lisää uskottavuutta saa helposti subbarilla ja en yhtään ihmettelisi, jos asiakkaat alkaisivat kysellä tarjouksia viidestä tai seitsemästä kappaleesta.

Concept 40 ei tietenkään ole kolme kertaa parempi vaikka maksaakin melkein niin paljon, hifin laatu ei valitettavasti kulje lineaarisesti käytettyyn rahamäärään nähden. Mutta onko se hintansa väärti?

Ensinnäkin se on huomattavasti näyttävämpi ja myös jonkin verran tukevampi. On selvää, että ulkonäöstä maksetaan, kaiutin kun on esillä aina – vaikka musiikki ei soisikaan. Mutta äänenlaatu! Concept 20 on pullistelematon ja edullinen pikkukaiutin parhaimmillaan. Ja jos se kuulostaa pliisulta niin Concept 40 on juuri siihen suuntaan, mihin lääkäri määrää.

Nelikymppisen bassopäässä on selvästi enemmän auktoriteettia ja täyteläisyyttä. Luonne on vain myös hieman pehmeämpi kuin kevyen jäntevässä pikkuveljessä. Keskialue on aavistuksen etäinen, mutta siitä huolimatta stereokuva on tarkempi. Parhaimmillaan Concept 40 on kun kuunteluvoimakkuus on rauhallinen. Silloin se soi mehevästi, yllättävän selkeästi esityksen esille tuovasti ja hyvin uskottavasti.

Sointierot ovat hyvin paljon makuasioita. Minulle Concept 20 eleettömän ja yrittämättömän soundinsa kanssa on näistä kahdesta ehdoton hitti. Se tarjoaa helpon menevää ääntä hintaluokassa, johon kenen vain rahat riittävät. Siinä suhteessa kumpi vain on hyvin turvallinen ostos, että takuu on mukavan pitkä, viisi vuotta.

Edit: Korjattu väite, että Concept 20 olisi lattiamalli.

Lyhyesti: Neutraalisävyinen kompakti monitorikaiutin ja rauhalliseen nautiskeluun sopiva lattiamalli.
Hinnat
Q Acoustics Concept 20: 499 euroa parilta
Q Acoustics Concept 20 -jalustat: 349 euroa parilta
Q Acoustics Concept 40: 1 390 euroa parilta
Maahantuoja: Kruunuradio

Q Acoustics Concept -kauppiaasi: