Penaudio Sara S -kaiuttimet testissä

Hyvä-ääninen suomalainen kaunotar

Penaudion Sami Penttilä lukeutuu näkemykseni mukaan Suomen hifikentän toisinajattelijoihin. Hän on oman tiensä kulkija, joka on kehittänyt yhtiönsä konseptia kärsivällisesti siihen pisteeseen, jossa nykypäivänä ollaan, kansainvälisesti arvostetuksi kaiutinvalmistajaksi, jonka tuotteet ovat saaneet suitsutusta lehdistössä ympäri maailmaa. Suomessa ei ole kirjoitettu Penaudiosta kovinkaan usein, joten tämä puute korjataan ainakin osittain käsillä olevan artikkelin myötä.

Penttilän kodissa musisoitiin ja kuunneltiin musiikkia aktiivisesti. Hän kävi nuorena piano- ja kitaratunneilla. 15 vuoden ikäisenä hän soitti lukiobändissä, jonka kappaleita äänitettiin. Jo näiden nauhoitusten aikana äänenlaatu oli Penttilälle tärkeä sekä äänitys- että kuunteluvaiheessa. Samaan aikaan syntyi ymmärrettävästi kiinnostus hifiin, ja opiskeluaikana samanhenkisten ystävien kanssa vertailtiin laitteita.

Myöhemmin 25-vuotiaana Penttilä aloitti bassokitaran soiton. Hän on myös säveltänyt muutaman kappaleen sekä toiminut Lost Madisonin keikkamiksaajana. Hän on ollut suunnittelijana useissa akustiikan ja musiikin asiantuntemusta vaativissa projekteissa. Vuonna 2010 hän toimi autohifin Euroopan organisaation Emman tuomarina. Musiikki on hänelle jokapäiväistä leipää oman soittamisen ja musiikin kuuntelun kautta.

Kaiutinsuunnittelun käynnistyminen ja kehitys

Lopullinen sysäys omien kaiutinrakennusprojektien suuntaan tuli siitä, kun opiskeluajan kesätyöpalkalla ei löytynyt riittävän hyviä kaiuttimia. Niinpä Penttilä käytti rahat komponentteihin ja rakensi kaiuttimet itse. Vuodessa syntyi prototyyppi 7.6 cx -kaiuttimesta, joka löi ällikällä kaikki sitä kuuntelemaan tulleet ystävät. Tämä tapahtui vuonna 1999.

"Yhdistävänä tekijänä
kehittelylle on runsas
kuuntelutestien käyttäminen
kaiutinsuunnittelussa."

Edistys tuon ensimmäisen kokeilun jälkeen on ollut kutakuinkin huimaa. Yhdistävänä tekijänä tuolloiselle ja myöhemmälle kehittelylle on runsas kuuntelutestien käyttäminen kaiutinsuunnittelussa. Penttilä kertoo arvioivansa kuuntelemalla mm. erilaisia elementtejä, sisäjohdotusta, liittimiä ja jakosuodinkomponentteja. Kuuntelut perustuvat tavoitteeseen saavuttaa kaiuttimella sama sointi, joka kuuluu oikeissa soittimissa. Tässä pyritään siihen, että instrumenttien sävyt, niiden yläsävelspektri ja tilantuntu kuunteluhuoneessa olisivat mahdollisimman luonnolliset.

Laajakaistaisuus suunnittelun johtoajatuksena

Penttilän suunnittelufilosofia eroaa melko radikaalisti yleisestä suomalaisesta ajattelutavasta, jossa korostetaan voimakkaasti suuntaavuuden merkitystä. Hän myös vierastaa joidenkin kotimaisten kaiuttimien korkeampien äänien voimakkaasti suuntaavia, eräänlaisella PA-torvella toteutettuja ratkaisuja. Tämä kannanotto perustuu siihen, että suuntain määrää voimakkaasti kaiuttimen soinnin ominaisluonteen ja sitä kautta myös syö elementin loihtimat sävyt. Ulkomailla suuntainta ei käytetä yhtä aktiivisesti kuin suomalaisessa kaiutinteollisuudessa.

Sami Penttilän ratkaisu kaiutinvalmistukseen vaikuttaa varsin järkeenkäyvältä. Toistetaan mahdollisimman laaja äänikaista laadukkaalla keskiäänielementillä, jonka kaistaa voidaan jatkaa molemmista päistä lisäelementeillä. Tällä tavalla vältetään soittimien äänensävyn ja -värin vääristyminen, joka saattaa aiheutua siitä, että esimerkiksi diskantin jakotaajuus on juuri jonkin soittimen yläsävelspektrin perusäänien alueella. Laajakaistaisella keskiäänen käytöllä saavutetaan samalla laaja ja puhdas äänikenttä, jonka ansiosta kaiutinta voi kuunnella äänen pahasti värittymättä eri puolilla huonetilaa. Niin sanottu kaiuttimesta kuuluva kapea kuunteluspotti ei siis Penttilän mukaan ole valmistajan tavoitteena.

Penaudion suunnittelussa käytetään myös suunnitteluohjelmaa, jolla voidaan simuloida koteloita ja suotimia. Sillä pääsee suuntaa-antavasti kiinni kaiuttimen suunnitteluun ennen varsinaisia kokeiluja oikean kotelon, elementtien ja muiden osien kanssa. Suuri osuus kaiuttimen virityksessä on kuuntelutesteillä. Myös mittauksia käytetään apuna tarkentamaan asioita. Mittaukset suoritetaan eri kulmissa sen sijaan että pyrittäisiin viilaamaan vaste suoraan edestä mahdollisimman siistiksi. Valmistaja pyrkii myös mahdollisimman pieniin säröarvoihin.

Basson osalta kaiutinkotelot viritetään niin, että kotelo mitoitetaan pienellä Q-arvolla ja niin, etteivät kotelon mitat aiheuta seisovia aaltoja. Lisäksi kotelot täytetään hyvin vaimennusaineella, ja bassolle valitaan mahdollisimman laadukas elementti.

Mistä on Sara S -kaiutin tehty?

Penaudio Sara S -kaiutin näyttää ulkonaisesti melkein samalta kuin hieman aiemmin markkinoille tullut Sara. Sara on ollut Penttilälle tärkeä malli, ja hän käytti sen suunnitteluun kolme vuotta. Keskeneräistä tuotetta ei siis lasketa markkinoille, vaan käytetään riittävästi aikaa testaukseen ja tuotteen hiomiseen. Silmiin pistävin ero kahden Sara-mallin välillä on keskiääni- ja bassokaiutinelementeissä, jotka Sara S:ssä ovat vaaleat 160-milliset magnesiumkartioiset kuparinvärisellä keskiöllä varustetut Seas Excel -mallit Saran perinteisempien mustien Seas-paperikartioiden sijaan.

Sara S:n kotelo on viisi senttimetriä Saraa syvempi, jotta mainituille elementeille jää tarpeeksi tilaa hengittää. Diskantti on molemmissa sama, Seasin tekstiilikalotti, jonka läpimitta on 3/4 tuumaa. Kaiutin on sukua sekä Saralle että jalustakaiutin Cenyalle.

Kaiuttimen ulkoinen olemus on siro ja sisustusystävällinen. Pintamateriaalina etulevyssä, kannessa ja takalevyssä on yksi Penaudion tavaramerkeistä, vaneriviilu. Sivujen viilutus voidaan valita kuudesta eri vaihtoehdosta, esimerkiksi kotimaisesta koivusta tai eksoottisemmasta zebranosta. Mustassa pintakäsittelyssä ei ole vaneriviilutusta, vaan se on kauttaaltaan pinnoiltaan yhtenevä. Kaiuttimen alla on tukeva kaksikerroksinen jalusta, jonka alla on kierteet piikeille.

Viimeistely on erinomainen, itse asiassa parasta, mitä olen nähnyt kotimaiselta valmistajalta. Kaiuttimen siro ulkonäkö ja hieno, virheetön pintakäsittely teki vaimoonkin niin suuren vaikutuksen, että hän alkoi suunnitella uutta 1960-luvun retrotapetointia olohuoneeseemme. Tämä toistin on siis täysin WAF-hyväksytty. Myös kuunneltavana olleen kaiutinparin oululainen omistaja kertoi oman puolisonsa innostuneen välittömästi Sara S -parin nähtyään.

Kaiuttimen kotelorakenne on 22- ja 16-millistä tiivistä vaneria, siinä on alumiininen bassorefleksiputki, ja muutkin osat ovat pelkästään laatutavaraa: Jorma design -kaapelointi, WBT:n terminaalit kaiutinkaapeleille ja SCR-polypropyleenikondensaattorit jakosuotimissa. Tinkimätöntä highend-henkeä siis!

Kaiuttimen rakenne on refleksiviritteinen 2,5-tie. Jakotaajuudet ovat ylärekisterissä 4500 ja alarekisterissä 300 hertsiä. Luvattu alarajataajuus huonetilassa on 32 hertsiä, mikä ainakin omien kokemusteni valossa näyttää pitävän paikkansa.

Miten Sara S laulaa?

Hifikaupassa käytettyä termiä lainatakseni: Sara S on musikaalinen kaiutin. Sen suunnittelun lähtökohdat ja suunnittelijan tausta ovat sellaiset, että muu tuntuisi olevan mahdotonta. Sara S:ää on helppo kuunnella. Mikään ei korostu ja mikään ei lyö korville. Onko tämä siis liian neutraali, hajuton ja mauton kaiutin? Ei ole. Sen sijaan tämä on laite, joka pysyy taka-alalla ja antaa musiikin olla etusijalla.

Sara S:n merkillinen, itselleni kokolailla korvaamaton ominaisuus on ärsyttämätön, mutta silti tarkka toisto, jossa eri äänialueet, instrumentit ja laulajat kuulostavat aidoilta. Laajakaistaisuus kaiuttimen suunnittelun lähtökohtana lienee suurin syy tällaiseen koherenssiin ja luonnollisuuteen. Kaiuttimen avulla on mahdollisuus kurkistaa sisälle äänitteitten äänimaailmaan myös analyyttisesti kuuntelemalla, mutta röntgeniä kaipaavan työkaluksi tästä ei suoranaisesti ole, koska Sara S on enemmänkin nautiskelijan kuin kauhistelijan kapine. Itseäni nimittäin monesti kauhistuttaa se, miten kaikkein tarkimmat kaiuttimet hajottavat äänet atomeiksi niin, ettei tiedä, mihin musiikin kuuntelussa pitäisi tarttua. Tämän vuoksi pidän tiettyä äänen koherenssia keskeisenä hyveenä äänentoistossa.

Kaiutin on ylärekisteristään silkkinen ja ärsyttämätön olematta silti himmeä. Sen keskialueen toisto on luontevaa ja artikuloitua. Selkeys yhdistettynä miellyttävyyteen pitää kuunteluväsymyksen loitolla. Alarekisterissä on ulottuvuutta normaaliin musiikin kuunteluun täysin riittävästi, mutta tämä ei ole tietenkään varsinainen bassomaanikon kaiutin. Silti esimerkiksi sinfoniaorkesterin isorummun iskut ovat vakuuttavat. Kaiuttimen yleinen tasapaino on erittäin hyvin kohdallaan.

Tilantoistoltaan Sara S on hyvä kaiutin. Olen kuullut kuitenkin joitakin tarkemmin soittajien paikkaa osoittelevia kaiuttimia. Itse en yleensä kaipaa nuppineulan tarkkaa solistin sijoittumista. Konserteissa käydessä huomaa, että akustisella musiikilla moista teräväpiirtoa ei ole edes mahdollista saavuttaa oikeassa esitystilanteessa. Miksi sellainen pitäisi siis saada kuunteluhuoneeseenkaan? Tämä on painotuskysymys, ja olen oman leirini valinnut muusikkotaustani vuoksi.

Ääni ei paikannu kaiuttimiin eikä se myöskään jää niiden kohdalle syvyyssuunnassa. Tilan tuntu on hyvä tässäkin suhteessa. Kaiut eivät vaimene. Kaikenlainen joissakin heikommissa kaiuttimissa kuultavissa oleva ylimääräinen kihinä, pienet resonanssit tai kuultavat vaihevirheet loistavat poissaolollaan. Onneksi.

"Selkeys yhdistettynä
miellyttävyyteen pitää
kuunteluväsymyksen loitolla."

Eikö Sara S -kaiuttimien toistosta löydy mitään negatiivista? Kuluneen fraasin mukaan täydellistä kaiutinta ei olemassakaan. Sara S ei sekään ole täydellinen. Bassopäässä saisi olla vielä lisää ulottuvuutta ja napakkuutta. Kuulin joskus pientä pyöristelyä. Saman voi sanoa niin, että bassorekisteri on suhteessa kaiuttimen muuhun sivistyneeseen luonteeseen. Tästä puutteesta selviää tietysti rahalla ja suuntaamalla katseensa Penaudion kalliimpiin malleihin.

Ehkä pienoinen kohtelias yleisluonne on joissakin musiikkigenreissä hieman vähemmän toivottava ominaisuus. Kun minulle klassisen musiikin suurkuluttajana tämä on kutakuinkin ihanteellinen kaiutin, voisin kuvitella, että rokkari kääntää katseensa johonkin muualle. Voin olla väärässäkin. Joka tapauksessa kaikki akustinen musiikki soi erinomaisesti, ja näin myös jazzin ystävät saavat Sara S:stä mukavaa seuraa iltojen ratoksi.

Penaudio Sara S tuntuu kaipaavan tehokasta vahvistinta, vaikka sen ilmoitettu 86dB:n herkkyys on mukavaa tasoa. Oman Lavardin IS -vahvistimeni teho riitti kuitenkin aivan mainiosti. En kuitenkaan käyttäisi näin hienoja kaiuttimia jonkin edullisen kotiteatterivahvistimen kanssa, koska silloin osa toistopotentiaalista jää käyttämättä. Vahvistimien äänessä on eroja. Kaikki sen jo nykyään myöntävät.

Ei litteä eikä lattea

Penaudion konsepti tuntuu toimivalta. Toisinajattelijana Sami Penttilä on kulkenut omaa tietään, ja osoittanut, että hifimaapallo ei välttämättä ole litteä. Maailman hifi- ja highend-kentässä on tilaa monenlaisille ratkaisuille, ja niinpä sillä saralla Sara S ottaa paikkansa persoonallisena, samalla kuitenkin erittäin laadukkaasti soivana kaiuttimena. Penaudio Sara S ei silti ole kaiutin harvoille, erikoisuutta ja erilaisuutta tavoitteleville musiikin kuuntelijoille, vaan yleispätevä kaiutin musiikin kuunteluun ja siitä nauttimiseen.

Lyhyesti: Tasapainoista ja miellyttävää ääntä kauniista kaiuttimista, jotka aiheuttavat riippuvuutta mutta eivät kuunteluväsymystä.
Hinta: 5 990 euroa parilta
Valmistaja: Penaudio Oy

Penaudio-kauppiaasi:

Kuuntelussa käytetyt laitteet:

Kaiuttimet: Penaudio Sara S, pintakäsittely koivu
Kaiutinkaapelit: Oehlbach Silverline 25
Vahvistin: Lavardin Model IS
Välikaapelit: Crystal Cable CrystalConnect Micro Diamond RCA ja Oehlbach NF 214 Master
CD-soitin: Goldenote Koala Tube Mk II (Siemensin putkilla)
DA-muunnin: Abrahamsen V6.0
Langaton vastaanotin: Apple Airport Express
Spotify-toistin: Apple iPad 2
BluRay-soitin: Sony BDP-S570
Mediasoitin: Boxee

Kuuntelussa käytettyjä taltiointeja

Beethoven: Complete Piano Sonatas & Concertos, Alfred Brendel (Spotify, Decca)
Beethoven: Symphonie no. 8 & Ouvertüren, Berlin Philharmonic Orchestra / Karajan (LP, Deutsche Grammophon)
Brahms: Symphony no. 1, Berlin Philharmonic Orchestra / Böhm (LP, Deutsche Grammophon)
Time out, The Dave Brubeck Quartet (CD, Columbia)
Chopinimy 1>The Real (CD, Chopin 2010)
Classica Kuhmon kesässä 1997 (CD, Classica CL 127)
Englund: The Great Wall of China etc., (CD, Ondine)
Keeping Score Berlioz: Symphonie Fantastique (Blu-ray, SFS Media)
Liszt: Années de Pèlerinage, books 1–3, Zoltán Kocsis & Alfred Brendel (Spotify, Decca)
Modern Classics: Arvo Pärt (Spotify, X5 Music Group)
Musiikkia mestarin kynästä: Einojuhani Rautavaara (3CD-box, Naxos)
Jennifer Warnes ‎– Famous Blue Raincoat (LP, Cypress Records)

Yllämainittujen lisäksi katsottu ja kuunneltu useita Berliinin filharmonikkojen nettikonsertteja osoitteessa www.digitalconcerthall.com

Kuvat: 
Valmistaja ja Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: