Paradigm Studio 12 -aktiivisubwoofer testissä

Kompakti järkäle

Kotiteatteriharrastaja joutuu subwooferin valinnassa keikkumaan riittävän suorituskyvyn ja järjellisen fyysisen koon välimaastossa. Kohtuullisen kokoinen Studio 12 hätistelee fysiikan lakien rajoja ulottuvuuden, sävykkyyden ja äänenpainekykyjensä kanssa.

Järeän ja laadukkaan subwooferin tekeminen kompaktikokoiseksi ei ole helppoa eikä halpaa. Pieni kotelo muodostaa elementin kartiolle jäykän ilmajousen, jota vastaan pitää taistella saadakseen kotelon ulkopuolelle riittävästi äänenpainetta. Tehoa pitää siis olla paljon ja elementin niellä se nikottelematta.

Paradigm Studio 12:n 12-tuumainen bassoelementti suljetussa kotelossa on tavallaan subwooferin perusresepti. Studio 12:n osat tähän reseptiin vain ovat todella kaukana perustasosta. Suoraan sanottuna sen suorityskyky on aika kaukana perustasosta.

3,4 kilowatin tuottaminen

"Nyansseja on tarjolla niin,
että suu on hymyssä
kappale toisensa jälkeen."

Vahvistimet, niitä on siis kaksi, toimivat D-luokassa eli hyötysuhde on hyvä, hukkalämpöä ei juuri tuoteta. Tämä on erittäin hyvä asia kun molemmat puskevat tarvittaessa 850 wattia jatkuvaa ja 1 700 wattia hetkellistä tehoa. Jos tämä teho tuotettaisiin perinnetekniikalla olisi tulos sulakkeita polttava kiuas, jonka käyttö näkyisi villisti pyörivänä sähkömittarina.

Valmistaja itse sanoo, että tiukin paikka oli virtalähteen suunnittelu. Minä luulen, että oli siinä tekemistä muutaman muunkin asian suhteen. Korkea hyötysuhde tarkoittaa, että erillisiä jäähdytysripoja ei hillittömästä 3,4 kilowatin tehosta huolimatta tarvita. Subwooferin tasainen takalevy lämpeni juuri ja juuri havaittavan haaleaksi muutaman tunnin testiuuntelussa.

3,4 kilowatin nieleminen

Päältäpäin katsottuna Studio 12:n elementti näyttää aivan erilaiselta kuin perinteiset bassoelementit. Ulkoripustus on rajun paksu koska kartion pitää pystyä liikkumaan ilman rajoituksia huomattavan suuria liikeratoja. Myös kartio itsessään on hyvin erikoisen näköinen, sen kun on kestettävä kotelon sisälle syntyvät paineenvaihtelut notkumatta.

Elementti on lähinnä järkyttävän järeä. Niin ulkoisesti kuin katseilta piiloon jäävän moottorinkin osalta.

Puhekelojen halkaisija, kolme tuuma eli 76mm, on normaali silloin kun tehdään PA-elementtejä erittäin kovaan käyttöön. Kotikaiuttimissa puolet pienempi on enempi tyypillinen. Mutta nyt pitikin pystyä nielemään rajusti tehoa ilman ylilämpenemistä ja tai varsinkaan sulamista. Puhekeloja rungossa on kaksi, kun kerran vahvistimiakin on kaksi.

Kotelon on senkin tietysti oltava riittävän jäykkä. Valmistaja on ehkä tehnyt itselleen pienen karhunpalveluksen muotoilussa. Kun ensin kokeilee subbarin kantta rystysstandarditestillä, huomaa sen olevan kiitettävän jäykkä. Vaan kun koputtaa kaarevaa kylkeä, se kuulostaakin umpimateriaalilta ja jäykkä kansi erottuu vertailussa vain "tosi tukevana".

Sulautuvasti vavauttava

Suurimmalle osalle kaiuttimia Infected Mushroomin Dancing With Kadafi on kauhistus. Se rikkoo elementit riekaleiksi ennen kuin kuuntelija saa edes fiiliksen reunasta kiinni. Nyt kappale vavauttaa huoneen rakenteita kontrolloidusti. Ei pienintäkään pehmoilua tai löysäilyä. Kohtuureippaalla hanan avaamisella pystyy aistimaan, että reserviä on vielä mukavasti. Aivan äärirajoille vietynä Studio 12:n vahvistin ja elementti tekevät tosissaan töitä kompaktin kotelon hyvin jäykkää ilmajousta vastaan, mutta eivät anna periksi.

Suurimmassa osassa kuuntelutiloja ensin huoneen irtoesineet ja sitten itse rakenteet alkavat pitää häiriöääniä ennen subwooferia. Kapasiteettia on alimpia myöten hyvin, kerros- ja rivitaloasujan tuskin tarvitsee ensimmäisenä miettiä, loppuvatko subbarin paukut kesken. Naapurit tulevat paljon ennen sitä läpi seinistä, jotka Studio 12 on valmiiksi ravistellut riekaleiksi.

Hurjasta kapasiteetista huolimatta äänenlaatu on erittäin hyvä. Katie Melualla ja George Bensonilla Studio 12 häviää samoilla säädöillä täysin huomaamattomaksi. Vain napsauttamalla subbari pois päältä huomaa, että iso osa alakertaa hävisi kokonaan pois. Se on korkein arvosana, jonka subwooferin integroitumiselle voi antaa. Studio 12 ei siis humppaa yhtään omiaan, se sulautuu täyden kympin arvoisesti stereosetissäkin pääkaiuttimien rinnalle riippumatta siitä, onko jakotaajuus 35 vai 100 hertsiä.

Säädöt ovat yksinkertaiset koska 99% tapauksista AV-vahvistimen bassonohjaus hoitaa varsinaisen sovituksen pääkaiuttimiin.
Yksinkertaiset säädöt

Voisi ajatella, että tämän hintaluokan subwoofer olisi kaukosäädettävä. Käytännössä subwoofereita asennetaan vain niin vähän stereojärjestelmiin, että muutaman satasen lisähinta näytöstä ja kauko-ohjauselektroniikasta tuskin olisi monellekaan käyttäjälle perusteltu. Samasta syystä myös kaiutintasoiset liitännät on jätetty pois. Toisaalta järeämpiä laitteistoja varten on balansoimattomien RCA-liittimien rinnalla balansoitu XLR.

Selkein ratkaisu on kytkeä subwoofer AV-vahvistimeen. Subbarista jakotaajuus maksimiin, äänenvoimakkuus jonnekin 25-50% välille ja loput säädöt sitten vahvistimella. Ei siihen bassolaatikon omia kaukosäätimiä juuri kaivata.

Yksi tärkeä muistettava asia on, että tämän tason subbarin kyvyistä menee huomattavan paljon harakoille, jos huone pääsee sotkemaan pahasti. Satasella saa Paradigmin oman PBK-huonekorjauksen ellei esimerkiksi oma AV-vahvistin osaa tehdä asiaa viimeisen päälle hyvin. Yksi vaihtoehto on toki ulkoinen huonekorjain kuten kotimainen simppeli ja erittäin hyvin toimiva Anti-Mode 8033.

Vaivattomasti painostava

Elokuvamateriaalilla Studio 12 tekee juuri sen, mitä pitääkin. Se tuo oleellisen määrän lämpöä ja pehmeyttä ilman ylimääräistä bassohöttöä.

Sitten kun tilanne vaatii niin se alkaa piirtää matalataajuista äänimattoa, joka ui suoraan keskushermostoon ja luo hyvin hyvin painostavan tunnelman. Kontrolli ja kapasiteetti eivät lopu kesken vaikka Arska räjäyttäisi vielä 16. kerran ihan mitä vain. Ulottuvuus alas asti varmistaa, että viimeinenkin vavahdus kulkee läpi kehon, vaikka korvat sitä eivät enää suoraan havaitsisikaan.

Sanon sen uudestaan. Hyvin tehty huonekorjaus on erittäin oleellinen osa Studio 12:n suorituskykyä. Subwoofer on huomattavan tarkka ja sävykäs soinniltaan, sillä on helppoa löytää aivan uusia bassokuvioita ja -kikkailuja tutuilta äänitteiltä. Mutta vain, ellei anna huoneen peittää tuota kaikkea informaatiota omalla kuminallaan.

Painotan tätä koska perusbasson kanssa sävyinformaatiota ei välttämättä ole niin hurjasti, halvan bassolaatikon luonne on helposti yksinuottinen. Nyt nyansseja on tarjolla niin, että suu on hymyssä kappale toisensa jälkeen.

Tiukka paketti

Kyllä, hintaa tälle subbarille on kertynyt, mutta sen vastineeksi saat juuri sitä, mitä toivoitkin. Kotelo on sen kokoinen, että sen sujauttaa helposti minne vain huoneessa. Viimeistelykin on ihan viimeisen päälle tiptop. Ja sitten sen äänenlaatu.

Paradigm Studio 12 hoitaa matalien taajuuksien toiston kautta linjan erittäin laadukkaasti. Sen toisto ylettyy kuuloalueen alimpiin vavahduksiin saakka, äänenpainevarat ovat vaativassakin käytössä riittävät ja äänenlaatu on erittäin hyvä.

Voiko enempää siis toivoa? No, tuota... Isovelimalli Studio 15:lle luvataan vielä hurjasti lisää ulottuvuutta, vaikka toki se ei sitten enää ole aivan yhtä helposti sijoitettava. Luulen, että on vain yksi tapa ottaa lisäinvestoinnin tuomasta lisäarvosta selvää.

Edit: Hinta päivitetty

Lyhyesti: Kun vaadit joka suhteessa ehdottoman korkeaa äänenlaatua kompaktissa kotelossa.
Hinta: 2 750 euroa (alkaen, viimeistelystä riippuen)
Maahantuoja: Scanteknik

Paradigm-kauppiaasi:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: