Oppo PM-1 -kuulokkeet ja HA-1 -kuulokevahvistin-USB-DA-muunnin testissä

Puhtaus, tarkkuus ja täsmällisyys

Oppo haluaa selvästi kammeta kuulokemaailman kärkeen. PM-1-kuulokkeet ja HA-1-kuulokevahvistin ovat tiukkaa highendiä niin ääneltään kuin muiltakin avuiltaan.

Oppo on nyt yrityksenä kymmenvuotias, varsin tuore siis vielä. Merkin ensimmäinen tuote oli kevyt ja halpa DVD-soitin DV971H. Ja se oli hitti, kuvanlaatu oli nimittäin DVD-soittimien ei parhaimmistoa vaan paras. Se sai kaikkein parhaan arvosanan arvostetun Secrets of Home Theatre and High Fidelity -julkaisun testissä ja yleisesti ylistystä pitkin maailmaa jättäen taakseen monen valmistajan kymmenen kertaa kalliimat highend-soittimet.

Ensimmäinen kevytrakenteinen DVD-soitin osoitti, että osaamista on. Silti kukaan ei varmastikaan osannut arvata, että vuosikymmenen päästä tarjolla olisi kuulokkeita ja kuulokevahvistin järeimpään highend-luokkaan.

iPod/iPhone/iPad-liitäntä imaisee digitaalisignaalin sisälle eli häviöttömässä muodossa iLaitteellesi tallennettu musiikki toistuu parhaalla mahdollisella laadulla.
Monitoimikone

Oppo HA-1 on itse asiassa vähän enemmän kuin vain kuulokevahvistin. Se on myös DA-muunnin ja esivahvistin hyvin monenlaisille signaaleille. Takapaneelista löytyvät USB:n lisäksi optinen ja koaksiaalinen digitaaliliitäntä sekä myös ammattipuolen digistandardi AES/EBU. Näiden vieressä sojottaa muutaman sentin mittainen antenni aptX-kodekilla varustettua Bluetooth-vastaanotinta varten.

Analogiset liitännät ovat sisään ja ulos sekä balanasoimattomina RCA-liittimillä että balansoituina XLR:illä. Etupuolella on tietysti kuulokeliitäntä, tämähän on kuitenkin nimenomaan luurien seuraksi ympättävä vempele. Normaalin 6,3-millisen plugin vieressä on erikseen balansoitu anto nelipinnisellä XLR:llä Oppon omia PM-kuulokkeita varten.

Pienenä lisänä on vielä USB-otto, joka imaisee iPodistasi, iPadistasi tai iPhonestasi musiikin digitaalimuodossa HA-1:n DA-muuntimille. Häviöttömästi ALAC-muodossa taltioitu materiaali soi siis puhelimestasi yhtä laadukkaasti kuin mistä vain highend-digilähteestä.

Etulevyn suurta värinäyttöä koristavat normaalisti VU-mittarit. Nappaamalla kiinni etulevyn jämäkästä ohjelmalähteen valintanupista, näyttöön vaihtuu lista lisääntuloista, valittu tulo korostettuna. Vastaavasti ote äänenvoimakkuussäätimestä näyttää ruudulla tämän hetkisen kuunteluvoimakkuuden.

Neljä digituloa ja aptX-Bluetooth riittävät pitkälle. Lisänä on vielä analogiset tulot sekä balansoituna että balansoimattomana.

HA-1:n kansi muuten lämpiää selvästi käytössä. Vahvistinasteethan eivät ole AB- eikä varsinkaan viileää D-luokkaa vaan puhdasta A-luokaa.

Kokonaisuutena paksuun alumiinikuoreen pukeutunut HA-1 on kaikkea, jota highendisti toivoo. Äärimmäisen siististi viimeistelty ja vakuuttavan jämäkkä harkko, jonka käyttötuntuma on tiptop. Lisäksi ne A-luokan vahvistimet ja järeä rengassydänmuuntaja tekevät HA-1:stä kuusi kiloa painavan. Tuhtiutta korostaa se, että kotelo on lähes puolta kapeampi kuin normaali stereovahvistin.

Mitään ylimääräistä krumeluuria ei ole, HA-1 on hyvin pelkistetty ja koreilematon. Laatu kuultaa yleisestä olemuksesta, ei somisteiden määrästä. HA-1 keskittyy vain oleelliseen. Kuten PM-kuulokkeetkin.

Miksi magnetostaatti?

HA-1:n parhaat kaverit ovat luonnollisesti Oppo PM-1 -kuulokkeet. Lähes kaikki markkinoiden luurit toimivat dynaamisesti eli samalla tavalla kuten kaiuttimien normaalit kartioelementit. Oppo vain totesi, että ei kelpaa, järjestelyssä on yksi perustavaa laatua oleva ongelma.

Kun dynaamisessa elementissä puhekelaan kiinnitetään säteilijä, joka ei ole äärimmäisen jäykkä koko toiminta-alueellaan, tapahtuu aina pientä notkumista. Vaikka puhekela seuraisikin musiikkisignaalia hyvin tarkasti, puhekelaan kiinnitetty varsinainen säteilijä ei.

Tästä syystä PM-1 toimii magnetostaattisella periaatteella eli ääntä tuottavaa kalvoa ohjataan tasaisesti koko sen pinta-alalta, ei vain reunalta.

Kuuloke-elementti on magnetostaattinen eli kalvoa ohjataan koko sen pinta-alalta eikä vain reunoilta kuten dynaamisissa elementeissä.

Hifiteollisuus on täynnä esimerkkejä, jossa yksittäinen rakenneratkaisu nostetaan esille ja sillä perustellaan koko tuotteen paremmuus kaikkiin kilpakumppaneihin verrattuna. Siitä huolimatta, että kokonaisuus on aina merkittävämpi asia kuin tapa ratkaista yksittäinen kohta. Vasta kuuntelu kertoo, tuoko magnetostaattinen rakenne PM-1:n tapauksessa tarkkuutta.

Täsmäistuvuus

Joka suhteessa erittäin hyvin viimeistellyt PM-1:t istuvat päässä jämäkän pehmeästi. Pehmeys on pääasiassa miellyttävien ja riittävän kookkaiden lampaannahkatyynyjen ansiota. Lisäksi kun kuuloke-elementit kääntyvät riittävän paljon kiinnikkeissään niin ne asettuvat aina tasaisesti kuuntelijan arvokasta pääkoppaa vasten.

Suoraan päätä vasten oleva osa pehmusteen nahkaa on umpinainen, mutta ympäröivät palat ovat rei'itettyjä. Tästä johtuen tai huolimatta PM-1:t eivät missään vaiheessa edes vihjanneet hiostavansa.

Tosin yhtä hyvin istuvia kuulokkeita parhaimmillaan löytää selvästi halvemmistakin hintaluokista eli PM-1:n pitää lunastaa paikkansa maailmasta muillakin avuilla. Äänenlaadulla siis.

Luonnollisuus ja liioittelu

Luonnollisen äänen markkinointi on vaikeaa, markkinointi kun yleensä perustuu yliampuvaan pullisteluun. HA-1 ja PM-1 eivät vain itse liioittele joten niiden retostelu hurjalla liioittelulla kääntyisi äkkiä itseään vastaan, luulen. Vaan miten kertoa neutraalisti siitä, miten innostava puhdas ja neutraali ääni voi olla. Voiko sitä tehdä?

Ei ole Barry Whiten Greatest Hits äänitteenä kummoinen, mutta niin vain tuoli notkuu svengin alla. Mustasta White-miehestä kuulee vaivattomasti, miten taitavasti hän ääntään käyttää ja kietoo sillä kuuntelijan kertomaansa tarinaan.

Ota kiinni äänenvoimakkuussäätimestä ja näyttö siirtyy näyttämään äänenvoimakkuutta.

Daft Punkin Human After All perään ja kulttuurishokki on välitön. Tiukan kontrolloitu basso hakkaa kalloon tahtia, mutta se ei ainakaan yhtään vähennä toimistotuolin heilumista. Analog Pussyn Hanging Myself Comfortably ja Infected Mushroomin Dancing With Kadafi vahvistavat bassopään ruudikkuuden, äänenpaine alkaa kutittaa tutisevia korvalehtiä ennen kuin kontrolli pettää.

PM-1:n pointti ei kuitenkaan ole se, miten paljon ääntä irtoaa. On helppoa järjestää paljon ja huomattavan paljon vaativampaa järjestää paljon vaivattomasti ja tarkasti.

Syöksykierteellä kohti kliimaksia

Joten miten käy Hurriganesin Roadrunner-levyn nimikkokappaleen, saako Albert Järvisen kitara uskottavan syöksykierteen aikaiseksi? Saa, ja niskakarvat niin pystyyn, että tunkevat paidasta läpi. Jos toki tämän levyn soundimaailma on sellainen, että helpompiakin tarkalla toistolaitteistolla kuunneltavia kiekkoja voi kyllä keksiä. Joten jätän Täällähässi Lassien ja Ketoon Beiben soittamatta.

Katie Meluan ässäpitoinen Shy Boy ei sähähdä korviin kertaakaan vaikka selväksi käykin, että energiaa niissä s-äänteissä riittää. Metallican versio aiheesta Whiskey in the Jar murahtaa juuri oikealla määrällä painokkuutta ja uskottavuutta, mutta ei yhtään yli. Event Horizon -soundtrackin piinaava tunnelma ja nopeat hyökkäykset joukossa pitävät jakkaran reunalla rystyset valkoisina.

Parivaljakko erottelee äänitteestä käsittämättömän hienosti detaljeja, jotka todella ovat olleet täysin huomaamattomia aikaisemmin. Eritysipiirteenä nousevat esille tilavaikutelman nyanssit, jotka erottuvat hyvin hyvin harvoin koettavalla tavalla.

Yllättävää on se, että vaikka on paljon äänitteitä, jotka eivät todellakaan esiinny edukseen niin niiden kuuntelu oli silti hyvin hauskaa. Esimerkiksi vanhat ZZ Topit eivät juuri bassoa nosta pintaan joten todella neutraalilla järjestelmällä ei juuri murahda. Silti koko ajan pää nyökki.

Ota ohjelmalähteen valitsemsta kiinni ja ruutu siirtyy näyttämään ohjelmalähdevalintaa.

PM-1 ja HA-1 yhdessä ovat äärimmäisen läpikuultava ja tarkka visio äänitteeseen. Jos kaipaat oman makusi mukaisia värittymiä niin varoitan, Oppo-pari ei niitä soppaan lisää. Saattaa jopa kuulostaa alkuun hieman pidättyvältä. Ei ekstramehevyyttä bassoon, ei lisäläsnäoloa keskialueelle eikä ylimääräistä kimallusta diskanttiin.

Eroprosessi

Hyvä on, kaksi Oppoa yhdessä tarjoavat todella puhdasluonteisen äänen. Mutta miten on, pärjääkö yksi ilman toista vai kasvaako eroahdistus pahaksikin?

Hillityn tyylikkäät kuulokkeet saapuvat hillityn tyylikkäässä laatikossa.

PM-1-kuulokkeista XLR-kaapeli irti, tilalle plugillinen ja häviöttömästi pakattua materiaalia iPhonesta. On ihan selvää, että HA-1:n äärimmäiseen kontrolliin ei päästä, mutta toisaalta soundi on myös hieman vapautuneempi, kevyemmin hengittävä. Eli jos nautit neutraalista, mutta kammoksut kovaa kontrollia, pärjäät puolta halvemmalla. Ehkä.

Koska kuulokkeet ovat riittävän herkät niin puhelinkin riittää niiden äänilähteeksi oikein hyvin, tietokoneista puhumattakaan. Etenkään magnetostaattisten kuulokkeiden kanssa tämä ei ole itsestäänselvyys. Eli luurit voivat toimia musiikkinautinnon välittäjinä myös matkoilla. Kotona tai toimistolla on sitten tarpeen mukaan rankempaa oheiskalustoa DA-muunnosta ja vahvistusta hoitamassa.

Ja sitten toisinpäin. AKG K601 iPhonen ja muutaman muun lähteen perässä toistamassa musiikkia, ja sitten kytkettynä Oppo HA-1:n, joka toistaa USB:n kautta serverillä olevia samoja kappaleita.

On, on eroa. On todella. HA-1 tarjoaa järkähtämätöntä tarkkuutta, kuulautta ja selkeyttä, johon perusvehkeillä ei juuri ole ulottumista.

Sanoin, että saatat päästä puolta halvemmalla. Ehkä. Ongelma on siinä, että molemmat Oppot kyllä täydentävät toisiaan. Niin PM-1-kuulokkeita kuin HA-1-vahvistinta voi hyvin käyttää muunkin kaluston kanssa ja niiden korkea äänenlaatu käy selväksi. Yhdistettynä vain hyvät puolet summautuvat ilman sivuoireita ja tulos on tarkkuus, johon harvoin pääsee käsiksi minkäänlaisella laitteistolla.

HA-1:ssä on kaksi kuulokeliitäntää. Normaali 6,3-millinen plugi mille vain luureille ja nelipiikkinen balansoitu XLR Oppon omille magnetostaattisille kuulokkeille.

Totuus ja vain totuus

Onko Oppo-parivaljakossa jotain valitettavaa? Absoluuttisessa mielessä ei. Ne ovat tarkin kuulokejärjestelmä, mitä olen koskaan kuunnellut. Mutta ne eivät ole tippaakaan romanttiset eli jos kaipaat jotain muuta kuin äärimmäisen tarkkaa, luonnollista ja erottelevaa ääntä niin ehkä HA-1:n ja PM-1:n yhdistelmä ei palvele sinua. Luonnollisen äänen ystäville omakohtainen koekuuntelu on kyllä enemmän kuin suotavaa.

Pehmusteita on kahdella eri aukolla. Valitse omaan makuusi paremmin sopivat.

Toinen huomioitava asia on se, että kun ääni on äärimmäisen puhdasta, kuunteluvoimakkuudet voivat huomaamatta nousta tarpeettomankin koviksi. Vaikka ääni on hyvin neutraali ja selkeä, kovakaan äänenpaine ei missään vaiheessa tunnu epämiellyttävältä. Järki käteen siis, älä riko korviasi.

Noiden lisäksi ainoa huono puoli taitaa olla se rankemman luokan antikliimaksi, johon todennäköisesti törmäät kun palaat kaiutinkuunteluun. Jää nimittäin aika hurja määrä asioita pimentoon vähän paremmillakin kaiuttimilla Oppo-pariin verrattuna.

Lyhyesti:
Hinnat
Oppo HA-1 -DA-muunnin-kuulokevahvistin: 1 499 euroa
Oppo PM-1 -kuulokkeet: 1 399 euroa
Balansoitu XLR-kaapeli 2m: 159 euroa
Balansoitu XLR-kaapeli 3m: 183 euroa
Maahantuoja: Mareksound

Kuulokkeiden mukana tulee lyhyt kaapeli 3,5-millisellä liittimellä ja pitkä 6,3-millisellä. Kuulokkeiden päässä on 3,5-milliset plugit. Irroitettavuus mahdollistaa myös helpon uusimisen, jos johdolle käy vahinko.

Oppo-kauppiaasi:










Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: