Naim Muso Qb -Airplay-Bluetooth-aktiivikaiutin testissä

Menevä kuutio

Hauskan näköinen kuutio, joka kuulostaa enemmän kuin hauskalta ja osaa hakea musiikkia kymmenestä eri suunnasta.

Peribrittiläisessä stereosetissä on usein ollut pienehköt kaiuttimet. Ja kaiuttimien sijoitus on ollut hyvin lähellä seinää. Tulos on, parhaimmillaan, ollut kevytliikkeisen menevä soundi, joka on hyvin mukaansatempaava. Sellainen, jossa musiikki kuulostaa itseltään.

Naim Muso Qb on paljon juuri tuota. Naimille uskollista menevyyttä, sykettä, hyvää kulkevuutta. Musiikin sisällön välittämistä, ei ehkä niinkään äänitteen teknisen toteutuksen ruotimista. Sitä, että musiikki on etusijalla, ei laitteisto tai soiva formaatti.

Monitahoinen palikka

Mutta mikä Naim Muso Qb oikein on? Kenelle se toisi iloa ja mihin se kuuluisi laittaa?

Naimin toive on toki, että Muso Qb on se kakkos- tai kolmoslaitteisto ja valmistajan erillisistä komponenteista koottu laitteisto on se pääasiallinen musiikkilähde. Qb:n sijoitus siis olisi keittiö, makuuhuone tai muu vastaava. Tämä on ymmärrettävää ja kyllähän hyvällä erillislaitteistolla parempaa ääntä saakin. Vaan toisaalta, ellei käytössä ole tuhansia euroja ja ellei halua olohuoneeseensa puolta tusinaa laatikkoa hoitamaan musiikin välitystä, Naim Muso Qb toimii kodin pääasiallisena äänilähteenä erittäin hyvin.

Riittävätkö "sisääntulot"?

Ja itse asiassa Mu-so Qb pieksee suuren osan niistä hienoista erillislaitteistoista kyvyillään hakea musiikkia monesta suunnasta. Sinulla on CD-kokoelma ripattuna verkkolevyllä? Mu-so soittelee ne sujuvasti ja puhelinsovelluksella selailu on ihan sujuvaa. Samalla sovelluksella pääsee käsiksi myös hyvä-äänisen Spotifyn ja ääneltään erinomaisen Tidalin valtaviin kymmenien miljoonien kappaleiden kokoelmiin. Jos niitä käytät. Ellet käytä, painele nyt ainakin selaamaan nettiradioiden tarjontaa.

Takalevyssä on myös optinen digitaalitulo ja toki perinteinen analogitulokin eli voit sinä älppärisoittimenkin tähän liittää. Airplay? Tietysti. Kaikkein helpointa on kuitenkin napsauttaa älypuhelimesta Bluetooth päälle ja siirtää puhelimessa pyörivä Tidal tai Spotify suoraan sitä kautta Mu-so Qb:lle. Vaikka monesta suunnasta musiikkia testin aikana kuuntelinkin tämä Bluukka-yhteys oli niin vaivaton, että huomattavan paljon se oli käytössä.

Vielä siitä, mihin se kuuluisi laittaa. Mihin laitatkin, käy soittopelin valikossa kertomassa sille, onko matkaa lähimpään seinään vähän vai paljon. Se seinä kun korostaa bassoa eli Mu-so Qb sovittaa itsensä bassojen saaman seinätuen määrään.

Paljon ahdettuna pieneen kuoreen

Kuutiokotelo on mitoiltaan parikymmentä senttiä kanttiinsa. Kolme sivua on verhoiltu kankaalla - ne, joiden takana kaiutinelementit ovat. Koko takalevy on alumiinista jäähdytysripaa, vahvistintehoa kun on yhteensä 300 wattia. Päällä on sitten alkuperäisen Naim Mu-so:n http://audiovideo.fi/testi/naim-mu-so-bluetooth-airplay-soundbar-aktiivi... tapaan iso ja todella hienon herkkäliikkeinen pyörä, jolla säädetään äänenvoimakkuutta.

Seitsemän kaiutinelementtiä pienessä kuutiossa.

Etulevyn alareunassa on suorakaiteen mallinen bassoelementti ja koska pieneen koteloon on hyvin vaikeaa saada refleksiputkea sopimaan, refleksiviritys on tehty kotelon kyljissä olevilla passiivielementeillä. Kilparatamallisen bassoelementin pinta-ala on samaa luokkaa normaalin 5,25-tuumaisen pyöreän basson kanssa.

Isompi juju ovat kuitenkin ne hieman ulospäin käännetyt keskiäänielementit ja diskantit. Tämä auttaa levittämään äänikuvaa normaalihuoneessa, jossa sivuseinistä heijastuva ääni on olennainen osa soundia. Veikkaan, että myös Mu-so Qb:n järeä DSP auttaa asiassa. Siitä 300 kokonaiswatista bassoelementille on sata wattia ja keskiäänille sekä diskantille kullekin 50 wattia, varmasti siis vähintään riittävästi jokaiselle.

Se, että lukee esitteessä koneessa olevan 32-bittisen DSP:n, ei kerro kuitenkaan mitään siitä, onko peliä kiva kuunnella. Se selviää vasta kun laitetaan musiikki soimaan.

Ei juuri jumputa, ei sihistä

Ei Mu-so Qb ultraneutraali ole, bassopää toistuu hieman lämpimänä. Vaan ei liikaa, eikä myöskään suurelle yleisölle liian vähän. Harvassa kun ovat ne kuuntelijat, jotka nauttivat hyvin kevyestä bassotoistosta. Hillityllä voimakkuudella bassojen lämpöisyys on just nappi, mutta kun hanaa antaa enemmän, voisi bassokorostus hiljalleen miedontua kun korvan herkkyys bassotaajuuksille kasvaa.

Toisaalta, tälläisen ostaja usein kuuntelee musiikkia rauhallisesti taustalla. Ei kuunteluhuoneen parhaalle paikalle millintarkasti itsensä asettaneena. Silloin se äänensävy on juuri oikea. Ja sitten jos tarvitaan enemmän ääntä on todennäköisesti jo ympärillä hälinääkin ja se hieman luonnollista tuhdimpi bassotoisto ei ole yhtään haitaksi. On siis täysin mahdollista, että soundi onkin Naimilla tarkasti mietitty juttu...

George Bensonin So What -kappaleen bassokuviot toistuvat hyvin selkeinä ja sävykkäinä. Alapää toistuu miellyttävän mehevänä, mutta ei sellaisena, että se peittäisi alleen kaiken muun. Analog Pussyn Trance N Roll -biisin syke on mainio. Mehevä, mutta kulkeva. Se, että tässä rallissa mennään tahtia 145bpm ei nyt aivan alleviivaudu, mutta harvoinpa niin tapahtuu muutenkaan ellei setti ole hifitasoinen PA. Sitä ei varmaan pieneltä kuutiolta sentään odoteta?

Äänenvoimakkuussäädin.

Trance N Roll on myös raskaasti hakkaavan bassonsa kanssa juuri se kappale, jolla saa hyvin nopeasti tälläiset pikkujärjestelmät joko kyykkyyn tai sitten suoraan toimintasavun kotelosta ulos. Vaan ei Naim Mu-so QB:n kanssa. Äänenpainetta irtoaa kalikan hinnan ja koon huomioiden erinomaisesti. Kyllä tällä bileet pitäisi ja kerrostaloasukkaana alkaisi uuden kodin etsimisen viimeistään seuraavana päivänä.

Diskanttitoiston kirkkaus riippuu vähän kuuntelusuunnasta. Jos on ihan Qb-kuution vieressä ja tuuttaa lujaa, yläpää alkaa jossain vaiheessa rassata korvia. Ongelma ei onneksi ole kummoinen koska riittää, että se kuution etuseinä ei ole a) ihan naaman edessä ja b) ihan suoraan kuuntelijan naamaa kohti.

Kunhan et tuijota suoraan niitä kaiutinelementtejä, korkeat äänet toistuvat puhtaina ja selkeinä. Samoin kuin bassopäässä, diskantti hoidetaan hyvin, mutta ilman pyrkimystä keinotekoiseen kimallukseen.

Menevyys on paras puoli

"Nimenomaan rytmi on monessa
musiikissa se, joka välittää
musiikin sielun kuuntelijalle."

Parasta Mu-so QB:n luonteessa on sen menevyys. Kun se ei normaalivoimakkuuksilla nosta bassoa älyttömästi pintaan eikä lisää glitteriä diskanttiin, musiikin rytmi toistuu selkeänä ja mukaansatempaavana. Ja nimenomaan rytmi on monessa musiikissa se, joka välittää musiikin sielun kuuntelijalle. Herbie Hancockin Doin' It kulkee tiukalla sykkeellä ja nappaa sinut sen enempiä kyselemättä housunkauluksesta mukaan.

Black Hawk Down -soundtrackin Barra Barra -raita piirtää huoneeseen tuhtina sykkivän bassomaton, jolla Rachid Tahan ääni kertoo kosketeltavan läsnäolevasti jotain, mistä minulla ei ole hajuakaan. Kielitaidon puute tuo ymmärrykseen seinän eteen. Tiiviistä tunnelmasta sen sijaan ei mene tippaakaan ohi. Megadethin tuore Dystopia ryskii itsensä täyteläisenä äänivallina huoneeseen ja tiukat riffit iskevät itsensä suoraan selkäytimeen.

Muista kertoa Mu-so:lle sen sijainti.

Et kaipaa nykyajan supertuotettua humppaa? No, Stravinskyn Kevätuhrin osa Maan tanssi on yhtä aikaa piinaavan painostava ja hengästyttävän lujaa kiitävä. On Mu-so Qb vähän paremmin kotonaan kevyen musiikin kanssa, mutta se johtuu ihan siitä, että ison orkesterin ja valtavan konserttisalin tunnelmien välittäminen kotioloissa on vaikeaa kymmenen kertaa kalliimmillekin järjestelmille.

Pehmoiluun tarvitset jotain muuta

Haluat hattaraa hunajapedillä? No sitten Naim Mu-so Qb ei ole sinun juttusi. Se ei pehmoile, se ei piirrä kaikkea ruusunpunaisella siveltimellä eikä upota sinua paksuun kermavaahtoon. On se riittävän täyteläinen kenelle vain (laita seinän viereen ja kerro valikosta, että seinään on paljon matkaa, jos ei muuten), mutta ei silti pehmeää pullataikinaa.

Sen sijaan, jos nautit kulkevuudesta, musiikin mukaansatempaavuudesta, Mu-so Qb on juuri sitä, mitä lääkäri määrää. Se sykkii menevänä, mutta hosumatta. Se kuulostaa hyvältä hifilaitteistolta yrittämättä esittää enempää, mitä on.

Sitten on vielä ulkonäkö. Hifilaitteistohan on yleensä näkyvillä aina silloinkin kun se ei soi. Hardcore-harrastaja nauttii siitä perinteisen Naimin järjestelmästä. Yksi laatikko on CD-soitin tai ehkä DA-muunnin, sillä on sitten seuranaan erillinen laatikko - lisävirtalähde. Sitten on etuvahvistin, jolla on apunaan lisävirtalähde. Sitten on päätevahvistin, tai kaksi, tai useampi. Mustia laatikoita, hienoja kaapeleita, paksuja touveja ja näyttäviä laitetelineitä peittää melkein neliömetrin seinää. Ja yhtä paljon lattiaa. Ihan kaikille se ei sovi.

Naim Mu-so Qb peittää seinää noin 0,04 neliömetriä. Onnistunut tapettivalintasi ei jää sen taakse piiloon. Pöytäpintaakin häviää samaa luokkaa, alle A4-arkin verran. Qb siis mahtuu niin olohuoneen ikkunalaudalle kuin makuuhuoneen yöpöydällekin. Mutta Mu-so Qb ei ole niin pieni, että se olisi epäuskottava lelu tai jäisi vierailtasi huomaamatta.

Mu-so:ssa on tietysti myös analogi- ja digitaaliotot.

Haluamasi värinen kangas (musta tulee mukana, muut voi ostaa erikseen) ja erittäin hienosti työstetty alumiini läpinäkyvällä akryylisella pohjalevyllä tekevät Mu-so Qb:sta tyylikkään esineen. Jos valmistaja vielä tarjoaisi tyyliin sopivaa jalustaa, Qb voisi seisoa ylpeänä erillisenä huonekaluna. Nyt sinun pitää tarjota sille sopiva taso kodiksi.

Lyhyesti: Menevän ja mehevän kuuloinen kompaktikaiutin, joka on suunniteltu kodin kakkoslaitteistoksi, mutta pärjää äänenlaatunsa ansiosta hyvin ykkösenäkin.
Hinnat
Naim Mu-so Qb: 895 euroa
Mu-so Qb -etumaski: 89 euroa (punainen, sininen tai oranssi)
Mu-so Qb -kaukosäädin: 25 euroa
Maahantuoja: Kruunuradio

Katso tästä linkistä lähin Naim-jälleenmyyjäsi.

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: