Naim Audio SuperUniti -verkkosoitin-stereovahvistin testissä

Yksi kaikkien puolesta

Miten hyvä yhdistelmälaite voi olla? Onko se vain sisustus edellä ajattelevan rimpula vai riittäisikö se kriittisen musiikinkuuntelijan keskukseksi?

Yhdistelmälaite on hifiharrastajalle todella tylsä ratkaisu. Yhdistelmälaite on yksinkertaisuudessaan erinomaisen helppo ratkaisu. Yhdistelmälaite on aina suorituskyvyllinen kompromissi. Yhdistelmälaitteessa ei tarvitse maksaa kalleimmista osista eli kotelosta ja virtalähteestä kuin kerran eli se mahdollistaa erinomaisen suorituskyvyn hintaansa nähden.

Yhdistelmälaite on varsin vahvoja tunteita ja ennakkoluuloja herättävä kapistus, vai mitä? Naimilla on useita Uniti-sarjan koneita, joissa on vahvistimet, verkkosoittimet, Tidalit, Spotifyt ja parissa mallissa jopa CD-soittimet kaikki samoissa kuorissa. SuperUniti on nimensä mukaisesti valmistajan yhdistelmälaitteiden kukkulan kuningas.

Riittävästi ohjelmalähteitä

Kuutta tonnia lähestyvä hintalappu saa hengen hetkeksi salpautumaan. Oikeasti? Eivätkös yhdistelmälaitteet ole niitä kodin kakkoslaitteistoja? Sellaisia keittiöön tai makuuhuoneeseen hankittavia? Sellaisia, jotka maksavat muutaman satasen... Naim suuntaa selvästi ihan eri kohderyhmään. Heihin, jotka eivät halua tinkiä äänenlaadusta, yhtään, mutta eivät kaipaa monen laatikon ratkaisuja.

Naimilla itsellään ne monen laatikon ratkaisut saattavat useiden erillisten virtalähteiden takia muodostua todella monen laatikon ratkaisuksi. Kaksi laitetelinettettä rinnakkain täynnä mustia Naim-bokseja on se toinen salisburylainen ääripää. Salisburyssä näitä siis rakennetaan, edelleen käsityönä.

Täydellinen vai puutteellinen monitoimikone?

SuperUniti on iso harppaus pikku-Naimeista. Ja pitääkin olla, yksi kalikka maksaa kuitenkin tuplasti sen, mitä vitossarjan CD-soitin ja vahvistin yhteensä. Osiltaan SuperUniti on yhdistelmä SuperNait-vahvistinta ja NDX-verkkosoitinta. Lisäksi soppaan on yhdistetty vielä osia Naim DAC:sta.

Sitä CD-soitinta SuperUnitissa ei ole vaan harvapa meistä sellaista kaipaa. Ja jos 98% ei sitä tarvitse, olisi tylsää laittaa heidät maksamaan siitä. Mekaaninen soitinkoneisto on kuitenkin huomattavan kallis osa eli joko hinta paisuisi entisestään tai sitten jostain muusta pitäisi tinkiä. Mikäli CD-soittimen tarvitset, on Naimillakin useita vaihtoehtoja. Ehkä selkeimmät seuraan sopivat ovat CD5 XS ja CDX2-2. Osalle riittäisi hinnat alkaen CD5Si, mutta sen kotelo on hieman erilainen eli visuaalinen yhtenevyys ainakin kärsisi.

Toinen puuttuva asia on RIAA-korjain eli liitäntä levysoittimelle. Kun miettii sitä laatutasoa, millä nyt liikutaan, mikään ihan perus-RIAA ei olisi ollut SuperUnitin muun laadun tasolla. Ja ihan sama kuin CD-soittimen kanssa, levysoitin ei kuitenkaan ole jokaisella käytössä. Mikäli älppäreitä pyörität, RIAA sitten erikseen. Valitse sen laatuinen levysoitinesivahvistin, joka sinun levysoittimesi laadulle sopii.

Kolmas asia, jota ei ole, on USB-liitäntä. Tietokoneen liittäminen ei siis onnistu. Mutta esimerkiksi Apple Airport Express (maksaa noin satasen) saadaan kyllä kiinni optiseen digituloon ja puhelimesta tai tabletista voi sitten siirtää soitettava materiaali sitä kautta SuperUnitille.

Liitännät riittävät käytännössä mihin vain.

Vaan harvoin tuollaiseen tarvitsee ryhtyä. SuperUniti toistaa verkkolevyllesi säilötyt rakkaat teokset, luonnollisesti. Tidal ja Spotify ovat tosiaan molemmat mukana, samoin aptX Bluetooth, jos haluat vain nopeasti siirtää puhelimessa soivan materiaalin oikeisiin stereoihin. Kaiken maailman musiikista myös nettiradiot ovat tarjolla eli vaikka et itse omistaisi ensimmäistäkään levyä, kuunneltavaa riittää.

Sinulla on muita laitteita, jotka haluat liittää SuperUnitiin? No, digituloja on yhteensä kuusi ja analogisia neljä. Eli yhteensä kuusi plus neljä, siis yhdeksän. Eikö kymmentä...? Etulevyn 3,5-millinen plugiliitäntä onkin samanlainen kuin esimerkiksi Apple Airport Expressin vastaava eli sama liitin toimii myös optisen digitaalisignaalin kuljettimena.

Naim suosittelee vain omien mukana tulevien kaiutinliittimien käyttämistä.
DIN-Naimismi

Analogiotoista kaksi on RCA-liittimillä ja vain yksi Naimin yleensä käyttämällä DIN-liittimellä. Jos kytket tähän jonkun Naimin laitteen, esimerkiksi CD-soittimen tai RIAA-korjaimen levysoitinta varten, se DIN-liitäntä on suositeltavin. Muut sitten RCA-tuloihin.

Antojakin on. Digianto on BNC-liittimellä eli todennäköisesti tarvitset adapterin suurimpaan osaan kapineita, jota olet kytkemässä. Vaan harvoinpa digisignaalia SuperUnitista tarvitsee ulos ottaa. Analogiantoja on kaksi, toinen RCA-liittimin ja toinen sillä DIN-versiolla. Valikosta voit kytketä SuperUnitin antamaan signaali ulos vain kaiutinterminaaleista, vain linja-annoista tai sitten molemmista. Annot mahdollistavat sekä aktiivikaiuttimien että erillispäätevahvistimen käytön. Naimin oma NAP200 tai NAP250 SuperUnitin seuraksi ja voit bi-ampata kaiuttimesi.

Naim SuperUniti on siis monitoimikone, joka ei osaa aivan kaikkea. Muutama asia on karsittu, mutta niihin valmistajalla on syynsä. CD-soitin on kallis osa, hyvä RIAA-korjain levysoittimelle samoin. Niitä kumpaakaan ei tarvitse ollenkaan jokainen musiikinkuluttaja ja siksi kumpaakaan ei ole mukana. Se USB-liitäntä? Kyllä SuperUniti minusta toistaa musiikkia ihan tarpeeksi monesta lähteestä, en minä enää läppäriäni siihen kaipaa kiinni.

Osa liitännöistä löytyy etulevystä. 3,5-millinen miniplugi on myös optinen digiotto.

Kuunteluopas Naimille

Hyvä tapa saada SuperUnitin luonteesta selvää on se, että ET MENE ensimmäisenä istumaan siihen parhaalle kuuntelupaikalle. Silloin nimittäin jäät ruotimaan pikkusormi pystyssä niitä perinteisiä hifimääreitä. "Hymm... Eräässä toisessa vahvistimessa oli ehkä hieman kimmeltävämpi diskantti... Ja... hymmm... Olen kuullut samassa hintaluokassa syvemmänkin stereokuvan, jossa instrumenttien välit erottuivat selkeämmin...". Mutta ei se ole musiikkia! Se on äänitettä. Se on miksausta, masterointia ja tallennustekniikkaa, ei musiikkia.

Naimin luonne on aina ollut rytmiä ja siten musiikkia hienosti kuljettava. Nyky-Naimit ovat parempia piirtämään stereokuvaa ja erottelemaan sellaisia pieniä nyansseja, jota hifistit hakeavat. Mutta se perusluonne on edelleen tahdin määrääminen, kokonaisuuden kuljettaminen yksittäisten detaljien esille kaivamisen sijaan.

"ET MENE ensimmäisenä
istumaan siihen parhaalle
kuuntelupaikalle."

Mutta se soundi, minä olen kaivannut tätä. Siis mitä? Joo, minulla on ollut parinkin eri aikakauden pikku-Naimit. Vanhempia ja uudempia vitossarjalaisia. Ja isompia olen välillä haaveillut. Mutta ihan Antraxin (Attack of the Killer Bees) ansitahdeista alkaen on selvää, että Naim vie ja mies vikisee.

Koitan pureutua siihen stereokuvapuoleenkin, mutta vaikeaa se on koska oleellisempi asia kiinnittää huomioni. Vaikka istun nyt sweet-spotissa.

Ärhäkästi kiihtyvä

Normaalilaitteistoni (Logitech Transport -verkkosoitin, MM-Audio MiniPre-etuvahvistin ja MaxiMono-päätteet) on erittäin tasapainoinen, erittäin erotteleva ja erittäin kauniisti soiva. Naim SuperUnitin luonne on selkeästi erilainen. Se keskittyy innostuneeseen menevyyteen, iskuäänien alkujen napsauttamiseen suoraan selkäytimeen. SuperUniti sykkii ja saa musiikin sykkimään.

Puhelinsovellus on SuperHelppo.

Ocean's Twelve -soundtrackin $165 Million + Intrest kulkee kevyellä ja irtonaisella otteella, mutta ei yhtään kevyesti. Bassopäässä on huomattavan hyvin voimaa. Ei paksua pullistelua vaan jäntevää, atleettista iskua. Tämä on se jumppakerhon ope, joka hyppii voltteja eteen ja taakse aikansa kuluksi kun odottelee muita.

Herbie Hancockin Doin' It kulkee rennolla uskottavuudella. Ei tarvitse uhota, itseluottamus SEN tekemiseen on vahva. Mutta jaksaako sitä jatkuvaa sykkeen pientä alleviivausta kuunnella? Se riippuu erittäin paljon siitä, mitkä kaiuttimet Naimin perässä on ja miten ne on sijoiteltu.

Kaiutinvalinta on tärkeää

SuperUniti on aavistuksen räväkkä yläpäästään. Se on osa sitä menevää luonnetta. Ja uskokaa pois, siinä räväkyydessä ei ole mitään pahaa. Paitsi! Paitsi, jos paritatte sen räväkkäsointisen kaiuttimen kanssa. Diskanttitoistoltaan tipankin liian kirkkaat kaiuttimet yhdessä SuperUnitin kanssa tuottavat kuunteluväsymystä hyvin nopeasti. Etenkin, jos on taipumuksia kääntää välillä enemmän hanaa.

Neutraalit tai soinniltaan aivan hitusen rauhalliseen kallellaan olevat kaiuttimet - yläpään toiston osalta - ovat niitä parhaiten seuraksi sopivia. Kokeilin minä SuperUnitia ihan pre-out-liitännöistä Genelec 8030 -parinkin kanssa. Diskanttidippi -2dB-asentoon ja tulos oli ketterä ja kulkeva kuin parhaat modernit pikkusportit. Oikeaa ajamis... anteeksi, musiikinkuuntelun iloa. Heittäytymistä seuraavaan kaart... No! Seuraavaan tahtiin, hymy huulilla, adrenaliinia veressä ja niskavillat jännityksestä pystyssä.

Toinen oleellinen asia on sen vastakkaisen ääripään huomioiminen kaiutinvalinnassa. Aina kun kaiutin asetetaan siihen perinteishifistiseen sijoitukseen, puolesta metristä metriin irti etuseinästä, saadaan aikaiseksi iso kuoppa bassoille. Ja se kuoppa syö pahasti basson jäntevyyttä ja potkua.

Suurin osa kaiuttimista on vain suunniteltu juuri tuolle irti seinältä -sijoittelulle ja ne muuttuvat raskassointiksi, jos pömpeli vain tökätään enempiä ajattelematta seinustalle. Ihan siksi, että se seinusta korostaa bassopäätä. Menevyyttä ajatellen paras kaiutin on sellainen, jossa bassoalue on suunniteltu hyödyntämään seinäsijoitus eli vasta seinää vasten asennettuna saadaan tasapainoinen bassotoisto.

En ihmettele, että niin Naimin kuin Linninkin kaiuttimet (aikojen alussa Linn teki LP12-levysoittimia ja Naimin elektroniikalle hyvin istuvia kaiuttimia) olivat pitkään tekstiilikalotilla (rättidiskantilla noin suorasukaisemmin sanottuna) tehtyjä ja seinustalle suunniteltuja. Se tekstiilikalotti pehmensi aavistuksen yläpäätä ja sai yleisen äänensävyn miellyttäväksi. Seinän bassotuen huomiova kaiutin sitten vielä viimeisteli koukuttavan hyvän kulkevuuden.

Parasta ennen, joko se meni?

Naim SuperUniti ei ole mikään viime kuukauden uutuus. Valmistajan uutinen SuperUnitista julkaistiin lokakuussa 2011, 4,5 vuotta sitten! Esittelyn aikaan puhuttiin iPodeista ja MP3-soittimista, ei Spotifystä, ei Tidalista eikä aptX-Bluetoothista. Firmware-päivityksillä nämä kaikki ominaisuudet ovat kuitenkin muljahtaneet käyttöön.

Osa asetuksista.

Se suurin pelko, että yhdistelmälaite voi vanhentua nopeasti, ei taida kuitenkaan olla kovin suuri pelko. Äänenlaatu riippuu toki käytetystä ohjelmistosta, mutta myös valituista DA-muuntimista ja vahvistinasteista. Niiden suhteen Naim on valinnut komponentteja, jotka eivät ole pullonkaulana. SuperUniti on todella hyvän kuuloinen laite.

Naim SuperUniti on tavallaan vaikea laite. Kun siinä ei ole räplättävää, se ei välttämättä täytä räpläämistä kaipaavan hifiharrastajan haaveita. Tietysti, jos on oma huone jossa räplätä vehkeitä ja olohuoneeseen tarvitaan jotain muiden silmissä siistimpää niin SuperUniti on erinomainen ratkaisu. On kyllä riski, että se soi innostavammin kuin se monesta palikasta rakennettu erillissetti.

Siihen, että kaivataan vain mahdollisimman hyvän kuuloista musiikkia ilman lelulaatikollista elektroniikkaa, SuperUniti keikkuu hyvin lyhyen listan kärkipäässä. Jos etsit stereokuvaa ja haet äänitteistä pieniä nyansseja, Naimin soundi ei välttämättä ole se paras ratkaisu. Naim menee musiikki edellä, esitys edellä. Kun haluat innostua posket hehkuen siitä, mitä muusikot tekevät ja minimoida laiterumban, Naim SuperUniti on superhyvä ratkaisu asiaan.

Lyhyesti: Kaikki oleellinen, myös tosi hyvä äänenlaatu, yhdessä paketissa.
Hinta: 5 790 euroa
Maahantuoja: Kruunuradio

Katso tästä linkistä lähin Naim-jälleenmyyjäsi.

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: