Musikelektronik Geithain ME 100 -jalustakaiuttimet testissä

Saksalaisen täsmällinen ja toimiva

Tämä studiokaiutin ei koristele lempimusiikkiasi nonparelleilla ja lisää kuohuviiniisi lusikallista hunajaa. Se on helposti kuunneltava, nopealiikkeinen ja tarkka, mutta ei sen enempää ylianalyyttinen kuin romantisoivakaan.

Saksalainen studiokaiuttimiin keskittynyt yritys Musikelektronik Geithain eli ME Geithain on pienessä piirissä hyvin arvostettu, mutta suurempi yleisö on tuskin koskaan nimeä kuullutkaan. Ja jos on, keskivertosuomalaisen saksan ääntäminen on sellaista, että ei ole välttämättä ainakaan jäänyt selkeänä päähän.

ME 100 on valmistajan toiseksi edullisin malli eikä edes pahan hintainen, 1 300 euroa kipale perusviimeistelyllä. Hinta tuntuu hyvin kohtuulliselta etenkin kun huomioi, että mitään ei ole hankittu pingpongiasta, tuote on umpisaksalainen. ME Geithain tekee myös kaiutinelementeistään sairaaloihin keskoskaappeihin hengitysjärjestelmien moottoreita. Se kertoo aika paljon ratkaisujen luotettavuudesta.

Ensinäkemällä muodoltaan yksinkertainen, mutta hyvin tasapainoinen kotelo näyttää kovin tavalliselta. Yritys nostaa sitä paljastaa kuitenkin heti, että ei se ihan tavallinen ole - massaa tuntuu olevan pikkuauton verran. Rystystestilläkin saa vain rystysensä kipeiksi, kotelo kuulostaa olevan umpitavaraa, ihan kuin elementille ei olisi sisällä tilaa ollenkaan. Täydet pisteet siis uskottavuudesta perinteisessä mielessä ajateltuna.

Sisustusmielessä on mukavaa, että valmistaja tarjoaa perushintaisen mustan saarnipinnan lisäksi useita viiluvaihtoehtoja ja minkä vain RAL-värin mattana, puolihimmeänä tai kiiltävänä.


Diskantti on bassokeskiäänisen eteen sijoitetussa levyssä. Levy toimii samalla diffuusorina, joka laajentaa keskialue-elementin säteilykuviota jakotaajuuden tuntumassa. Tulos on hyvin tasapainoinen äänensävy myös sivusuuntiin.

Erilainen koaksiaali

Koaksiaalisuudesta eli diskantin sijoittumisesta bassokeskiäänisen kanssa samalle keskiakselilla puhutaan melko paljon. Ja se tarjoaakin paljon etuja. Tyypillisempää vain on, että diskantti on siellä bassokartion pohjalla ja kartio muodostaa diskanttielementille loivan torven.

ME Geithain tekee asian ihan eri tavalla. Diskantti, samoin kuin myös kolmitiemallien keskiäänielementti, onkin asennettu bassoelementin eteen sijoitettuun levyyn. Ja tässä on iso juju, ISO! Tuumainen diskantti ja 6,5-tuumainen bassokeskiääninen eivät ole kovinkaan hyvin sovitettavissa toisiinsa, jakotaajuusalueella diskantti säteilee laajalle ja 6,5-tuumainen on jo selvästi suuntaava.

Normaalikoaksiaali, sellainen diskantti bassokartion pohjalla, lähestyy tätä niin, että se kaventaa tuolla kartion muodostamalla torvella diskantin säteilykeilaa ja sovittaa sen bassokeskiäänisen säteilykuvioon. ME Geithainin ratkaisu tekee asian päinvastoin. Bassoelementin eteen asetettu levy toimii diffuusorina, joka laajentaa bassoelementin säteilykuvion vastaamaan diskantin leveää keilaa. Ja diskantin suojaverkossa on vielä pieni läpinäkyvä muovilevy, joka vastaavasti estää diskanttielementtiä muuttumasta liian rajusti suuntaavaksi ihan ylimmillä taajuuksilla.



ME Geithain ME 100 on siis käytännössä jotakuinkin vakiosuuntaava kaiutin. Seinän lähelle asetettuna se säteilee bassoilta ylädiskanttiin saakka yhtä leveälle: puoliavaruuteen.

Monessakin diskanttielementissä on pieni diffuusori edessä estämässä niiden muuttumista liian suuntaaviksi ylimmillä toistamillaan taajuuksilla. Sen sijaan ME Geithainin ratkaisu käyttää diffuusoria levittämään keskialueen säteilykuviota on hyvin harvinainen.

Tämä kaikki on kuitenkin pelkkää teknistä löpinää, josta ei voi päätellä kaiuttimen äänellistä luonnetta. Eli startiksi Billie Holiday ja Lady in Satin -albumin avausraita I'm a Fool to Want You.

Tasapainoinen ja kevytliikkeinen

Heti kuulee, ettei ME 100:n soundissa ei ole mitään keimailevaa. Se ei koita tehdä äänitteestä yhtään parempaa kuin äänite sattuu olemaan. Hyvät äänitteet kuuluvat juuri niin kauniina kuin ovat ja huonommat kuulostavat sitten luonnollisesti huonommilta. Huonokaan äänite ei muutu karmeaksi, mutta sen puutteet kyllä ovat olemassa, ei niitä peitellä.

Yleisluonne on hieman kirkkaaseen kallellaan. Ei niin, että diskantissa olisi mitään resonanssia tai yksittäistä korostumaa - yleissävy on hyvin tasapainoinen, mutta vain aavistuksen ihan neutraalia kirkkaampi. Huonossa akustiikassa (huoneen kaikki pinnat ovat kovia ja tasaisia) tuo kirkkaus voi aiheuttaa kuunteluväsymystä etenkin, jos tuppaa kuuntelemaan yhtään lujempaa. Sitten kun akustiikka on hyvä, mieto kirkastus tuo eloisuutta, läpikuultavuutta ja pirteyttä soundiin.

ME 100 on periaatteessa pieni kaiutin. Siinä on yksi 6,5-tuumainen elementti hoitamassa bassoa. Järkyttävän vakaa kotelo on varmasti yksi osatekijä, käytetyn elementin laatu toinen, mutta bassotoiston laatuun vaikuttaa kuitenki eniten valittu bassoviritys. Kaiutin ei pullistele bassopäällään yhtään, se ei koita esittää tippaakaan isompaa, mitä on. Tulos on nopea, tarkka, napakka ja sävykäs bassotoisto, joka ylettyy alemmas kuin arvaisi - mutta vain silloin kun äänitteeltä niin komennetaan.


Refleksikanava avautuu eteenpäin ja kotelo on _erittäin_ tukeva.

Stereokuvan tarkkuus riippuu hyvin paljon kuunteluetäisyydestä. Valmistajan suositus on 1,5 metristä kolmeen metriin. Kolmesta metristä äänikuva piirtyy jo selvästi yleisavarana, koko etuseinä täyttyy musiikista. Vastaavasti siitä runsaasta metristä (en huomannut mitään oleellisia sivuoireita vaikka etäisyys lyheni vähän alle 1,5 metriin) äänitteen tilavaikutelma välitetän edelleen ilmavana, mutta hyvin selkeästi kaikki oikeille paikoille myös syvyyssuunnassa asetettuna.

Luonne-erojen luonteva analyytikko

ME Geithain ME 100 on kaiutin, joka paljastaa paljon. Jokainen äänite kuulostaa itseltään, 1970-luvun paksuafroinen Herbie Hancock ja 1980-luvun syntsasoundinen mikä vain, tuore metalli ja upeasti taltioitu klassinen musiikki, jokaisen äänitteen soundillinen luonne kuuluu hyvin selkeänä. Kaikista ei tule saman kuuloisia, kaiuttimen kuuloisia.

Enkä minä haluaisikaan, että einesmakaroonilaatikko, kotitekoinen pizza ja ravintolaillallinen kaikki maistuisivat samanlaisilta. Kaikenlaisille teoksille on paikkansa, mutta ei niin, että et tiedä mitä suustasi - tai ME 100:n tapauksessa korvista - sisään laitat.


Liittimissä ei ole eksotiikkaa, vain hyvä kontakti. Kaiutin on kokonaan Saksassa valmistettu.

ME 100:sta on muuten olemassa ME 100 C -malli kotiteatterin keskikanavaksi, jossa kotelo on käännetty kyljelleen ja elementtipaketti on sivusuunnassa etulevyn keskilinjalla. Vahvasti suuntaavia ratkaisuja avarampi stereokuva yhdistettynä keskikanavan tuomaan asioiden loksahtamiseen paikoilleen on takuulla erinomainen ratkaisu monikanavaäänestä nauttimiseen. Riippumatta siitä, oliko kyseessä taiten taltioitu musiikkiesitys vai Ison Arskan tuorein temmellys.

ME Geithain ei kamppaile halvimpien kaiuttimien kanssa suuren yleisön suosiosta, mutta siitä myös puuttuvat niiden halvimpien "ei tämä juuri ketään haittaa" -kompromissit. ME 100 on tiukan tinkimättömästi tehty jalustakaiutin, josta on iloa kenelle vain, joka haluaa kuulla äänitteen oman luonteen - oli kyse sitten itse tehdystä äänitteestä tai jonkun toisen valmiiksi tuottamasta.

PS. Samasta kaiuttimesta on myös aktiivimalli RL 904, jonka hinta on 2 690 euroa kappaleelta.

Lyhyesti: Tinkimättömällä rakenteella tehty kaiutin, jonka ääni on hyvin tasapainoinen.
Hinnat
ME Geithain ME 100 perusviimeistelyllä: 1 300 euroa kappale
ME Geithain ME 100 muulla viimeistelyllä: 1 685 euroa kappale
Maahantuoja: Witchwood

ME Geithain -kauppiaasi:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: