Meze 11 Classics -inear-nappikuulokkeet

Hillitysti, mutta tahdikkaasti

Kuulokevalmistaja Mezen eebenpuinen nappikuuloke on järkihintainen ja erottuu sekä äänellisesti että ulkoisesti kilpailijoistaan.

Meze on kuulokevalmistaja, jonka tuotteita saa ostaa vain sen omilta sivulta. Harvapa niitä siis on kokeillut kun valmistaja on tuore ja tuntematon. Sivuilta on vaikea löytää edes tietoa alkuperäismaasta, mutta pienellä penkomisella selviää, että pääsuunnittelija Antonio Meze on romanialainen teollisen muotoilun ammattilainen.

Keski-Euroopan maku on hyvin erilainen kuin pohjoismainen. Valmistaja suosii ilmeessään kovasti kovasti tummaa vihreää, mustaa, lämmintä puusävyä ja freskojen kuvia. Valkoista ja kromia ei siis näy, eikä taivutettua vaneria.

"Viimeistely on korkealuokkaista
kuulokeosassa ja
punottupintaisessa
ohuessa johtimessakin."

Vaikka olen itse hyvin pelkistetyn ja vaalean sisustustyylin ystävä niin Meze 11 Classicsin pieni eebenpuinen kuuloke kyllä viehättää ulkonäöllään. Viimeistely on korkealuokkaista niin itse kuulokeosassa kuin siitä lähtevässä punottupintaisessa ohuessa johtimessakin.

Puukuori on omalla tavallaan hyvin tyylikäs, lämminhenkinen vaihtoehto alumiinille ja tietysti hyvin toimiville, mutta niin steriileille muoviputkille. Onko se akustisesti muovia ja metallia parempi? Tuskin. Jokaisella materiaalilla on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta ihan ensitahdeista alkaen voin sanoa, että eivät Meze 11 Classicsit ainakaan huonolta kuulosta. Oli se sitten puusta johtuvaa tai johtumatonta.

Pakkaus mahtuu pienempäänkin taskuun.
Rauhalliset ja silti kulkevat

Aloitin kytkemällä Classics 11:t iPhone 5:n kuulokeantoon ja laitoin tutut raidat soimaan. Herbie Hancockin Keep on Doin' kulkee jotakuinkin niin hyvin kuin voi toivoa, mutta soundi on selvästi rauhalliseen kallellaan. Tämä tarkoittaa, että toisaalta kovempaakaan kuunneltaessa ääni ei käy sietämättömäksi säksätykseksi.

Bassopäässä on mukavasti mehevyyttä, Rinneradion Helmi murahtaa uskottavasti. Ylimääräistä paksuutta ei kuitenkaan ole eli korvalappustereoiden bassosäädintä sitten kovemmalle jos vain tolkuttomasti liikaa on melkein riittävästi.

Aika vähän kuulokkeita käyttävänä huomaan selvästi kuinka paljon tulppakuulokkeet vähentävät ympäristön meteliä. Vaimennus on varsin hyvä ilman aktiivista, sähköä kuluttavaa meluntorjuntaa eli kohtalaisillakin kuunteluvoimakkuuksilla voi nauttia musiikista vaikka ympäristö olisi hälyisä.

Ympäristön hiljeneminen ja tumma sointi saavat soinnin samankaltaiseksi kuin vähän liian innokkaasti vaimennetussa studiossa. Kaikki äänitteen peruspiirteet kuuluvat hyvin selkeinä, mutta eivät aivan niin elävinä ja räyhäkkäinä kuin joskus olisi tarvis. Rauhallisen luonteen hyvyys tai heikkous on suoraan sanottuna eniten kuuntelijan omasta mausta kiinni.

Kolmesta eri kokoisesta tulpasta joku on hyvin todennäköisesti omaan korvaasi juuri nappi.
Akustiselle vai keinotekoiselle?

Sopivaa materiaalia kuunnellessa jo muutaman kappaleen aikana soundiin on ehtinyt tottua niin paljon, että tummuus ei häiritse. Jopa enemmän niin päin, että siitä nauttii kun materiaali on kevyttä sorttia.

Pelien soundtrackit ja tehosteet ovat kotonaan Mezeissä. Uskottavuutta, selkeyttä ja tunnelmaa on hyvin. Ihan sama elokuvamateriaalilla eli audiovisuaalista elämystä reissussa kaipaavalle Meze 11 Classics on varteenotettava vaihtoehto.

Soundi ei myöskään muutu siitä, että kuulokeliittimen iskee Macin kylkeen. Analog Pussyn Trance N Roll ryskii eteenpäin ja vie tempaa jalan väkisin mukaansa.

"Pelien soundtrackit ja
tehosteet ovat
kotonaan Mezeissä."

Hanaa reilusti avatessa käy selväksi, että näillä voi hankkia kuulovaurion ilman, että se sattuu kesken prosessin. Macbookista irtoaa niin paljon ruutia, että tulpat tutisevat korvissa, mutta ääni ei käy epämiellyttäväksi. Tekee vain taustalla tuhotyötään, jos tuuttaa täysillä usein ja pitkiä aikoja putkeen.

Akustinen materiaali, kuten hyvin tutuksi käynyt Billie holidayn I'm a Fool To Want You sopii tummalle sointisävylle kevyttä konehöykytystä heikommin. Avoimmuutta ja ilmavuutta saisi olla enemmän, jotta herkästä tunnelmasta saisi kaiken irti. Sama tilanne klassisella, Stravinskyn Kevätuhri ja Tulilintu jäävät hieman vaisuiksi. Tunnelma välittyy kyllä, mutta aitojen instrumenttien sävyt jäävät totuttua himmeämmiksi ja tummemmiksi.

Tarvikkeina tulevat kiinnitysklipsu ja pykälää suurempi sekä pienempi tulppa kuulokkeisiin.

Painoton ratkaisu

Hitech-ratkaisuiden voisi ajatella olevan hurjasti kevyempiä kuin halkomallin. Mutta ei, Meze 11 Classics on hyvin kevyt ja istuu korvaan mukavasti yksinkertaisesta muodostaan huolimatta. Normaaliin tapaan mukana ovat kolmet eri kokoiset sovitteet eli oman äänihormin halkaisijasta riippumatta puupulikat pysyvät paikoillaan.

Vielä kun johdin olisi sellaista materiaalia, ettei se välittäisi heilahtelunsa hankausääniä kuulokeosaan saakka. Piirre kuuluu selkeänä ilman signaalia, mutta häviää lähes olemattomiin normaalillakin kuunteluvoimakkuudella.

No ovatko ne hyvät, kannattaisiko ne ostaa? Jos hinta olisi 150 - 200 euroa niin painottaisin aika paljon sitä, että kunhan kaipaat oikeasti rauhallista sointia. Vaan kun hinta on selvästi alle satasen niin muistutan vain, että nämä eivät sitten koskaan ole äkäiset soinniltaan. Sitäpaitsi, monessa soittopelissä on sävynsäätimet, joilla voi tuoda pienen elävöityksen sinne diskanttipäähän.

Edit: Meze on saanut suomalaisen maahantuojan Visionfix Oy:n.

Lyhyesti: Rauhallisesti, mutta tiukalla tahdilla soivat napit, joiden puurunko erottaa ne mukavasti muovisesta massasta.
Hinta: 69 euroa
Maahantuoja: Vision Fix
Valmistaja: Meze

Meze-kauppiaasi:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: