Luxman L-305 -stereovahvistin testissä

Vuonna 1980 vai 2015?

Onko Luxman L-305 retrovahvistin vai vain erittäin hienosti tehty ajaton nykypeli? Ulkonäkö joko iskee sinuun tai sitten ei, mutta äänenlaadusta haluttavuus ei ainakaan ole kiinni.

Luxman L-305:n ulkonäöstä 99% ihmisistä, tai reilusti useampikin, sanoo heti ensisilmäyksellä "onpas tuo hienon näköinen putkivahvistin". Vaan L-305 ei ole putkivahvistin. Se on transistoreilla tehty, kuten esimerkiksi L58A 35 vuoden takaa. Duo Beta -kytkentä on taas otettu mukaan ja sillä luvataan soundin olevan miellyttävän pehmeä, aivan kuten tuolloin 1980-luvun alussa tapana oli. Onko? No, se puoli selviää sitten kuuntelussa.

Tehoa luvataan 50 wattia per kanava kahdeksaan ohmiin ja 75 wattia neljään ohmiin. Mutta kilpailijoilla on kamalasti enemmän! No, sata wattia per kanava tarkoittaa kolmen desibelin nousua äänenpainereservissä ja valitettavan vähän puhuttu asia on se, että tyypillinen kaksitiekaiutin on täysin tukossa jo siitä 50 watista. Jos äänenpaine ei riitä, suosittelen mieluummin herkempiä kaiuttimia kuin lisäwatteja.

Tyylillisesti Luxman on hyvin miellyttävä tuulahdus aikakaudesta, jossa viimeistely ja kauniisti esille tuotu mekaniikka olivat oleellisia. Kaikki nupit ja kytkimet ovat selkeästi merkittyjä ja tuntuma on erinomainen. Ei tälläisiin nykyään tahdo enää törmätä missään, highend-laitteetkin siirtyvät kosketusnäyttöihin. Sellaisiin, jotka ovat tuntumaltaan puhelinmaailmasta viiden sukupolven takaa tuttuja eli eivät kovinkaan loistavia. Luxmanissa japanilaista tinkimättömyyttä edustaa puukotelokin, jonka nurkkien voisi kuvitella olevan täysin saumattomia elleivät puun syyt mystisesti vaihtaisi suuntaa.

Kun halpoja ja ihan hyvä laitteita tulee pingpongiasta joka valmistajalta niin tälläisen käsiin saaminen tuo todella hyvän mielen. Tunne, että joka kohta on tehty vain juuri ja juuri riittävän hyvin, on kerrankin poissa. Nyt asiat on tehty niin hienosti kuin vain mahdollista, se kuvaa aivan toisenlaista ylpeyttä työstä ja tuotteesta.

Ihanperseestä, paitsi nyt

Työssäni on paljon superhienoja asioita, mutta myös tietysti tylsiä. Kaikkein eniten inhoan testilaitteiden purkamista ja pakkaamista. Lähes kaikki kamppeet pakataan miljoonaan minigrip-pussukkaan, muoviin, styroksiin, kuuteentoista eri muotoiseen pahvisuikaleeseen ja ties mihin. Eikä kovinkaan hifilaitteen pakkausta ole mietitty niin, että avaaminen olisi helppoa saati miellyttävää. Ja sitten pitäisi vielä muistaa tarkasti, miten testin lopussa tutkittu laite saadaan taiteltua siihen hässäkkään takaisin sisälle.

Reissupyjaman alta paljastuu ohuen ohut suojapaperi.

Vaan Luxman L-305 sai sydämen pamppailemaan tälläkin alueella. Ensinnäkin isojen pehmusteiden yläosa nousee erillisenä ylös eikä laitetta tarvitse nostaa pois laatikosta putoilevien styroks-päätyjen saattelemana. Siisti ja yksinkertainen narukiristeinen "pyjama" suojasi laitetta ja tuon kangaspussin alta löytyi vielä äärimmäisen hieno ohutta paperia oleva lisäsuoja. Japanilaiset osaavat.

L-305:n kanssa hintakaan ei määrää, että kaikki ylimääräinen hieno pitää tehdä niin halvalla kuin ikinä mahdollista joten valmistaja on pienillä ja yksinkertaisilla asioilla tehnyt avauskokemuksesta hyvää mieltä tuovan. iPhonen ja sen matkijoiden pakkaus on selvästi yksi niistä, joita robotti suoltaa silmänräpäyksessä kasoittain liukuhihnalle. Luxman L-305:n paperin on käärinyt ihminen, huolellisesti ja tarkasti. Ja sitten vetänyt varovasti paperia ruttaamatta kangaspussin lisäsuojaksi.

Klassinen varustelu moderniin tarpeeseen

L-305:n kaukosäädin on toki hienompi kuin se standardi musta muovipulikka, mutta jää reippaasti jälkeen itse laitteen eleganssista. Käyttölogiikka on kyllä suhteellisen helppoa omaksua kun tarjolla on äänenvoimakkuuden säätö ja mykistys, ei muuta.

Itse vahvistimen varustelussa on tiettyjä erittäin mukavia kohtia. Yksi niistä on erotettu esi- ja päätevahvistin, joka antaa paljon mahdollisuuksia. Koska asteiden välinen linkki on kytkettävissä päälle ja pois voidaan L-305 yhdistää myös AV-vahvistimeen.

Stereokuuntelussa separate-kytkin on off-asennossa ja Luxman hoitaa sekä esi- että pääteasteen virat. Sitten kun siirrytään monikanavaiseen materiaaliin niin separate-kytkin naksautetaan on-asentoon. AV-vahvistin hoitaa monikanavaäänen purkamisen, DA-muunnokset ja äänenvoimakkuuden säädön, Luxman pelkästään vasemman ja oikean kanavan päätevahvistimen tehtävät.

Vahvistimessa on myös mono-kytkin ja äänensävyn säätimissä valittavat käännepisteet eli taajuudet, joihin toiminta rajoittuu. Esimerkiksi, jos sijoitus lähelle seinää korostaa bassopäätä ja tekee soinnista raskaan, voit vaimentaa halutun verran bassotaajuuksia 150, 300 tai 600 hertsin alapuolelta riippuen kaiuttimen koosta ja etäisyydestä seinään. Samoin diskanttitoistoa voidaan hienosäätää kaiuttimien ja huoneen akustisten ominaisuuksien tasapainottamiseksi.

No onko se pehmeäsointinen?

Vertailukohtana toimivat MM-Audion vahvistimet, kuten yleensäkin. Pääosin. Luxman L-305:n yläpää on ehkä aivan aavistuksen skarpimpi kuin Hypex-pohjaisessa MM-Audiossa, mutta lähes samoissa mennään. Hypexin iso vahvistinmoduuli on ääneltään kaikkein vaivattomin vahvistin, mitä on vastaan tullut eli en syytä, jos nyt integroitu vahvistin ei pääse tasan tarkkaan samalle viivalle. L-305:n basson potku on terävä ja kun äänite sitä vaatii niin auktoriteettia riittää hyvin alabassoille saakka.

"Kaunista, soljuvaa, rytmisesti
tarkkaa ja vaivattomasti
pieniäkin nyansseja
paljastavaa."

Yleisluonne on kontrolloidun tarkka ja läpikuultava, mutta vailla steriiliä kliinisyyttä. George Bensonin Beyond the Blue Horizon -levyä unohduin vain kuuntelemaan. Äänestä on vaikea osoittaa sormella (korvalehdellä?) mitään, mistä ei pitäisi. Kaunista, soljuvaa, rytmisesti tarkkaa ja vaivattomasti pieniäkin nyansseja paljastavaa. Varmasti joku eksoottinen putkivahvistin tuo keskialueen vielä käsinkosketeltavampana esille, mutta samalla pehmentää yläbassot, nielaisee alabassot ja vääntelee taajuustasapainoa.

Ken Ishiin Melting Pot on hyvä testi rytmiseen kulkevuuteen. Tahmataanko, hosutaanko vai mennäänkö tarkasti juuri kuten kuuluukin. Ja L-305 kulkee kyllä hyvin tarkasti juuri kuten kuuluukin, biitti kuljettaa tarkasti oikeaa tahtia ja pitää kuuntelutuolin jatkuvassa liikkeessä. Luxman ei alleviivaa rytmiä, se ei siten ole nytkytysmusiikkifriikin alleviivatun loistava vaihtoehto. Vaan sama kuin vertaus putkivahvistimiin, L-305 ei myöskään ole tippaakaan kuivakka tai karhea kuten jotkut rytmitykit. Tämä vetää lattialle tanssimaan vasta kun musiikki on sen arvoista eikä koita keinotekoisesti saada peruslistapuuropopista muka tosi innostavaa ja hienoa.

Hans Zimmerin Black Hawk Down -soundtrackin Hunger-aloitusraita on erinomainen tutkimusmatka siihen, paljonko voimaa vahvistin tarjoaa ja miten se voima pysyy hallinnassa alimmilla taajuuksilla. Ei puuroutumista, ei herpaantumista ja keskialue pysyy samalla koko ajan erinomaisen hyvin selkeänä ja puhtaana. Jälkiruoaksi Bakara-raita saa vauhtia pakaroihin ja paljastaa sekin läpi taajuuskaistan hyvin toimivan vaivattoman kontrollin.

Tuhti ja ässät pinnassa sykkivä Katie Meluan Shy Boy on tuhtiudesta huolimatta kontrolloitu ja ässät ovat pinnassa, mutta eivät epämiellyttävän sähäköinä korvissa.

"Ei puuroutumista, ei herpaantumista
Keskialue pysyy koko ajan erinomaisen
hyvin selkeänä ja puhtaana."

Johto vahvistuksella

L-305 on helposti kuunneltavan neutraali ja läpikuultava vahvistin, joka on varsin hieno esimerkki siitä, että vahvistin vain vahvistaa eikä keksi omiaan lisukkeeksi. Valmistaja puhuu siitä analogisen pehmeästä äänestä, mutta en tiedä, osaanko olla aivan samaa mieltä. Totta, 305 ei ole tippaakaan karhea tai kovasävyinen, mutta eivät ole monet muutkaan huippuvahvistimet.

Entä onko Luxman L-305 eri kuuloinen kuin sellainen aito 1980-luvun peli, Luxman L-58A? Tällä kertaa asia oli mahdollista varmistaa koska onnistuin hankkimaan itselleni tuollaisen klassikko-Luxmanin. L-305 on näistä kahdesta ääneltään neutraalimpi kun taas L-58A hieman läsnäoloa korostava. Lisäksi L-58A on isompi, painavampi ja rajusti enemmän hukkalämpöä puskeva. Ehkä myös hieman lämminsävyisempi, tai ainakin pehmeästi tuhdimpi, aavistuksen.

Kaiutinvalinta, akustiikka ja kaiuttimien sijoitus vaikuttavat soundiin kuitenkin miljoona kertaa enemmän eli jos kaipaa sitä 1980-luvun ehkä pehmeää sointia niin hyvin vaivattomasti sitä saa valitsemalla pehmeäsointiset kaiuttimet.

Etualalla Luxman L-305, takana 35 vuotta vanha L58A.

Phono - Phones

Syvimmälle uponneiden hifiharrastajien halu hoitaa joka ikinen asia erillisellä laatikolla ei ole se, mihin integroitu vahvistin hankitaa. Integroitu - yhdistetty - tarkoittaa, että kaikki oleellinen on yhdessä laatikossa. Joten miten L-305:n liitännät nimeltään Phono ja Phones eli levysoitin- ja kuuloleliitäntä. Asiat, joista peruslaatuisissa vahvistimissa usein luistetaan ja koitetaan saada hoidettua vain mahdollisimman halvalla.

Chisu pyörimään Thorens TD-125:n lautaselle ja Mauri Pännärin taidolla rakentama RIAA-korjain CD-tuloon. Kauniilta kuulostaa, hyvin kauniilta. Mutta entä miten käy kun nyppään levysoittimen kaapelit ulkoisesta RIAA:sta ja kytken ne suoraan L-305:n phono-tuloon?

Tulos on hyvin kummallinen, lähes kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Osa diskanttipäästä on Luxmanilla aivan aavistuksen verran selkeämmin pinnassa ja Pännärin pieni vihreä metallipurkki on yleisesti ottaen aavistuksen vakaampi soinniltaan. Elävyys ja stereokuva sen sijaan ovat vähintäänkin samalla tasolla. Hyvällä, siis hyvällä, ulkoisella RIAA:lla L-305:n soundi on siis vielä parannettavissa, mutta älä sitten kuvittele pääseväsi siinä hommassa ihan halvalla.

Puutyön laatu japanilaisen ällistyttävää.

Se toinen liitin, Phones, on sitten etupaneelissa. Vertailukohtana toimi Little Dot MKII OTL-kuulokevahvistin (putkitoiminen, mutta ilman päätemuuntajia tehty, Output TransformerLess). Tutut AKG K-601:t ensin Little Dotiin ja vielä kerran Meluaa pojat.

L-305:n sointi kuulokkeilla on huomattavan eri tyyppinen kunnes älyän naksauttaa siihen kytketyt kaiuttimet pois. Tätä ei tee mieli sanoa julkisesti, eiku... Pelkillä kuulokkeilla Luxman L-305 soi luonteensa mukaisesti. Tasapainoisen tarkasti - kauniisti, mutta kaunistelematta. Little Dot on ilmavampi, mutta myös jonkin verran epämääräisempi. En usko, että ihan pienellä summalla saa selvästi parempaa kuulokevahvistinta kuin L-305:n sisäänrakennettu. Erilaisen varmasti kyllä.

Ei vain soundin takia

Luxman L-305 on vahvistin, jota tuskin kukaan ostaa pelkän soundin perusteella. Neljällä tonnilla on vaihtoehtoja, joista valita ja useampikin niistä tarjoaa läpikuultavaa, tarkkaa, vaivattoman miellyttävää ja erottelevaa ääntä. On toki toisenlaisiakin esityksiä.

L-305:n pointti on siinä, että se vie meidät aikaan ja tunnelmaan, jossa hienosti tehdyllä työllä on merkitystä. Käteen hyvin istuvat mekaaniset kytkimet naksahtavat niin, että se tuntuma jää pitkäksi aikaa niin kuulomuistiin kuin hermostoonkin kummittelemaan. Ei tälläistä ole olemassakaan, paitsi että onneksi on. Puukuori henkii lämpöä, orgaanisuutta, inhimillisyyttä. Sitä, että hifin tulisi tuoda meille hymy huulille, lämmin tunne sisällemme ja olla muutakin kuin mittarein syynättävä peltilaatikko.

Verrattuna vanhempaan veljeensä L-305 kuluttaa vähemmän sähköä, tarjoaa sen mukavan kaukosäädön, ei hurise ja ennen kaikkea on ongelmattomasti ja turvallisesti ostettavissa kaupasta. Käytettyjen kanssa niin ei yleensä ole, ne ovat aina yksilöitä.

Lyhyesti: Klassisen tyylikäs stereovahvistin, jonka äänenlaatu on joka suhteessa hyvin korkealla tasolla.
Hinta: 5 100 euroa
Maahantuoja: Audioparts Finland

Luxman-kauppiaasi:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 

Kommentit

Hienoa, että Lux on palannut tuohon vanhaan muotokieleen. Ne olivat upeita 80-luvun alussa, ja näyttävät upeilta taas uudestaan. Ihan tarkkan ottaen tämä uusi malli muistuttaa paremminkin vielä pykälää vanhempia laitteita kuin L-58A.

Totta, mutta valitettavasti oma klassisten Luxmanien valikoimani on aika suppea eli vertailua piti tehdä juuri L58:n kanssa :)

Kiinnostaa pätevätkö äänelliset havainnot l-58 kanssa myös riaa puolelle. Itsellä L-58 ja L-550 päivittäisessä käytössä (edelleen) kahdessa setissä. Pääosassa vinyyli.

Kyllä 58:n luonne kuuluu ohjelmalähteestä riippumatta, RIAA mukaanlukien.