Linn Klimax Exakt DSM -verkkosoitin ja Exakt 350 -digitaaliaktiivikaiuttimet testissä

Äärimmäisen vaivaton

Linn siirsi digitaalisen osaamisensa erillisestä laatikosta sinne, missä sitä kaikkein eniten tarvitaan. Kaiuttimiin. Tuloksena on lippulaivamalli, joka kampeaa maailman kovimpien laitteistojen joukkoon.

Siinähän se otsikossa tuli jo sanottua, millainen Exakt-järjestelmä kokonaisuudessaan on. Äärimmäisen vaivattomasti soiva. Sen lisäksi se on älyttömän hienon yksinkertainen. Kaiutinpari ja DSM-yksikkö ohjelmalähteiden kytkemiseen ovat kaikki, mitä tarvitaan. Ei laitepinoja, ei monimutkaista johtosoppaa. Vain musiikkia, ei minkäänlaisia häiritseviä tekijöitä.

Valokuvien osalta tilanne on tietysti hankala kun kuvattavaa ei kamalasti ole. On vain yksi musta laatikko, tosi hieno sellainen, mutta silti vain yksi, ja sitten kaiutinpari. Eipä se ethernet-kaapelikaan, joilla kaiuttimet kytkeytyvät DSM-yksikköön, juuri kuvaajalta hymyä irrota. Ympäristökin on, miten sen kauniisti sanoisi, miesten jäljiltä. Eli ne pari helposti piilotettavaa johtoa pomppivat pitkin lattiaa ja seinää.

Mutta jos kuvaajan murheet jätetään artikkelista pois, on tulos tästä eteenpäin rasittavan suuri määrä superlatiiveja ja ylisanoja, jotka ovat paikoillaan ihan aiheesta.

Tuttu ulkonäkö

Klimax Exakt -kaiutin on ulkoisesti sama kuin Klimax 350 ja Klimax Exakt DSM näyttää sekin ulkoisesti Klimax DSM:ltä. Iso ero Klimax-järjestelmään on se, että umpialumiinista työstetty Exakt DSM ei ole enää se älykäs keskusyksikkö, jonka varassa suurin osa asioista tapahtuu. Klimaxissa niin on, mutta Exakt on vienyt kriittisen prosessoinnin ja muunnokset mahdollisimman lähelle sitä paikkaa, jossa toleranssit ovat suuria ja parannettavaa paljon.

Klimax Exakt DSM -yksiköstä signaali hoidetaan tutuilla ethernet-kaapeleilla kaiuttimille.

Klimax Exakt DSM on enää ohjelmalähteen valitsin ja kaikki prosessointi tapahtuu kaiuttimissa. Jakosuodot, elementtien väliset viiveet, elementtiyksilöt huomioivat korjaukset ja lopuksi myös huonekorjaus tapahtuvat kaiutinparissa. Analogimaailman hylkääminen on tuonut mahdollisuuden tehdä asiat tarkemmin ja useampia asioita huomioiden. Vasta kun kunkin elementin vaste on korjattu täsmälleen oikeanlaiseksi, sen signaali muutetaan analogiseksi ja syötetään kyseisen elementin vahvistimelle.

Vahvistintehoa riittävästi

Rolls-Royce aikoinaan lanseerasi termin "riittävästi" kun kyse oli tehon määrästä. Jossain vaiheessa hekin joutuivat taipumaan numeraaliseen määrittelyyn. Aktiivinen Klimax Exakt 350 -kaiutin pärjäisi aivan yhtä hyvin kuin mikä vain RR sillä "riittävästi" määrittelyllä.

Vaan kukaan ei ole yhtä malttamaton kuin utelias ihminen. Eli Linn joutuu sanomaan, että kummallekin kahdeksantuumaiselle bassoelementille on oma kilowatin vahvistimensa. 6,5-tuumaiselle yläbassolle on oma 400-wattinen ja kolmetuumaiselle keskialuekalotille toinen 400-wattinen. Kun mukaan lasketaan vielä sekä diskantin että superdiskantin satawattiset vahvistimet niin yhteenlasku kertoo, että yhden kaiuttimen vahvistinmoduulissa on yhteensä kolme kilowattia tehoa.

Jostain syystä kukaan ei usko, että "riittävästi" on oikeasti riittävästi. Asia pitää kertoa numeroilla.

Erilainen huonekorjaus

Tyypillinen tapa tehdä huonekorjaus on laittaa mittamikrofoni kuuntelupaikalle ja analysoida sitä kautta huoneen vaikutusta kaiuttimien ääneen. Linn on muutamassakin asiassa kulkenut jääräpäisesti omaa tietään (kuten suorituskyvyltään myöskin kovin vaatimattomana tunnettu jääräpäisen takamoottorinen Porsche 911). Valtavirrasta poikkeava huonekorjaus ei siis hämmästytä.

Huonekorjauksen ensimmäinen vaihe on kertoa huoneen mitat ja niin kaiuttimien kuin kuuntelupaikankin kohdat.

Huonekorjaus ei perustu huoneen mittaamiseen. Perusteeksi sain sen, että Linn pitää riittävän laadukkaan mikrofonin hankintaa liian kalliina. Joten ratkaisu on toisenlainen. Ensin Linnin TuneDem-periaatteella haetaan kaiuttimille ne paikat, jossa ne soivat huoneessa parhaiten. Sen jälkeen ohjausohjelmistolle syötetään huoneen mitat, kaiuttimien paikat ja kuuntelupaikka. Tämän perusteella tiedetään, millaisiksi ja mille taajuuksille pahimmat huoneresonanssit muodostuvat.

Tästä eteenpäin mennään ei digitaalitekniikan vaan korvien kanssa. Kuunnellaan ja säädetään kukin suotimista sellaiseksi, että se puree huoneen aiheuttaman korostuman pois, mutta ei latista bassotoistoa. Systeemi siis vaatii kuuntelua ja säätämistä jonkunkin verran.

Tavallaan onneksi kävin kuuntelemassa Exakt-järjestelmää vain pari päivää ennen sen muuttoa pois. Olivatpahan ehtineet hieroa korjaukset mahdollisimman hyviksi.

Huonekorjaus tekee korjauksia vain bassoalueelle. Diskantin tasoa käyttäjä saa säätää huoneakustiikkaan sopivaksi.

Huonekorjauksen lisäksi ohjausohjelmassa on mahdollisuus tehdä diskantille pieni rauhoitus. On selvää, että pelkkää kivipintaa sisältävä huone soi hyvin eri tavalla kuin täynnä pehmeää tekstiiliä oleva. Sekä vaimennuksen määrä että miltä taajuudelta se alkaa, ovat käyttäjän säädettävissä.

Vielä yksi asia huonekorjauksessa on hyvin oleellista. Kun TuneDem-metodilla on ensin haettu se parhaiten soiva paikka, on saatettu huomata, että normaalielämässä se ei ole se käytännöllisin paikka. Joten kaiuttimet voidaan siirtää optimipaikasta käytännöllisimmälle paikalle, kertoa ohjelmistolle tämä uusi paikka ja Linn lupaa, että käytännölliselläkin paikalla saadaan huonekorjauksen ansiosta yhtä hyvä ääni kuin TuneDem-paikalla.

Se vaivattomuus, hämmentävä vaivattomuus

Kun astuin huoneeseen niin jo taustalla hiljaa soineessa klassisessa kuuli, että musiikin nyanssit ja esitys sinänsä olivat poikkeuksellisen vaivattomasti esillä. Toinen heti esille tullut asia oli se, että ensimmäistä kertaa bassopäässä ei kuulunut mitään erityistä kumua tai paksuutta vaikka huone on pieni.

Kyse ei selvästikään ole vain huonekorjauksesta vaan siitä, että Linn on taikonut Exaktilla esityksen useita askeleita lähemmäs kuuntelijaa kuin yleensä pääsee kuulemaan. Huonekorjaus poistaa oleellisen osan huoneresonanssien aiheuttamaa peittoa, mutta samassa tilassa täysaktiivista Klimaxia kuunnelleena tässä on selvästi jotain muutakin. Läpikuultavuutta, intiimiyttä, välittömyyttä.

Rytmisen sykkeen kontrolli on ehdottoman upeaa. On käynyt niinkin, että tiukka kontrolli puristaa kaiken elävyyden pihalle, mutta nyt sellaisesta ei ole tietoakaan. My Papa Was a Rolling Stone hengittää ja kulkee. Kevyesti, sujuvasti ja täysin vaivattomasti.

Samoin Stravinskyn Kevätuhri elää ja kasvaa hallittuna. Esa-Pekka Salonen ohjaa aivan edessäni ja satunnaiset orkesterin häiriöäänet eivät olekaan häiriöitä vaan kertovat elävistä ihmisistä soittimien takana.

Läsnäoleva esitys

Astor Piazollan bandoneon soi New York Tango -levyllä elävänä edessäni. Normaaliin Linn-tapaan kolmiulotteista stereokuvapiirtoa ei tarjota, sen sijaan esitys tulee hyvin vahvana ja läsnäolevana kuuntelijalle. Musiikin etenemisen kanssa kilpailevat vain kylmät väreet selkäpiissä ja se, pystyykö hienon teoksen ääressä pitämään silmänsä kuivina.

Hyöky toisensa jälkeen tango pitää otteessa ja jo ensimmäisen kappaleen jäljiltä on niin hengästynyt, että voisi kuvitella pyörineen itse parketilla.

Rakenteita ravistava

Bassopään ulottuvuus on lähinnä hilpeyttä herättävä. Jos äänitteellä on oikeasti matalaa niin se tulee luotijunan nopeudella ja voimalla, ja tietysti täydellisellä hallitulla kontrollilla ja vakaudella aivan alimpia kuuloaistista tuntoaistin puolelle meneviä vavahduksia myöten. Oli kyse sitten pelleilevästä bassolevystä kuten Bela Fleck And The Fleckstonesin Kosminen Virtahepo tai hyvästä musiikista, jossa vain sattuu olemaan matalia murahduksia mukana.

Aivan alimpien bassojen seurattavuus on häkellyttävän hyvä. Yleensä alabasso tuottaa informaatiota tyylillä tulee - ei tule. Nyt vavahdukset, joita ei juurikaan enää kuule, ovat hallitun selkeitä ja sävykkäitä.

LP12 on kuin kotonaan digitaalisen Exakt-järjestelmän seurassa. Digitekniikka vain parantaa sen äänenlaatua vielä entisestään.

Analogi digimaailmassa

Minä tiedän, mikä teitä kaivertaa. Linn on maailman kuuluisimman levysoittimen valmistaja. Miten käy kun älppärin uralta luettu herkkä analogisignaali väännetään digitaalisen laitteiston läpi? Kaikki pilalla, tunnelma lätäkkönä lattialla?

Ei, päinvastoin. Klimax Exaktilla kuulin ehdottomasti puhtaimpia vinyylisoundeja, jota on koskaan missään tullut vastaan. Läpikuultavuutta ja tarkkuutta on. Samalla esillä on kuitenkin se äänilähteenä vinyylille tyypillinen helppous ja digitaalisen steriiliyden puute. Niin, digitaalisen steriilyiden puute, tässä umpidigitaalisessa laitteistossa. Vinyylin kaikki hyvät puolet olivat selkeinä esillä siitäkin huolimatta, että levysoittimen jälkeen ei asioita analogiasteella hoidettu.

Kaiuttimet voidaan huonekorjauksen ansiosta siirtää optimaaliselta paikalta käytännöllisimmälle paikalle ilman äänenlaadun heikkenemistä, lupaa Linn.

Rytminen kulkevuus on hämmentävän hyvä. Erityisesti syke tulee tyypillistä selkeämpänä esille, minä olen tavannut löytää älppäriltä vain sellaisen soljuvan poljennon vailla varsinaista selkeää iskua.

Entäs sitten kun mustavalkoinen mies alkaa hikata ja kiekua. Michael Jacksonin Thriller sykkii kuin Hollywood Boulevard elokuvissa. Jostain kumman syystä esitys ei edes kuulosta huvittavalta vaan vain hyvältä. Kuten kaikilla aikaisemmillakin kappaleilla vaivattomuus ja hurjaa vauhtia kulkeva nopeus ovat ne päälimmäiset mielikuvat. Ei minkäänlaista väkinäisyyttä, puristamista tai tarpeetonta ähistystä.

Arvosana 10 vai joku muu?

Linn Klimax Exakt on asia, jota on vaikea pukea sanoiksi. Se hyppää niin monta askelta tyypillisestä hifilaitteistosta eteenpäin, etten minä osaa määritellä kaikkea tekstiin.

Onko Linn Exakt maailman paras äänentoistojärjestelmä? Ensinnäkin, mahdotonta sanoa ilman, että kuulisi kilpailijoita ja Exaktia yhdessä ja samassa hyvässä tilassa. Asia, jota tuskin tulee koskaan tapahtumaan. Toiseksi, tuskin on, koska Exakt-kaiuttimet ovat aivan järjellisen kokoiset eivätkä ylieksoottiset merikontin kokoiset hässäkät. Exakt-laitteisto istuu sujuvasti mihin vain suomalaiseenkin olohuoneeseen ja vieläpä niin, ettei sisustusvastaavalla tule suru puseroon.

Ja kolmanneksi, mitä väliä? Exakt kuuluu ehdottomasti sinne kärkijoukkoon ja siellä valinta tehdään jonkun muun kuin keinotekoisen absoluuttisen paremmuuden perusteella. Jos nautit pelkistetystä lookista niin ääriyksinkertainen ja samaan aikaan juuri siksi erittäin uskottava Exakt DSM -keskusyksikkö voi olla juuri se juju. Kaiutinparille värivaihtoehtoja on enemmän kuin edustusautoille eli nekin saa varmasti juuri omaan kotinsa tyyliin sopivina.

Erinomaisen äänenlaadun lisäksi Linn on hyvin selkeä käyttää. Järjestelmä toistaa kaiken, mitä keksit saada jossain soimaan, tietokoneella, puhelimella, tabletilla tai perinteisissä ohjelmalähteissä. Se osaa vastata aika hyvin kaikkiin vaativankin käyttäjän vaatimuksiin.

Lyhyesti: Exakt tuo esityksen useita askelia lähemmäs kuuntelijaa kuin tyypillinen stereolaitteisto. Kallis, mutta ehkä kuitenkin hintansa arvoinen.
Hinta
Linn Klimax Exakt -järjestelmä: 62 000 euroa
Valmistaja: Linn

Linn kauppiaasi:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama ja valmistaja
Valmistaja: 
Mallimerkintä: