Lavardin Model IS -integroitu stereovahvistin testissä

Turvallisia iltasatuja

Model IS on ranskalaisen Lavardin-yrityksen edullisin vahvistin ja silti maksaa 2 500 euroa. Vastineeksi saakin jotain hieman erikoista.

Lavardin IS -vahvistin on matalalinjainen ja kevyt. Yleisilme on koreilematon ja pelkistetty, jos toki hyvin viimeistelty. Pelkällä silmätuntumalla laitteen hinta saattaa tuntua korkealtakin vaikka tietysti takaraivossa sykkii ajatus, että sisäinen kauneus on oleellisempi puoli. Vaan kun ottaa tassun avuksi ja kääntää äänenvoimakkuussäädintä tai etenkin sisääntulovalitsinta niin hymy leviää kasvoille. Tuntuman takana ei todellakaan ole halvimpia ja vaatimattomimpia osia.

Pelkistetty linja jatkuu myös sisääntuloissa, niitä on vain neljä. Ykkösinputissa on tosin se lisäjuju, se on haluttaessa äänenvoimakkuusäätimen ohittava eli Lavardin taittuu myös järjestelmään, jossa yhteen kaiutinjärjestelmään kytketään sekä laadukas stereolaitteisto että kotiteatterin monikanavavahvistin.

"Sisältä kumpuavaa lämminhenkisyyttä,
jota Lasse Pöystin lukemissa iltasaduissa
aina oli."

Ja jos mustan kullan pyörittäminen on oleellista niin Model IS:n sisälle saa RIAA-korjaimen eli yksi linjatulo muuttuu levysoitintuloksi.

Yksinkertaiset ratkaisut

Kaukosäädintä vahvistimen mukana ei ole. Se pitää siis hankkia erikseen ja löytyy hyvinvarustetuista hifiliikkeistä nimellä "pitkät kaiutinkaapelit". Vahvistin siis käsivarren mitan päähän kuuntelupaikalta ja pidemmillä letkuilla signaali kaiuttimille.

On, kaukoa on pyydetty valmistajalta useaan otteeseen koska osalle asiakkaita se on kynnyskysymys. Vaan toistaiseksi on katsottu, että ylimääräiset sähkömoottorit ja niiden ohjauselektroniikka häiritsevät oleellista toimintaa, signaalin mahdollisimman puhdasta vahvistamista.

Hätäiletkö sitä, että tehoa on vain 45 wattia per kanava? Muista, että tehon tuplaaminen tarkoittaa kolmen desibelin eroa äänenpaineessa eli satawattisella et mitään hurjaa eroa vielä saa tähän verrattuna. Käytännön tilanteissa tehoa tarvitaan joko hyvin vähän tai sitten sairaan paljon. Vähän karrikoituna voisi sanoa, että numeroina siis joko kymmenen riittää lähes aina tai sitten tuhat ei piisaa.

Kiireetön ja menevä

Rauhallinen, hötkyilemätön, miellyttävän täyteläinen ja kiireetön. Äänessä on paljon laadukkaan putkivahvistimen hyveitä, kaikenlainen kuivakkuus ja kireys loistavat poissaolollaan. Katie Meluan Shy Boy soi vähän erilaisella painotuksella kuin yleensä. Pintaan miksatut ässät nostavat aavistuksen päätään jopa hieman tummasävyisestä yleisilmeestä.

"Ken Ishiin Melting Pot -kappaleessa
ei ole mitään kiireettömyyteen
viittaavaakaan."

Puhuin kiireettömyydestä. Se toteutuu kun soitettava musiikki on kiireetöntä. Ken Ishiin Melting Pot -kappaleessa ei ole mitään kiireettömyyteen viittaavaakaan vaan biitti irtoaa vaivattoman kevytliikkeisesti ja jarruttelematta. Tämä siitä huolimatta, että vahvistimen aavistuksen tumma luonne kuuluu edelleen. Diskantti kyllä helkkyy eli soundi ei missään nimessä tule villalapasen läpi.

Bassopää ei ole yhtään pinnassa vaan taustalla tukemassa, huomaamattomana, mutta ei mitenkään mietona. Jos rintalastaan tykittävä slämmi on sinulle kaikki kaikessa niin Model IS ei ehkä ole oikea työkalu, onni löytyy varmemmin Hiltin osastolta. Kaikenlainen musiikki silti toimii täyspainoisesti. Mieleen tulee, onko se joidenkin vahvistimien hakkaava rytmi ollenkaan aitoa vai keinotekoista.

Sisääntuloja ei ole kuin AV-lippulaivassa, mutta kaikki oleellinen kyllä.

Herbie Hancockin Doin' It kulkee kuin lämmin kesämaisema avoauton vieressä, soljuen, rauhallisesti, miellyttävästi. Geroge Bensonin So What rullaa intiimisti, pehmeästi ja tunnelmallisesti. Ja taas, jottei Model IS saisi pehmon leimaa etulevyynsä, Analog Pussyn 145bmp-tahtia hakkaava Trance N Roll sähköistää kuin jatkojohtoon istuminen ja kuljettaa leppoisasti kuin Aallon kolmijalkainen jakkara luotijunan katolla. IS tuo siis erittäin sujuvasti kunkin musiikkilajin luonteen esille. Eikä voi sanoa, ettei 20 Fingersin Short Dick Manin iskussa olisi siinäkään riittävästi munaa.

Aivan toiseen laitaan ja Stravinskyn Kevätuhri soimaan. Avarasti äänitetyn tilan elävyys on kerrassaan hienolla tasolla ja akustisten instrumenttien sävykkyys on hyvin käsinkosketeltavaa. Tässä kohtaa tosin olisi oikeasti kaivannut sitä kaukosäädintä, kun hyppää kovalle miksatusta äänitteestä hyvin dynaamiseen, jonka kanssa hanaa tekee mieli avata enemmän. On toki mahdollista, että tyypillisissä kotiolosuhteissa Short Dick Man ja Kevätuhri eivät soi usein aivan peräkkäin.

"Model IS tuo erittäin sujuvasti
kunkin musiikkilajin
luonteen esille."

Akustinen musiikki on se, jossa Model IS näyttää selkeimmin vahvuutensa. Aidot sävyt välittyvät kuuntelijalle hyvin ja esityksessä on aavistus sitä sisältä kumpuavaa lämminhenkisyyttä, jota Lasse Pöystin lukemissa iltasaduissa Pikku Kakkosessa aina oli. Tarinassa oli jännittäviäkin kohtia, mutta silti oli aina olo, että turvaakin on lähellä.

Tarkka paritettava

Lavardin Model IS poikkeaa totutusta. Se voi olla alkuun outo, tottumattomalle (minullekin) erikoisen erilainen. Vaan kun sille antaa hieman aikaa niin luonne alkaa tuntua hyvin realistiselta, elävältä. Tämä sillä oletuksella, että oheislaitteisto on osuvaa.

Kokeilin Lavardinia muutamalla toimistolla olleella eri kaiuttimella ja vaikuttaa siltä, että oikean parin löytäminen on keskivertoa kriittisempää. Vahvistin mahdollistaa erittäin nautinnolliset kuunteluhetket, mutta myös harmaita hiuksia, ellei kaiutinvalinnan kanssa jaksa kokeilla ainakin muutamaa hyvää ja kuitenkin erilaista vaihtoehtoa.

Ohjelmavalitsimen ja äänenvoimakkuussäätimen tuntuma on erinomainen.

Melko lyhyelläkin kuuntelulla Lavardinin jujusta voi saada otteen. Mutta halutessaan siitä kaiken irti, pitää jaksaa kaiutinjumppaa sitten vielä jälkihoidoksi.

Lyhyesti: Orgaanisen ja miellyttävän kuuloinen vahvistin, joka vaatii keskivertoa enemmän kaiuttimen yhteensopivuudelta.
Hinta: 2 480 euroa
By Pass HT Input: 120 euroa
Levysoitin-etuaste: 480 euroa
Maahantuoja: Mitro's Sound Factor
Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: