Klipsch Groove -Bluetooth-aktiivimatkakaiutin testissä

Vauhtia ja vallattomia tilanteita

Pieni aktiivikaiutin, joka lähtee helposti mukaan, mutta toimii kotonakin sen seitsemässä tarpeessa. Ja kuulostaa aivan mahdottoman menevältä.

Se on pieni. Se on musta, tosi musta. Kantokahvaa siinä ei ole, mutta kannettavaksi sanotaan. Toisaalta kokoa on niin vähän, että hyvin tämän ottaisi käteensä ja viskaisi kaatopaikan korkeimmalle kukkulalle, jos alkaisi ärsyttää. Ei vain ärsytä, aiheuttaa enemmänkin päinvastaisia tunteita.

Klipsch Groove on vähän yli kymmenen senttiä korkea edestä katsottuna neliöhkö akulla toimiva roiskesuojattu aktiivikaiutin, jossa on yksi linjatasoinen 3,5-millinen sisääntulo ja Bluetooth. Eteenpäin osoittava elementti on kolmetuumainen ja molemmissa kyljissä on passiivielementit auttamassa bassotoistoa.

Passiivielementti toimii ihan kuin refleksikaiuttimien refleksiputki, mutta a) on helpompi ratkaisu pienissä koteloissa ja b) tekee reissukaiuttimesta sellaisen, ettei sinne pääse vettä sisälle.

Vahvistintehoa on mukava kymmenen wattia ja toiminta-ajaksi sanotaan täydellä akulla kahdeksan tuntia. Käytännössä toiminta-aika tietysti riippuu käyttämästäsi äänenvoimakkuudesta. Jos kuuntelet hiljaa, vahvistin vie vähän sähköä ja akku kuluu hitaammin. Täysiä tuuttaamalla virtaa kuluu enemmän ja patteri simahtaa aikaisemmin.

Tunnelmaa alusta alkaen

Te olette ihan varmasti nähneet ja kuulleet näitä matkaan napattavia aktiivikaiuttimia. Aina kun painaa nappulaa saa palautteeksi kivan tehosteäänen. Sellaisen pingin tai pongin, joka kuulosti 1990-luvulla futuristiselta. Jep, ne alkavat olla aika kuluneita.

Niin Klipschistäkin. Joten hepäs tekivätkin jotain aivan erilaista. Groove vahvistaa oleellisissa tilanteissa asian perillemenon räväkällä kitarariffillä. Oleellisia hetkiä ovat esimerkiksi virran kytkeminen tai Bluetoothin valinta. Sen linjatasoisen tulon, 3,5-millisellä plugilla hoidetun AUX:n valinta ei ääntä päästä. Eikä äänenvoimakkuuden säätö.

Toisin sanoen kitarariffiin ei pääse kyllästymään, nappivalinta.

Klipsch Groove toimitetaan suhteellisen suuressa pakkauksessa. Paketti toimittaa myös näyteikkunan virkaa, siinä yksi syy. Lisäksi tarvittavat pehmusteet suojaamaan pahoilta rahtifirm... anteeksi, pahalta maailmalta. Mukana on myös USB-piuha lataamiseen ja töpselivirtalähde, josta saadaan sähköä siihen USB-piuhaan.

Liitännät, USB lataukselle ja 3,5mm plugi ohjelmalähteelle, ovat kumikannen takana suojassa.

Vaan USB-liitäntöjähän on nykymaailma täynnä. Mikä vain niistä tarjoaa Grooveesi lisämojoa.

Bassopuoli on hyvin hallinnassa

Klipsch Groove on pieni palikka, joten siltä ei odota kamalan paljoa. Eihän murikka ole juuri nyrkkiin mahtuvaa kiveä suurempi. Ja kuten kaikkien pikkukaiuttimien kanssa, ei se keskellä potkupallokenttää kovin tuhdisti soikaan - ainakaan ilman sieltä tabletin tai puhelimen ääniasetuksista ruuvattua bassokorostusta. Parempi tietysti, jos älyää etsiä seinustan ja asettaa Grooven siihen.

Eli vastaavasti kotona sijoita Groove huoneen nurkkaan, sinne ihan seinien viereen. Tulos on, että ne seinät toimivat kuin torvi, mutta vain valtavan suuri torvi, ja se boostaa pienen Grooven alapään käsittämättömän uskottavaksi. Soundissa ei ole sellaista halpaa alakeskialueen paksuutta ja yksinuottista jyminää vaan oikeaa uskottavaa ja sävykästä bassoa.

"Groove pumppaa
huoneeseen hyvin
uskottavan tunnelman."

Herbie Hancockin Doin' It aloittaa näyttämällä, mitä pitää tehdä ja millä sykkeellä. Groove pumppaa huoneeseen hyvin uskottavan tunnelman. Pikkukaiuttimet rämisemään ja helisemään saava RinneRadion Helmi ei aiheuta Grooven soundissa minkäänlaisia häiriöitä. Toki järeällä kalustolla samaa kappaletta soittanut tietää, että osa bassopään voimasta nielaistaan taitavasti pois. Mutta toisaalta, se järeä kalusto olisi vaatinut pakettiauton, mahtuu huonosti takintaskuun tai kassiin.

Grooven bassopää on siis oikein sijoitettuna hyvin uskottava, yksityiskohtia alapäästä esille tuova ja riittävän alas ulottuva. Se minikaiuttimen pahin kompastuskivi on kuitattu kunnialla.

Bassopuoli ei olekaan paras puoli

"Groove jopa groovaa
menevyydessä monen
täysverisen hifisetin ohi."

Oikeastaan ne tiukat kitarariffit tehosteääninä kertovat kuitenkin enemmän Grooven luonteesta kuin se, että se ei töki bassonuotteihin. Purkin luonne on nimittäin hurjan menevä ja hyväntuulinen. Niin George Benson kuin Ken Ishiikin kulkevat lujaa ja mukaansa tempaavasti. Tässä suhteessa Groove jopa groovaa monen täysverisen hifisetin ohi.

Laadukaskin perushifi saattaa joskus kaikessa erottelevuudessaan ja tarkkuudessaan olla vähän valjun kuuloinen, innostamaton. Ja sitä tämä murikka ei todellakaan ole. Groove vetää kitarariffit suoraan selkäytimeen, antaa biitin soljua jalkaa svengaavana ja tykittää tarvittaessa niin, että heikompaa hirvittää.

Se äskettäin ilmaantunut uusi Megadeth, Dystopia, venyy isoilla kaiuttimilla bassoiltaan alemmas, soi nauhadiskantilla yläpäältään heleämmin ja tietysti kahdella kaiuttimella muodostaa stereokuvan. Mutta niillä hienoilla hifeillä voivat jäädä kylmät väreet selkäpiistä pois eli vaikka basso, diskantti ja stereokuva välittyvätkin, musiikki ei. Nyt The Threat is Real -biisillä ei ole pelkoakaan siitä, etteikö sanoma olisi se päällimmäinen osa tunnelmaa.

Et tykkää Megadethista? Höh. No ihan yhtä hyvin pikkuinen välittää tunnelmaa myös Billie Holidayn yli puoli vuosisataa vanhalla Lady In Satin -albumilla. Eri tunnelman toki, kun levyllä on ihan eri tunnelma.

Grooven omien kitarariffitehosteiden perään sopii Mark Knopflerin kitara ja ensimmäinen Dire Straitsin levy. Sultans of Swing svengaa niin, että on onni istua pyörivällä työtuolilla, muuten olisi saattanut joku paikka vääntyä. Minusta tai tuolista. Sen verran hifihenkistä testiä koitan tehdä, että nappaan vielä aloitusraidan Ocean's 11 -soundtrackista. Että mitenkä sen Clooneyn Georgen artikulaatio välittyy.

Välittyy, ja myös sellainen määrä painotuksia ja pieniä vivahteita, että tahtovat silmäkulmat kostua.

Matkakaiutin vai muukaiutin?

Kun Klipschin yksi iso pointti Grooven mainosjupinoissa on kahdeksan tunnin akkukesto, ei purkkia välttämättä ajattele ollenkaan kotikaiuttimena.

Vaan jos Groove toimiikin pihalla, puutarhassa, puistossa, pileissä tai jopa paanalla niin se on myös ehdottoman loistava kapistus kotiin. Bluetoothilla vaivattomasti yhteys purnukkaan ja purnukka nurkkaan. Tulos on koko tila täynnä musiikkia. Toki olohuoneeseen voisi ajatella jotain järeämpääkin, varta vasten tehtyyn kuunteluhuoneeseen paljonkin järeämpää.

Mutta miten keittiö, verstas, makuuhuoneet tai työhuone? Tai itse asiassa tällä hinnalla keittiö, verstas, makuuhuoneet ja työhuone! Groove on käsittämättömän pieni, siisti ja helppo tapa saada musiikki soimaan innostavana ja menevänä missä vain.

PS. Laita tämä piuhalla kiinni televisiosi kuulokeantoon ja alat antaa Netflixissä leffoille järjestään yhden tähden enemmän kun pätkät tuntuvat paljon innostavammilta ja tunnelmallisimmilta.

Edit: Hinta korjattu oikeaksi.

Lyhyesti: Hyvin innostava ja menevä minikaiutin, joka tuo hymyn huulille kyvyllään välittää oleellinen - musiikkisisältö.
Hinta: 169 euroa
Maahantuoja: LoudGroup

Groove-kauppiaasi:





Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 

Kommentit

Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta vehkeeltä, kaipa tuollaiselle käyttöä keksisi esim. työpaikalla. Kaksi tuollaista stereona olisikin jo ihan hauska ja toimiva työpöydälle.

Tosin hieman arveluttaa tämä ehkä jo vähän ylenpalttinen hehkutus, varsinkin väite "Groove jopa groovaa menevyydessä monen täysverisen hifisetin ohi" on jo aika paksua. Ok, en ole kuullut kyseistä pikkukaiutinta. Silti aika kova väite.

Älä nyt ymmärrä väärin. Ymmärrän testifilosofiasi hyvin; otat testiin vain mielestäsi mielenkiintoisia ja laadukkaita laitteita. Tosin nykyisellään kun otat testeistä maksun, niin se pistää arveluttamaan. Toki olet tämänkin asian avannut aiemmin, siis että miksi laskutat tuotearvostelusta.

Silti herää kysymys, voiko maksettu revikka olla täysin biasoitumaton? En tarkoita, että tietoisesti kirjoittaisit läpiä päähäsi rahan perässä. Tarkoitan alitajuista ja tiedostamatonta reaktiota; älä pure kättä joka ruokkii. En suoranaisesti väitä, että teet pelkästään positiivisia revikoita pelkästään rahan takia. Lähinnä pohdin ja arvioin miten suhtautua tähän konseptiin.

Olen huomannut, että sivusto on hiljalleen muuttumassa mainokseksi. Eihän se pelkästään huono asia ole, täältä saa paljon vinkkejä ja tietoa uusista tuotteista. Mutta mitä tuotearvosteluihin tulee, niin otan kyllä pienen suola-annoksen kera.

PS. Tiedän kyllä taustasi ja kompetenssisi, enkä yritä kieltää tai väheksyä tietotaitoasi, siitä ei ole kyse. Tiedät laitteista ja äänentoistosta luultavasti enemmän mitä itse tulen koskaan ymmärtämään.

PPS. En aio ruveta pommittamaan jokaista revikkaa tämänkaltaisilla viesteillä. Sivusto on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja antoisa, enkä halua pilata keskustelua turhalla jankkaamisella.

PPPS. En varsinaisesti odota vastausta tähän viestiin, joskin toki sellaisen otan vastaan niin halutessasi.

T: Janne

Sitä en tiedä, toimivatko järkevästi stereona (toki voi tehdä sellaisen välikaapelin, jossa yksi saa oikean ja toinen vasemman kanavan signaalin, mutta pysyykö esim. volume aina samana molemmissa). Yksittäisenä kyllä positiivinen ylläri.

"Groovaa menevyydessään monen täysverisen hifisetin ohi", niin vain kävi. Minä olen kuullut hurjan määrän kalliitakin systeemejä, jotka kaivavat äänitteestä tosi paljon irti, mutta eivät välitä tippaakaan musiikillista tunnetta - eivät ne muusikot mitään stereokuvaa ja triangelin helähdyksen jälkivärähtelyjen pituutta mieti.

Groove ei ole studiotyökalu, mutta kun haluaa saada musiikin fiiliksen irti, on se seinustalle tai mieluummin nurkkaan sijoitettuna mainio kapistus. Eikä maksa paljon mitään - hehkutus on toki suhteutettu siihen 150e hintalappuun.

Rahat

Se, että minun on pakko saada jostain rahaa AudioVideo.fi:n olemassaoloon (tämä on kuitenkin vähintään täyspäiväinen työ eli pyörittäminen muun työn ohessa olisi mahdotonta) herättää nopeasti epäilyksiä - täytyy olla puolueellinen.

AudioVideo.fi:n pointti ihan alusta asti oli olla erilainen hifijulkaisu. Joka asiasta narisevia hifimedioita on vaikka kuinka, kaikki on aina huonosti... Mikseivät ne toimittajat sitten ryhdy täydellisten hifilaitteiden valmistajiksi kun tietävät tarkkaan, mikä olisi juuri oikea :) ? Halusin tehdä julkaisun, jossa ei olla otsa rypyssä, innostutaan tuotteissa niistä asioista, jotka kyseisissä tuotteissa ovat hyviä ja ei osoiteta jokaista epätäydellisyyttä alleviivaavasti sormella. Kun mikään tuote, 150e kaiutin eikä 15 000e kaiutin, ei ole kuitenkaan täydellinen.

Se, mitä lukijat eivät näe, ovat ne laitteet, jotka heitän ovesta ulos. Viime viikojen aikana sellaisia olivat esim. runsaan tuhannen euron hintainen streameri ja kolmen tonnin subbari. Jos listaisin tuotteet ja syyt, miksi en testannut, se auttaisi AudioVideo.fi:n uskottavuutta. Vastaavasti se saattaisi tarpeettomasti tappaa tuotteita, joista joku toisesta vinkkelistä testaava innostuisi.

Toinen asia, mitä lukijat eivät näe, on se kulissien takana oleva puolueellisuus, mainossopimusten ja testien väliset suhteet sekä muut mahdolliset testituloksiin vaikuttavat seikat, joita tapahtuu monessa isossa ja "uskottavassa" mediassa. Myös miesten harrastejulkaisuissa.

Jääräpäinen jatko :)

En usko, että AudioVideo.fi minun aikanani (jos se joskus siirtyy jollekulle muulle niin sittenhän linja on heidän asiansa) muuttuu oleellisesti positiivisesta linjastaan. Minä olen ennen kaikkea harrastaja ja haluan nauttia tästä harrastuksesta. "Siinä sivussa" sitten kerron löydöksistä muillekin.

Uskon, että AudioVideo.fi:lle on tilausta koska lukijoita on kamalasti (270 000 eri kävijää vuodessa). Ja uskon, että lukijat näkevät, mikä on AV:n perusasenne ja osaavat suhtautua siihen oikein.

Minä etsin fiilistä. Sitä, onko tuotteissa jotain hyvää mieltä tuovaa ja lähden siitä liikkeelle. Jos ei ole, testatkoon joku muu, joka ehkä löytää niistä fiiliksen sijaan muita olemassaoloa puolustavia asioita. Tai itselleen hyvän fiiliksen, me emme ole kaikki samanlaisia.

PS. Käy nyt ottamassa tyypit siitä Groovesta niin tiedät, miten paljon valehtelin.

Osaatko heittää kommenttia kuinka syvälle suohon Groove polkee Bosen soundlink mini 2:n ja JBL Carge 2+:n vai miten se näihin suhtautuu?

Charge 2+ -mallia en ole kuullut enkä Boseltakaan juuri mitään, vaikea verrata. Mutta kun yleisesti suhteuttaa maailmalla olevaan soundiin Groovea niin se on juuri sitä, mitä sanoin. Tosi menevä ja innostava sekä bassoiltaan ihan riittävä. Jos pointtina on vain saada tosi paljon bassoa (ilman erottelua ja ilman mitään muita hyveitä) niin varmasti löytyy Grooven peseviä vempeleitä.