JVC DLA-X35 -LCoS-videoprojektori testissä

Ei yhtään puutetta

Minä ostin ensimmäisen videoprojektorini noin 20 vuotta sitten. Sen jälkeen en ole televisioita kaivannut. Iso kuva on ainoa oikea tapa nauttia leffoista. Ja JVC tarjoaa vaativalle käyttäjälle halvimman kaikki toiveet täyttävän ratkaisun.

Jostain syystä JVC:n projektorit eivät ole saaneet hardcore-harrastajien ulkopuolella juurikaan mainetta. Ehkä siksi, että hinnat alkaen on kolme tonnia. Ehkä siksi, että fyysinen olemuskin on kookas, häijy, synkkä ja raskas.

Malliston halvin DLA-X35 ei tarjoa tingeltangeleita, 3D-lasit lisäpulikoineen pitää ostaa erikseen ja kirkkautta on vähemmän kuin jossain muussa. Tälläiset asiat eivät istu kodinkoneketjun mainoslehtisiin kovinkaan hyvin. Eivät, vaikka X35:sta saa itse asiassa valkoisenakin.

Jäähdytyskanavat ovat todella kookkaat, siksi X35 on hyvin hiljainen.

Miksi sitten sanon otsikossa, että "ei yhtään puutetta"? Siksi, että kun mietitään, mitkä asiat ovat oikeasti oleellisia kovan luokan kotiteatterissa, JVC DLA-X35 kiilaa saman hintaluokan kilpakumppaneistaan ohi ja tarjoaa itse asiassa halvimman vaihtoehdon vaativalle käyttäjälle.

Hiljainen järkäle

Kun CRT-projektoreista siirryttiin digitykkeihin kotiteattereissakin, tippuivat koko ja paino hurjasti. JVC:n koko mallisto on kuitenkin kaukana niistä pikkutykeistä, joita kaupataan tonnilla. 15 kg massa ja huomattavan suuri koko kertovat, että nyt ei leikitä pikkupoikien härveleillä.

Yksi suuren koon syy on se, että JVC:n tykit ovat nimenomaan korkeatasoisiin kotiteattereihin suunniteltuja ja silloin äänettömyys on äärimmäisen tärkeää. Kookkaat puhaltimet pyörivät hitaasti ja hiljaisesti liikuttaessaan suuriakin ilmamääriä ja isoissa kanavissa ei ole virtausvastuksia aiheuttamassa lisävihellyksiä.

Kun käyttöpaikka on äänieristetty ja akustoitu tila, todella hiljainen paikka siis, JVC:n humina lamppu eco-moodissa kuuluu juuri. Se on itse asiassa vähän samankaltainen matala ja pehmeä humina kuin niissä isoissa CRT-tykeissä oli (tai ainakin omassa Electrohome Marqueessani), paljon hiljaisempi vain. Tällöin etäisyyttä päästä tykkiin on hieman vajaa puoli metriä.

Uskaltaisin ehkä sanoa, että ellei tuuletinritilää käytä tyynynä, äänitaso ei muodostu ikinä ongelmaksi.

Projektorin linssisäädöt hoidetaan kauko-ohjaimella. Samoin tietysti linssimuistin valinta.

Yllättävän oleellinen varuste

Moottoroidusta linssinsiirrosta on kaksi hyötyä. Yksi on se, että säädöt on helppoa tehdä hyvin tarkasti. Etenkin tarkennus saadaan helposti aivan nappiin kun säätäjä voi istua nenä kiinni valkokankaassa ja kaukosäätimellä ruuvailla tarkennusta eestaas. Käsisäätöisissä malleissa säätimien tuntuma on tyypillisesti varsin mulju ja optimitarkennukseen kaipaa teatterikiikareita.

Siirtyminen TV-maailman 16:9-kuvasuhteesta 2.40:1-suhteeseen on aivan yhtä suuri hyppäys tunnelmassa oikean leffateatterin suuntaan kuin siirtyminen 4:3-kuvasta 16:9 kuvaan. Toisin sanoen radikaali.

Toinen hyvin oleellinen hyöty moottoroidusta linssinsiirroista saadaan sillä, että niihin lisätään muutama muistipaikka. Silloin nimittäin voidaan käyttää 2.40:1-valkokangasta ilman, että rahaa menee anamorfiseen linssiin. Hyvät sellaiset kun eivät ole halpoja. Yhdessä muistipaikassa on koko kankaan levyinen kuva ja aidon leffamateriaalin ylä- ja alareunan mustat palkit jäävät kankaan ulkopuolelle. 16:9-kuvaa varten tehdään oma muistipaikka, joka on 2.40:1-kankaan korkuinen ja joka jättää valkokankaan reunoille tyhjät alueet.

Fyysinen olemus on vähintäänkin uskottava.

Minä itse asiassa tein omalle 2.40:1-valkokankaalleni vielä kolmannen muistipaikan, joka maksimoi tien leveyden ilman valikkojen häviämistä Gran Turismon ajamiseen.

X35 tukee myös anamorfisen linssin käyttöä eli haluttaessa voidaan projektorin valotehosta ottaa kaikki irti ja myös saada juuri oikean muotoinen kuva varsin makean näköiselle kaarevalle valkokankaalle. Mutta DLA-X35 on halvin tapa hyödyntää 2.40:1-valkokangasta koska se ei välttämättä sitä anamorfista linssiä tarvitse.

Zoomaus ja linssisiirrot ovat reilut eli asennuspaikan etsiminen ei ole vaikeaa. X35 saa kuvan oikealle paikalle valkokankaalle kaikilla jotenkin järkevillä asennuspaikoilla.

Leffaluolan paras ystävä

DLA-X35:ssa ei ole valotehoa hurjimpien keinoaurinkojen lailla joten se ei ole paras mahdollinen valinta vaaleapintaiseen olohuoneeseen yleisvalon kilpailijaksi. X35:n kyky pureutua tummiin sävyihin ja piirtää pimeyttä hyvinkin synkän taitavasti jää myös vaaleassa tilassa haaleaksi.

Oikea paikka X35:lle on varta vasten rakennettu leffahuone, johon ei tarpeetonta valoa pääse ja pinnat ovat tummia. Silloin hyvin hyvin pimeä musta ja luonnollisen kontrastikas kuva pääsee todella oikeuksiinsa. Yökohtaukset esiintyvät erinomaisen tunnelmallisina, sävykkäinä ja yksityiskohtaisina. Iso juju on se, että kuvan loistava kontrasti on puhtaasti paneelin ansiota, sitä ei keinotekoisesti nosteta markkinointilukemia varten vatvomalla lampun kirkkautta edestakaisin.

D-ILA on JVC:n nimi LCoS-tekniikalle, jota on paljolti kiittäminen projektorin kuvanlaadusta.

Päiväkohtauksissa näkee hyvin harvinaisen asian. Ihan suoraan paketista nostettuna JVC DLA-X35:n kuvan väritoisto on Neutral-asetuksella jotakuinkin nappi. Valmiiksi kohdallaan olevat värit kotiteatteritykissä ovat yhtä yleinen asia kuin lätäkkä Saharan autiomaassa. Kyllä, hienosäätöjä voi tehdä hankkimalla kalibrointilaitteiston, mutta ne ovat sitten tosiaan hienosäätöjä. Ainoa asia, joka kaipaa vähän ruuvausta on gamma, keskisävyt ovat hieman totuttua tummempia.

JVC tarjoaa ihan viimeisen päälle rukkausmahdollisuuden väritoistolle vasta kalliimmissa malleissa, mutta kun DLA-X35:n kuvaa katselee kymmenellä erilaisella leffalla niin voi huokaista helpotuksesta, että eipä niitä juuri osa kaivatakaan.

"Parhaiten kuvanlaatua kuvaa,
että tekee mieli hinata sohvaa
reippaasti eteenpäin."

DLA-X35:ssa on kuitenkin kaksi asiaa, joita ei säätämälläkään välttämättä saa kilpailijoihin. Yksi oleellinen asia on LCoS-paneeli, josta JVC käyttää nimeä D-ILA. Siinä käytännössä ei ole pikseliverkkoa millään katseluetäisyydellä ja kuva on hyvin levollinen, silmille miellyttävä. Toinen oleellinen on se hämmentävän hyvä kontrasti, joka tuo päiväkohtauksissa vahvaa kolmiulotteisuuden tuntua ja estää yöpätkien muuttumisen valjun hailakoiksi.

Kun on juuri katsellut muita saman hintaluokan Full HD -projektoreita niin X35:n kuva tuntuu ensikatsomalta aavistuksen niitä pehmeämmältä. Asiaan tottuminen kestää noin yhden elokuvan verran, sen jälkeen siihen ei kiinnitä mitään huomiota - vain kaikki hyvät puolet jäävät esille.

Ehkä parhaiten X35:n kuvanlaatua kuvaa se, että projektorin kanssa tekee mieli hinata sohvaa reippaasti eteenpäin. Isosta kuvasta vielä isompi kuva. Kun mitään sivuoireita ei ole, mitään häiriöitä ei näy, haluaa vain upota syvemmälle ja syvemmälle itse katsottavaan materiaaliin.

3D-vastaanotin tulee erikseen projektorin taakse.

Erinomainen ratkaisu

DLP:ssä saattaa sateenkaariefekti ottaa päähän ja perus-LCD:ssä pikseliverkko näkyä. Edulliset pikkutykit näyttävät mustan haaleana ja puhisevat leffan hiljaisten kohtien päälle. JVC DLA-X35 ei kompastu mihinkään näistä mahdollisista leffanautintoa heikentävistä oireista. Lisäksi se on tosiaan halvin ratkaisu, jos haluaa parantaa leffanautintoa ison pykälän siirtymällä vanhanaikaisesta 16:9-kuvasta oikeaan 2.40:1-valkokankaaseen.

Ok, kolmedee-lasit ja projektorin taakse kytkettävä lähetin niitä varten myydään erikseen. Minä en osannut kaivata asiaa kertaakaan. Ehkä sitten kun/jos Gran Turismo 6 saa tuen 3D-kuvalle, ehkä. Mielekkäämpää katsoa kuvaa, jossa kaikki on erittäin hyvin eikä kärsiä kolmiulotteisuuden sivuoireista.

Suoraan sanottuna pimeään leffahuoneeseen tässä hintaluokassa DLA-X35 taitaa olla se kaikkein paras ratkaisu. Jos sitä valovoimaa mietit niin X35:ssa riittää tummapintaisessa huoneessa kyllä riittävästi kirkkautta päälle satatuumaisen kuvan saamiseksi lampun eco-moodilla.

Ai saiko se kodin leffahuoneestani? No sai se.

Lyhyesti: Erinomainen kontrasti, värit hyvin kohdallaan suoraan paketista, hiljainen ja 2.40:1-valkokankaan tuki ilman erillistä anamorfista linssiä.
Hinta: 3 100 euroa
Maahantuoja: Hedengren

JVC-kauppiaasi:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: 

Kommentit

Jos sähkösäädöt jätetään huomiotta, niin kumpi vie pelkässä absoluuttisessa 2D kuvanlaadussa voiton, Sony VPL-HW55ES vai tämä JVC?

55:a en ole nähnyt, lehdistön testiyksilöä ei ole vielä näkynyt. Jos 50:n vertaa niin JVC:n kuva filmimäisempi ja musta mustempaa, Sonyn hieman skarpimpi ja valotehoa on vähän enemmän.

Mutta jos ajattelee unohtavanasa 2.40:1-kankaan kokonaan niin sitä ei sitten kannata käydä koekatsomassa missään. Tulee meinaan ahdistus, joka ei lähde pois :) .

Joissain testeissä ylistetään Sonyn Dark Drame Insertion-toimintoa, joka nostaisi filmimäisyyden muita kilpailijoita paremmaksi.. (Tämä ominaisuus jo HW50:ssä)

"Unlike several of the sub-£3000 projectors we’ve reviewed lately, the Sony VPL-HW50ES features Dark Frame Insertion. This gives it a huge leg-up over the competition for lovers of the “film look”, and allows the motion resolution to be dramatically improved, without the use of interpolation tricks (which go against accurate reproduction of 24fps films)."

Yllä oleva lainaus tästä arvostelusta (Picture Quality-osio):
http://www.hdtvtest.co.uk/news/sony-vpl-hw50es-review-201212042380.htm

Huipputykkejä molemmat varmasti, jomman kumman aion hankkia itsekin myöhemmin tänä vuonna. Voi olla että uudet mallit ovat jo putkahtaneet markkinoille siinä vaiheessa kun oma tilanne on ajankohtainen... :)

En tarkoittanut filmimäisyydellä 24 kuvaa/sekunti filmiesityksen välkkymistä vaan yleistä luonnetta. 50ES:n kuva on skarpimpi kuin X35:n silloin kun terävöitys on pois päältä. Johtuu se sitten optiikasta tai jostain kuvankäsittelystä, JVC:n aivan aavistuksen pehmeämpi lookki näyttää aavistuksen analogisemmalta. Se, kumpi näyttää paremmalta, on sitten kiinni katselijasta.

Onkos muita tämän hintaluokan tykkejä jotka osaa tuon 2.40:1 muunnoksen ilman erillistä linssiä? Onko valmiina kiinteitä valkokankaita 2.40:1 kuvasuhteella? Perinteisiä 16:9 kiinteitä kankaitahan on suhteellisen kilpailukykyiseen hintaan saatavana. Ei tarvitse siis olla ääntä läpäisevää mallia.

Jotta kuvasuhteen muutos onnistuu ilman linssiä pitää olla moottoroidut linssinsiirrot ja muistipaikat käytettäville kuvasuhteille. Minulle ei ole tullut vastaan tässä hintaluokassa muita koneita, jotka osaisivat asian. Joudut siis vain käymään kiinnostavien merkkien projektorien käyttöohjeet läpi, sieltä selviää, osaavatko ne tuon asian.

Draperilla ja Da-Litella on ainakin Cinemascope-formaatin kankaita. Kangasmerkkejä on toisaalta hurjasti, varmasti muitakin löytyy.

Kiitos vinkistä. Paremmalla googlettamisella kiinteitä 2.40:1 kankaita löytyi 500-1000 € hintaluokasta. Ilman anamorfista linssiä (2.40:1 kangas käytössä) tämä siis ampuu mustaa valkokankaan ylä- ja alapuolelle?

Kyllä, kuva zoomataan siten että mustat ylä- ja alapalkit jäävät kankaan ulkopuolelle. Tässä tykissä musta on sen verran mustaa että se ei taida haitata pätkääkään jos etuseinä nyt ei ole valkoinen. Jos haluat että tekstitykset näkyvät, saat hankkia dvd/bd-soittimen jossa on tekstityksen siirtoon mahdollisuus (esim. Oppo tai Philips). Sama onnistuu varmasti myös HTPC:llä.

Kuinkahan paha kuvaviive tuossa projektorissa on pelikäytössä? Tarkoitan siis lähinnä suosimiani älypelejä, joissa kaikki vastaantulevat ammutaan.

Minä olen nähnyt kalibroidulle noin 90ms lukemia ja puolet siitä kaikki ylimääräinen kuvankäsittely poiskytkettynä, ei siis mikään ihan hetkessä elävä. Onko 45ms enää häiritsevä edes FPS:llä, se on jo vähän makuasia.

Erään kauppiaan sivuilla lukee seuraavaa: "DLA-X35:ssä on lisäksi uusina ominaisuuksina tekstityksen siirto ja crosstalk poisto, joka mahdollistaa puhtaamman kuvantoiston"

Mitäs tuo tekstityksen siirto tässä tarkoittaa? Eikö enää tarvikkaan soitinta, joka sen tekee vaan tykki osaa sen tehdä?

En osaa sanoa, mihin sillä viitataan. Vaikea ajatella, että tykki osaisi kaivaa tekstit erikseen levyltä ja liittää ne varsinaiseen leffamateriaaliin.

Kannattaa varmaan kysyä ko. kaupasta suoraan.