Harbeth Super HL-5 -jalustakaiuttimet testissä

Varma valinta

Perinteikkään kaiutinvalmistajan Harbethin malliston toiseksi suurin monitori, Super HL-5, on saanut vuosien varrella erittäin uskollisen kannattajajoukon. Valmistajan iskulause luonnollisesta äänestä, sekä pääsuunnittelija Alan Shawn mielipiteet audiomaailman eri uskomuksista herättävät keskustelua, mutta saavat osakseen myös paljon hyväksyviä pään nyökkäyksiä.

Pitkän uran BBC:n leivissä tehnyt ja audiomaailman parissa maineensa ansainnut Dudley Harwood perusti Harbeth UK:n vuonna 1977. Yhdessä mm. Spendorin, Stirlingin ja Rogersin kanssa nämä BBC:n legendaarista perimää jatkavat valmistajat ovat säilyttäneet brittimonitorien perinteen puhtaimmillaan, tietty Tannoyn ja muutaman muun hieman erilaisen ratkaisun kulkiessa ansiokkaasti omia polkujaan.

Perinne ei silti ole tarkoittanut pysähtyneisyyttä, mikä on ollut todettavissa varsinkin vuoden 1987 jälkeen, jolloin Alan Shaw tuli Harbeth UK:n ruoriin ja alkoi määrätietoisesti kehittää yhtiötä yhdeksi markkinoiden parhaimpia monitorivalmistajia. Panostus kehitystyöhön mm. koteloiden optimoinnin ja uusien elementtiteknologioiden parissa oli merkittävää. Pian valmistaja tulikin kuuluisaksi erityisesti idässä, jossa monia perinteen omaavia ratkaisuja arvostetaan keskimäärin länsimaita enemmän.

"Perinne ei ole
tarkoittanut
pysähtyneisyyttä."

Monitorin kuusi sukupolvea

Harbethin ensimmäinen monitorimalli oli sen perustamisvuonna julkaisema HL Monitor MK1, joka oli samalla maailman ensimmäinen polypropyleenikartiosta valmistetulla elementillä varustettu kaiutin. Nykyinen malli Super HL-5 on sen suora jälkeläinen kuudennessa polvessa, ja tallella ovat edelleen BBC:n kultakauden aikaiset LS3/6 klassiset mittasuhteet kahden kuutiojalan kotelotilavuutta myöten.

Super HL-5 on refleksiviritetty kolmitiekaiutin, jossa valmistajan kehittämä 200mm Radial basso/keskiäänielementti on täydennettynä 25mm SEAS metal-dome diskantilla ja 20mm superdiskantilla. Kohtuullisen yksinkertaisen jakosuotimen lisäksi merkittävä osa kaiutinta on sen valtavirrasta erottuva ohutseinäinen kotelo, jossa resonansseja pyritään massalla ja jäykkyydellä vaimentamisen sijaan siirtämään hallitusti laajemmalle ja samalla korvalle epäherkemmälle alueelle. Osaksi tästä syystä kaiuttimille suositellaan ns. open frame-tyyppistä jalustaa, joka ei vaikuta kotelon toimintaan häiritsevästi. Hyvään lopputulokseen on tosin moni harrastaja kertonut päässeensä myös ns. solid-tyyppisellä jalustalla.

Ulkonäöllisesti Harbethin kaiuttimet jakavat mielipiteitä. Perinteikäs ja tunnistettava muotoilu perinteisin puuviilujen myötä on kelpo vaihtoehto kaikin puolin, muttei kenties istu kriittisimpien sisustuslehtiä selaavien harrastajien käsitykseen kauniista valkoisesta ja solakasta muotovaliosta.

Pakasta repäistynä

Kaiuttimet tulivat minulle uutena avaamattomissa tehdaspakkauksissaan. Maahantuojan suosituksen mukaan vain lyhyt sisäänajo oli tarpeellinen, mutta päätin silti soittaa kaiuttimia sisään mahdollisimman paljon aikatauluni puitteissa, ennenkuin suoritin kriittisempää kuuntelua muistiinpanoja tehden. Koko testijakson ajan muu laitteisto koostui mm. raskaasta Slatedeck-plinttiin asennetusta Garrard 401/SME V/Transfiguration Phoenix II -kombosta, Macbook Pro tai Pioneer PD-S802 -digitaalitransportista ja Russ Andrews DAC-1 -muuntimesta, Shindo Aurieges MM -etuvahvistimesta ja RWA 70.2 LFP-V -monopäätteistä Auditorium 23 -kaapelein varustettuina.

Kokeilin kaiuttimia kolmen eri korkuisen jalustan kanssa ja niistä keskimmäinen 42cm korkea järeä open frame tuotti parhaan lopputuloksen oman kuuntelutuolini korkeuteen nähden. Monenlaisten sijoitteluiden jälkeen kaiuttimet vakiintuivat suunnilleen samoille paikoille kuin omat Yamaha NS-1000 -monitorini, tosin ollen hieman näitä kauempana huoneen rajapinnoista ja selkeästi enemmän huonetta pitkin suunnattuina. Sisäänajon vaikutus ei tosiaan ollut näillä kaiuttimilla suuren suuri, vaikkakin muutosta tapahtuikin. Käyttötuntien lisääntyessä soundi alkoi hioutua paremmin yhteen myös resoluution ja musiikin irtonaisuuden tunteen parantuessa samassa suhteessa.

Helposti lähestyttävät

Jo ensitahdeista lähtien on selvää, ettei Super HL-5 ole kaiutin, joka on suunniteltu aiheuttamaan välittömiä vau-efektejä, suuria tunteita tai viisarin värähtelyjä. Albumi toisensa jälkeen kuuntelijan huomio ei kiinnity korkeaan resoluutioon, äärimmäisen tarkkaan toistoon, vaikuttavaan toistokaistaan tai henkeäsalpaavaan dynamiikkaan, sillä näitä ei ole edes tarjolla. Huomio ei aluksi kiinnity oikeastaan erityisemmin mihinkään, hyvässä tai pahassa. Lyhyen totuttelun jälkeen kaiuttimen luonteesta alkaa kuitenkin paljastua piirteitä, jotka pääsääntöisesti nostavat sen osakkeita kuuntelijan pääkopassa. Super HL-5:t nimittäin ovat hämmästyttävän tasaiset suoriutujat ja musiikillisesti yleispätevät toistimet. Ehkä tämä on osaltaan kolikon kääntöpuoli, kun suunnittelussa ei ole haettu mitään erikoisempaa kuin laadukkaan keskikokoisen kolmitiekaiuttimen konseptia.

Tarkemmin analysoidessa on helppo huomata kuinka hyvin balanssissa Super HL-5 kokonaisuutena on. Se ei ole kirkas- tai tummasointinen, ei tarkka tai suurpiirteinen. Listaa voisi jatkaa hyvin pitkälle. Kaiuttimen kokoon nähden SHL-5:n bassotoisto on kohtuullisen kyvykäs, vaikka kenties kotelorakenteen ja refleksiviritetyn toimintaperiaatteensa vuoksi ei alimmilta osiltaan napakin ja tarkin olekaan. Yläbasso sykkii rytmikkäästi ja saumattomasti keskialueelle siirtyvässä toistossa on perinteistä brittiläistä rauhallisuutta ja pidättyvyyttä. Esimerkiksi Brad Mehldau Trion, tai Duke Ellingtonin ja Johnny Hodgesin taidokkaan vuoropuhelun seuraaminen onnistuu erittäin helposti, ja myös rosoisempi Smashing Pumpkinsin tai Witchcraftin tapainen kitarapainotteinen musiikki toistuu viitekehyksessään uskottavasti.

Mutta entäs ne vokaalit sitten! BBC-traditioiden mukaisesti ihmisäänen toistaminen on näissäkin kaiuttimissa erittäin korkealla tasolla, diskanttitoiston ollessa supertweeteristä huolimatta hyvässä mielessä hillitty ja huomaamaton. Klassisella musiikilla tarkasteltuna sointi ja sävyt ovat kohdallaan stereokuvan osoittautuessa kohtuullisen hyväksi ilman vahvaa kolmiulotteisuuden tunnetta, tilatoistoa voisikin kenties kuvailla leppoisan luontevaksi.

Mitä sitten jääkään uupumaan? Selkeimmin osa-alueet, joissa verrokki vei pelin, olivat toiston yleinen tarkkuus, nopeus, läpinäkyvyys ja lahjomattomuus. Super HL-5 hieman kaunistelee asioita, mikä oli huomattavissa esim. Opethin raskaiden vyörytysten aikana tai Om:in raskaassa paahdossa. Kaiutin pysyy hyvin kyydissä, mutta ei välitä sitä viimeistä vaaran tunnetta. Kyseessä ei ole kuitenkaan vika, vaan pikemminkin harkittu ja tarkasti suunniteltu ominaisuus, joka muuttaa merkittävyyttään käytetyn tilan ja oheislaitteiden mukaan. Olen kuullut nimittäin näistä kaiuttimista toisissa yhteyksissä ja eri vahvistuksella huomattavasti menevempääkin otetta. Oma tilani on osoittautunut olevan aika ongelmaton isojenkin kaiuttimien kanssa, mutta siitä huolimatta paljon 20 neliötä pienempään huoneeseen en Super HL-5:ä välttämättä sijoittaisi. Myös valmistajan mielipide sopivasta vahvistuksesta kannattaa puntaroida tarkasti, ja luonnollisesti asia on helposti kokeiltavissa kotidemon avulla.

Kaverin korvin

Harrastajaystäväni Panu Sivonen on äänestä hyvin samoilla linjoilla kahden vuoden Super HL5 -kuuntelun jälkeen:

Kaikki eivät sitä tiedä, mutta Harbeth Super HL5:n nimessä HL tarkoittaa 'helppoa'. Jo kaiuttimen ostaminen onnistuu useimmilta vakavilta harrastajilta ilman tähtitieteellisiä tienestejä. Näin kevyen kaiuttimen myös kantaa huonoselkäisempikin mies tai hento neitokainen yksin sisään ja asentaa paikoilleen itse, vaikka fyysiset mitat eivät pienimmästä päästä olekaan.

Huoneen suhteen SHL5 ei ole valtavan ronkeli, joskin tilaa kannattaa oman kokemukseni mukaan olla vähintään parikymmentä neliötä, ainakin jos rakenteet ovat betonia. Olen kuullut SHL5:stä mukiinmenevää ääntä kohtalaisen heikoissa messuoloissakin, mutta akustointiin panostaminen on tämänkin kaiuttimen kanssa vaivan väärti. Ja jo legendaarinen on Harbethin oma väite, että kaiutin toimii millä tahansa asiallisella vahvistimella, kunhan siinä on reilu parikymmentä wattia tehoa. En käy kieltämään, hyvältä on aina kuulostanut vahvistinkalustosta riippumatta.

Puolison estetiikantaju ja selkeiden perusmuotojen ymmärrys on myös helppo testata SHL5:n avulla. Jos hellasäröä ilmenee, tiedät omaavasi perheen parhaan maun. Ja kun onnellinen omistaja istahtaa kuuntelemaan musiikkia, vie kuuntelun helppous mennessään. Nimestään huolimatta Harbeth Super HL5:n ääni kaihtaa superlatiivejä. On helppo löytää kaiuttimia, joissa on enemmän perinteisiä hifihyveitä. Kaiuttimia, jotka sukeltavat syvemmälle, kimmeltävät yläpäästään kirkkaammin, kaivavat enemmän resoluutiota, läpivalaisevat käytetyn oheislaitteiston tarkemmin, soivat vielä mehukkaammin tai herkemmin, tai vaativat vahvistimelta enemmän voimaa ja ajokykyä.

Kangasmaskin kehys ei aiheuta heijastuksia ääneen.

Aikansa SHL5:tä kuunneltuaan moiset maineteot eivät enää merkitse kovinkaan paljoa. Kaiutin on erinomaisen yleispätevä ja sopii kuuntelijalle, jonka musiikkimaku on laaja kuin BBC:n levystö. Kaiuttimen perusta on kultaisella 70-luvulla ja päivityksistä huolimatta sen kyllä kuulee soinnin tiettynä vanhanaikaisuutena. Tämä ei ehkä ole kaikkien makuun, joten kaiutin pitää toki kuunnella ennen ostopäätöstä - vaikka parista SHL5:ia taitaa päästä tällä hetkellä eroon nopeammin kuin ehtii sanoa Dudley Harwood.

Omani olen nyt omistanut parisen vuotta ja vaikka nämä tuskin jäävät viimeisiksi kaiuttimikseni, ei päivityskuumetta ole ollut. En välittäisi käyttää SHL5:nkään tapauksessa niin kulunutta hifitermiä kuin "maaginen", mutta jotain erityistä ja selittämätöntä soinnissa on, kun en tässä ajassa ole vielä keksinyt, miksi kaiutin kuulostaa niin hyvältä.

Vähemmän on enemmän

Vääjäämättä Harbethien kanssa musiikkia kuunnellessa syntyy ajatus, onko moderni "enemmän, isommin ja nopeammin" mantraa hokeva kaiutinkonstruktio kuitenkaan aina se oikea ratkaisu? Toki monen teknisen hyveen on syytä olla kunnossa laadukkaan toiston saavuttamiseksi, mutta varottava on lapsen hukkumista pesuveden mukana. Omat verrokkini naulaavat minut kuuntelutuoliin pitkiksikin ajoiksi, mutta Super HL-5:sten kanssa musiikkiin uppoutuminen on vielä pykälän verran helpompaa ja se tapahtuu kuin lähes huomaamatta. Tämä kertoo omaa kieltään näiden kaiuttimien luonteesta.

Harbeth Super HL-5 on kaiutin, jota on helppo suositella harrastajalle, jonka pääpaino on selkeästi musiikinkuuntelussa genrerajoituksista riippumatta. Varmasti näidenkin kaiuttimien kanssa vakavamielinen hifiharrastaminenkin on mahdollista, mutta niiden luonne tukee mielestäni enemmän asenna ja unohda -tyyppistä harrastamista niiden jatkuvien parannusten metsästämisen sijaan. Asiallisten jalustojen kera Harbethit ovat helppo ja mahdollisesti myös pitkäikäinen valinta.

Lyhyesti: Perinteikäs monitorikaiutin, jota on helppo suositella moneen makuun ja kaikelle musiikille.
Harbeth Super HL-5, svh: 3090€/pari
Lisätiedot: www.harbeth.co.uk
Maahantuonti: Highend Studio Finland

Harbeth-kauppiaasi:

Kuvat: 
Samu Saurama ja Mika Kankainen
Valmistaja: 
Mallimerkintä: