Gradient 5.0 -kaiuttimet testissä

Ylpeydenaihe

Jos joku on odotettu tapaus, se on uusi malli kotimaiselta Gradientilta. Hyvin kompakti jalustapienokainen palkitsee odotuksen ruhtinaallisesti.

Suomalaiselta Gradientilta tulee uusia malleja sen verran harvakseltaan, että jokainen on todellinen tapaus. Viikonloppuna julkistettu Gradient 5.0 on hyvin kompakti jalustakaiutin, joka koostuu Evidence ja Revolution -malleista tutusta koaksiaalielementistä ja lähes koko takaseinän peittävästä juuri tätä mallia varten räätälöidystä passiivisäteilijästä.

Ulkonäöstä ehdittiin uutisoinnin jälkeen jo intoilla alan miesten keskuudessa. Siinä kieltämättä voi nähdä juuri sellaisia klassisisen ajattomia piirteitä, joita Braunin pääsuunnittelija Dieter Rams aikoinaan hyödynsi. Muodot ovat yhtä aikaa ryhdikkäät, selkeät ja ystävälliset ja onnistuneet värivalinnat tukevat muotokieltä hyvin.Vielä enemmän siinä kuitenkin näkyy ajatusta, jota on niin haluttaessa helppoa laajentaa mallistoon enemmänkin.

Kun Jorma Salmi aamulla toi kaiutinparin vierailulle testiä varten hän paljasti, että 5.0:n päätylevyt ovat itse asiassa täysin samat kuin Gradient Evidence MK4:n kansi. Tämä tarkoittaa käytännössä poikkeuksellisen hyvää tyylillistä yhtenevyyttä, jos noista kahdesta mallista rakentaa esimerkiksi monikanavajärjestelmää.

"Ääni irtoaa täysin
kaiuttimista ja on yhtä
aikaa sekä kolmiulotteisen
tarkka että miellyttävän
vaivaton ja ilmava."

Yksinkertaisen rakenteen salat

Gradientilla on ollut lasikuitukartioinen koaksiaalielementti käytössä monessa mallissa. Elementti on hioutunut ajan saatossa nykyiseen muotoonsa ja toimii 5.0:ssa erinomaisesti. Yksipistesäteilijänä koaksiaali ei reagoi ollenkaan siihen, että kaiuttimen kääntää kyljelleen. Koaksiaalielementtiin pohjautuvaa kaiutinta voi myös kuunnella laajalta alueelta ilman äänen muuttumista juurikaan. Siitä on apua niin hardcore-kotiteatterissa kuin musiikinkuuntelussa arkisten askareiden taustalla.

Passiivisäteilijä on vain tapa järjestää refleksiviritys joten mieleen voi nousta kysymys, eikö pätkä muoviputkea olisi halvempi? Olisi, mutta passiivielementissä tai -säteilijässä on putkella tai kanavalla tehtävään refleksiviritykseen verrattuna etuja.

Yksi on se, että pienessä kotelossa jouduttaisiin käytämään joko ahtaan pieniläpimittaista putkea tai sitten monessakin suhteessa hankalan pitkää putkea, jos viritystaajuus on alhainen. Passiivisäteilijällä tälläistä ongelmaa ei ole koska sen viritystaajuus säädetään muuttamalla massaa. Toinen asia on se, että ilmavirran puhinoiden lisäksi passiivielementistä ei kuulu myöskään puoliaaltoresonanssia, joka voi sotkea toistoa.

Passiivielementti on pienessä kotelossa refleksiputkea parempi tapa hoitaa refleksiviritys.

Helsinki 1.5 ja Laura -malleissa ollut Speakon-kaiutinliitin on vaihtunut tavallisiin naparuuveihin. Ne eivät ehkä ole yhtä elegantti vaihtoehto kuin Speakon, mutta mahdollistavat helpommin kaapelijumpan siitä kiinnostuneille ja mahdollistavat kaiuttimen sijoittamisen aivan seinän lähelle, jos se on tarpeellista. Speakon-liitin kun on melko pitkä ja varmistaa kymmenkunta senttiä tilaa kaiuttimen taakse - halusi sen tai ei.

Äänellisesti epäreilu

Kaiuttimia tuodessaan Jorma Salmi sanoi, että suodin on vielä vähän prototyyppiasteella. Maailmahan sai näistä ensisavut vasta viime viikonloppuna. Bassopään taso tulee kuulemma hieman laskemaan tuotantoyksilöissä.

Väitetystä keskeneräisyydestään huolimatta Gradient 5.0 on ääneltään varsin epäreilu. Se kuulostaa oleellisesti kokoistaan isommalta ja uskottavammalta. Kenen hyvänsä, paitsi paatuineimman hifiharrastajan, mielestä 5.0:t ovat varmasti täysin riittävät maailman tappiin asti. Harrastajakin haluaa todennäköisesti vaihtaa pelkästään vaihtelunhalusta.

Proton pienestä tuhtiudesta huolimatta alakerta toistuu kyllä hyvin ryhdikkäästi ja selkeästi. Ja suoraan sanottuna ulottuvuuskin on niin hyvä, että subbarin kaipuu kuihtuu heti alkuunsa. Kun taso tuotantomalliin tästä vielä neutraloituu niin käsissä on todella kovan luokan kaiutin.

Koska 5.0 ei elä pikkuhuoneen bassoboostin varassa, saa sen sijoitettua irti seinistä ja siten stereokuva aukeaa parhaalla mahdollisella tavalla. Stereokuva onkin ehdottomasti tämän kokoluokan kärkeä, kuten kotimaisissa koaksiaalisovelluksissa on tyypillisesti ollut.

Koska Gradient käyttää yksipistesäteilijänä toimivaa koaksiaalielementtiä (diskantti on bassokartion keskellä) ääni ei muutu mitenkään vaikka kaiuttimen kääntää kyljelleen.

Ääni irtoaa täysin kaiuttimista ja on yhtä aikaa sekä kolmiulotteisen tarkka että miellyttävän vaivaton ja ilmava. Stereokuvaa voi säätää yli-ilmavasta supertarkkaan vain jättämällä kaiuttimet seinän suuntaisiksi tai kääntämällä niiden keilat leikkaamaan selvästi kuuntelupaikan etupuolella. Käyttökelpoinen kuuntelualue on muutenkin todella laaja, äänensävy ei juuri muutu siirryttäessä sweet spotista reilustikin sivuun.

Äänensävy yleisesti on erinomaisen tasapainoinen. Gradient 5.0 ei yritä miellyttää vaan tuo neutraalisti ja selkeästi äänitteen sävyt ja nyanssit esille, äänitteestä riippumatta. Analog Pussy nostaa tunnelman heti oikealle bpm:lle, Stravisnkyn baletissa iso konserttisali ja orkesteri avautuvat koko hienoudessaan ja Jamiroquain Travelling Without Movingin startti saa hymyn kenen
hyvänsä autoista ymmärtävän huulille.

Kun tähän liitetään vielä kevyen vaivattomasti rullaava rytmi, on selvää, ettei toivomisen varaa äänellisesti oikein ole.

Myötäylpeys

Vaikkei itse olekaan millään tavalla osallinen Gradient 5.0:n kehitykseen tai yhtä osaava kuin valmistaja on taas helppoa tuntea ylpeyttä kuulumisesta kansaan, joka osaa tehdä näin hienoja kaiuttimia. 5.0 on vieläpä sen hintainen, että hankinta ei varmasti kaada normaalia työsskäyvää musiikin- ja elokuvien ystävää loppuiäksi suohon.

Mikään ei ole niin epäterveellistä kuin tehdä oletuksia kauniimman sukupuolen mietteistä ilman, että kysyy heiltä. Silti, voisin hyvin kuvitella, että Gradient 5.0 saa melko helposti sijan kriittisemmänkin sisustajan kotoa.

Rungon värejä on kaksi, valkoinen ja antrasiitti. Runkoon yhdistyvät saarniset päätylevyt, jotka on joko käsitelty mustiksi, valkolakattu tai jätetty kirkkaan lakkakerroksen alle. Koska tämä ei kuitenkaan riittäisi tasapainottamaan vaativimman sisustajan makua kaiuttimen sovituksesta ympäristöönsä, on koaksiaalielementin peittävää kangasmaskia saatavilla tarvittaessa jollain kuudestatoista eri sävystä.

Jos uutta Gradientia moni ehtikin odottaa jo pitkään, odotus on nyt palkittu varsin runsaskätisesti.

Edit: Koettu hieman liian lämmin bassopää johtui todennäköisimmin liian mataloista jalustoista kaiuttimien alla.

Lyhyesti: Kompakti ja ajattoman tyylikkäästi muotoiltu kaiutin, joka tuskin jättää äänellisesti ketään kylmäksi. Loistotuote.
Hinta: 650 euroa kappale
Valmistaja : Gradient Labs Oy

Gradient kauppiaasi:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: 

Kommentit

Mitenhän näiden äänenlaatu suhtautuu Revojen yläpäähän? Mietin vaan että jos näiden rinnalle rakentaisi Peerlessin SLS:stä (joita Revojen alapäässäkin käytetään) vastaavat dipolibassot ja jakaise ne suunnilleen samalta taajuudelta kuin Revoissa, päästäisiikö edes lähelle samaa äänenlaatua kokonaisuutena? Vai ovatko nämä vitoset kuitenkin "vain" budjettiluokan toteutus samasta aiheesta?

Revossa ja Evissä koaksiaalielementti on resistanssikotelossa, jossa sen suuntaavuus pysyy vakiona (muistaakseni noin 99% äänestä tulee etusektoriin ja vain 1% taaksepäin) koko toiminta-alueella. Normaalissa kotelossa koksista tulee vähitellen ympärisäteilevä suurinpiirtein yhden kilohertsin alapuolella. Evi ja Revo siis vähentävät selvästi enemmän kuuntelupaikalle tulevia huoneheijastuksia kuin tavallinen kotelokaiutin.

Morjesta!Osaisitko sanoa minkälaisia eroavaisuuksia Amphion Argon 1,jos
vertaisi?Varmaan aika tasaväkisiä.

Ensimmäinen Argon ei ehkä ole äänensävyllisesti ihan yhtä pitkälle hiottu kuin G5.0. Toisaalta, koska kotona musiikista nauttijalle kyse on paljon makuasiasta, kannattaa vain kokeilla kumpaakin omassa huoneessa.