Gradient 5.0 ja Evidence MK4 -kaiuttimet testissä

Saumatonta yhteistyötä

Joillain meistä on paha taipumus sekä kuunnella musiikkia että katsoa elokuvia. Kaiutinjärjestelmän pitäisi taipua sitten tietysti molempiin. Vaihtoehdot viidelle pikkukaiuttimelle ja subbarille ovat vähissä, mutta Gradientilla on yksi erittäin hyvin toimiva.

Subwoofer tuo iloa ja kauhua. En tarkoita kauhua seinänaapurille vaan ihan sille subbarin omistajalle, joka koittaa säätää erillistä bassolaatikkoa musiikilla saumattomasti pääkaiuttimiin istuvaksi. Ei nimittäin ole helppoa kun pääkaiuttimien ja subbarin sauma-alueella vaihetoisto vippaa, vasteiden muodot eivät täsmää ja päälle päätteeksi huone sotkee kuin helikopteri lettutaikinakulhossa.

Eli ymmärrän oikein hyvin, jos toivot, että pääkaiuttimet voisivat hoitaa musiikkimateriaalin matalia murhaduksia myöten ilman apubassoa. Kookas ja hyvälaatuinen lattiakaiutin voikin hoitaa sen hyvin, mutta ei yleensä istu kirveelläkään järkevästi keskikaiuttimen paikalle. Normaalikodissa kun siinä keskellä on televisio, jonka eteen asetettu pilari saattaisi herättää närää.

"Evidence-parilla on kykyä
liikuttaa enemmän ilmaa
kuin perussubbarilla."

Lähes joka valmistajalla on toki mallistossaan lattiakaiuttimia ja erillisiä keski- ja surroundkanavien malleja, mutta toiston yhtenevyys ei ole taattua. Sen sijaan Gradientin Evidence ja samaa koaksiaalielementtiä käyttävä Gradient 5.0 istuvat toistensa seuraan todella saumattomasti.

Iso juju keskiäänen koteloinnissa

Gradient Evidence on kohtalaisen kookas kolmitiekaiutin. Pääosan äänialueesta hoitaa 6,5-tuumainen koaksiaalielementti (co-axial eli samankeskinen, diskanttielementti on keskiäänikartion pohjalla), joka on resistanssikotelossa. Tavallisessa umpikotelossa 18-senttinen elementti muuttuu jotakuinkin ympärisäteileväksi kilohertsin alapuolella eli se reagoi selvästi lähellä oleviin seiniin.

Sen sijaan resistanssikotelossa keskiäänielementin suuntakuvio pysyy kardioidina, vain eteenpäin säteilevänä, koko toiminta-alueellaan aina 200 hertsiin saakka. Tämä tarkoittaa, että Evidencen keskialueen toisto ei käytännössä muutu oli etuseinään sitten etäisyyttä kaksi metriä tai kaksi senttimetriä. Se ei kärsi seinäheijastuksen aiheuttamasta kampasuotimesta eikä stereokuvan sotkeentumisesta.

Evidencen keskiäänistä ja diskantista huolehtii koaksiaalielementti (diskantti on keskiäänikartion keskellä ja käyttää kartiota suuntaimena) resistanssikotelossa. Kotelointiperiaate vähentää oleellisesti stereokuvaa sotkevia heijastuksia sivu- ja varsinkin etuseinästä. Basso on järeä kahdeksantuumainen.

Myös sivusuuntainen säteily on resistanssikotelolla vähäisempää kuin tyypilliellä koteloidulla mallilla. Kun etuseinästä ei tule heijastuksia käytännössä ollenkaan ja sivuseinistäkin niitä tulee huomattavan vähän, saadaan kuuntelupaikalle paljon normaalia enemmän suoraa ääntä. Tämä kuuluu selvästi stereokuvan tarkkuutena ja keskialueen äänensävyn puhtautena.

Stereokuvan tarkkuutta ja ilmavuutta on helppoa säätää kaiuttimia kääntämällä. Reilusti ristiin käännettynä sivuseinistä tuleva ensimmäinen heijastus käytännössä häviää kokonaan ja tilan piirto on juuri sitä tuttua Gradienttia, erittäin tarkkaa ja erittäin luonnollista. Toisaalta jättämällä kaiuttimet seinien suuntaisesti avartuu tila huomattavasti, jos nauttii äänitteensä mieluummin siten.

Säätyy sijoitukseen ja akustiikkaan

Yhtään hifin kanssa puuhannut tietää, että se seinän läheisyys vaikuttaa bassopäähän kyllä todella paljon. Evidencen keskialue ja diskanttitoisto hoidetaan hyvin älykkäällä ratkaisulla joten bassojen kanssa pitää olla säätömahdollisuus. Muuten seinäsijoituksella bassopää jyräisi sen hienon keskialueen alleen.

Refleksikanavan alapäässä, kaiutinkaapelin liittimien yhteydessä on jumpperi. Sillä voidaan sovittaa basson taso seinän viereen tai vapaaseen sijoitukseen. Jumpperilla on kolme asentoa: poikittain, pitkittäin tai kokonaan poissa.

Poikittaisasennolla kaiutin istuu tasapainoisesti seinustalle. Näin sijoitettuna yläbassolle ei tule kuoppaa etuseinäheijastuksesta joten bassotoisto kuulostaa poikkeuksellisen jäntevältä ja nopealta. Bassovasteen muoto on mietitty normaalin suomalaisen huoneen korostumat huomioiden. Olen mitannut kohtuukokoisessa huoneessa edellisen sukupolven Evidencestä tippaa vaille 20 hertsiin vaimentumattomana ylettyvän toiston.

Jumpperi pitkittäin basson taso on edellistä voimakkaampi suhteessa keskialueeseen. Se on järkevin vaihtoehto kun kaiutin asetetaan irti seinistä. Jättämällä jumpperi kokonaan pois saadaan vielä mieto lisäys diskantille. Sitä kannattaa koittaa, jos oman huoneen akustiikka on diskanttia vaimentava tai oma maku suosii kirkkaahkoa sointia.

Basso on muuten saanut lisäpotkua edellisestä sukupolvesta. MK3:n bassoelmentti on vaihtunut hyvin järeään Seasin kahdeksantuumaiseen. Uusi elementti kuuluu basson tarkentumisena monessa suhteessa. Auktoriteettia on lisää, kontrollia ja nopealiikkeisyyttä entistä paremmin.

"Hyvin tehdyillä äänitteillä
on erittäin helppoa unohtaa,
että kyseessä on äänite
eikä aito esitys."

Koska bassoelementit ovat sivuseinissä, on sillä hieman vaikutusta, osoittavatko ne sivuseinille vai toisiaan kohti. Kumpi on parempi? Riippuu täysin tilasta eli kokeile.

Evidence-parilla on muuten kykyä liikuttaa enemmän ilmaa kuin perussubbarilla. Se kannattaa muistaa kun miettii, tarvitseeko subwooferia. Toki hyvä subwoofer puolustaa paikkaansa, mutta sen on oikeasti oltava hyvin järeä, tuodakseen jotain oleellista lisää.

Tilaa, sävyjä ja artikulaatiota

Tutulla testikiekolla Billie Holidayn tila avautuu helposti ja tarkasti. Tilanvälityskyky on hyvin vahva verrattuna mihin ja minkä hintaiseen kaiuttimeen hyvänsä. Äänikuvassa on harvinaista koherenssia. Asiat ovat poikkeuksellisen selkeinä, luonnollisina ja välittöminä esillä. Hyvin tehdyillä äänitteillä on erittäin helppoa unohtaa, että kyseessä on äänite eikä aito esitys. Huonommista äänitteistä tilapalapelin laatu kyllä paistaa läpi.

Tarkkuuden ja luonnollisuuden ansiosta laulajan suun liikkeet tuntuvat olevan teräväpiirtoesityksenä tarjolla vaikkei kuvaa olekaan. Artikulaatio on hyvin korkeaa tasoa, oma kuullun ymmärtäminen saa Evidencen seurassa pari pykälää paremman arvosanan kuin yleensä. Ruttuun miksattu Metallican Die, Die My Darling kuulostaa lähinnä oudolta. Ei, kaunis se ei ole, mutta siinä missä peruskaiuttimella kappaaleesta ei saa mitään selviää, nyt se avautuukin selkeänä ja kuunneltavana.

5.0 keskikanavassa ja surroundeissa sekä Evidence MK4:t pääkanavina tuottaa kohtuuhintaista huippulaatua musiikille ja elokuville.

Andreas Vollenweiderillä todella hienosti äänitetyt akustinen kitara ja harppu helähtävät tarkasti. Makeilua ei ole, eikä ylimääräistä soundiin liimattua ilmavuutta. Sävyjä sen sijaan on erittäin hienosti ja juuri oikea määrä nopeutta. Kuulaudessa yläpää jää vain aavistuksen Gradient Helsinki 1.5:lle.

Igor Stravinskyn Fairy's Kiss -baletissa soittimet ovat kauniin aitoja. Evidencellä voi kuunnella klassista musiikkia teoksesta riippumatta vain ihastellakseen taitavasti tehtyjen soittimien hienoa luonnetta ja sävyjä. Hyvin äänitetyllä klassisella päästään konserttisaliin varsin hyville paikoille. Melkein yhtä hyville, mihin se Gradient Helsinki 1.5 vei.

Kapasiteettia ja kontrollia

Propellerheadsin Oh Yeah? -kappaleen jyhkeässä bassopäässä on uskottavuutta ja kontrollia. Uusi bassoelementti on oleellisesti sävykkäämpi ja tarkempi kuin vanha. Saman asian olen huomannut restauroiduissa 1.x-malleissa, joihin pienellä puutyöllä saa tuoreessa Evidencessä käytetyn alumiinibasson.

Divine Worksin vahvadus ei varsinaisesti kuulu, mutta ei myöskään aiheuta kohtalaisen suurillakaan voimakkuuksilla mitään häiriöääniä. Ja kyseinen testi repii helposti kartiot irti ripustuksistaan. Tottakai Evidencetkin voi rikkoa jos niin välttämättä haluaa tehdä, mutta eivät nämä ihan äkkiä reagoi negatiivisesti hirvittävän hankalaankaan materiaaliin.

Poikkipinta-alaltaan huomattavan suuri refleksikanava pitää puhallusäänet täysin poissa vaikeimmallakin materiaalilla. Hauskojahan kuuntelupaikalle tulevat humahdukset saattavat olla, mutta keinotekoisten tehosteiden luominen ei ole Gradientin henkeä.

"Tämä ei ole lihaperunasoselaatikkoa
alumiinivuoassa vaan selkeästi
monista ainesosista taidolla
valmistettu ateria."

Herbie Hancockillakin on yllättävän paljon ruutia bassopäässä, siis oikeaa ulottuvuutta, joka vavauttaa ilmaan. Funk myös kulkee tiukalla kontrollilla ja hyvin läpikuultavasti. Tuttu ison afron tunnelma välittyy, mutta vielä vahvempana kuitenkin välittyvät kunkin soittajan tekemiset ja musiikin muodostuminen näistä monista yksittäisistä elementeistä. Tämä ei ole lihaperunasoselaatikkoa alumiinivuoassa vaan selkeästi monista ainesosista taidolla valmistettu ateria. Raaka-aineiden laatu riippuu sitten tietysti äänittestä.

Myös Mission Impossible -soundtrackin The Heist nostaa niskakarvat pystyyn. Tunnelma välittyy erittäin hyvin, mutta samalla se painostava soundtrack muuttuu myös hienoksi orkesteriesitykseksi, jossa kukin soitin esittää omaa osaansa näytelmästä. Suoraan sanottuna niin moni aiemmin vain jonkun piippauksen tai tööttäyksen tuottanut soitin herää eloon ja saa aitoja sävyjä.

Viisin aina kaunihimpi

Soundtrackista seuraavaan, tällä kertaa kuvan kanssa ja viidellä kaiuttimella. Evidencet jatkavat pääkaiuttimina, 5.0:t hoitavat keskikanavan ja surroundien tehtävät subbarittomassa viisikanavaisessa järjestelmässä. Ocean's Elevenillä kuuluu selkeästi, miten keskikanava integroituu varsin täydellisesti pääkanaviin. Stereokuva on koherentti ja saumaton, vain normaalia kaksikanavaista selkeämpi.

Se, että keskikanava on perinteinen kotelokaiutin, eikä suuntakuvioltaan kardioidi resistanssikotelo, vaikuttaa aika vähän. Keskikanava kun ei ole samalla tavalla lähellä sivuseiniä kuin vasen ja oikea kaiutin. Etuseinän läheisyys toki vaikuttaa, mutta käytännössä normaalikodissa Gradient 5.0 keskellä on yleensä helpompi kuin kolmas Evidence. Puristit tekevät tietysti puristiset ratkaisut.

"Dialogissa ei pysty
kuulemaan mitään värittymiä."

Dialogissa ei pysty kuulemaan mitään värittymiä ja samoin kuin pelkällä Evidence-parilla, artikulaatio on erittäin skarppia ja selkeää, sen ansiosta seurattavuus on erittäin helppoa. Myös elokuvaan taltioitu tilan akustiikka välittyy hyvin selkeänä.

Välillä ympäröivä äänimaisema vain imaisee mukaansa ja analysointi unohtuu. Musiikki ui selkäytimeen ja soundtrackin pienimmätkin jujut kuuluvat aitoina ja vaivattomina. Samoin surroundkenttä sulautuu varsin saumattomasti etusektoriin vaikka käytössä onkin vain 5.0-järjestelmä ilman takasurroundeja.

Teräväpiirtoaikaan, vai jopa 4K-tulevaisuuteen

Siirtyminen vanhasta Dolby Digital -ääniraidasta tuoreisiin Blu-ray-levyjen ääniformaatteihin kuuluu rajuna. Jos korkearesoluutioiset äänitteet ovatkin hieman kuriositeetin asemassa kaksikanavapuolella niin Dolby TrueHD ja DTS-HD Master Audio onneksi ovat leffojen nykystandardi.

Gradientin kaiutinkierroksella ero vanhaan formaattiin on lähinnä piinaava. DVD:n kuvanlaatu ja ääni ovat yhtälailla muhjuja verrattuna teräväpiirtoaikaan. Kaksi Evidenceä ja kolme 5.0:aa on kuin katsoisi kaksi metriä leveää FullHD-kuvaa kolmen metrin päästä, vai uskaltaisinko sanoa, että äänenlaatua voisi verrata jopa 4K-kuvaan. Kaikki nyanssit ovat selkeinä, aitoina ja kolmiulotteisina esillä. Paluuta heikompaan ohjelmalähteeseen ei ole. Pienet asiat äänitteessä nousevat mielettömän hienoina esille. Ne saavat kylmät väreet selkäpiihin ja vilpittömän hymyn kasvoille.

Pelkällä Evidence MK4 -parilla bassopäässä on ulottuvuutta ja uskottavuutta. Vain surrounddemoissa tyypillinen liian kovalle säädetyn subwooferin bassokorostuma puuttuu. Gradientin demotila on toki oleellisesti suurempi kuin tyypillinen olohuone ja kaiuttimet ovat kaukana kaikista seinistä. Lähempänä seinää bassopäätä tulee tietysti enemmän, kuten myös pienemmässä huoneessa.

Kuuntelut tehtiin Arcam AVR400-surroundvahvistimella. Kiitokset lainasta kuuluvat MR Hifille.

Autojen moottorien luonteetkin kuuluvat aitoina, ne oikein äänitetyt siis. Toisaalta ne, johin on vain laitettu jotain geneeristä autoääntä, erottuvat nolon helposti. Modernin Range Roverin V8 kuulostaa tarkasti itseltään, samoin klassisempi moottoritekniikka. Ja jos James Bondin teema kuulostaa sinusta tylsän yksitoikkoiselta niin kuuntele sitä näillä. Siinä on toki tuttu perusvire, mutta teos kutoutuukin kasaan hirvittävästä määrästä pieniä säikeitä, joista jokainen tuo oman mausteensa.

Miksei pientä televisiota?

Gradientin setti, kaksi Evidence MK4:ää ja kolme 5.0:aa, ei maksa juuri mitään siihen nähden, miten hyvälle tuulelle sen kuuntelusta tulee joka suhteessa. Yhdistä tämä kapasiteetiltaan ja etenkin äänenlaadultaan riittävän hyvään subbariin ja käytössäsi on todella kovan luokan järjestelmä.

Onko sillä väliä, kumpaa kaiutinjärjestelmä tekee enemmän, loistaa vain läpikuultavuudellaan vai houkuttaa kuuntelemaan entistä tarkemmin? Se todella tekee oikeutta tutuksi tulleille testipätkille ja nostaa vaivihkaa esille pieniä detaljeja, joita ei ole koskaan aiemmin huomannut. Gradient Evidence MK4:ssä on on paljon samaa kuin Helsinki 1.5:n tavassa piirtää stereokuvaa. Aidot tilat ja hyvin tehdyt keinotekoiset toistuvat upean tarkkoina ja tunnelmaa luovina, heikommat keinotekoiset erottuvat selkeinä.

Samoin tasapainoiseksi säädettynä monikanavainen Gradient-kierros toistaa hämmästyttävän selkeästi ja aidosti tallennetun tilan. Ei halvasti korostaen, ei ketsuppiin ja sinappiin hukuttaen vaan taidolla ja aitoudella, keskittyen niihin erinomaisiin raaka-aineisiin ja niiden luonteen esilletuontiin. G-viisikko onnistuu nostamaan ääniraidan taustalla lentävät ja laulavat linnut äänikuvassa hyvinkin ylös. Onko itseasiassa kattoon kaiuttimia lisäävä Dolby Atmos ihan turhaa, riittääkö riittävän hyvä viisikko perinteisiä kaiuttimia?

Yhden varoituksen joudun sanomaan. Älä yhdistä tätä äänentoistoa pieneen telkkarikuvaan tai takaan, että jäät vain kuuntelemaan soundtrackia etkä muista katsoa elokuvaa.

PS. Koska Evidencen voi tarvittaessa istuttaa seinään kiinni ilman stereokuvan kärsimistä, tämä kolmikko on helppoa piilottaa hyvän akustiseti läpinäkyvän valkokankaan taakse. Keskikanavassa oleva 5.0 kaipaa toki AV-vahvistimen säädöistä pientä kevennystä alakeskialueelle ja bassoille.

Lyhyesti: Kohtuuhintaista huippulaatua.
Hinnat:
Gradient Evidence MK4: 2 490 euroa parilta
Gradient Evidence 5.0: 650 euroa kappale
Valmistaja: Gradient Labs
Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 

Kommentit

No eikös nyt valkokankaan takusasennuksen -tasoisessa huippuasennuksessa ainut oikea vaihtoehto keskelle ole kolmas Evidence. Kun sitä liebensraumista tappelevaa akustisesti läpäisemätöntä videonäyttöä ei nyt kerrankin olisi audiomaisemaa saastuttamassa.

Jos se kankaan alta sojottava loppu 2/3 Evidencestä ei haittaa silmää niin ehdottomasti :)

Ei sais kirjoittaa tämmösiä arvosteluja. Alkaa tulemaan taas uusi kaiutin kuume. Mietin jos vain ostais alkuun pääkaiuttimet. Mitenhän noi toimis, jos takakaiuttimina on SA saxo 1 ja keskikaiuttimena on SA saxo 10. Kirpasis lompakkoa liikaa jos laittais kerralla kaikki :).

Surroundien suhteen en huolehtisi niin kamalasti, vaikka ovatkin "vähän eriparia". Toki kaikkien kaiuttimien yhtenevyys on oleellista kun halutaan kaikkein parasta toistoa, mutta surroundit vs. etukanavat ovat se vähiten kriittinen. Sen sijaan keskikaiuttimen ja pääkanavien yhenevyys on tärkeää. Ei pelkkä äänensävy eli taajuustasapaino vaan myös suuntaavuus ja vaihetoisto.

Tottakai voit käyttää erimerkkistä kaiutinta hetken keskellä, mutta säästä rahaa ensimmäiseksi sen päivittämiseen.

Moi! Mitä muuten käytitte etupäänä tässä testissä?

Se näkyy tuossa viimeisessä kuvassa, Arcam AVR400 -AV-vahvistin hoiti DA-muunnokset ja niiden jälkeisen analogielektroniikan. Digisignaalia syötti PS3.

Ok! Niinpäs näkyykin, Kiitos tiedosta!

Näinkin tarkkaan piirtävät pääkaiuttimet kuin Evidence.. Tarvitsevatko pienessä kotiteatterissa (yleensä 2 henkeä) lainkaan keskikaiutinta kaverikseen?

Jonkunlainen phantom-keskikanava muodostuu vain kun on yksi kuuntelija tasan sweet spotissa. Kahdella kuuntelijalla toinen on reippaasti pielessä (ja stereokuva kaatuu yhteen kaiuttimeen) tai molemmilla homma on jonkin verran pielessä. Keskikanava on monikanavajärjestelmässä kuitenkin se, joka toistaa 80% signaalista, en tinkisi siitä missään nimessä. Yhdelläkin kuuntelijalla se parantaa dialogin puhtautta ja parantaa huomattavasti stereokuvan syvyysvaikutelmaa.

Aivan... Kiitoksia tiedosta! Stereona tuntuu vain niin tarkalta koko äänikenttä. Menee jo kovin ohi keskustelun, mutta onko ideoita hyviksi takakaiuttimiksi Evien ja yhden 5.0:n kaveriksi? 5.0 tuntuu turhan järeiltä seinäkiinnitykseen... Ehkä jokin Elac?

Periaatteessa aika moni toimii kunhan äänensävy on samalla tavalla tasapainoinen kuin Gradienteissa. Pikku-Genelecistä (6010/G1) alkaen. Yksi miettimisen arvoinen vaihtoehto on lattialle sijoitettava ympärisäteilevä Chorus Mondo 55 eli rakennussarjana AW-surround.

Kiitoksia! Pari kysymystä herää vielä näin herkullisesta setistä, joita polttelee kysyä... Kuinka tällaista settiä jaksaa avoimessa olohuoneessa nykyiset isommat perus-av-vahvarit ajaa esim. Marantz SR7008 tai Denon X4000, joissa virallisesti 4 ohm on mainitsematta? Surroundeina toimivista, kuvissa näyttävät olevan 60 cm jaloilla, onko parempi sijoittaa korkeammille jaloille takakaiuttimet?

Mitkä tuossa muuten on jalkoina 5.0:lla?

Surroundit ehdottomasti korkeammille jalustoille, 50-100cm kuuntelijan korvan yläpuolella on järkevä.

En usko, että laadukkaalla AV-vahvistimella on ongelmia. Jossain vaiheessa tietty virranantokyky loppuu, mutta senhän huomaa sitten (kun vahvisimen suojapiirit kytkeytyvät ja peli hiljenee kaivaten on/off-napin painalluksen). Jos äänenpainevarat loppuvat kesken niin ratkaisuhan on helppo, erillinen päätevahvistin sitten lisäksi.

Sitä en muista yhtään, mikä tuo jalusta on. Näyttää vähän Atacama Nexus -jalalta.

Kotimaasta tulee kovatasoisia kaiuttimia ja olohuone suorastaan huutaa uutta kaiutinparia. Tekisi toisaalta mieli rakentaa yksisilmäiset, mutta aikaa ei tällä hetkellä ole. Tuon edukkaan sarjan vaihtoehtoina on käyttää rahaa reilummin ja ostaa esim. Evidence tai Genelec 8050 (tai 8250 tai G5). Selvää lienee se, että yksisilmäinen ei esim. diskantin puhtaudessa pärjää kaupallisille ehdokkaille, mutta suurella elementillä lienee etunsa mm. tilatoistossa (vähemmän heijastuksia). Jos ajatellaan, että kuunteluetäisyys on lyhyehkö 2 metriä ja kuunnellaan kaiuttimet pitkällä seinällä (eli sivuseinien heijastus tulee verrattain myöhään) ja kaiuttimet normaalisti lähellä takaseinää ellei jopa kiinni, niin minkälaisia mutuja herää noiden mainitsemieni kaiutinten kesken? Onko Gradientin resistanssikotelo tuommoisessa selkä seinää vasten tilanteessa jotenkin ehdottomasti parempi kuin kahden muun vaihtoehdon perinteisemmät ratkaisut? Toki Genelecin saa huonekalibroinnilla ja yksisilmäisiä voi soittaa vaikka hypexin dsp-moduulilla, jolloin vasteita saa korjattua, mutta päästäneenkö silti yhtä tarkkaan tilatoistoon kuin kardioidikeskiäänellä? Tiedän, kuuntelemalla selviää, mutta jos nyt mutustellaan ensin :)

Ja toki, saahan sen revon basso-osan takaseinään nähden poikittain ja käytettynä löytänee passeliin hintaan senkin. Mutta tuolla konfiguraatiolla taitaa äänensävy muuttua epätasapainoisesti, jos (kun) kuuntelee myös keskipisteestä sivummalla ruokapöydän ääressä.

Vähän tulee myöhässä, mutta miten Evidence mk IV pärjää raskaammalla rockilla ja metallilla? Napsuuko tuplabasari rytmissä vai laahaako rumpalin bassojalka?

Riippuu lähinnä huoneestasi. Evi toistaa tyypillisessä huoneessa ihan alas asti. Jos huoneessa on paljon pahoja bassokorostumia, kaiutin herättää ne kyllä. silloin kannattaa miettiä huonekorjausta listimään pahat korostumat. Bassodippi low-asentoon, kaiutin seinää vasten ja huonekorjaimen kalibrointi - tulos on erittäin tiukka bassopää, jossa on niin auktoriteettia kuin sävyjäkin.

Itsellä on nyt Eve mk 4 keskikajarina. Se sopii oikein hyvin telkkarin kanssa, koska se on teeveen takana korokkeella siten että keski/diskantti -elementti nousee teeveen yli ja näkyy kokonaisuudessaan katselu/kuuntelupaikalle.

Vielä tällä erää ei ole takakajareita, pääkaiuttimina on yli 20 vuotta vanhat Evidencet, joihin on vaihdettu uudet mk4:ssä käytetyt alubassot. Niiden seurana on toinen vanhus: yli 20-vuotias REL Stadium II subbari.

Sitten kun verottaja suo, hommaan pääkajareiksi Eve mk4 -parin, jolloin nuo kaksi Eve-vanhusta ovat takakanavissa.

Gradientin Prelude -kaiuttimet sopisivat efektikaiuttimiksi eteen ja taakse, mutta niitä ei saa mistään ainakaan uusina. Gradient 5.0 ovat ehkä tarpeettoman suuret ja kalliit tähän tehtävään.

Uutta Preludea ei tosiaan enää saa eli ainoa tapa on seurata käytettyjen palstoja ja käytettyjä myyviä liikkeitä.

Jäi tuo varsinainen kysymys veke: mikä olisi hyvä ja suht edullinen etu/takaefektikaiutin, jos Preludea ei saa mistään ?

Luonnollisimmalta Gradient-etupään seuraksi tuntuisi Gradient-surroundit. Jos hankinnalla on kiire niin sitten on vaikeampaa, mutta kyllä Introa ja Preludea liikkuu käytettynä vähän väliä.

Vahvarina on Yamaha RX-A2030 AVENTAGE. Tässä mallissa on 9.2 -kaiutinjärjestelmä, tarkoituksena on siis että 5 kajaria olisi Evidencejä ( pää-, keski- ja takakanavat), uudet mark 4:set pääkanaviin ja keskelle, taakse ne vanhat Eve 1:set.

Sitten tässä mallissa on ns. etu- ja takaefektikanavat ( kaksi eteen ja kaksi taakse). Minulle on hiukan epäselvää, tukeeko tämä Yamaha -malli Dolby Atmosta, jossain netissä väitetään että tukee firmwaren päivityksen jälkeen.

Näihin menisi siis kaksi paria kaiuttimia, Gradient 5.0 tuntuu tarpeettoman kalliilta ( varmasti se olisi hyvä ), Prelude olisi juuri passeli.

Eli mikä olisi passeli kajari näihin efektikanaviin, jos neljää Preludea ei saa mistään ?

Tuo ei ole ihan helppo juttu. Preludeja kyllä saa, mutta tuskin löydät niitä viikossa - käytettyjen kanssa täytyy aina pitää silmät auki. Yksi vaihtoehto on tehdä itse Purismi-rakennusohjeen mukaan n.40x40x10cm litteät suljetut kotelot. Audiokit AW-7 tai joku Forvoicen malli voisi myös toimia, nuo kaikki kun pohjautuvat samankokoiseen koaksiaalielementtiin eli olisi edes jotain yhtenevyyttä.

Kiitti,

Purismi alkoi kiinnostamaan, litteinä ne asentuvat helposti kattoa vasten, kookkaammat kotelot ovat olkkarissani hiukan hankalia asentaa oikeille paikoilleen.

Mitat 40 x 40 x 10 cm ovat ilmeisesti ulkomittoja, 15mm seinämävahvuus antaa noin 10 litraa.

Onko välttämätöntä kairata takalevyyn elementin magneetille aukkoa ? Hiukan lisää paksuutta kotelolle päästää tästä vaivasta, bassoja näiden ei tarvitse toistaa. Paksumpaan levyyn riittänee pelkkä upotus ilman alumiinilevyä.

Jossain luki, että elementin sijoitus kotelon yläreunasta on tärkeää olla juuri noin kun se on nyt. Mutta jos nää menee kattoon, onko sillä silloin merkitystä ?

Minulla on ollut parissa paikassa noita 40x40cm-versioita. Elementti oli ihan keskellä etulevyä ja kotelot 12mm koivuvaneria (tuet etu- ja takalevyn välissä elementin aukon vieressä. Elementin syvyys on vähän alle 90mm eli tipan yli 10cm syvyisellä kotelolla takalevyyn ei tarvitse tehdä mitään ylimääräistä.

Kiitos paljon ! Ongelma taisi ratketa