Geneva WorldRadio kannettava Bluetooth-radio testissä

Ultraviileä kaikentoistava radio

Se on mukavasti kainaloon mahtuva ja muodollisesti erittäin pätevä. Se soittaa jotakuinkin kaiken musiikin, mitä maailmasta löytyy ja toimii tunnista toiseen akkunsa varassa. Ja sen pinnasta on vaikea nostaa sormiaan pois.

Ehkä on heti alussa parempi myöntää, että olen puolueellinen. Pidän hyvin paljon Genevan tyylistä, laitteiden ajattomasta muotoilusta ja rasittamattoman rauhallisesta, mutta hyväntuulisen menevästä äänestä. Siitä, että hyvin yksinkertaisella laitteella voidaan paneutua erittäin helposti siihen oleellisimpaan, antaa musiikin virrata elämän piristykseksi.

Tuore WorldRadio on visuaalisesti yhtä aikaa ultracool ja hitech sekä kuitenkin kovin samanlainen kuin se isovanhempien makea keittiöradio silloin kun oli itse pieni. Etenkin kun teleskooppiantennin nykäisee pystyyn, lämpimät muistot mummien ja ukin kanssa vietetyistä kesistä tulevat vahvoina mieleen.

Maahantuoja valitteli kovin, ettei punaista ollut yhtään kappaletta antaa testiin. Se kun tuo kuulemma muodon ja pinnan struktuurin parhaiten esille. Minä olen sitä mieltä, että tämä hopeanharmaa on testikappaleeksi paras. Se kun on väri, joka voi ajatuksena tuntua hyvin valjulta. Livenä hopeinen versio on kuitenkin äärettömän tyylikäs ja sen perusteella voi arvata, miten aina arvokas musta ja rohkean punainen ovat vähintään yhtä hyvännäköisiä.

"Mukava jäädä sivelemään
pinnan sormituntuman ja
miellyttävän muotoilun ansiosta."

Geneva WorldRadio kuuluu niihin kapineisiin, joita on mukava jäädä sivelemään pinnan sormituntuman ja miellyttävän muotoilun ansiosta. Sen käyttöönottoon menee siis yllättävän paljon aikaa vaikka ainoa tehtävä asia onkin akun kaapelin kytkeminen laitteen liittimeen. Kyllä, akku on vaihdettavissa sitten kun siitä aika jättää. Mielekästä ja kestäviä arvoja osoittavaa arvomaailmaa.

Käyttöohje esiin

WorldRadiossa on toki se FM-vastaanotin, jolle on tosiaan kunnollinen antenni. Kuuluu heikommissakin olosuhteissa. Takana on virtaliittimen vieressä miniplugilla aux-in eli sisääntulo jollekin ulkoiselle soittimelle, joka ei tue langatonta tiedonsiirtoa. Sitten on vielä Bluetooth, joka mahdollistaa kaiken sen soittamisen, minkä saat puhelimestasi ulos. Nykyään se tarkoittaa käytännössä sitä, että jotakuinkin kaikki maailman musiikki on sormen ulottuvilla.

Vähän nolottaa myöntää, mutta ensin ajattelin olla ottamatta manuaalia esille. En vain sitten millään keksinyt, miten saisin sen Bluetoothin käyttöön ja puhelimesta musiikkia soittopelille. No, se etulevyn näyttö on tietysti kosketusnäyttö. Tietysti. Käyttöohjeessa sanottiin, että kosketa sitä Bluetooth-merkkiä. Koen olevani hieman ajasta jäljessä.

Neljänkympin henkinen rollaattori-ikä ei onneksi vaikuttanut muiden toimintojen käyttöön. Vain äänenvoimakkuussäätimen nurinperinen toiminta vaati muutaman kymmenen sekunnin totuttelun. Seuraavaksi siis puhelimen Spotify päälle ja kokeilemaan, miltä modernilta ja klassiselta näyttävä keittiöradio, anteeksi, maailmanradio kuulostaa.

Hifistynyt ja aikuinen

Keittiöjakkaralle asetettuna soundissa ei ole yhtään makeilevan paksua bassojumputusta, soundi on hyvinkin hifistyneen tasapainoinen. Pöydälle seinän viereen astettuna saadaan sitten radiotoimittajalle tuplasti massaa äänihuuliin ja jyskettä + ryskettä bassopäähän. Tämä ei siis ole mikään tarjousbassotykki, jossa määrä korvaa laadun vaan aikuiseen ja hifistyneeseen makuun sopiva radio, jonka ääntä jaksaa kuunnella levyltä toiselle.

Herbie Hancockin Thrust sai helposti kuunneltavan ja elävän afrofunkin rullaamaan huoneeseen. Kyllä, keskittyneeseen huoneen parhaalla paikalla tapahtuvaan kuunteluun on kalliimpiakin tapoja (vaikkapa Geneva XL), mutta hyvälaatuisen taustamusiikin toistamiseen tämä on ehdottomasti tyylikkäimpiä ratkaisuja. Ja ansaitseehan tyylikäs keittiö tyylikkään keittiöradion eikä perinnestereoita perinnejohtosoppineen. Kun kerran langaton musiikintoisto alkaa olla helppoa ja toimivaa niin miksei siitä saisi nauttia.

Sitten se tuttuakin tutumpi Billie Holiday ja Lady In Satin -levyn aloitus I'm a Fool to Want You. No, on Billie toki joskus ollut isompi ja elävämpikin, mutta kyllä hänen äänestään saa tälläkin oikein hyvin kylmät väreet selkäpiihin. Vuonna 1958 äänitetty levyn tunnelma toistuu hyvin vahvana, enkä edes osaa kaivata tyyliin sopivia putkia tuomaan lisähehkua tilanteeseen.

Hempeily sikseen ja Analog Pussyn Trance 'N Rollin repivän rankkaa tanssibiittiä seuraavaan Spotify-hakuun. Yhtäkkiä tekee mieli vääntää äänenvoimakkuutta reippaasti lisää ja 15-tuumaisella läppärinruudulla fontti näyttää hankalan pieneltä sumentuessaan 145 bpm nyökkivän pään tahtiin. Tässä kohtaa toivoisi, että äänenpainevarat riittäisivät pidemmälle ja bassopäästä irtoaisi lisää potkua. Toisaalta biisi on aiheuttanut saman tunteen monella aika isollakin kaiuttimella, että suotakoon se sama tilanne nyt alle puolitoistakiloiselle matkaradiolle, jonka kaiutin on kolmetuumainen laajakaista.

Älkääkä kehdatko väittää, ettei Analog Pussy olisi hifistynyttä ja aikuista.

Puhetta radiosta

Radiolla kuunnellaan usein puheohjelmiakin. Minun kai pitäisi siitäkin sitten sanoa jotain ja se tuottaa yhden ongelman. Anteeksi nyt vain radiotoimittajat, mutta noin yleisesti ottaen en jaksa kuunnella teidän ääntänne kun sanottavaa tuppaa olemaan kovin vähän. Tämän takia kaivelin Spotifystä Tom Waitsin Mule Variations -teoksen ja sieltä kappaleen What's He Building In There. No, jos Billiellä tulikin kylmiä väreitä niin nyt nousee sitten koko tukka pystyyn. Ellei sama tapahdu omalla kohdallanne niin ehkä kuuntelemassa ohjelmassanne ei vain ole sitä jotain.

Jälkiruoaksi vielä vähän Igor Stravinskyä. Kevätuhri ja Tulilintu ovat olleet minulle neljännesvuosisadan ajan hyvin läheisiä teoksia. Kevätuhrin alku soi kauniisti, muttei toki hirveän vaikuttavasti. Ison sinfoniaorkesterin ja esitystilan toistamiseen yksi pikkuelementti ei siis aivan riitä, "hyvin yllättävää". Ei sillä, tutun teoksen pikkuhiljaa kutoma jännitys tiivistyy erittäin hienosti kappaleen edetessä eli se oleellisin osuus kuitenkin välittyy hyvin. Samoin Tulilinnun kanssa, teoksen alun painostava tunnelma hiipii hyvää vauhtia ihon alle ja yllyttää keskittymään itseensä näppäimistön sijaan.

Geneva WorldRadio on kompakti alumiinikuorinen radio, joka soi lähes koko työpäivän akkunsa varassa kunhan laittaa ruokatunniksi ja kahvitauoiksi pois päältä. Jos kaipaat äänentoistoa, joka ei aina roiku sähköjohdossa, mutta roikuu sujuvasti kahvastaan kädessä niin WorldRadio puolustaa paikkaansa erinomaisesti.

Mikäli hurja bassobiitti on kaikki kaikessa niin on syytä tyytyä jatkojohdon mahdollistamaan elinpiiriin. Sen sijaan sivistyneen rentoa ilmapiiriä hakevalle on vaikea kuvitella mainiompaa äänilähdettä. Uskon myös, että pelkkä visuaalinen ilme ja käpälätuntuma riittävät monelle WorldRadion ostoperusteeksi.

Lyhyesti: Yhtä aikaa klassinen ja moderni monipuolinen radio, jolla kuuntelee kaiken maailman musiikin hyvällä äänenlaadulla.
Hinta: 299 euroa
Maahantuoja: TA Distribution
Teksti: 
Kuvat: 
Valmistaja
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 

Kommentit

Nykyajan radiot ovat vaan niin siistejä, tietysti koska niihin yhdistyy myös voittava vanha teknologia. Vaikka Geneva WorldRadio on suolaisen hintainen, on se ehkäpä viilein kompakti radiokokonaisuus mitä olen ikinä nähnyt. Ehkä olisi aika sijoittaa vähän ja osallistua hifistelykerhoon, tyylillä!

Teppo Puska, -- http://goo.gl/v7HOmQ