Genelec 1237A SAM -DSP-aktiivikaiuttimet testissä

Järkikokoinen järkäle

1237A on jäänyt iisalmelaismallistossa väliinputoajaksi. 8000-sarjan alumiinimunista ylöspäin siirtyvät ajattelevat automaattisesti vielä isompaa 1238:a vaikka 1237 olisi moneen tarkoitukseen helpomman kokoinen.

Genelec 1237A on ilkeä kaiutin, se tekee kymmenessä minuutissa selväksi kaksi asiaa. Ensinnäkin kalibrointivaiheessa (johon ei piuhojen kytkeminen mukaan luettua mene oikeasti kuin joitain minuutteja) se näyttää miten päin seiniä huoneen akustiikka voi edelleen olla kaikista yrityksistä huolimatta ja sen jälkeen se soi siinä vaillinaisessa akustiikassa huonekorjauksensa ansiosta todella taspainoisesti, jykevästi, dynaamisesti ja koko ajan hymyilyttävästi. Musiikkilajista riippumatta.

Muistatteko maailman suurimman Genelec-vertailun? 1237A:n analoginen lähtökohta 1037 oli silloin mukana, mutta tasapainoisuudessa ja hienostuneisuudessa se ei pärjännyt sen enempää 8000-sarjan alumiinimunille kuin 1038-isoveljelleenkään. Ne ajat ovat nyt ohi, Genelec on päivittänyt 37:n sisuskaluja urakalla ja uusi DSP-ohjattu ratkaisu on aivan hirvittävän läpikuultava ja tasapainoinen ollen kuitenkin koko ajan myös helposti kuunneltava.

Ruuvaa kun kerran on ruuvattavaa

"Sylissä oli kiitettävän
hyvät työkalut äänensävyn
hienosäätöön."

GLM-ohjelmisto tekee korjauksia hifikäyttöä ajatellen turhan ylös, mutta sen pääasiallinen paikka onkin studioissa, joissa pitää saada miksauspöydän heijastukset neutralisoitua. Onneksi Genelecin huonekorjaus on kaikilta muokkauksiltaan käyttäjän säädettävissä. Joten minä neutralisoin kaikki yli 300 hertsiin osuvat korjaukset ja tulos oli vähän lisää läsnäoloa ja luonnollista - siis meidän hifistien mielestä tuttua - läpikuultavuutta.

Edit. Minulle selvisi vasta testin jälkeen, että tietokoneellani ollut GLM2 ei ollut tuorein versio. Version 2.0.4 ohjelmisto ja tuoreemmat eivät tee yli 300 hertsin alueelle ollenkaan jyrkkiä korjauksia ja jos se olisi ollut käytössä, minun ei välttämättä olisi tarvinnut koskea näihin yli 300 hertsiin tehtyihin huonekorjauksiin ollenkaan.

Kun kerran sylissä oli kiitettävän hyvät työkalut taajuusvasteen eli äänensävyn hienosäätöön niin tasoitin vielä ylimmän diskantin, joka oli tipan koholla. Tuloksena vähän vähemmän ilmavuutta, mutta toisaalta rumpujen pellit asettuivat oikealle tasolle eivätkä hypänneet tarpeettomasti esille.

Genelecin Janne Lankinen vinkkasi vielä, että yläkeskialueelle voi halutessaan tehdä miedon, desibelin - puolitoista, laaja-alaisen vaimennuksen, jos pidemmillä sessioilla alkaa esiintyä kuunteluväsymystä. Akustoimattomassa olohuoneessa voi olla hyvinkin mielekäs kokeilu, mutta kuunteluhuoneessani sellaista en kuitenkaan kokenut tarvitsevani.

Kaunis ja herkkä

Noilla pienillä hienosäädöillä aivan tarpeettomasti isomman 1238A-veljensä varjoon jäänyt 1237A kuulostaa akustisella musiikilla todella kauniilta. Kaiuttimet häviävät kokonaan äänikuvasta, musiikki vain soi huoneen etuseinällä. Mikään ei ole pinnassa, mitään ei alleviivata. Kaikki vain erottuu erinomaisen selkeänä ja tulos on se, että kuuntelija pääsee syvemmälle musiikkiin. Sävyt, rytmi, nyanssit - kaikki oleellinen on esillä.

Suuret suuntaimet auttavat hyötysuhteeseen, elementtien väliseen sovitukseen ja huoneheijastuksiin.

Sillä ei ole väliä, soiko George Benson vai George Michael, Igor Stravinsky vai Infected Mushroom. Äänitteelle taltioitu tunnelma välittyy tarkasti ja selkeästi. Myös stereokuvan aito tarkkuus, todellinen kolmiulotteinen teräväpiirto, on sellaista herkkua 1237A:lla, että sitä ei kuuntelematta usko. Jos tilaa on taltioitu, se toistuu aivan käsittämättömän hienosti. Tietysti paljastaa 1237 myös ne kököt kasaan hutaistut keinotilatkin paljon peruslaatuista pikkupömpeliä selvemmin.

Ja silloin kun ei kuulu olla herkkä, 1237A istuu vakaana paikoillaan ilme, värähtämättäkään ja huutaa Brian Johnsonin äänellä Who Made Who!? niin lujaa, että paita lepattaa päällä.

12-tuumainen on pienempi kuin 15-tuumainen

"Huutaa Brian Johnsonin äänellä
Who Made Who!? niin lujaa,
että paita lepattaa päällä."

Verrattuna 1037:n 1237A on todella eri kaiutin. Keskialue on lyhyesti sanottuna läpikuultava ja neutraali. Se on vain asia, joka jää ensin basson voiman ja kontrollin ihmettelyssä sivuun.

On, on toki, 1238:ssa on 15-tuumainen ja se on isompi kuin tässä 1237:ssa oleva 12-tuumainen. Joojoo. Ja potkaisee se vielä nopeammin ja lujempaa. Joojoojoo. Niinhän se tekee, mutta jos nyt keskitytään siihen, monetko housut Genelec 1237A:n bassopää ehtii saada vaihtoon lyhyen testirupeaman aikana. Niitäkin on nimittäin useat.

Analog Pussyn Hanging Myself Comfortably puskee ilmaa liikkeelle ihan tosissaan. Jos AC/DC:n Ride On -biisillä sainkin avata Transporter-verkkosoittimen hanan täysille niin tällä en eli löysin 1237A:n rajat. Se Ride On tuuttaus oli hyvin lyhytaikainen. Pidemmällä annostuksella olisin todennäköisesti törmännyt korvien rajojen lisäksi myös sisäelimieni rajoihin. Hanaa pystyy avaamaan hetkellisesti paljon, mutta ei kukaan voi kuunnella pitkiä aikoja niin lujaa, mihin 1237A pystyy.

Stravinskyn Kevätuhri-baletilla isorummun mäjäys vavauttaa huonetta ja ison konserttisalin humina kuuluu selvänä. Hans Zimmerin Black Hawk Down -soundtrackin Hunger-raita vastaavasti jo paineistaa koko huoneen vaikka huoneessakin näiden alarajataajuus on "vain" noin 30 hertsiä. Toki laatusubwooferilla mentäisiin vielä tipan alemmas, mutta jotta kapasiteetti riittää näiden seuraan niin älä katsele ainakaan niitä yhden 15-tuumaisen mopomalleja vaan jotain oikeasti isoja ja järeitä. Numerona tämä alarajataajuus voi tuntua puutteelliselta, mutta kuunteluissa kontrolloitu voima tuonne saakka piti hymyn huulilla alati levenevänä. Sanon sen taas: kuunnelkaa älkääkä vain lukeko esitteitä. Lyhyissä revittelyissä GLM näytti äänenpaineeksi 110 desibeliä ja silloin kaikki oli vielä hyvin vakaata ja hallittua. Ilmoitettu hetkellinen maksimiäänenpaine on 122 desibeliä, mutta tuota 110:ä pidemmälle en halunnut kokeilla. Itsesuojeluvaisto.

"En vain lähes näe basistin
sormia vaan melkein hänen
ilmeensäkin."

Herbie Hancockin Secrets-levyllä en vain lähes näe basistin sormia vaan melkein hänen ilmeensäkin. Ihan sama tilanne kun vaihdan Grover Washington Jr:n Motown-ajan Knuclehead- ja Mister Magic -kappaleisiin. Voin melkein kuvitella istuvani bassokaapin päällä katsomassa toisen soittoa. Perstuntumakin bassoon on nimittäin erittäin vahva.

Hallittu ja kontrolloitu

Kaverini Niko sanoi joskus ajalleensa Mazda MX-5:llä radalla. Se oli kivaa ja jännää. Tiukkoja tilanteita, adrenaliinia. Hänen veljensä ajoi perässä BMW 535D:llä. Miten se tähän liittyy? No odottakaa hetki. He vaihtoivat autoja ja kun veli meni niin lujaa kuin ikinä pääsi sillä ketterällä MX-5:llä niin Niko cruisaili Mazdan takapuskurissa kiinni 535D:llä. Vaivattomasti, hallitusti, helposti, itseään rasittamatta. Vauhtia oli koko ajan yhtä paljon, se vain tuntui vakaan hallitussa autossa paljon vähemmän.

Genelec 1237A:n on vakaa ja hallittu. Jos ajan sen äärirajoille, vihreät ledit etulevyssä muuttuvat punaisiksi ilmoituksena siitä, että suojapiirit rajoittava dynamiikkaa ja ääni ei enää toistu täysin alkuperäisenä. Mutta mikään ei säröydy, kontrolli ei petä, kaikki pysyy vakaana. Kappaleesta riippuen äärirajoille ajaminen on mahdollista tai mahdotonta. Jos bassopää on huomattavan raskas eikä keskialueella ja yläpäässä ole paljoa energiaa niin korvat kestävät lyhytaikaisesti sen, mitä 1237A-pari tuottaa.

Bassorefleksikanavat ovat suuntaimen molemmin puolin.

Suurimmalla osalla kappaleista tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Keskialueen taajuuksia korva ei kestä yhtä lujaa ja äänenpaine käy yksinkertaisesti epämiellyttäväksi. Vaan kaiutin kyllä yllyttää reilusti normaalia suurempiin kuunteluvoimakkuuksiin.

Mistä on pienet mustat laatikot tehty?

Genelec 1237A on iso kaiutin, mutta ei hankalan iso. Vähän alle 70-senttisen ja 40-kiloisen palikan vielä nostaa sylissään sinne, minne se on menossa. Päinvastoin kuin sen 1238A:n, jonka liikutteluyritykset yksin ovat jotain toivottoman ja typerän väliltä. Lattialle, kuvauspöydälle, autoon, jalustoina toimiville jakkaroille - 1237A:n siirtää kokonsa ja painonsa puolesta paikoilleen.

Kotelon pinnoitus on siisti musta maali, mutta ei tietenkään millään tapaa highend-eksoottinen tai sisustuksellisesti erityisen hienostunut. Olohuonekäytössä myös sisustusvastaavan on siis osattava nähdä hyvin toimivan työkalun kauneus eikä ehdotettava Hiltiin vaaleanpunaista teddykarvakahvaa ja glitteriä. Kotelo on yksinkertainen tukeva resonoimaton laatikko, jossa irrotettava RAM-L-vahvistinmoduuli on takalevyssä kumitassujen varassa kiinni. Vahvistinosan siis saa tarvittaessa räkkiin ja siitä sitten vain vedetään kaiutinkaapelit itse kaapille. Helpottaa huomattavasti silloin kun kaiuttimet upotetaan ympäröivään pintaan studiossa tai esimerkiksi kotiteatterissa.

Vaikka RAM-L-moduuli on litteä, sen sisältä löytyy sekä huomattava määrä älyä ja voimaa. Niin se jakosuodot tekevä ja huonekorjauksenkin mahdollistava DSP kuin myös kolme päätevahvistinta. 500 wattia 1237A:n 12-tuumaiselle bassoelementille, 250 wattia Genelecin itse suunnittelemalle 5-tuumaiselle keskiääniselle ja vielä 200 wattia tuumaiselle diskantille.

Vahvistinosan voi irrottaa ja sijoittaa räkkiin.

Juuri se DSP:n sisältämä äly ja tuo tippaa vaille kilowatti tehoa ovat pari oleellista asiaa, joiden takia normaalilla passiivikaiuttimella on "aika vaikeaa" päästä samaan suorituskykyyn, mihin nämä pystyvät. Lisäksi 1237:ssa on alumiinivalua oleva suuri suuntain diskantille ja keskiäänielementille. Suuntaimella sovitetaan niiden säteilykuviot niin toisiinsa kuin bassoonkin. Suuntaimen tuloksena myös ensimmäiset heijastukset ovat vähäisempiä kuin suuntaimettomalla kaiuttimella. Ja etenkin seinistä tulevat heijastukset ovat äänensävyllisesti hyvin samankaltaisia kuin suora ääni eli vähemmän häiritseviä.

Genelecin analogimallien dippikytkimiä ei 1237A:ssa ole ollenkaan. Tietokoneeseen siis se GLM2-ohjelmisto, sillä AutoCAL-kalibrointi ja sen jälkeen äänensävyn hienosäätö. Kaikki versiot eri korjauksista voi tallentaa ja valita sen jälkeen parilla napinpainalluksella käyttöön. Tekemällä sopivia muokkauksia 1237A voi siis soida hyvinkin monella eri tavalla ja siirtyminen luonteesta toiseen tapahtuu parissa sekunnissa.

Turhaan veljensä varjossa

Osasyynä siihen, että 1237A on jäänyt varjoon on varmasti se, että edeltäjä - se analoginen 1037 - ei soinut aivan neutraalisti. Ruutia piisasi, mutta sävyjen kanssa ei oltu muun malliston tasalla. Joten kun 1038 vei huomion niin luonnollisesti sen DSP-seuraaja 1238 veti sitä myös.

Vaan 1237A on kaiutin, joka on monessa suhteessa erittäin kovaa luokkaa. Dynamiikkavarat ovat hurjat verrattuna saman kokoluokan tyypillisiin passiivikaiuttimiin. Bassopää on todella jykevä ja huonekorjaus mahdollistaa tasapainoisen basson muuallakin kuin huippustudiossa. Ja lisäksi vielä se, että vaikka äänenlaatu onkin neutraalin tasapainoinen, sitä on huomattavan helppoa hienosäätää omaan tarpeeseen ja makuun istuvaksi. Ja tämä kaikki koossa, joka mahtuu sellaisiin paikkoihin, joihin 1238A on vain liian suuri ja hinnalla, joka säästää taskuun monta monta tonnia verrattuna isoveljeen.

12-tuumaiselle bassolle on puoli kilowattia tehoa.

Ainoa äänellinen huono puoli Genelec 1237A:ssa on se, että koska se soi koko ajan järkähtämättömän vakaasti ja vaivattomasti, kuunteluvoimakkuus ryömii helposti suuremmaksi ja suuremmaksi. Kerta toisensa jälkeen. Tästä ongelmasta huolimatta, minä uppoudun vielä Stravinskyn Kevätuhri-balettiin vanhan Telarc-äänitteen muodossa. Pienellä jujulla tosin.

Vaikka äänenlaatu olikin todella hieno niin 1237A:lla on toki vielä yksi ässä hihassa. Sisuksiltaan digitaalisena ammattityökaluna se luonnollisesti nielee myös AES/EBU-digitaalisignaalia ja Transporter-verkkosoittimeni osaa antaa sellaista ulos. Tulos analogisignaalista digitaaliseen siirtymisessä on vielä kevyen verhon vetäminen soundin edestä pois. Vielä vaivattomampi, läpikuultavampi ja aidompi esitys. Kuten viime aikoina moni muukin on tavannut sanoa niin ei mulla muuta.

Jälkikirj... siis jälkiajatus: Kaiuttimet ovat jo poistuneet kuunteluhuoneestani, mutta ne jäivät mietityttämään hyvin paljon. Pari näitä ja äänenvoimakkuuden säädön mahdollistava ohjelmalähde olohuoneeseen... Minimalistisen yksinkertainen järjestelmä ja soisi aivan jumalaisen kauniisti.

Lyhyesti: Varsin järjellisen kokoinen ja helposti soundiltaan hienosäädettävä huippukaiutin.
Hinnat
Genelec 1237A: 4 600 euroa kappale
Genelec GLM2: 500e (sisältyy hintaan kun ostetaan kaksi tai useampi 1237A)
Valmistaja: Genelec
Lisätiedot:
Janne Lankinen, +358 44 799 5106
Markku Syrjäpalo, +358 50 545 2670
Sähköposti: etunimi.sukunimi@genelec.com

Lisätiedot:

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 

Kommentit

Onko kenellekään tullut mahdollisuutta verrata 1237a:ta vanhempaan 8260:aan? Vanhempien testien mukaan 8260:aa pidetään parempana kuin ilman dsp:tä varustettua 1037:aa, joten onko uudessa tuotteessa (1237a) tapahtunut suuri kehitysaskel eteenpäin...

Yksi paikka kysellä noiden kahden kaiuttimen eroja on Genelec. Markku Syrjäpalo ja Janne Lankinen (https://www.genelec.fi/yhteystiedot-ja-avoimet-tyopaikat) voisivat ehkä kertoa siitä, kumpi toimisi sinun tarpeeseesi paremmin.