Electrocompaniet on valmistaja, joka tuskin miellyttää innohenkisen laitesnobin silmää. Sliipattua ulkonäköä kaipaavalle norjalainen näyttäytyy karuna ja tylynä.
Mutta tosiharrastaja näkee pintaa syvemmälle. Pelkistetty ja massiivinen olemus kertovat siitä, että tässä laitteessa pääosaa näyttelevät äänenlaatu ja tekniikka. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä.
”Ulkoisesti vahvistin
näyttää lähes samalta
kuin 20 vuotta sitten.”
Ulkoisesti vahvistin näyttää lähes samalta kuin 20 vuotta sitten. Mallisarja päivittyy hiljalleen, koska suuria keksintöjä ei vahvistinrintamalla enää tehdä. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin Electrocompanietin idea ulottuu aina 1970-luvulle Matti Otalan oppeihin saakka. Tällöin tehtiin suurimmat oivallukset transistorivahvistimen tekniikassa.
Muhkea masiina
120 wattia tehoa ja 20 kg massa ovat vain osatotuus laitteesta. Runsaat liitännät ja valtava virranantokyky – yli 100 ampeeria – tekevät Electrocompanietista vahvistimen, joka sopii mihin ympäristöön tahansa. Markkinoilla ei ole kaiutinta, jota tämä vahvistin ei jaksaisi ohjata.
Valtava massa vaatii myös arvoisensa hyllyn. Vahvistin ei lämpene niin paljoa kuin luulisi, mutta sille kannattaa silti antaa tilaa ympärille. Lisäksi uskottava ulkomuoto aiheuttaa sen, että sitä ei edes tee mieli piilottaa laitetason alahyllylle. Jos nimittäin osaa arvostaa sen karhean miehekästä olemusta.
Etulevyä peittää paksu akryylilevy, jonka takaa paistaa sininen valo. Mitään ylimääräistä pleksifasadista ei löydy. Voimakkuudensäätö ilmaistaan sinisellä ledillä, ja valittu ohjelmalähde kerrotaan sinisellä pistematriisinäytöllä. Ei varsinaisesti kaunis ratkaisu, mutta ennen kaikkea selkeä. Voimakkuutta säädetään kahdella kultaisella napilla – kuten aina ennenkin.
Oheislaitteita voi kytkeä balansoituna tai tavallisin RCA-liittimin. Kaukosäädin on vakiovaruste. Lisäksi takaa löytyy kotiteatteriliitäntä, jolla vahvistimen voi helposti liittää osaksi kotiteatterisysteemiä. Mutta rajansa kaikella: USB-ottoja, sävynsäätimiä tai tilaefektejä Electrocompanietista on turha etsiä. Sen pointti on aivan muualla.
Kukaan ei osta tällaista vahvistinta varustelun, ulkonäön tai edes valtavan tehon vuoksi. Kuten sanottua, Electrocompanietin laitteissa pääosaa näyttelee aina ääni.
Silkkisiä säveliä
ECI-5 MkII on äänenlaadultaan hyvä, oikeastaan poikkeuksellisen hyvä. Siinä yhdistyvät sivistynyt voima, lämpö ja äärimmäinen basson isku. Kokonaisuus on sellainen, että se addiktoi kuuntelemaan musiikkia, vaikka levy olisi vähän huonompikin. Yhtälö on erittäin hyvin toteutettu, koska harvaa vahvistinta voi ihan oikeasti sanoa yleispäteväksi.
Levy toisensa jälkeen soi hienosti. Ei ole väliä, johtaako signaalia Metallica, Juice vai Esa-Pekka Salonen – kaikki musiikki toimii upeasti. Kertaakaan ei tarvitse pelätä sormi volumesäätimellä, että seuraava äänite repii paikat hampaista.
Miellyttävyydessä on vahvistimen suurin vahvuus. Sivistynyt, sävykäs diskantti sekä aukinainen ja miellyttävä keskialue toimivat musiikilla kuin musiikilla.
Ei norjalainenkaan sentään täydellinen ole. Jos joku kaipaa veitsenterävää erottelua, jolla kasvatetaan kuilua hyvien ja huonojen äänitysten välillä, Electrocompaniet ei ole oikea laite.
Parhaimpien äänitysten kimalluksesta saattaa hukkua kirkkain kärki, kun kaikki musiikki puetaan pehmeään ja ystävälliseen muotoon. Mutta lohtuna on se, että parhaimmat äänitteet ovat usein huonointa musiikkia.
Yksi asia Electrocompanietissa on erityisen mielenkiintoista: vakuuttavan tekniikan ja miellyttävän äänen välillä ei löytynyt mitään ristiriitaa. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys high endin eksoottisessa maailmassa. Ja siksi norjalainen ansaitsee erityisen hatunnoston.
Kommentointi suljettu.