Elac BS 263 ja FS 267 -kaiuttimet testissä

Kirkkaasti jymähtäen

Elac tarjoaa pehmeästä kaartuvaa pintaa vihdoin sellaisessa hintaluokassa, että kuolevainenkin siihen ylettää.

Elac esitteli vastikään 260-sarjan, joka on kehitetty edelleen 240 Black Edition -kaiuttimista. Tuo valkoisenakin myyty Black Edition -mallisto keräsi huomattavan paljon suosiota ja aikaisemmin testattu FS 247 on ollut koko Elacin malliston iso hitti jo vuosia. Tuore FS 267 maksaa vain muutaman satasen enemmän ja se on hintaero, jota voi puolustaa pelkästään ulkonäönkin paranemisella.

Ainakaan toistaiseksi 260-sarjassa ei ole kuin kaksi mallia. 267-lattiatolpan lisäksi on puolta edullisempi BS 263, joka siis pohjautuu myös jo testattuun BS 243 Black Editioniin. Sen sijaan AIR-X 260 -sarjasta on jo kantautunut huhuja.

Tekniikkaa ja eleganssia

Kotelon kevyesti kaarevat kyljet tuovat linjoihin keveyttä ja sulavuutta jäykistäen samalla rakennetta. Mustana 260-sarja on todella musta koska bassokartiot ja elementtien rungot ovat myös mustia. Vain viidennen sukupolven JET-diskantin kullankeltaisena hohtava laskostettu nauha erottuu suojaritilänsä takaa. Tuo uusin JET-sukupolvi on aiemmin ollut käytössä vain selvästi kalliimmissa sarjoissa kuten FS 409:ssä.

Jalustamallissa näkee helposti refleksiputken pään hurjan suuren pyöristyksen, ylimääräiset puhallusäänet on takuuvarmasti minimoitu. Lattiamallissa putki avatutuu alaspäin ja jää piiloon koska alimmaisena on erillinen lattiaa vasten tuleva levy. Tirkistelemällä näkee kyllä, että sekin putki on samassa suhteessa pyöristetty. FS 267:n mukana tulevat järeät ultimate Spikes -piikit ja niille aluslevyt, joiden varassa koko lattiamalli seisoo.

Jakosuodinosat ovat Black Editionin lailla laadukkaita ja sisäinen kaapelointi on Van den Hullia. Koska ulkoisen kauneuden säilyttäminen on yhtä tärkeää kuin sisäisen tietäminen, mukana seuraavat puuvillahanskat ja mikrokuituliina. Kiiltävä pinta kun kerää etenkin mustana sormenjälkiä nopeammin kuin koulupoika karkkia kulhosta.

Tuplajohdotusta ei ole, vain yhdet hyvin tukevat liittimet. Ei siis rämiseviä siltauspaloja tai ei erillisiä rumasti törröttäviä kaapelinpätkiä puhumattakaan kaksinkertaisesta johtosopasta pitkin lattiaa. Elementtien suojamaskit kiinnityvät siististi magneeteilla ja BS-jalustamallille tehdyssä jalassa on luonnollisesti mahdollista kuljettaa kaiutinkaapeli.

260-sarjaa saa nyt testin aikana mustana ja syksyn alusta myös valkoisena.

Kirkas pikkuinen

BS 263:n luonne on keskialueelta tasapainoisen rauhallinen ja miellyttävä. Diskantti on kirkas, mutta puhdas. Luonne on sen verran kirkas, että parhaimmillaan kaiutin on varmasti kun huone ei ole aivan paljaspintainen. Askeettisimpien asumusten asujille suosittelen ensin käyntiä verho- ja mattokaupassa.

Toimituksen kuunteluhuoneessa ainoa ohut eli nimenomaan diskanttiin pureva vaimennusmateriaali on matto lattialla, mutta kirkkaus ei vielä pistele korvaan edes Metallican kihisevällä Die, Die My Darlingilla. Tumpeloihin äänitteisiin se tuo mukavan pienen piristyksen ja samoin leffakäyttöä ajatellen toimii artikulaation pienenä alleviivaajana. Näillä saattaisi saada selvää jopa tanskankielisistä elokuvista, Lars von Trier -faneille vinkkinä.

Stereokuva on pienelle kaiuttimelle hyvä. Ilmava, vapautunut, kolmiulotteinen ja hyvin epäkaiutinmainen. Sitä hurjinta tarkkuutta ei ole, mutta eipä ole juuri muissakaan tämän kokoluokan tuotteissa. BS 263 ei luettele yksittäisten instrumenttien sijainteja avaruuskoordinaatteina kymmenellä desimaalilla vaan maalaa kaiutinlinjan taakse laajan ja yhtenäisen äänimaiseman.

Bassopää toistuu hieman pehmeäluonteisena, mutta ei nouse pintaan. Vaikka iskussa ei isojen elementtien vaivatonta nopeutta ja auktoriteettia olekaan niin sopivasti mehevyyttä ja kulkevuutta kyllä. Ison annoksen lisää jäntevyyttä ja terää bassoille saa tietysti sillä, että asettaa kaiuttimet ihan seinän viereen ja sen jälkeen hyödyntää laadukasta huonekorjausta.

BS 263 ei ole analyyttinen monitori. Se sopii hyvin kirkkaasta soinnista pitävälle nautiskelijalle, jolle kokonaisvaltainen musiikkielämys on se haettu juttu. Ken Ishiin Melting Pot kulkee lujaa vaan ei hosu, Katie Meluan Shy Boy on täyteläisen lämmin vaan ei imelän paksu ja Kornin Got the Life murisee ja iskee vaan ei kaadu päälle. Myös ei-K-alkuiset esiintyjät toimivat yhtä hyvin.

Oikeastaan mietityttämään jää enää yksi kohta, toimisiko BS 263 keski- ja surroundkaiuttimena monikanavaisessa järjestelmässä, jossa pääkanavina ovat astetta järeämmät FS 267:t.

Täyteläisempi isoveli

FS 267 on soinniltaan hyvin hyvin samankaltainen kuin BS 263, mutta bassoiltaan täyteläisempi, vaikuttavampi ja tarvittaessa uhkaavampi. Diskantti ja keskialue ovat jotakuinkin identtiset eli siihen pikkumallin kuunteluista heränneeseen kysymykseen on helppoa vastata - FS 267 ja BS 263 sopivat monikanavajärjestelmässä keskenään sekoitettaviksi täydellisesti. Kunhan saat kauppiaasi myymään keskikanavan takia parittoman määrän BS 263:a.

Lattiamallin bassotoisto on luonteeltaan samankaltainen kuin jalustaversionkin, hieman pehmeä ja enemmän täyteläinen kuin rintalastaa hakkaava. Voimaa ja ulottuvuutta FS 267:ssa on vain selvästi enemmän, Black Hawk Downin avausraidassa on hyvin tunnelmaa kun painostavan uhkaava bassovirta valuu huoneeseen. Pieni kääntöpuolikin voiman lisäämisessä on, pienessä huoneessa BS 263 on todennäköisesti tasapainoisemmin soiva kuin isoveljensä. Ainakin ilman sitä huonekorjausta.

Ihan alimmat jyrähdykset jätetään suosiolla subbarille, joka on vain järkevää. Käytännön alaraja FS 267:lla on noin 30 hertsiä, jalustamallilla sitten jonkin verran ylempänä.

Huomioi huoneesi

Monessa suhteessa Elac 260 -sarja on oikein miellyttävä tuttavuus, mutta muistutan, että kaiuttimet tosiaan ovat kirkassointiset. Lopullinen äänensävy määräytyy sitten huomattavan paljon huoneesi akustiikan ja hieman oheislaitteistosi perusteella. Betoniholviin 263 ja 267 ovat liian äksysointisia, normaalikotiin hyvin sopivia ja pehmeään akustiikkaan äärimmäisen nautinnollisia.

BS 263 on miellyttävä vaihtoehto kun etsitään laadukasta kompaktikaiutinta vielä jotenkin kohtuullisessa hintaluokassa. FS 267 sen sijaan on vähän vaikeampi tapaus. Mielessä nimittäin on vielä se kun kuuntelin Elac AIR-X -kaiuttimet ja vaikka AIR-X 407 onkin laatikkomuotoilua ja pari tonnia FS 267:aa kalliimpi niin se oli todella kova kapistus äänenlaadullisesti. Ei tämä FS 267 nimittäin soi ilman vahvistinta ja jos haluaa hyvän sellaisen niin yhteishintalappu alkaa äkkiä olla sama AIR-X-mallin kanssa.

Monikanavajärjestelmä 260-sarjasta rakentuu hyvin luonnollisesti. Keskelle ja surroundeiksi BS 263:t ja pääkaiuttimiksi sitten vähän oman maun mukaan FS 267:t tai BS 263:t, molemmat joka tapauksessa hyötyvät subbarituesta. Mallien sekoittaminen keskenään ei aiheuta mitään äänenlaatuongelmia koska sointi keskialueella ja diskantissa on käytännössä identtinen, FS 267:lla saadaan vain enemmän voimaa ja uskottavuutta.

FS 267 on täyteläisemmän äänen lisäksi yksi peruste, jonka mukaan se on ylitse niin BS 263:n kuin muidenkin Elacien? Nimittäin, jos valintaa tekee visuaalisesta vinkkelistä niin FS 267 on ehkä Elacin kaikkein kaunein malli. Se on siron linjakas, kaarevakylkisenä viehättävä eikä tarvitse erillistä jalkaa alleen, joka ainakin minun silmissäni on lähes aina pelkkää plussaa. Kaiutin on näkyvillä aina silloinkin kun se ei soi joten FS 267 on varsin kovalla sijalla kun kilpaillaan paikasta olohuoneessa.

Lyhyesti: Kauniin kaarevakylkinen Elac normaali-ihmisen hintalapulla. Sointi on kirkas eli kaiutin on parhaimmillaan huoneessa, joka ei ole kolkon autio ja akustisesti kova.
Hinnat
BS 263: 1 490 euroa parilta
LS 30 -jalusta: 295 euroa parilta
FS 267: 2 990 euroa parilta
Maahantuoja: Scanteknik

Elac-kauppiaasi:


Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: