Dynaudio Xeo 4 ja 6 -langattomat aktiivikaiuttimet testissä

Helposti sijoitettavaa kimallusta ja kauneutta

Uusittu Xeo-sarja tuo aktiivisuuden, langattomuuden ja digitaalisuuden hyveet sekä käyttömukavuutta että kuuntelunautinoa parantavina elementteinä soppaan mukaan.

Dynaudio on harrastajapiireissä tunnettu laadukkaista kaiutinelementeistään ja äänenlaadustaan. Merkillä onkin pitkään ollut monia järeitä malleja, joista kaikki eivät ollenkaan saisi lupaa siirtyä olohuoneen puolelle. Ainakaan joka olohuoneeseen. Hyvänä esimerkkinä varsin raju ilmestys Consequence Ultimate Edition .

Tanskassa on vain haluttu puristaa entistä enemmän ulos siitä perinteisimmästä kaiutinformaatista, pienestä jalustamallista ja sen sirosta lattiasisaresta. Se onnistuu kun otetaan apuun aktiivielektroniikka ja digitaalinen signaalinkäsittely, ne auttavat työntämään äänenlaadun rajapyykkiä yhä pidemmälle aitouden, läpikuultavuuden ja kuuntelun innostavuuden puolelle. Ymppäämällä samaan soppaan häviötön langaton tiedonsiirto kaiuttimille, saadaan sekä raju parannus käyttömukavuuteen että - yllätys yllätys - vielä yksi äänenlaadullinen askel eteenpäin.

Miten niin? Miksi se WLAN-tiedonsiirto parantaa muka äänenlaatua? No lue loppuun saakka.

Hyvin mietitty asennus
Xeo Hubin liitännät riittävät normaalikäyttäjälle hyvin.

Kun kaiuttimet on purkanut paketeistaan, samoin kuin Xeo Hubin ja liittänyt siihen jonkun ohjelmalähteen niin tarvitaan vielä yksi oleellinen asia. Töpselit seinään. Sen jälkeen musiikki soi. Xeo muodostaa oman langattoman verkon, jonka kautta se hoitaa tiedonsiirron. Ei mitään ylimääräistä ähellystä, joka käyttäjän pitäisi hoitaa. Erinomaista.

Xeo Hub on se pieni musta pulikka, joka toimii keskuksena eli hubina ohjelmalähteidesi ja kaiuttimiesi välillä. Se muodostaa automaattisesti oman langattoman verkon kotiisi ja siirtää musiikkisignaalin häviöttömänä digitaalisesti kaiuttimille. Hub syö myös korkeampiresoluutioista signaalia 24bit/96kHz-formaattiin saakka ja siirtää sen korkearesoluutioisena kaiuttimille. Liitännät ovat hyvin mietityt. Analoginen tulo sekä RCA-liitinparilla että 3,5-millisellä miniplugilla, digitulot sitten optisena, koaksiaalisena ja USB:nä.

Hub tunnistaa automaattisesti, mistä linjasta musiikkia tulee sisälle ja kytkee sen päälle. Haluttaessa samaan hubiin voi kytkeä usammankin kaiutinparin ja saada musiikin soimaan olohuoneen lisäksi vaikka keittiössä ja terassilla.

Hetki menee tottuessa siihen, että kaukosäätimellä osoitetaan kaiutinta eikä laitetelineen päälle jätettyä pientä keskusyksikköä. Toisin sanoen sen keskusyksikön voi hyvin tuupata pois silmistäkin. Pienet amerikanraudan konepellillä nököttävää scooppia muistuttavat mollukat kaiuttimien yläpinnalla näyttävät äänenvoimakkuuden ja muuta oleellista. Lisäksi niistä onnistuu virtojen kytkeminen ja äänenvoimakkuuden säätö, jos koira söi kaukosäätimesi. Koirat kun syövät välillä kaikenlaista, siksi meillä on kissoja.

Vasemmalla Xeo Hub, oikealla kantomatkaa jatkava Xeo Extender ja sen päällä lisäliitäntöjä tarjoava Xeo Link.

Xeo-sarjan elektroniikkapurkeissa on mielekkäästi valittu MicroUSB-liitin virtaliittimeksi. Se tarkoittaa, että jos virtalähteesi hajoaa tai häviää, saat sellaisen käytännössä mistä vain lähikaupasta samana iltana. Tai lainaa puhelinlaturiasi. Ei erikoisliittimellisen erikoismallin tilaamista kauppiaasi ja maahantuojasi kautta jostain Pingpongian takamailla olevasta tehtaasta.

Järjestelmä on haluttaessa laajennettavissa lisäosilla. Xeo Link vastaanottaa Xeo Hubin langattoman digisignaalin ja antaa sen eteenpäin analogisista ja digitaalisista liitännöistään. Sillä voi siis kytkeä järjestelmään esimerkiksi subbarin tai vanhemmat Xeo 3 ja Xeo 5 -kaiuttimet.

Yhteen Xeo Hubiin saa soimaan useampia kaiutinpareja eli olohuoneen lisäksi sama poppi raikaa niin kyökissä kuin terassillakin. Lisäksi Xeo Extender mahdollistaa kantomatkan lisäämisen, jos musiikki tarvitaan vielä kauemmas ja paksujen seinien toiselle puolelle.

Basson tasonsäätö on erinomainen apu kun halutaan sovittaa kaiutin omaan kuuntelutilaan.
Iso askel eteenpäin

Edellisestä Xeo-sukupolvesta puuttui aktiivikaiuttimessa helposti toteutettava asia, basson tasonsäätö. Lisäksi niiden bassopää oli melko tuhti ja se ei välttämättä istu hyvin pieniin suomalaishuoneisiin.

Huone ja sijoitus voivat vaikuttaa bassoalueeseen lähes kymmenen desibeliä suuntaan tai toiseen joten on päivänselvää, että kaiuttimen äänensävyyn ei ole yhtä oikeaa totuutta. Xeo 4 ja 6 tarjoavat yksinkertaisen säädön bassoille: normal, wall ja corner (normaali, seinusta ja nurkka). Sillä kaiuttimen saa toimimaan mahdollisimman tasapainoisesti riippumatta tilastasi ja kaiuttimien sijoitusmahdollisuuksistasi.

Kimaltavan kaunis - Xeo 6

Kuunteluhuoneessa ensimmäiseksi basson tasonsäädön asetukseksi valikoitui Wall eli hieman Normal-asentoa vähempibassoinen luonne. Silläkin mehevyyttä oli erittäin hyvin, kuivabassoiseen makuun ehkä runsaastikin.

Xeo 6:n äänensävy on hyvin tasapainoinen ja ottaen huomioon yksinkertaisen ja kompaktin rakenteen stereokuva piirtyy oikein mukavasti kaiuttimien taakse. Tottakai kuunteluetäisyyden kasvaessa siirrytään enemmän yleisesti soivaan huoneen etuseinään kuin äänitettä ruotivaan teräväpiirtoon, pienet elementit asettavat aina omat ehtonsa. Normaalilla muutaman metrin etäisyydellä saadaan kuitenkin ilmavan miellyttävä stereokuva, jossa on riittävästi äänitteelle taltioidun tilan nyansseja luomassa haluttu tunnelma.

Diskantissa on hyvin kaunista heleyttä ja kimallusta, joka ei ehkä ole aivan puristisimman ajatusmallin mukaan pelkkää tarkkuutta, mutta on se vain kauniin kuuloista. Mitään kireyttä, karkeutta tai äksyyttä sen sijaan ei ole tippaakaan. Billie Holidayn ääni ääritutulla äänitteellä on kuulas ja läpikuultava.

Samoin selkeinä ja miellyttävinä kulkevat George Bensonin So What ja etenkin Herbie Hancockin Doin' It, joka huokuu erittäin vahvaa tunnelmaa. Herbien funk-ideat sykkivät kirkkaina kuin Broadwayn neonvalot naaman edessä ja jalka elää tiukasti biisin tahtia.

Vanhusten musiikista tiukempaan tunnelmaan ja Analog Pussyn Hanging Myself Comfortably. Bassopäässä on runsaasti voimaa ja ulottuvuuttakin mukavasti. Basson luonne jämäköityy huomattavasti tiputtamalla bassosäädintä vielä toisen pykälän asentoon corner. Täyteläisyyttä on edelleen riittävästi, potku vain jäntevöityy huomattavasti. Jos taas omaan makuusi pehmeästi huoneen täyttävä basso on miellyttävämpi niin asia järjestyy kaiuttimien takana olevia kytkimiä pykälän tai kaksi naksauttamalla. Hyvin helppoa.

Ken Ishiin Melting Pot ei kiihdytä vauhtiin vaan irtoaa ilman inertiaa, täysi nopeus on välittömästi päällä. Tottakai järeät isoelementtiset kaiuttimet voivat kulkea kovempaa ja tiukemmalla kontrollilla, mutta ne eivät saa välttämättä yhtä helposti lupaa astua olohuoneeseen kuin 17-senttiä siro Xeo-pari.

Black Hawk Down -soundtrackin alku paineistaa huonetta, elokuvamateriaalikin toistuu pontevan uskottavasti ja subbarin hankinta tuskin on Xeo 6:n ostajalla ihan äkkiä listalla. Sitäpaitsi, jos Kutosten bassopäätä haluaa oikeasti jatkaa merkittävästi alemmas ulottuvaksi, tarvitaan varsin järeä bassolaatikko. Sellainen soma ja siisti sisustusbasso tuo iloa lähinnä hifikauppiaasi lompakkoon.

Ei vain pienempi - Xeo 4

Xeo 4 - jalustakaiuttimessa on todella tarkasti samanlainen soundi kuin lattiamallissa, vain vähän vähemmän ulottuva bassotoisto. Joskus kuulee hyvin selvästi, että jalusta- ja lattiakaiutin samasta mallistosta eivät ole ollenkaan samanlaisia vaan selvästi eri äänensävyä tarjoavia tai sitten lattiamalli on vain reippaasti tuhdimman kuuloinen. Jos Xeo 6 houkuttaa, mutta haluat kaiuttimet välttämättä esimerkiksi TV-tasolle, Xeo 4 tarjoaa 95% siitä, mitä Xeo 6.

Tai itse asiassa, tietyssä mielessä jopa hieman lisää yhdellä osa-alueella. Ken Ishiin Melting Pot kulkee lujaa, jopa vähän lujempaa kuin Xeo 6:ssa. Herbie Hancockin Doin' It tuntuu irtoavan läpikuultavamapana ja yhtenäisempänä kuin isoveljestä.

Tämä tavallaan on iloinen yllätys ja toisaalta ei ole hurja yllätys. Kun bassopäätä venytetään alemmas ulottuvaksi, herätetään helposti enemmän huoneen basso-ongelmia ja tuloksena saadaan muminaa ja kuminaa, joka peittää keskialueen ja diskantin hienosyisiä sävyjä ja yksityiskohtia alleen.

Toinen syy tälle läpikuultavuudelle on varmasti se, että nostin jalustakaiuttimet 70-senttisille tolpille kuunteluissa. Merkin omat jalustat kun ehdin saada vasta valokuvaukseen. Korkeampi asema vähensi lattiaheijastusta ja mahdollisti siten äänitteen tarkemman läpivalaisun. Vastaavasti toimituksen toisella, 50-senttisellä, jalustalla Xeo 4 soi sekä tukevammin että hieman verhoutuneemmin kuin korkealla tolpalla. Asioita, jotka johtuvat yksinkertaisesta fysiikasta ja tapahtuvat täysin kaiutinmerkistä riippumatta.

Xeo 4 ei kuitenkaan kuulosta oleellisesti pienemmältä kuin Xeo 6. Se ei ole piipittävä jalustamalli siitä uskottavasta isosta lattiakaiuttimesta. Ei, Xeo 4 toimii sellaisenaan erittäin hyvin ja tarjoaa hieman kevyemmän, mutta samalla läpikuultavamman väylän äänitteeseen.

Konstailemattoman toimivat modernistit

Dynaudio Xeo 4 ja Xeo 6 ovat kaiuttimia, joilla on poikkeuksellisen paljon annettavaa. Niin jalusta- kuin lattiamallikin ovat kompakteja ja siroja eli ne istuvat olohuoneeseesi sujuvasti. Toimivan bassosäädön ansiosta istuvuus varmistuu silloinkin kun kaiuttimia ei voi sijoittaa kauas seinostä. Yksinkertaisen konstailematon muotoilu mustalla tai valkoisella satiinipinnalla on sekin helppo.

Kumpikaan ei maksa älyttömiä vaan on ihan normaali-ihmisen tuloilla vielä hankittavissa ja silti ne tarjoavat huomattavan paljon omistamisen nautintoa. Ensinnäkin ne minimoivat johto- ja laatikkohässäkän. Ja koska WLAN-verkossa siirtyvä signaali kulkee digitaalisena kaiuttimille saakka, sen laatu ei voi heikentyä matkalla - kuten analogisissa kaiutinkaapeleissa aina tapahtuu. Xeo-järjestelmä on siltä osin parempi kuin henkilöauton verran maksava nippu highend-kaapeleita.

Xeo-kaiuttimen päällä oleva mollukka on kauko-ohjaimen vastaanotin. Siitä voi myös kytkeä virrat ja säätää äänenvoimakkuutta.

Äänenlaatu on hieno yhdistelmä tarkkuutta ja kaunissointista miellyttävyyttä. Ihan viimeistä tämän kokoluokan läpikuultavuutta ei saavuteta, mutta toisaalta Xeon äänen äärellä viihtyy erittäin hyvin.

Jos nyt jotain voisi toivoa niin ehkä tulevissa malleissa sinänsä informatiivinen ja toimiva näyttö kaiuttimissa voitaisiin upottaa koteloon. Nyt se toimii hyvin, mutta on tottakai erillinen pulikka, joka näyttää erilliseltä pulikalta. Vaan askel kerrallaan.

Kumman minä valitsisin? Kutosen, koska en pidä jalustoista. Paitsi kun Nelonen soi sen tipan läpikuultavammin ja selkeämmin. Vaikka Kutosen bassopään ulottuvuus sai kyllä joillain levyillä niskakarvat mukavasti pystyyn. Ja Nelonen piilottaa pienen kokonsa kiitettävän hienosti... Että ota siitä sitten selvää, molempi parempi.

Lyhyesti: Modernit sisuskalut perinteisimmän muotoisessa kaiuttimessa parantavat sekä käyttömukavuutta että äänenlaatua.
Hinnat (kaiuttimien parihinta ei sisällä Xeo Hub -lähetintä)
Dynaudio Xeo 4 -kaiuttimet: 1 700 euroa parilta
Dynaudio Xeo 6 -kaiuttimet: 3 000 euroa parilta
Dynaudio Xeo Hub: 250 euroa
Dynaudio Xeo Link: 150 euroa
Dynaudio Xeo Extender: 150 euroa
Maahantuoja: Scanteknik

Dynaudio-kauppiaasi:





Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: