Dual CS 505-3/505-4 -levysoitin testissä - Levysoitinsarja osa 5

Kuolematon kasariklassikko

Saksalaisen Dual CS505 -sarjan levysoittimet juontavat juurensa 1970-luvun loppupuolelle, ja mallia tehdään yhä. Onko soitin siis hyvä vai huono?

Tämän piti olla juttusarja, jossa käyn läpi markkinoiden mielekkäät uudet soittimet. Maahantuojalta vain olivat uudet Dual CS 505-4:t loppu, mutta halusin kuitenkin sellaisen testiin. Monelle vähän pidempään harrastaneelle 505:n eri versiot ovat se klassinen peruslevysoitin, ensimmäinen oikea soitin muovipelien yläpuolella. Näin ainakin oli koska Dual maksoi markka-aikaan ensimmäisissä versioissaan suhteellisen vähän. Tehdas on vain nostanut hiljalleen hintaa ja osa harrastajista pitää nykyistä kohtuuttomana. Johtuen tietysti siitä, että käytännössä samaa peliä sai aikoinaan paljon nykyistä halvemmalla.

Kun uutta ei testin aikataulun puitteissa saatu paikalle, lainasin olemattoman vähän kuunnellun CS505-3-yksilön kuunteluhuoneeseeni. Ja itse asiassa valokuvia varten oli lisäksi toinen 505-3, jossa oli eri äänirasia. Kuunnellussa yksilössä oli kuitenkin se DN 165 E -vakioäänirasia eli Ortofon OM10:n OEM-versio. Voi kuulostaa vähän säätämiseltä, mutta parempi näin kuin jättää Dual kokonaan pois joukosta. 505-4 on käytännössä sama kuin 505-3 joten äänellisiä ja toiminnallisia eroja ei juuri ole.

"Hinta on noussut 1 600
markasta 900 euroon."

Hintansa arvoinen?

Joskus kun minä olin teini, Dual CS-505:n silloinen 505-2-versio maksoi noin 1 600 markkaa. Ja taisi olla aikaisemmin vieläkin halvempi. Juuri tämän takia kokeneet harrastajat katsovat Dualin nykyhintalappua, 900 euroa, hyvin pitkään ja hyvin kitkerästi. Toisaalta, kaikki on kallistunut. Eli on hyödyllisempää verrata CS505:a nykysoittimiin kuin miettiä, miten asiat olivat 20 - 30 vuotta sitten.

Varustelu huomioiden ei CS 505-4:n hinta ole paha, soitin kun kuitenkin tarjoaa lisäksi mukavuutta tuovan loppukatkaisun, pyörintänopeuden hienosäädön ja kelluvan rakenteen.

Testin kaikissa muissa soittimissa on jäykkä runko eli "päälankku" lepää vähän tai vielä vähemmän joustavien jalkojen varassa alustallaan. Dual eroaa tästä siten, että ulkorunko on kovien jalkojen varassa, mutta sisärunko kelluu jousten varassa ja kaikki herkät osat ovat sitten kiinni siinä sisärungossa. Äänenlaadullisesti toimivia ratkaisuja on tehty molemmilla tavoilla, mutta jousitetussa on kyllä yksi erinomainen puoli. Jos lattiasi on joustava (asut esimerkiksi vanhassa puutalossa), kävely lattialla voi jäykkärunkoisessa soittimessa saada neulan hyppimään pitkin levyä. Ellet voi asentaa soitinta seinätelineelle, CS505:n rakenne auttaa suodattamalla lattian värähtelyjä.

Ulkorunko seisoo kovilla jaloilla ja sisärunko on jousien varassa. Tämä eristää ulkomaailman häiriöitä äänirasiasta. Tässä ja aloituskuvassa soittimessa on kiinni Glanz-äänirasia.

Varustelu on asia, jota kovin monessa soittimessa ei ole. Tai siis tämä oli koko juttusarjan ainoa jousitettu peli, loppukatkaisun muista tarjoavat vain kaksi suhteellisen kevytrakenteista täysautomaattisoitinta ja nopeuden hienosäätö on vain DJ-soittimessa.

CS505:n äänivarsi ei ulkoisesti ole samalla tavalla uskottava kuin pelkistettyjen jäykkärunkoisten soittimien varret. Se kuitenkin toimii ihan hyvin ja on pelkästään Suomessa kantanut nokallaan monia erilaisia äänirasioita.

Kaksinaamainen Dual

En tiedä, mihin kahteen nimi Dual alunperin viittasi, mutta nykyään firma on nimensä mukaisesti hyvinkin kahtiajakoinen. Heillä onwww.dual.de-sivuilla halpaa muovisilppua - myös laitteita, joissa on ulkoisesti levysoitinta muistuttavia osia. Sitten on vähän normikuluttajalta piilossa näitä oikeita levysoittimia. Levysoittimien kotisivu on www.sintron-audio.de.

Normaalit neulavoiman ja antiskatingin säädöt.

Levysoitinmallistossa on automaattisoittimia ja sitten tämä puoliautomaattinen CS 505-4, joka on varsin ikuisen maineessa. Pyöritys- ja nopeudensäätöhihnoja joutuu ajoittain vaihtamaan, mutta muuten käytössä olevat Dualit pysyvät käytössä. Vain vuosiksi ullakolle unohtaminen saa puoliautomatiikan vaatimat kytkimet takertelemaan (eli ne kaipaavat herkistelyä toimiakseen taas normaalisti).

Äidillisellä otteella

Bassopää humahtaa Dualilla täyteläisesti. Silloinkin kun materiaali on vähän ikävämpää, CS505 taittaa pahimman terän ja pehmentää viestiä kuin äiti vakavana kuuntelevalle pienokaiselleen.

Se bassopään pehmeys, onko se häiritsevää? Princen Lovesexyn alku virittää vieteriä kuin jousiampuja joustaan. Sitten kun meno alkaa niin nuoli ei singahdakaan tappavalla voimalla vaan muuttuu iloisesti heiluvaksi vappuhuiskaksi. Toisin sanoen ryppyotsainen puhtauden ja purismin etsiminen eivät CS 505:ssä tuota oikein tulosta. Soitin toimii paremmin silloin kun vain antaa musiikin virrata muun elämän taustalla. Näin ainakin vakiorasialla. Biisit kyllä kulkevat, George Michaelin Faith-levyn bassoisku ei ole tiukan napakka, mutta kovin vähän se vaikuttaa menevyyteen.

Diskanttipää? No, kohteliaasti sanottuna diskantissa kuuluu käytettävä äänirasia hyvin selvästi. Dualin DN 165E on käytännössä sama kuin Ortofon OM10 ja ainakaan yhdelläkään minun RIAA-korjaimellani siitä ei ihan puhdasta yläpäätä saa. Toisaalta, kyseinen äänirasia antaa myös erittäin helpon mahdollisuuden parantaa soundia oleellisesti. Siihen kun sopivat OM20- ja OM30-äänirasioiden paremmalla hionnalla olevat neulat, äänirasian runko on kaikissa noissa malleissa sama.

DN165E-äänirasiaan käyvät äänenlaadun parantamiseksi suoraan Ortofon OM20:n ja OM30:n neulat.

Jos muu toistolaitteistosi on yleissoinniltaan tumma ja leppoisa niin OM10:n eli DN 165E:n pinnassa kihahtava diskanttipää ei edes haittaa. Hyvin läpikuultavilla kaiuttimilla se sen sijaan voi ruveta ottamaan korviin etenkin suuremmilla äänenvoimakkuuksilla. Se hieman lämmin ja pehmeä bassopää pehmentää diskantin luonnetta vähän eli suurimmalle osalle kuuntelijoita ongelma on suhteellisen pieni.

Jotain soittimen soundissa on, joka tekee kuuntelusta helppoa. Koitan kysyä Chisun Kun Valaistun 2.0 -albumilta apua. Bassobiitti iskee vartaloon kuin tipan kuumaksi säädetty subbari, syke on pehmeähkö, mutta siitä huolimatta määrätietoisesti eteenpäin vievä. Ja itseasiassa havahduin siihen, että vika biisi - pitää nousta nostamaan neula. Ennen kuin ehdin perääni jännittää, CS505 huomasi itse, että levy on kuunneltu loppuun ja sekä nosti varren ylös että pysäytti levylautasen. Jos olisin nukahtanut illan viimeisen älppäripuolen säveliin, tätä voisi pitää erittäin hyvänä palveluna.

Dual CS505 tekee myös yhden asian koko testijoukosta varsin hienosti. Sen soundi kaatuu suhteellisen vähän siihen, että kaiuttimien väliin tungetaan äänimassaa paljon. Ehkä se lämpimän leppoisa luonne auttaa soitinta olemaan hermostumatta vaikka asioita kasautuisi paljonkin tehtäväksi. Ei se tarkasti asioita erottele, mutta ei myöskään kuulosta pelkältä tukkeentuneelta massalta.

Pyörimisnopeuden säätö sujuu vivusta ja hienosäätökin onnistuu.

Erilainen nuor... siis vanhus

Dual CS505 poikkeaa nykyisestä soitinnormista. Tyypillinen hifisoitin vuonna 2015 on litteä lankku, johon muu tavara on sitten kiinnitetty. 505 tuo enemmänkin mieleen 1970-luvun klassikkosoittimet niin ulkoisesti kuin toiminnallisestikin. Jousitettu runko voi hyvin pidentää neulan ikää, jos lattia on betonilaattaa joustavampi ja taloudessa asuu kiitäviä tapauksia. Se automaattinen loppukatkaisu varmasti saa useammankin kerran mieleen lyhyen asian, "olipas tuo mukavasti tehty". Näin kävi jo lyhyen testirupeamankin aikana.

Äänenlaadullisesti Dual ei häpeä testisoittimien joukossa, se soi ihan hyvin ja äänirasiaa (tai ainakin neulaa) parantamalla vielä hurjasti paremmin. Analyyttisen tarkka soundi ei ole, mutta harvapa meistä älppärisoitinta laboratoriotyökaluksi hankkiikaan. Kuten moni muukin testirupeaman soitin, Dualkin hyötyisi paremmasta äänirasiasta. Mutta ei sitä toimintaansa ja äänenlaatuunsa nähden voi pitää mitenkään pahasti ylihinnoiteltuna.

Lyhyesti: Loppukatkaisuautomatiikalla varustettu hieman pehmeäsointinen peli, joka pyrkii eristämään itsensä muun maailman pahoista viboista.
Hinta: 899 euroa
Maahantuoja: AH-Hifisystems

Katso linkistä Dual-jälleenmyyjäsi:

Sarjan muut artikkelit:
Levysoitinsarja osa 1 - Levysoitin, mikä levysoitin?
Levysoitinsarja osa 2 - Levysoittimen perustekniikka ja säädöt
Levysoitinsarja osa 3 - Audio-Technica AT-LP120-USBHC
Levysoitinsarja osa 4 - Denon DP-300F
Levysoitinsarja osa 6 - Pro-Ject Debut Carbon DC Esprit, RPM 3 Carbon ja 2-Xperience SB DC
Levysoitinsarja osa 7 - Rega RP1 ja RP3
Levysoitinsarja osa 8 - Thorens TD-190-2 ja TD-203
Levysoitinsarja osa 9 - Mitä minä opin levysoittimista
Levysoitinsarja bonusosa 10 - Digitaalilapsi vinyyliä kyntämässä

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: