Devialet Phantom - langattomat aktiivikaiuttimet testissä

Elämää tieteiselokuvassa

Hulluja nuo ranskalaiset - tok, tok, tok. Phantom on kaiutin, joka saa normaalit hifi- ja highend-tuotteet näyttämään todella antiikkisilta. Niin ulkonäkönsä kuin rakenteensakin puolesta.

Devialet Phantom -kaiuttimet ovat ihan sairaan siistit. Ja saavat monet muuten modernit kaiuttimet näyttämään niiiin 1990-lukulaisilta. Ne reagoivat kosketukseen, luonnollisesti. Sillä tavalla sinä ne itse asiassa otat käyttöönkin, asettamalla käden kaiuttimen päälle. Kaiutin tunnistaa kosketuksen ja reagoi siihen. Minä inhoan kaikkea tietokoneen kanssa konffaamista ja vääntämistä ja kääntämistä. Phantomien ja Dialog-välipurkin kanssa toivoin, että joku menisi pieleen ja saisin tehdä asetukset uudestaan.

Phantomien käyttöönotto on ihan suoraan se kaunis alku hienosta scifi-elokuvasta. Maailma on kaunis, puhdas, valkoinen ja vailla yhtäkään virhettä. Ei, ei sellaista oikeasti ole. Paitsi Devialet Phantomien kanssa.

Mikä ihmeen Phantom?

Artikkelin otsikossa lukee "langattomat aktiivikaiuttimet", mutta se ei kerro aivan kaikkea siitä, mitä Phantom on. Langattomia aktiivikaiuttimia nimittäin on markkinoilla alkaen muutaman kympin hinnasta. Ja on kalliimpiakin, mutta Phantom painii silti aivan omassa sarjassaan.

Ensimmäisenä huomiota herättää se, että kotelo ei olekaan tuttu ja turvallinen laatikko. Sehän on melkein pallo, tipan venähtänyt sellainen vain. Akustisesti tämä on se kaikkein paras ratkaisu. Ei yhtään nurkkaa, ei ensimmäistäkään särmää, joka aiheuttaisi diffraktiota - ääntä heikentävää heijastusta. Pallo on myös kaikkein jäykin eli bassotoistolle paras ratkaisu (tarkoitushan on, että kaiutinelementti toistaa kaiken äänen eikä rämisevä ja pullisteleva kotelo).

Niistä kaiutinelementeistä puheenollen, kun Phantom ei soi, siitä ei osaa paikallistaa kaiutinelementtejä ollenkaan. Oikein tarkalla tihrustamisella näkee, että keskellä edessä, koristeellisen suojaverkon alla, on normaali diskanttikalotti. Mutta sitä ei välttämättä arvaa, että diskanttia ympäröivä valkoinen rengas on keskialuetta toistava osa. Sen sijaan kun musiikki lähtee soimaan niin käy hyvin selväksi, että kookkaat alumiiniposket ovatkin bassoelementit. Ne nimittäin liikkuvat bassoiskujen tahdissa hyvin näyttävästi.

Yhden alumiiniposken halkaisija on 16 senttiä - käytännössä saman verran säteilevää pintaa kuin normaalissa kahdeksantuumaisessa bassoelementissä - eli kaiutinparin neljässä sellaisessa on pinta-alaa jotakuin saman verran kuin yhdessä 15-tuumaisessa bassossa. Vastakkainasettelu kumoaa liikevoimat eli kotelo ei liiku vaikka hanaa antaisi "täysii".

"Tavallisessa Phantomissa on
750 wattia vahvistintehoa,
Silver Phantomissa 3kW."

Koska kotelo on pieni, tarvitaan vahvistintehoa paljon. Muuten bassoelementit eivät jaksa liikkua. "Tavallisessa" Phantomissa on "vain" 750 wattia vahvistintehoa, suurempaan äänenpaineeseen kykenevässä Silver Phantomissa sitten 3kW. Siis per kaiutin.

Ja oikeastaan tämäkään ei vielä kerro, mikä Phantom on. Se on yksittäinen kaiutin, joka täyttää huoneen puhtaalla äänellä - Bluetoothin tai WiFin kautta. Phantom toimii myös kaiutinparina Dialog-kytkentäyksikön kanssa. Ja samalla Dialogilla voit itse asiassa ottaa käyttöön vaikka 24 Phantomia. Jso Dialogista pitää keksiä jotain pahaa sanottavaa niin se valkoinen kumipinta on melkoinen rapamagneetti. Vaan eipä purkkia tarvitse esille jättää.

Valmistajan mukaan Phantomin kehitys vaati 10 vuotta, 40 insinööriä ja tuotti siinä sivussa 88 patenttiakin. Ei pääse tyypillinen MDF-laatikkoon pakattu passiivikaiutin kovinkaan lähelle.

Yhdellä Phantomilla saa musiikin soimaan, mutta stereopari tai monihuonejärjestelmä vaatii Devialet Dialog -välipurkin.

Vaatimattomampikin äänenlaatu riittäisi

Kun kaiuttimet ovat näin käsittämättömän coolit niin ei niiden edes tarvitsisi kuulostaa kuin suht siedettäviltä ja silti olisivat aivan mielettömän suosittuja. Vaan soundipuoli on sekin kunnossa. Ensimmäinen oletus oli, että soundia olisi hiottu reippaasti mietoon ja miellyttävään suuntaan kuten parhaissa yhden laatikon ratkaisuissa tavataan tehdä. Phantominhan voi siis ostaa yhtenä kaiuttimena ja laajalle säteilevänä kaiuttimena se täyttää huoneen hienosti. Mutta niitä voi myös ostaa kaksi ja tehdä Dialog-kytketäpurnukan kanssa stereoparin.

Tai niitä voi ostaa tusinan ja keulia koko tuttavapiirille. Ei nimittäin mikään 24 000 euron yksittäinen kaiutinpari aiheuta samalla tavalla uuh-, ooh- ja aah-äännähdyksiä kuin Devialet Phantom.

Dialogin liitännät

Vaan tosiaan ei, soundi ei ole yhtään mitään muuta kuin ulkoasun lailla myös ääni on hyvin puhdas. Valmistajan väite siitä, että taajuusvaste 20 - 20 000 hertsin alueella on tasainen +/-0,5 desibelin tarkkuudella ei tunnu pelkältä markkinointiosaston pierulta. Ocean's 11 -soundtrackin alussa George Clooneyn artikulaatio on loistavan selkeää ja tasapainoista. Moneen kertaan elokuvan katsonut päätyy suoraan kohtaukseen vaikka kuva puuttuukin. Mutta hillitön virnistys huulille saadaan vasta kun hypätään The Plans -raidan kautta toiseen elokuvaan.

Black Hawk Down -soundtrackin aloitusraita Hunger soimaan ja tulos on hurjasti liikkuvien alumiiniposkien lisäksi tiukka paineentunne ja varmistus siitä, että valmistaja ei yhtään liioittele sanoessaan Phantomin alarajataajuuden olevan 16 hertsiä. Elokuvan ääniä hoitavana järjestelmänä Devialet Phantom -pari ei varmasti kaipaa subwooferia tuekseen ellei sinulla ole tarkoitus saada huomattavan suurikokoista olohuonetta resonoimaan joka kohdasta.

Äänenpainevarat ovat kyllä loistavat, jos tarpeesi ei ole ihan puhdasverinen PA isolle kentälle. AC/DC:n Thunder räväytetään päin näkö niin, että posket lepattavat ja ilmavirta kuivaa kostuvia silmiä mukavasti. Tunnetilani ihan tosi lyhyesti tiivistettynä PERKELEEN SIISTII! Pohjamutiin ylettävä bassotoisto, todella kovaakin soitettaessa täysin puhtaana pysyvä ääni ja tosiaan kyky ihan kahelin suuriin äänenpaineisiin.

Ei tietenkään ole mikään pakko revitellä, ja tietysti aivan alimpia bassoja Phantom vaimentaa kun tuutataan todella lujaa. Jossain vaiheessa iskutilavuus vain loppuu näistäkin bassoelementeistä.

Blues Brothersin loistava Briefcase Full of Blues -levy alkaa I Can't Turn You Loose -raidalla ja Dan Akroydin juontama startti on juuri niin tunnelmallinen kuin vain voi olla. Tosin saattaa olla, että minulla lipesi sen äänenvoimakkuussäätimen kanssa taas vähän kovalle. Bassopään isku kun lävähtää reippaammalla hanalla niin mukavasti rintalastaan ja Matt "Guitar" Murphyn kitarasoolo pureutuu suoraan selkäytimeen.

Kalottidiskantti näkyy etulevyn verkon takaa. Sitä ympäröivä kehä on keskiäänielementti.

Ja tuo se pohjalle saakka ulottuva bassotoisto myös konserttisalin paljon peruskaiutinta aidompana esille Stravinskyn Tulilintu-baletissa. Monessa pikkukaiuttimessa riittävää täyteläisyyttä haetaan yläbasson korostuksella, kun alabassoa ei ole. Phantomin kyky toistaa korostumattomana ihan alimpiin taajuuksiin saakka tarkoittaa, että se soi täyteläisesti vaikka yläbasso ei olekaan yhtään pinnassa. Kun yläbasso ei peitä keskialuetta saadaan tulokseksi herkullisen erottelukykyinen soundi.

Alkuperäinen vuonna 1959 julkaistu The Dave Brubeck Quartetin Time Out -levy sisältää kappaleen Take Five. Ja jokainen teistä, joka ei sitä tunnista - edes soimassa - saa suhtautua itseensä juuri kuten parhaaksi näkee. Minä en halua edes tietää. Minulle kappaleessa on paljon tärkeää, olen kuunnellut sitä kauemmin kuin olen ollut äitini mahasta ulkona. Ja parin minuutin kohdalla biisissä alkaa kompressoimaton rumpusoolo, jolla voi rikkoa vaikka mitä. Sujuvasti Phantomit sen nielivät ja paiskoivat ilmoille.

No ovatko ne sitten ihan täydelliset?

Hintalappu huomioiden Devialet Phantom on aivan käsittämätön kapistus. Niin yksittäisenä kuin Dialogin kanssa parinakin. Mutta ei se toki täydellinen ole. Kyllä oikein hieno stereolaitteisto tarjoaa vielä hienostuneempia nyansseja, vielä vahvempia tunne-elämyksiä. Mutta ei helposti. Sillä noin neljällä tonnilla, millä saa Devialet Dialogin ja kaksi Phantomia, on perinteisen stereolaitteiston vaikea päästä edes lähelle samaa äänenlaatua.

Phantomin puhelinsovellus (minulla iOS-versio) sammutti itsensä pari kertaa testin aikana. Mutta niin on aina uusien juttujen kanssa, tietokoneohjelmat eivät ole täydellisiä. Olen aika varma, että ohjelmisto päivittyy vielä moneen kertaan ja kehittyy niin vakautensa kuin toimintojensakin osalta.

Hifiharrastajan vinkkelistä Phantom ei välttämättä ole järkevä, sen kanssa kun soundia ei juuri muokata. Äänensävy on se, mikä on. Harrastaja kun haluaa kokeilla ei oheislaitteita ja etsii pieniä muutoksia ja parannuksia koko ajan. Siihen tarkoitukseen perinteinen kymmenestä laatikosta koottu stereojärjestelmä on toimivampi. Mutta jos vain haluat nauttia musiikista puhtaana ja kauniina etkä äheltää mitään ylimääräistä, Devialet Phantom on täydellisen upea ratkaisu. Ja sen laatu riittää todella todella pitkälle.

Haluat jotain, joka pieksee musiikinvälityksessä, tunteiden tuottamisessa Devialet Phantomit joka suhteessa mennen tullen? On se mahdollista, ehdotan budjetiksi nollaa Devialet-järjestelmän hintalapun perään. Tapauksesta riippuen se joko riittää tai sitten ei. Eikä silloinkaan tulos ole yhtä moderni, yhtä sulavalinjainen, yhtä niin hillitty kuin huomiotakin herättävä kuin Devialet Phantom.

Lyhyesti: Kaiutin on astunut 25 vuotta ajassa eteenpäin.
Hinnat
Devialet Phantom -kaiutin: 1 724 euroa kappale
Devialet Branch -jalusta: 356 euroa kappale
Devialet Dialog -keskusyksikkö: 305 euroa
Devialet Remote -kaukosäädin: 152 euroa
Devialet Silver Phantom: 2 030 euroa kappale
Maahantuoja: Mareksound

Devialet-kauppiaasi:






Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 

Kommentit

Tää on mielenkiintoinen, mutta onko tosiaan niin, että esim. huonekorjaimen käyttö ei onnistu jos streamataan dialogin kautta? Ulkoisesta lähteestä toki onnistuu, mutta vähän idea katoaa.

Huonekorjaus voisi onnistua niin, että syöttävänä lähteenä on tietokone. Siellä softalla huonekorjaus ja sen jälkeen signaalia eteenpäin.

Onnistuisiko korjaus dualcorella? Siinä on ainakin in ja out optiselle ja tuossa dialogissa näyttää olevan vastaava sisäänmeno.

Totta, pitäisi pelata silläkin.

Miten vertaisit yhtä tällaista ja Beoplay A ysiä? Hintaluokka on ainakin sama.

Phantom menee oktaavin alemmas, mutta on monokaiutin. Beoplay A9:n toisto jää sinne 30Hz kohdalle, mutta se levittää ääntä huoneeseen enemmän. Molemmat ovat tasapainoisia ja laadukkaita kaiuttimia. Beo on äänensävyltään vähän mukavuuspainotteisempi, mutta kuinka paljon, en osaa sanoa - en ole kuunnellut rinnakkain samassa tilassa.