Bang&Olufsen BeoLab 15 -aktiiviseinäkaiuttimet ja BeoLab 16 -subwoofer testissä

Näyttävästi sulautuva

On tilanteita, joissa sen enempää kaiuttimia kuin niiden ainaista johtosoppaakaan ei kaivata lattioille. Bang & Olufsenin tuore ratkaisu on merkille uskollisen tyylikäs.

Seinään tai kattoon upotettavat Bang & Olufsen BeoLab 15 -aktiivikaiuttimet ja niinikään seinän sisälle piiloutuva BeoLab 16 -aktiivisubwoofer ovat saumaton parivaljakko. Ja aivan vastikään esiteltyjä. Mika Halonen kutsui tutustumaan uunituoreisiin malleihin Galleria Esplanadin (entinen Kämp Galleria) alakerrassa olevaan B&O-myymälään. Vaikka itselläni ei ole ensimmäistäkään B&O-tuotetta niin pidän niiden tyylistä, joten menoksi.

Tanskalaisfirman tuotteet ovat aina herättäneet vahvoja tunteita. Osalle ihmisiä ne ovat itsestäänselvä vaihtoehto laadun, tyylikyyden, ajattomuuden ja mielekkään toimivuutensa ansiosta. Toisille taas B&O herättää vahvan reaktion "Eikö samaa laatua saisi halvemmallakin?". Jos puhutaan vain kuvan tai äänenlaadusta niin varmasti saisi. Mutta muitakin arvoja on olemassa, muutenhan me kaikki eläisimme maalaamattoman lastulevyn keskellä.

"Koska kyse on Bang & Olufsenista,
kääntyminen tapahtuu tietysti
sulavasti ja täysin äänettömästi."

Bang & Olufsenin laitteissa alumiini ja lasi ovat olleet aina vahvasti esillä. Samoin ajaton tyyli, jonka takia tuotteelle ei kohdistu vaihtopaineita kun tulee ensi vuoden malli. Muovista voi tehdä halvalla kaikenlaista, alumiinista ja lasista ei. Samoin hyvä esimerkki B&O:n todellisesta hinnasta oli SCART-liittimen rikkoontumisen takia myymälän kautta huoltoon tullut televisio. Kumpi on halvempaa, tonni vuodessa vai neljä tonnia kerralla kun jälkimmäinen on 10 - 20 vuoden sijoitus?

Rahalle vastinetta

3 500 euroa voi tuntua isolta summalta rahaa 2.1-järjestelmästä. Mutta jo hälyisässä ostoskeskuksen alakerrassa liian pieneen seinäkkeeseen asennettuna BeoLab 15:n ja 16:n järjestelmä osoitti kykynsä.

Pääkaiuttimet ovat kompaktit, paksuus on seinään upottamista varten sopiva kymmenen senttiä ja halkaisija juuri kymmenen tuumaa, 25,4 senttiä. Tekniikka koostuu kolmetuumaisesta keskiäänielementistä ja 19-millisestä diskantista. Elementeille on tilaa puolet ympyrästä. Elementit sisältävän puoliympyrän nimittäin saa suunnattua kohti kuuntelupaikkaa. Kun järjestelmä kytketyy toimintaan, kaiutinpinta kääntyy ennalta säädettyyn asentoon. Koska kyse on Bang & Olufsenista, kääntyminen tapahtuu tietysti sulavasti ja täysin äänettömästi.

Kun kaiuttimien virta kytkeytyy, ne kääntyvät automaattisesti asetettuun kulmaan kohti kuuntelupaikkaa.

Subwoofer on halkaisijaltaan kymmenen senttiä pääkaiuttimia suurempi ja puolitoista senttiä paksumpi. Se siis tulee seinästä vajaan pari senttiä ulos. On mahdollista, että osasyynä "paksuudelle" on ulkonäkö, mutta varmaa on, että muuten sisälle ei olisi mahtunut neljää kokoisekseen hyvin järeää nelituumaista bassoelementtiä.

Pieni laskutoimitus: kymmenen senttiä syvän ja 35 cm halkaisijaisen lieriön tilavuus on noin yhdeksän litraa. Elementtien välissä oleva aukko haukkaa tästä puoli litraa tai litran eli elementeille jää noin kahdeksan litraa tilavuutta, pari litraa per bassoelementti. Valmistaja kuitenkin kertoo, että todellista ilmatilaa on vain kahdeksan desilitraa per bassoelementti. Siitä on hyvä hahmottaa, kuinka iso pienen elementin moottori on kooltaan.

Basso-osa on siis jaettu kahtia ja kummallakin puolella on kaksi elementtiä omissa suljetuissa koteloissaan. Sijoitus vastakkain tuottaa miellyttävänä sivuoireena täysin värähtelemättömän rakenteen. Silloinkin kun subbarista revitään kaikki irti, se ei hievahdakaan.

Koska kaiuttimet ovat rakenteisiin asennettavia niin erillinen vahvistinyksikkö on hyvin mielekäs. Itse kaiutinosat saadaan pienemmiksi, tai toisinpäin - niiden tilavuus saadaan käytettyä maksimaalisesti akustisen toiminnan hyväksi. Järjestelmään kuuluva Amplifier 1 -vahvistin on litteä ja sekin voidaan haluttaessa piilottaa seinärakenteeseen.

Mistä vain ohjelmalähteestä

Bang&Olufsen-käyttäjälle järkevin seuralainen aktiivikaiuttimien ohjelmalähteeksi on todennäköisesti B&O Playmaker. Se on pieni valkoinen laatikko, jonka pinta toimii kosketusherkkänä äänenvoimakkuussäätimenä ja joka on Airplay- ja DLNA-yhteensopiva. Niiden avulla on helppoa saada kaiuttimille soimaan häviöttömästi verkon yli kaikki materiaali, mitä tietokoneella soi.

Playmaker-ratkaisu on monipuolisempi kuin perinteinen verkkosoitin koska tällöin käytössä ovat oman kovalevylle siirretyn musiikkikirjaston lisäksi kaikki streamaavat palvelut - Spotify ja Youtube suurimpina.

B&O Playmaker on mielekkäin tapa yhdistää aktiivikaiuttimet siihen kaikkeen musiikkiin, jota tietokoneella on mahdollista saavuttaa.

Perinteisempää lähestymistä varten BeoLab 15:n ja BeoLab 16:n Amplifier 1 -vahvistimessa on liitäntä mille vain Bang&Olufsenin soittimelle. Adapterilla saadaan kiinni myös muun maailman lähteet.

Ok, niillä voi soittaa mistä vain lähteestä ja niin tekniset ratkaisut kuin viimeistelykin ovat viimeisen päälle mietittyjä. Mutta 3 500 euroa, sillä hinnalla pitää saada varsin hyvin äänenlaatuakin vaikka tyyliseikat vievätkin oman osansa budjetista.

Helppoutta, kontrollia ja auktoriteettia

Pienen pienet seinäkaiuttimet ja subbari, jossa on kahdeksan litraa tilavuutta. Miehelle, joka suunnittelee Nitrosäiliö-rakennusohjeelle isoveljeä, tämä on ehkä "aika kompakti" kaiuttimisto. Hyvin pienikokoiset 2.1-järjestelmät kärsivät usein myös liian korkeasta jakotaajuudesta ja sen takia erillisenä jumputtavasta subbarista. Niillä voi siis kuunnella subbaria, mutta musiikinkuuntelu luonnistuu kehnommin.

Minulle iskettiin iPad käteen Spotify päälimmäisenä ja sanottiin, että siitä vain tuttua materiaalia soimaan. No, milläpäs muulla olisin aloittanut kuin RinneRadion Helmi-kappaleella. Soundi on rauhallinen ja täyteläinen. Täyteläinen, muttei ollenkaan pehmoileva. Bassopäässä on hyvin tiukasti kontrolloitu syke ja huomattavan paljon auktoriteettia. Subbari on yhtä iso kuin pino lautasia, mutta käytännössä toisto ylettyy niin alas, että normaali musiikinkuuntelija tuskin koskaan kaipaa enempää ulottuvuutta. Normaali huone vielä tukisi aivan alimpia taajuuksia lisää - iso ja avoin ostoskeskustila ei.

"Jos huoneesi on pienempi
kuin ostoskeskuksen alakerta,
kapasiteetti riittää todennäköisesti
täysin ongelmitta."

Äänenpaineresursseista sen verran, että jos huoneesi on pienempi kuin ostoskeskuksen alakerta etkä aio pitää tekno-raveja, kapasiteetti riittää todennäköisesti täysin ongelmitta.

Sovitus BeoLab 15:n ja BeoLab 16:n välillä on saumaton, subwoofer ei kuulu erillisenä vaan kokonaisuus vain soi miellyttävän helposti. Siitäkin huolimatta, että sijoitus metrin leveään seinäkkeeseen ei tietysti ole sama kuin sijoitus oikeaan isoon seinäpintaan. Esillä oleva demosetti ei siis pysty yhtä hyvään soundiin kuin hyvin kotiin asennettu. Samoin ostoskeskuksen voimakas taustahumina ja -hälinä ovat asia, joka heikentää demokaiuttimien äänenlaatua oleellisesti.

Epätäydellisestä ympäristöstä huolimatta kuulee selvästi, että keskialue on selkeä, värittymätön ja yläpää puhdas, joskaan ylimääräistä kimmellystä siitä ei löydy. Highendisti pitäisi tätä äänenlaadultaan hyvänä, mutta ei säväyttävänä. Ja toki, onhan Beollakin oleellisesti järeämpi järjestelmiä aina Beolab 5:n saakka. Mutta ne kaikki vaativat tilaa lattialta ja johtosoppaa jalkoihin pyörimään toimiakseen.

ZZ Topin I Gotsta Get Paidin kitarariffi tuottaa välittömät kylmät väreet selkäpiihin ja Gibbonsin laulu istuttaa miehen aivan eteeni. Ei, ei minkäänlaista ongelmaa muodostaa mielikuvaa aavikosta, jossa tri-power lättäpääkasi vie huolella rakennettua rodia pölypilven keulalla. Ilman kuvaa siis. Musiikin olemus puskee hyvin vahvana läpi, tätä kuunnellessa tulee väkisin hyvälle mielelle.

Pölyisistä parroista hyvin puvun kanssa pidettäviin. Igor Stravinskyn Tulilinnun Infernal Dance of King Kastchei -osa kärsii kevyttä musiikkia selvemmin ostoskeskuksen taustahuminasta. Sama tapahtuu Kevätuhrin herkässä alussa. Silti nopeasti tiivistyvä tunnelma vetää kyllä Kevätuhrilla nopeasti mukaansa. Taustahuminaan on toki helppo ratkaisu, kuuntelee näitä kotonaan eikä kaupan esittelytilassa...

Kannattaa myös muistaa, että nyt kaikki kuunneltu materiaali oli häviöllisesti pakattua Spotifysta. Siirtyminen CD-tasoiseen laatuun auttaa äänenlaatua pomppaamaan vielä selvän askeleen eteenpäin.

Pienikokoinen subwoofer on suunnittelun mestarinäyte. Uskottavaa toistoa vaikka kullakin neljällä elementillä on vain kahdeksan desilitraa ilmatilavuutta.
Moitteettomasti palveleva

Bang & Olufsen BeoLab 15 ja 16 ovat tekniikkaa ihmiselle ja ihmisen ehdoilla. Niitä on helppo käyttää, ne eivät konstaile ja hoitavat tehtävänsä moitteettomasti. Rakenteissa on paljonkin hitechiä, mutta se ei ole etualalla itseisarvona vaan taustalla palvelemassa tehtäväänsä.

Laitteet sinänsä aiheuttavat nekin mielihyvää. Jos toki satelliitit ovatkin hyvät ja tyylikkäät niin täysin eleettömästi ja ongelmitta potkaiseva subbari on ehdoton. Siihen voi ihastua aivan yhtä hyvin ulkonäön, soundin kuin nerokkaan toimintaperiaatteenkin puolesta.

Kokonaisuutena BeoLab 15 ja BeoLab 16 Amplifier 1 -vahvistinyksiköllä ovat laadukas ja ehdottoman tyylikäs järjestelmä, jos äänentoisto halutaan pois lattioilta. Tosin, jos lattialle saa laittaa jotain, oma valintani saattaisi kuitenkin kallistua ääriviileän BeoPlay A9:n suuntaan. Niitä saisi melkein samalla rahalla kahteen huoneeseen.

Lyhyesti: Rauhallinen ja helposti kuunneltava järjestelmä, jota on helppo suositella erinomaista viimeistelyä ja tyylikkyyttä kaipaavalle.
Hinta: 3 490 euroa (BeoLab 15 -aktiivikaiuttimet, BeoLab 16 -subwoofer ja vahvistinosa)
Valmistaja: Bang & Olufsen
Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: