Aurender S10 verkkosoitin testissä

Tiedostoja halaavan päiväuni

Jos suunnitelmissa on varastoiva ja highend-tasoinen tiedostosoitin, niin Aurender saattaa olla oikea ratkaisu.

Tiedostoja musiikkilähteenä käyttävät ovat jatkuvan dilemman edessä. Soittimet kehittyvät kovaa kyytiä, ja markkinoille tulevien laitteiden määrä kasvaa jatkuvasti. Moni uusi vahvistin osaa soittaa suoraan lähiverkosta löytyviä musiikkitiedostoja. Sitten on vielä Spotify. Entäpä videotiedostot? Ja kytkeytyykö tämä nyt siihen iTunesiin?

Tiedostoihin siirtyneille audiofiileille tilanne on toinen. Äänenlaadusta ei tingitä, ja soitinvalikoima on hieman kapeampi. Perusratkaisut kuten Squeezebox tai Sonos eivät välttämättä tyydytä, ja katse kääntyy astetta kovempiin ratkaisuihin.

Kuluttajatason laitteiden puristuksessa highend-tasoiset ratkaisut, kuten Aurender S10, ihmetyttävät monia. Miten ihmeessä musiikkitiedostoja toistava laite saadaan hintaluokkaan
6 000 euroa? Ja mitä sillä saa?

"Ei DA-muunninta,
ei CD-asemaa,
mitä se sitten tekee?"

Puristinen rakenne

Aurender S10 on suunniteltu asettumaan kovatasoisen toistoketjun tiedostolähteeksi ilman kompromisseja. Täysikokoisen stereolaitteen kokoinen S10 painaa 14kg, ja sen ulkoinen viimeistely on ajateltua. Laitteena Aurenderia voisi katsella pidemmän aikaa.

Aurender ei sisällä levykelkkaa CD:lle, ja etulevystä löytyy vain muutama painike sekä lasi, jonka taakse on upotettu kaksi keskenään saman kokoista AMOLED-näyttöä. Pelkistetty laite ei sisällä DA-muunninta, vaan äänisignaali otetaan ulos digitaalisena (koaksiaalinen-, optinen- ja AES/EBU-lähdöt löytyvät) ja sen käännös jätetään muiden laitteiden huoleksi.

Paketissa ei ole edes kaukosäädintä. Laittetta hallitaan näet kokonaan iPad-sovelluksella, ja näin Aurender on pakko kytkeä kodin lähiverkkoon, kaapelilla kiitos, kuten tämän tason laitteissa on tapana. Soittimesta haaveilevan on siis syytä lisätä iPad ostoslistalle, jos sellaista ei vielä ole.

Huh. No mitä se oikein tekee?


Sisällä kaksi kovalevyä. Perinteinen kaksiterainen noin 6 000 levyn varastointiin ja pieni SDD-levy häiriöttömään soittoon.
Varastoiva mediatoistin

Aurenderin kohderyhmälle tiedostomusiikki on joko FLAC- tai ALAC-pakattuja tiedostoja joko CD-tasoisena tai korkearesoluutioisina versioina, tai sitten pakkaamattomia WAV-tiedostoja. Jos äskeinen meni ohi, niin Aurender ei ole sinun laitteesi: ulkonäöstään huolimatta sen kanssa toimiminen nimittäin edellyttää tiedostojen kanssa toimimista.

Aurender S10 sisältää kaksi kovalevyä, kahden teratavun kokoisen mekaanisen levyn sekä 64-gigatavuisen SSD-levyn. Edellä mainittu toimii tiedostovarastona, jonne musiikki siirretään. Kun toisto alkaa, Aurender kopioi toistettavan musiikin SSD-levylle ja mahdollisuuksien mukaan pysäyttää mekaanisen varastolevyn. Näin siksi, ettei mekaanisen levyn pyörintä tuo virheitä toistoon tai häiritse herkkäkorvaisia. Tuohon kahteen teratavuun mahtuu n. 6 000 CD-levyä FLAC-pakattua musiikkia. Kapasiteettia voi kasvattaa ulkoisilla USB-levyillä, jotka kytketään laitteen takaa löytyviin portteihin.

Aurenderiin kurotetaan lähiverkon kautta, jossa se näkyy tavanomaisena SMB-tiedostopalvelimena. Musiikin voi siirtää käsin, mutta ovelammat keksivät nopeasti keinon asettaa kopiointi automaattiseksi tai siirtää vaikkapa iTunes-kirjasto Aurenderin sisuksiin, josta sitä sitten käytetään.

Niin tai näin, Aurenderin kanssa toiminen edellyttää siis jonkin verran tiedostojen tuntemusta, sillä myös musiikin konversio vaikkapa cd-levyltä laitteeseen pitää tehdä omatoimisesti. Joillekin tässä kuvattu kuulostaa kammottavalta, mutta moni höristää korviaan ja huomaa Aurenderin erityislaatuisuuden. Se ei näet edes yritä puuttua siihen, miten asioita tehdään, vaan keskittyy ainoastaan toistoon.

Useimmat mediatoistimet pakottavat käyttäjän toimimaan juuri niiden ehdoilla ja suunnittelijoiden miettimällä tavalla. Yksi Aurenderin vahvuuksia on juuri se, että käyttäjä saa vapaasti miettiä siirtoketjun juuri sellaiseksi kuin haluaa. Jos käyttäjä on tottunut vaikkapa tekemään CD-konversiot XLD-ohjelmalla, niin se käy hienosti. Kaikkien levyjen metatietojen tarkistaminen ja kirjoittaminen tuntuu työläältä? Ei tarvitse, jollet halua.

"Aurender on äänenlaadullisesti
vakuuttavimpia soittimia,
joita olen kuunnellut."

Rahalle vastinetta

Aurender toistaa ongelmitta keskeisimmät tiedostomuodot. Etulevyn AMOLED-näytöt näyttävät joko digitaalisia tasomittareita tai perustietoja toistettavasta kappaleesta. Ne näyttävät hyvältä, mutta näytöille soisi tällaisessa laitteessa keksivän muutakin käyttöä: maahantuojan mukaan laitteen verkon kautta päivittyvä ohjelmisto tuonee niille uutta sisältöä ajan myötä.

Mutta mennään asiaan. Miltä se kuulostaa?

Aurender on äänenlaadullisesti vakuuttavimpia soittimia, joita olen kuunnellut. Se liittyy Meridian Sooloosin ja Logitech Transporterin seuraan tiedostotoistimissa, jotka eivät tee kompromisseja laadussa.

Koska Aurender ei tee DA-muunnosta, kuuntelin Aurenderia käyttäen Anthem AVM50 -prosessorin DA-muuntimia. Vertailulaitteina olivat Sonos ZP90 tiedostotoistimena sekä Cambridge Audio 650BD levylaitteena.

Muutaman viikon kestäneessä kuunteluperiodissa vaihtelin Aurenderia ja Sonosta lähteenä. Sonos haki musiikkinsa lähiverkosta, ja Aurender soitti sitä omalta levyltään. Kyseessä olivat samat ALAC- ja FLAC-tiedostot, jotka olin kopioinut Aurenderiin. Tällaisessa testauksessa pääsee samalla kokeilemaan, onko digitaalisella lähteellä väliä DA-muunnoksen ollessa aina sama.

Aurenderin äänimaailma on erittäin hienovarainen, ja sen erottelykyky loistava. Testikappaleista erityisesti hires-tiedostot soivat hienosti, ja William Orbitin Purdy (Levyltä My Oracle Lives Uptown, Studio master –tasoisena Linnin verkkokaupasta) sai leuan loksahtamaan muutamaan otteeseen. Stereokuva oli kohdallaan, ja pienet asiat pääsivät hyvin esille. Sonokseen verrattuna soinnissa oli askel enemmän ilmavuutta ja helppoutta.

CD-tasoinen musiikki ja tuttu testipatteristo (Yelloa, Massive Attackia, Type O Negativea sekä Arvo Pärtiä) kuulosti totuttua tarkemmalta ja kontrolloidummalta. Bassopäässä oli enemmän potkua, samoin kuin diskanteissa. Tässäkin korostui Aurenderin erinomainen erottelukyky, ja suurimmasta osasta tuttuja kappaleita löytyi jälleen kerran uutta ihmeteltävää.

Että siinä vastausta niille, jotka uskovat digitaaliantojen olevan aina samanlaisia. Hearing is believing.

Ei analogisia antoja, vain mahdollisimman puhdasta digitaalisignaalia.
Varmuuskopiointi käyttäjän harteilla

Hallintaan käytettävä iPad-sovellus on tämän käyttöympäristön perustasoa, sisältäen kaikki tärkeimmät toiminnallisuudet. Intuitiivisuutta on riittävästi, jotta toistoon pääsee nopeasti. Pidemmälle viedyt asiat kuten toistolistat ovat hieman hankalammin järjestettyjä.

Varastoivien mediatoistimien kanssa on tarkasteltava myös varmuuskopiointia, sillä kauhukuva on koko tiedostovaraston katoaminen levyn hajoamisen myötä. Aurender ei tarjoa tähän ratkaisua, vaan jättää tämän käyttäjän harteille samalla tavoin kuin musiikin konversionkin. Hämmentävästi varmuuskopioinnin tärkeydestä ei puhuta käyttöohjeessa tai Aurenderin verkkopalvelussa sanaakaan.

Koska tämän tasoiselta soittimelta on varaa odottaa perusratkaisuja enemmän, voidaan tätä pitää miinuksena.

Pienen porukan hitti

Aurender S10 kuuluu korkeatasoiseen laitteistoon, sillä sen äänenlaatu on monilta osin riippuvainen muusta kokoonpanosta. Kun mukaan liitetään vielä tiedostojen ja lähiverkon ymmärtäminen, puhutaan laitteesta joka sopii vain pienelle käyttäjäryhmälle täydellisesti.

Tämä käyttäjäryhmä on sitten sitäkin tinkimättömämpi odotuksissaan. Aurenderia voi suositella tunnusmerkit täyttävälle harrastajalle pitkäkestoiseen ja vakavaan suhteeseen.

Lyhyesti: Vaihtoehto vaativalle harrastajalle erittäin korkeatasoiseen laitteistoon.
Hinta: 5 990 euroa
Maahantuoja: Scanteknik Oy
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: 

Kommentit

Sanot että "CD-tasoinen musiikki ja tuttu testipatteristo (Yelloa, Massive Attackia, Type O Negativea sekä Arvo Pärtiä) kuulosti totuttua tarkemmalta ja kontrolloidummalta. Bassopäässä oli enemmän potkua, samoin kuin diskanteissa. Tässäkin korostui Aurenderin erinomainen erottelukyky, ja suurimmasta osasta tuttuja kappaleita löytyi jälleen kerran uutta ihmeteltävää."

Prosessoiko laite siis signaalia jotenkin ennenkuin lähettää sen da muuntimeen. Jos vastaus on ei, ovat kuullut erot höpö höpöä, jos prosessoi niin silloin olisi mukava tietää mitä se signaalille tekee, ettei vain tekisi ihan omiaan...

Toivottavasti käyttämäsi internet yhteyden proxy ei prosessoi tätä viestiä ettei sisältö muutu potkuisemmaksi ;-)

t. digiPirkka

Itse asiassa minulla on myös kokemuksia siitä, että transportti vaikuttaa kyllä soundiin. Aikoinaan testasin Cyruksen transportin ja DAC-etusen. Kombon soundi yhdessä oli selvästi menevämpi ja innostavampi kuin DVD-soitin + sama DAC-etunen -yhdiselmän.

Onko se jitter ainoa syypää vai syyllinen ollenkaan, en osaa sanoa, en ole tutkinut (ja tutkiminen vaatisi rankan luokan mittalaitteiston käyttöä). Olen vain kuunnellut ja useamman kerran olen huomannut, että kaikki digilähteet eivät ole yhtä hyviä. Tietysti asiaan vaikuttaa vielä se, että oletettavasti osa DA-muuntimista on lähetyspäälle herkempiä kuin toiset.

Koska kyse on vain ykkösistä ja nollista, ei transportissa voi niiden siirtämisessä eteenpäin tapahtua mitään loogista muutosta: ääni kikastuu, basso potkistuu tms. Se vaatisi älyä. Siis prosessointia jollain ohjelmoidulla logiikalla. Jos tuosta sellaista löytyy, tuo ei ole transport ja olisi mukava tietää miten ja miksi se striimiä muuttaa. Jos signaali muuttuu satunnaisesti virheen seurauksena on laite huono tai rikki. Jos bittistriimi olisi häilyvää niin en uskaltaisi enää maksaa laskuja nettipankissa koska ne on siellä bitteinä ja virtaavat epäluotettavasti tililtä ties minne...

^Näinhän sitä helposti kuvittelee, mutta tunnetaanko kaikkia tiedoston toistoon liittyviä puolia niin täydellisesti, että voidaan varmasti sanoa, ettei ääni voi muuttua lähteestä riippuen?

Minullakin on kokemuksia eroista kahdella eri digilähteellä (Acer PC vs Applen macbook) toistettuna käyttäen samaa D/A -muunninta. DAC ei ollut edes kallis vaan melko yleinen Firestone Audion Spitfire mk II oman Supplier -virtalähteen kera. Testasin nämä myös sokkona ja macbook vei selvästi molemmissa tapauksissa voiton, eron huomasi jopa melko helposti. Kaapelina oli sama USB-kaapeli ja testikappaleet saman tiedoston kopioita, ALAC -muodossa. Molemmat iTunesilla toistettuna, äänenvoimakkuus tasattuna dB -mittarin mukaan. Minä joudun tämän perusteella uskomaan transportin merkitykseen äänessä ja sen toistossa.

Tietokoneen kanssa on aina aikaa tarkistussummien lukemiseen ja tarvittaessa uudelleenlukemiseen. DA-muunnin saa bittivirran sitä tahtia kuin saa ja se tahti vähän elää.

Oli tekniikka syyn takana mikä hyvänsä, minä kannatan artikkelin kirjoittajan Jussin lähtökohtaa: Hearing is believing. Ottamalla itse tyypit avoimin mielin on kaikkein varmimmalla pohjalla.

Käsittääkseni iTunes PC:llä käyttää Wintoosa mixeriä ja sikäli ei ihme jos kuullosti huonommalta. Koita PC:ssä Foobarilla soitella niin ovat samat mikäli siis mac ei sorki striimiä ennen kuin tuuppaa sen usbiin.

Ei millään pahalla, mutta ei sellaisella laitteella voi olla äänenlaatua jossa ei ole edes DA-muunninta. Laite ei muuttaa dataa millään tavalla. Jos verrokkina on laite joka tärvelee dataa niin silloin korvinkuultavat erot ovat täysin ymmärrettäviä.

Kaikki Windows-pohjaiset tietokoneet muuntavat CD:n 44.1 kHz:n bittivirran tietokoneen 'natiivi' sampleratelle. Varsin yleisesti tuo on 48 kHz. 44.1 -> 48 tai 96 muunnos ei ole aivan helppo tehdä lennossa täydellisesti (vaatii spline algorimin käyttöä). Likiarvoistavia agoritmeja on käytössä usempia, mutta yleensä muunnoksessa menee ihan kirjaimellisesti enemmän tai vähemmän kurveja suoraksi.

Muunnos tehdään siksi, että PC kykenisi soittamaan useita ääniraitoja samanaikaisesti. Ääniä ei voi summata elleivät niiden sample ratet ole samoja. Tuosta seuraa potentiaalinen äänenlaadun heikennys. Jos mikserissä säädetään tasoja tai summataan signaaleja yhteen syntyy väistämättä alivuoja ja taas on bittejä hukassa (= erottelukyvyn huonontuminen).

Musiikkitiedosto pitäisi voida ajaa sellaisenaan suoraan ulos digitaalisesti. Jos playerissä on vaikka vain säädettävä äänenvoimakkuus emme voi enää olla varmoja signaalin virheettömyydestä edes maksimi äänenvoimakkuuden asetuksella.

Niin sitten vielä tuosta jitteristä. Jos se oikeasti ongelma (eikä synny korvien välissä) niin siihen on erittäin yksinkertainen tekninen ratkaisu. Soitettava data toimitetaan playerin DA-muuntimelle puskuriin etukäteen niin että soittettaessa kukin sample voidaan kirjoittaa analogilähtöön juuri oikealla hetkellä. Tämä ei todellakaan ole vaikeaa kun muuntimet pystyvät käsittelemään radiotaajuisia signaaleja. Tuollainen esipuskurointi on vakiomenettely esimerkiksi YouTube videotoistossa. Voitte hyvin kuvitella millainen elämys olisi katsella videota sitä tahtia kuin mitä data saapuu internetistä PC:lle. Äänen puskurointiin riittäisi muutama 100 kB muistia mikä maksaisi lopputuotteesa kaikkineensa euron osia.

Itse en noita jittereitä kuule, mutta osaisin kyllä suunnitella sellaisen laitteen spdif-piuhaan joka puskuroisi sisääntulevaa dataa jonkin verran ja toimittaisi datan rengaspuskuristaan eteenpäin erittäin tarkasti ajastettuna. Jitteri olisi sen jälkeen historiaa.

Kuten sanottua. Digitaalilähteetkin vaikuttavat DA-muuntimen toimintaan. Ehkä ideaalisella muuntimella niin ei tapahtuisi, mutta ainakin noilla minulla vastaantulleilla on vaikuttanut.

Kuunnelkaa ihmiset. Nämä kapistukset on tehty kuuntelemista varten, eivät akateemista pohdintaa varten.