Miksi kannettava tietokone pelaamiseen? Eikö tietokone ole paljon kankeampi kuin pelikonsoli ja eikö kannettava ole paljon puhdittomampi kuin pöytäkone? Ja onko nimenomaan pelaamiseen mietityssä koneessa ylipäätään mitään järkeä.
Minä väitän, että juuri kannettava tietokone on normaalille kuluttajalle se mielekkäin pelikone. Monestakin syystä. Hardcore-harrastajien tiukin kärki tietää tarkkaan, mitä haluaa ja heille minulla tuskin on annettavaa. He tekevät rajujakin ratkaisuja maksimoidakseen pelinautinnon, he kaikki 16.
”Miksi kannettava
tietokone pelaamiseen?”
Mutta siis tarvitaanko edes mitään pelikonetta? Eikö pelaaminen ole lasten juttu… Itse asiassa hyvä peli tarjoaa hintansa eteen moninkertaisesti vastinetta verrattuna elokuviin. Hyvä tarina, äärimmäisen tunnelmalliset puitteet, tarinaa ja tunnelmaa tukevat hahmot ja sitten tietysti oleellisimpana asiana se, että sinä itse olet koko ajan pääosassa. Niin, ja kun leffa kestää pari tuntia, hyvä peli kestää viikkoja tai kuukausia.
Peliläppäri vastaan pelikonsoli
Ensimmäinen ajatus pelaamiseen sopivaksi koneeksi on pelikonsoli. Se kun on vakaampi ja selkeämpi kuin tietokoneet. Onhan…? No, ainakin minun PS3:ni tuntuu kaipaavan jotain päivitystä vähän väliä. Latailua, asentelua ja uudelleen käynnistelyä riittää, sekä peleissä että itse konsolin ohjelmistossa. Pelit eivät välttämättä edes toimi ennen päivityksiä.
Eli ei voi väittää, että tietokoneen kanssa olisi hankalampaa siinä suhteessa. Tai ehkä Sony teki PS4:n kanssa asiat kerralla täysin valmiiksi. Tai sitten ei. Enkä usko, että minulle vähemmän tuttu Xbox-maailma poikkeaa sekään tästä.
”Läppäri on juuri siellä,
missä sinäkin.”
Pelikonsolien kanssa on myös se ongelma, että niiden rauta – prosessorit, muistit ja näytönohjaimet – pitää lyödä lukkoon todella aikaisessa vaiheessa suunnittelua. Verrattuna upouuden pelikonsolin kanssa samalla hetkellä esiteltäviin tietokoneisiin, konsolien komponentit ovat jo valmiiksi vähän vanhentuneita. Ja koska elinkaaret konsoleilla ovat tietokonetta paljon pidemmät, vanhuus paistaa päivä päivältä tietokonekilpailijoihin verrattuna pahasti silmään.
Toki kun rauta pysyy vakiona niin optimointi on helpompaa. Pelit osaavat repiä käytössä olevista komponenteista varmasti kaiken irti. Se auttaa vähän, mutta ei pitkälle.
Sitten on se iso asia, että pelikonsoli on yleensä kiinni olohuoneen telkkarissa tai leffahuoneen videotykissä. Olkkarissa isi ei voi pelata telkkarissa aikuisten ”pelasta maailma, tapa kaikki” -älypeliä kun pienemmät lapset näkevät. Harva myöskään jaksaa hinata pelikonsolia ja mahdollisesti ruutua makuuhuoneeseen, jos tekee mieli pelailla koukuttavaa tarinaa hetken illasta tai tappaa aikaa kun on keskivertoa räkäisemmän flunssan kourissa yksin kotona.
Läppäri on juuri siellä, missä sinäkin. Kunhan hauiksesi riittävät hiiren ja kuulokkeiden kantamisen koneen lisäksi, pystyt istahtamaan ja nauttimaan sopivan annoksen lempipeliäsi. Mökillä, kylässä, olohuoneessa, makkarissa, HDMI:llä kotiteatterijärjestelmään kytkettynä leffahuoneessa. Peliläppäri ei rajoita sitä, missä voit pelisi nauttia.
Ja vaikka pelikonsoleissa onkin monta palvelua Youtubesta Netflixiin niin aika rajoitettuja kapistuksiahan ne ovat toiminnoiltaan verrattuna tietokoneeseen.
Peliläppäri vastaan pöytäkone
Olisiko ihan varta vasten valituista osista rakennettu pöytätietokone parempi pelaamiseen kuin kannettava? Niissähän on potkua kuitenkin rajusti enemmän.
”300 hevosvoimainen pikkuauto
riittämätön kaupunkiajoon?”
Kun katsoo, mihin parhaat nykykannettavat pystyvät huomaa, että peliläppärin suomiminen tehottomaksi on kuin perustelisi 300 hevosvoimaisen pikkuauton riittämättömäksi kaupunkiajoon kun 880 hevosvoimaisiakin autoja on olemassa. Eikä kauniiseen kokemukseen tarvitse edes ottaa sitä ihan tykeintä mallia vaan tälläinen järjellisen hintainen ja kokoinen tietokone, joka toimii hyvin normaalina kannettavana.
Eli kyllä ne pöytäkoneet ovat tehokkaampia, mutta jos läppärikin pyörittää tuoreita pelejä kauniilla grafiikalla niin miten oleellista se lisäteho sitten enää on?
Pöytäkoneen kanssa on lisäksi sama tilanne kuin pelikonsolien kanssa. Harva sitä haluaa roudata mukanaan yhtään minnekään eli se ruutu, missä pöytäkone sattuu olemaan kiinni, on se, jonka ääressä sitten pikselimössösi nautit.
Kriittisin osa
Oleellisin osa pelaamiseen käytettävää tietokonetta on näytönohjain. Kaikki muu riittää vaikka minkä pyörittämiseen, mutta se kaunis grafiikka, joka oikeasti saa maiseman näyttämään aidolta, vaatii rajusti ruutia. G551:n GTX860M-näytönohjain on 800-sarjan kärjestä vain kaksi pykälää alaspäin. Eli sitä raskainta ja uusinta peliä se pyörittää vain hienoilla yksityiskohdilla, ei ultraloistavilla.
”Raskain ja uusin peli pyörii
vain hienoilla yksityiskohdilla,
ei ultraloistavilla.”
Vielä tykimpiäkin näyttiksiä kannettavissa on. Asuksella on myös juuri esitelty 17-tuumainen G751JY, jossa on GTX 980M -näytönohjaine. G751 ei vain ole enää kannettava vaan paremminkin siirrettävä. Se on iso ja painava. Lisäksi hintalappu heilahtaa lähelle kahta tuhatta euroa.
Minä suosittelisin ennemmin laittamaan hintojen erotuksen peruslaatuiseen videotykkiin ja katsomalla pelimaiseman oikeasti isolta kuvalta.
G551:n 8Gt muisti riittää pitkälle ja ainahan sitä voi käyttäjä lisätä, jos siltä tuntuu. Kovalevy on tässä hinnat alkaen -mallissa perinteinen vinhasti pyörivä kiekko eikä vinhasti toimiva SSD. Mutta senkin voi halutessaan päivittää eikä konetta voi takkuiseksi sanoa tällä peruskovalevylläkään.
Te voitte lukea oikeita tietokoneita työkseen vertailevia sivustoja. Niistä saatte mittadataa siitä, miten G551:n prosessori tai näytönohjain toimi jollain tietyllä testillä. Se saattoi saada tulokseksi esimerkiksi 18 341. Minä en voi tuollaista voi tarjota joten käytän konetta, pelaan sillä ja kerron, miltä tuntuu.
Mac-käyttäjän tuntuma
Ennen kuin sanon mitään Ass G551:n rakenteesta muistutan, että olen itse Mac-käyttäjä. Macbook Pro -koneita on taloudessa pari, Macbook Air:a yksi ja toimistolla vielä yksi 27-tuumainen iMac. Sanon ihan suoraan, että olen onnellinen kun pääsin PC-maailmasta ja etenkin Windowsista päivittäiskäytössä eroon.
Macin paras puoli on sen käyttöjärjestelmä, joka on intuitiivinen, yksinkertainen eikä hukkaa koneen resursseja. Joten Windowsista en nyt sitten sano sen enempää. Sen kanssa on elettävä, jos pelikoneen haluaa.
Eli kun totean Asus G551J:n olevan mekaanisesti asiallisesti tehty, se ei ole aivan pieni kohteliaisuus. Rakenne ei ole Macin unibodyn tapaan jäykkä, mutta hintakin on puolet eli ehkä pieni notkeus on hyväksyttävissä. Ruudun saranat ovat juuri sopivan jäykät ja näyttö pysyy tasan siinä asennossa, mihin sen kääntää.
”Näppäimistö on riittävän hyvä
työkseen kirjoittavallekin.”
Näppäimistö on riittävän hyvä työkseen kirjoittavallekin. Halpa ja huono näppis saa minulla niskakarvat hyvin nopeasti pystyyn ja lähtemättömän negatiivisen vaikutuksen. Niin käy usein halpojen läppärien kanssa, mutta ei tippaakaan G551:n seurassa. Samoin touchpad on ihan eri tasolla kuin halpakoneiden kamalat takkuilevat ”saatiin ruksattua ominaisuuslistaan touchpad”. Touchpadin kanssa tosin erillisistä hiirinapeista luopuminen voi olla hankalaa kun Windowsissa hiiressä ropataan jatkuvasti kahdella erillisellä napilla.
Avatun koneen mattamusta pinta ja punaiset merkit näppäimistössä lupaavat jotain pirullista jo ennen kuin edes sähköt ovat päällä. Yleinen tyyli on jotenkin häijyn pramea, tämä ei ole mikään kiltti poika.
Näytön kansi on harjattua metallia. Se muistuttaa hifilaitteita kahdessakin suhteessa, joista ensimmäinen on tietysti metallipinnan arvokkuus ja tyylikkyys. Toinen on sitten se, että muiden harjattujen metallipintojen lailla sillä on keräilyharrastus. G551:n pinta hamstraa sormenjälkiä hurjaa vauhtia eikä sen enempää karsi vähäarvoisia vaan kelpuuttaa kaikki itselleen. Kuten jotakuinkin kaikki mustat hifilaitteet tekevät.
”Pelatessa minulla ainakin
on kuulokkeet päässä ja
silloin tuulettimen ääntä
ei kuule ollenkaan.”
Hiljaisuus ja nappiruutu
Normikäytössä kone on miellyttävän hiljainen. Tuulettimen hennon huminan kuulee juuri ja juuri, samoin kovon raksutus erottuu täysin hiljaisessa huoneessa kun on koneen vieressä. Pelatessa minulla ainakin on kuulokkeet päässä ja silloin tuulettimen ääntä ei kuule ollenkaan. Edes tuoreella ja graafisesti vaativalla pelillä.
Kaikissa uusissa kannettavissa mainostetaan hämmästyttävän hyväksi hiottua äänentoistoa. Isot audiomerkit ovat mainoksissa uskottavuustukena ja puheet ovat suuria. Ei tämän läppärin äänentoisto omilla kaiuttimilla kamala ole, ei ehkä edes huono. Mutta hei, muutamalla kympillä saa Koss Porta Pro -kuulokkeet, jotka hakkaava 6-0 ihan minkä vain kannettavan äänentoiston ja noin satasella saa hyvää hifiä. Osta kuulokkeet, piste.
Asus G551:ssä on FullHD-ruutu eli näytön resoluutio on se kaikkein tyypillisin 1920 x 1080 pikseliä. Ok, digikuvia katsottaessa isompi 4K-resoluutio olisi toki mielekäs, mutta liikkuvan kuvan katsomiseen tämä on ehdottomasti järkevin. Mihin vain isompaan näyttöön, pikkutelkkariin tai kunnon videotykkiin liitettäessä pikselimäärä on identtinen eli näytössä näkyy tasan sama kuva ilman mitään ylimääräisiä skaalauksia.
FullHD riittää myös peleille erinomaisesti, 4K vaatisi vain jääkaapin kokoisen näytönohjaimen, jotta ruuti riittäisi nelinkertaisen pikselimäärän laskemiseen tiukkatempoisessa action-pelissä. Oleellisempaa kuin pikselimäärän lisääminen on näytön yleinen laatu ja se, miten niitä pikseleitä käytetään.
Joten asiaan, miten pitkälle tämä riittää pelikäytössä.
Kohti seikkailuja
Far Cry 3 toimi grafiikkansa osalta jo muutaman vuoden vanhassa Macbook Pro -kannettavassanikin, mutta etenkin, jos haluaa pelata isolta ruudulta, G551:n loihtimat yksityiskohdat ovat kerrassaan hienoja ja entistäkin tiukemmin pelin tunnelmaan kietovia.
”The Saboteur, Dishonored,
Deus Ex Human Revolution,
Half-Life 2 ja sekä
Portal että Portal 2…”
Dishonored on tarinaltaan mainio ja äärimmäisen tunnelmallinen. Sen maisema ja hahmot ovat enemmän piirrettyä muistuttavat kuin fotorealistiset ja siten peli on hieman helpompi. Valon ja varjon leikkiä G551 tarjoaa toki paljon Maciani enemmän. Samoin peleinä erinomaisen loistavat The Saboteur, Deus Ex Human Revolution, Half-Life 2 ja sekä Portal että Portal 2 onnistuvat sulavuudellaan ja sujuvuudellaan upottamaan entistä syvemmälle tarinaan. Tuottamaan entistä syvempiä kylmiä väreitä selkäpiihin ja entistä leveämpiä hymyjä huulille. Tämä siis vaikka nuokin kaikki ovat jo hieman vanhempia tuotteita.
Sitten vain on paljon sellaisia tuoreempia pelejä, joita Late 2011 -Ompulla ei ole toivoakaan pyörittää. Watchdogs, Wolfenstein New Order, Far Cry 4 muutamana näistä yhden genren aiheesta olevina esimerkkeinä. Totta, Asus G551 ei pyöritä viimeisimpiä prosessorisyöppöjä ultraupeilla grafiikoilla, vain hyvillä. Vaan ei se juuri estänyt toteamasta, että tuorein Wolfenstein oli kovin hataralla juonella tehty ”tämä on natsi, ammu tämä” -ideologian läpijuoksu.
Eli hyvä alusta ei tietenkään takaa pelin hyvyyttä. Sontaa saa joka formaatissa, tuskin se ketään yllättää. Hyvä peli, se taas vie mennessään pitkäksi aikaa. Tarinaa riittää ja uusia koukkuja avautuu pelin edetessä. Kuten juuri Far Cry 4. Ensin se on kuin kauniimpi Far Cry 3 eri paikassa. Mutta vähitellen juonta avautuu lisää ja haluaa entistä kovemmalla innolla selvittää, mitä juuri esille tulleen asian taustalla on.
Far Cry 4 on siinäkin suhteessa hyvä esimerkki, että se on ihan tuore peli, joka vaatii koneelta sairaasti ruutia. Jossain vaiheessa tuntui tyypilliseltä, että vasta vuosi pelin julkistuksen jälkeen tuli riittävän nopeita koneita pyörittämään peliä parhaalla grafiikalla. Far Cry 4 pyöriikin G551:ssä sujuvasti vain medium-asetuksilla (voi sieltä joitain kohtia vähän nostaa korkeammallekin), joka saattaa näin sanottuna kuulostaa tosi valjulta. Helposti vain unohtuu, että Far Cry 4 medium-asetuksilla näyttää maailmaltaan realistisemmalta kuin Far Cry 3 ultra-asetuksilla.
Roudaa tai rojahda sohvalle
Parin viikon tutustumisen aikana Asus G551 osoittautui olevan monessa suhteessa hyvin onnistuneen Windows-kannettavan. Tärkeimpänä on ruuti, joka riittää hyvin pelaamiseen. Muistia voi aina lisätä jälkikäteen ja SSD-levynkin asentaminen tai asennuttaminen onnistuu, mutta sitä tärkeää näytönohjainta ei kannettavaan saa vaihdettua. GeForce GTX 860M -näyttis riittää uusienkin pelien pelaamiseen hyvällä grafiikalla ja Intel Core i7 -neliydinprosessori pitää huolta muusta ripeydestä.
Kone on myös kevyt verrattuna niihin 17-tuumaisiin lippulaivoihin. G551 kulkee mukana vaivattomasti makuuhuoneeseen, mökille tai muualle. Missä vain aiot pelaamistasi jatkaa. Sen kuljettamiseen riittävät julkisetkin liikennevälineet, kottikärryt tai SUV eivät ole välttämättömyys. Ja tarvittaessa se tietysti sujahtaa sujuvasti kotiteatterin hämärään, jossa audiovisuaalinen elämys tarjoillaan isolla kuvalla ja uskottavalla monikanavaäänellä.
FullHD-resoluution mattapintainen ruutu on mainio, sillä on merkitystä niin pelatessa kuin muussakin käytössä. Näppäimistön ja touchpadinkin laadukkuus korostuvat ehkä enemmän heille, jotka myös kirjoittavat jotain eivätkä vain tuijota ruutua. On näissä asioissa parempiakin esityksiä tullut eteen, mutta vasta kun tiskiin ladotaan lähes toinenkin mokoma seteleitä.
Kokonaisuutena Asus G551 on sen verran oiva peli, että se jää AudioVideo.fi:n vakiokalustoon hoitamaan niin pelipuolen työkalun tehtäviä kuin muitakin Windows-maailmassa tehtäviä asioita.
1 Comment
Saattashan tuolla REW:kin
Saattashan tuolla REW:kin pyöriä nykimättä… T60 meinaa välillä ”nojata länkiinsä”, vaikka SSD-levy onkin käytössä.