Apoll Acoustics Apoll MA-1.0 -päätevahvistimet ja PSU-1 -virtalähteet testissä

Kivikovat kotimaiset

Suomalainen hifikulttuuri on osannut hyödyntää kiven ja massiivipuun kauneutta ja akustista vaimeutta kaiuttimissa jo vuosikymmenet, mutta ei ennen tätä vahvistimissa. Apoll MA-1.0 virtalähteineen on ulkoasultaan klassinen, mutta sisuskaluiltaan tuoretta hi-techiä.

Me olemme tottuneet siihen, että ainakin jokaisella isommalla messulla esiin astuu uusi suomalainen kaiutinvalmistaja. Muuta kotimaista elektroniikkaa hifiharrastajille tarjotaan oleellisesti vähemmän. Apoll Acoustics ei sekään ole ihan tämän vuoden aloittaja vaan jo jonkun vuoden hifigenressä mainetta hankkinut. Sen sijaan PSU-1, tasasuuntaava virtalähde päätevahvistimelle, on tuoreempaa tekoa.

"Jos pidät MA-1.0:n soinnista,
pidät todennäköisesti vielä enemmän
lisävirtalähteellä terästetystä hengestä."

Kiiltävän ja kimmeltävän graniitin ja testiyksilöiden tapauksessa vaalean voimakkaan zebrano-puun yhdistelmä on yhtä aikaa sekä tasapainoinen että hyvin näyttävä ja arvokas. Jos täysin samannäköiset laitteet tulisivat Italiasta, niiden hinta olisi varmasti designinsä ansiosta moninkertainen. Ne puukyljet saa toki maalattunakin. He, jotka haluavat korvata kauniin vahatun luonnonpinnan läpinäkymättömään muovikelmuun kapseloidulla, joutuvat toivottavasti maksamaan siitä runsaasti lisähintaa.

MA-1.0 -monovahvistin on kohtalaisen siro ja kevyt. Molemmat asiat ovat suoraa johdannaisuutta sisällä olevasta B&O:n ICEpower -vahvistinasteesta. Kyseessä on mallisarjan suurin, joka tarjoaa mihin tahansa varmasti riittävän puoli kilowattia kahdeksaan ohmiin ja täyden kilowatin neljään ohmiin. ICEpower ei kuitenkaan tue mainittavasti sähkölaitosta koska verrattuna perinteisiin AB-luokan vahvistimiin (A-luokkaisista lämmityslaitteista puhumattakaan) se vie vain hyppysellisen enemmän sähköä kuin mitä tarjoilee kaiuttimille.

Alla PSU-1-lisävirtalähde, päällä MA-1.0-päätevahvistin. PSU-1 on selvä harppaus pidemmälle samaan soundisuuntaan joten sen hankkimista on helppoa puolustaa.
Kumpaan kastiin kuulut?

Äänentoistolaitteiston voi toivoa tuottavan joko omaa makua miellyttävää soundia tai sitten äärimmäisen tarkasti sen, mitä äänitteelle on tallennettu. Tai tietty ensinmainittu saattaa olla juuri se jälkimmäinen. Joka tapauksessa Apoll Acoustics on ehdottomasti kaikkein neutraaleimpia vahvistimia, jota vastaani on koskaan tullut. Etenkin PSU-1-lisävirtalähteen kanssa. Niissä ei ole mitään karheutta tai karkeutta, muttei myöskään yhtään lisälämpöä tai utuisuutta. Esitys on lyhyesti sanottuna hyvin hyvin neutraali ja selkeä.

Aloitin kuuntelut tietysti pelkillä Apoll MA-1.0 -päätevahvistimilla sellaisenaan. Yläbasso tuntuu hyvin jäntevältä ja bassoalue yleisesti nopealta ja kevytliikkeiseltä. Ainoa epäilevä miete tulee ihan alimmista taajuuksista, onko joskus tullut eteen vielä paremmin voimaa sinne alimpiin jyrähdyksiin. Tuskin paljoa, mutta ehkä aavistuksen.

Stereokuva piirtyy kurinalaisesti ja selkeästi, ei mitään liiottelua tai epämääräisyyttä, vain tarkasti juuri se informaatio, joka levylle on tallennettu ja jonka muu laitteisto pystyy toistamaan. Ylin diskantti on aavistuksen hillitympi kuin monessa muussa. Tätä kuunnellessa tulee mieleen, että onko ICEpowerin diskanttipää aavistuksen tumma vai onko joissain muissa aavistuksen kirkas luonne. Mahdotonta sanoa, kumpi on oikeampi.

Toisaalta keskialueelta rävähtää informaatiota hyvinkin skarpisti. Läsnäolo on erittäin selkeää ja tarkkaa, artikulaatio tiukkaa.

Sisään RCA ja XLR, ulos tukevat WBT:t - kuten kuuluukin.

Teitä tietysti kiinnostaa hirvittävästi, miten tämä vertautuu MM-Audioon eli Hypexin saman teholuokan UcD-vahvistimiin. Ja valmistajaa todennäköisesti hirvittää, että otan asian esille. No, molemmat vahvistimet tarjoavat nopeutta, läpikuultavuutta, tarkkuutta ja vaivatonta detaljien erottelua ja helppoa kuunneltavuutta erittäin hyvin. Käytännön teholuokkakin on hyvin samankaltainen, Apoll Acousticsilla saa desibelin-pari enemmän puhdasta ääntä, jos kaiutin nielee parisataa lisäwattia sivuoireitta.

Vahvistimien äänessä on kuitenkin pieniä luonne-eroja. ICEpower on aavistuksen tarkempi ja läpikuultavampi, mutta myös steriilimpi ja kipakampi. Hypex UcD taas on avoimempi ja helpommin kuunneltava, mutta ei piirrä stereokuvaa aivan samalta mustalta pohjalta ja äärimmäisellä tarkkuudella kuten ICEpower.

Keskinäinen paremmuus on kuitenkin hyvin helppoa määritellä: parempi vahvistin on se, jonka äänellisestä tyylistä pidät enemmän.

Enemmän samaa

Tuplaamalla laatikoiden määrä eli lisäämällä kummallekin MA-1.0-päätevahvistimelle oma PSU-1-lisävirtalähde tapahtuu selvä muutos. Muutos on MA-1.0:n luonteenpiirteiden korostuminen. Eli jos pidät sen soinnista, pidät todennäköisesti vielä enemmän lisävirtalähteellä terästetystä hengestä.

Stereokuvan musta tausta tuntuu pimenevän entisestään, läpikuultavuus ja instrumenttien fyysinen esiintyminen vahvistuvat vielä lisää. Soundi myös puhdistuu vielä pykälän tai pari. Se lähes kliinisen rosoton MA-1.0:n sointi ottaa vielä harppauksen kohti puhdastilaa. Ennestäänkin kevytliikkeinen ja kontrolloitu bassopää saa vielä lisää jäntevyyttä ja rytmi kulkee yhtä aikaa todella kovaa, mutta kuitenkin äärimmäisen tiukasti kontrollissa.

Valokuvaajat ymmärtävät, mitä tarkoitan kun sanon, että MA-1.0 on kuin korkearesoluutioinen RAW-digikuva ja PSU-1 tekee sille juuri oikean verran terävöitystä. Kaikki detaljit nousevat aavistuksen selkeämmin esille ja lopputulos tuntuu enemmän siltä, miltä me elävässä elämässä asiat aistimme.

Vaatii monelta paljon

Apoll Acousticsin Apoll MA-1.0 on vaativa vahvistin. Ellei oheislaitteisto - huone mukaanlukien - ole riittävällä tasolla, sen äärimmäinen neutraalius ja tarkkuus saattavat kääntyä hyveistä paheiksi. Esityksestä tulee steriili ja eloton. Mutta jos loppulaitteistokin pystyy välittämään saman määrän informaatiota kuin MA1.0, huomaat löytäväsi musiikista paljon enemmän koska kuulet sen tarkemmin.

Apoll Acousticsin ulkoasu on miellyttävällä tavalla käsintehdyn tuntuinen. Siitä puuttuu ''CNC-steriiliys'', mutta se on silti viimeisen päälle siisti.

MA1.0 sopiikin nimenomaan neutraaliutta ja läpikuultavuutta arvostavalle musiikinkuuntelijalle, tai todella kovan luokan teatterijärjestelmään. Monovahvistimia on vieläpä helppoa annostella juuri oikea määrä kaiutinkanavista riippuen. PSU-1 vahvistaa MA-1.0:n luonnetta ja on tällä laatutasolla liikuttaessa ehdottomasti hintansa arvoinen. Sen hankinta on kiinni siis vain oman lompakkosi paksuudesta - jos hinta ei kirpaise, saat sille hyvin vastinetta.

Se muuten vielä, että koska tehoa on, sitä saattaa tulla käytettyä lähes huomaamatta. Äänenvoimakkuuden kasvu ei aiheuta minkäänlaisia tukkeentumisen oireita tai kontrollin herpaantumista - varsinaisesta leikkaamisesta nyt puhumattakaan. Tätä tehokkaampia vahvistimia ei kotikäyttöön ole enää järkevää tehdä, ainoa mielekäs tapa kasvattaa äänenpainereserviä on kiinnittää huomio kaiuttimien herkkyyteen.

Lyhyesti: Erittäin puhdassointinen vahvistin, joka ei koita mielistellä tai mairitella vaan kertoo äänitteen sisällön hyvin selkeästi. Lisävirtalähde maksaa saman kuin vahvistin, mutta puolustaa hintaansa hyvin.
Hinnat:
Apoll MA-1.0 -päätevahvistin: 1 900 euroa kappaleelta
Apoll PSU-1 -virtalähde: 1 900 euroa kappaleelta
Valmistaja: Apoll Acoustics
Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: