CMX:n Dinosaurus Stereophonicus oli julkaisuaikanaan levy, jota kukaan ei osannut odottaa. CMX oli kasvanut HC-jyrästä rock-yhtyeeksi ja keinui suosionsa aallonharjalla. Sitten CMX ilmoitti lopettavansa keikkailun ja teki studiossa tuplalevyllisen progea ajattelematta, haluaako kukaan kuulla sellaista. Nyt, yhdeksäntoista vuotta myöhemmin, Dinosaurus julkaistiin viimein vinyylinä.
Prophets of Rage pamautti pihalle ensimmäisen täyspitkänsä viime syksynä. Rage Against The Machinen viitoittamaa tietä asteleva bändi on todistaa, että raskas soitto ja rap-vokaalit on timantinkova yhdistelmä silloin, kun kokoonpano on oikea.
Tolerance 0 on S-TOOLin debyyttilevy, mutta tekijöinä on kokeneita metallimiehiä. Lopputulos on levyllinen tanakkaa metallia, josta ei ole turhaan rosoja siloiteltu.
CMX julkaisi kuudennentoista albuminsa nimellä Alkuteos. Siinä missä edellinen albumi Mesmeria edusti yhtyeen tuotannon rockimpaa ja helpommin lähestyttävää laitaa, Alkuteos on palauttaa proge-vaihteen silmään ja lisää kattaukseen reilulla kämmenellä koskettimia ja syntetisaattoreita. Uudistuminen on outo sana käytettäväksi yhtyeestä, joka on koko uransa risteillyt tyylilajien seassa juuri sen mukaan, mitä milloinkin todeksi saatettu albumi on kertonut vaativansa. Alkuteoskin kuulostaa - jälleen kerran - CMX:ltä.
Rocklevyn tekemistä on verrattu tukkisavottaan. Lasken itseni harrastajaksi, mutta siitä, millainen työmäärä on saattaa idea kappaleeksi, minulla ei ollut mitään tietoa. Kunniakseni pääsin seuraamaan, kun rock-yhtye Marraskuu työsti kappaleensa Tie demosta julkaisuun. Hikeä, verta ja vähän kyyneliäkin.
Rock-yhtye Marraskuu julkaisi yhtyeen nimeä kantavan debyytti-singlensä niin ikään Marraskuussa. Mistä on kysymys? Istuin herrojen kanssa alas ja kyselin kuulumisia.
Uutinen Emu Lehtisen äkillisestä poismenosta kosketti. En ole ollut mikään Digeliuksen suurasiakas, mutta kymmeniä käyntikertoja ja levyhankintoja vuosien varrella on toki ollut. Minulle – kuten epäilemättä lähes kaikille Emun asiakkaille – jäi hänestä lämpimiä muistoja
Ja saarnamies nousi pöydästään käsissään raamattu ja Winchester-kivääri
Rockin peruskokoonpano on kvartetti, jossa on kitaristi, basisti, rumpali ja laulaja. Suuruudenhullujen palkatessa parikin sinfoniaorkesteria soittamaan edellisten lisäksi ja miksatessa sataakuuttakymmentä raitaa euron nappikuulokkeille toistettavaksi, Clutchin pitkän linjan rokkarit todistavat, että perusasioita enempää ei tarvita.
Uusi vuosi, uusi Hämähäkkimies-elokuva, voisi vinoilla. Spider-Man: Homecoming aloittaa kolmannen kierroksen Spider-Man -elokuvia viidentoista vuoden sisällä. Tällä kertaa asiat ovat kuitenkin toisin. Spider-Man on palannut kotiin Marvelin jaettuun elokuvauniversumiin ja pääroolissa on historian paras Spider-Man. Tiukkaa tekee, etteikö elokuvasta sanoisi samaa. Ehkä sanonkin.
Ensimmäinen Guardians of the Galaxy oli yllätyshitti ja jatko-osa oli itsestäänselvyys. Toisessa osassa syvennetään ensimmäistä maailmaa kompastelematta jatko-osien perusongelmiin. Galaksin Vartijoiden tarinan toinen osa on kevytscifiä parhaasta päästä kieli tukevasti poskella.
