Julkaisut

Rauha valuu kiireen piinaamaan sieluun

Puhtaus on puoli ruokaa, sanotaan. Säestyksettömässä a cappella -laulussa puhtaus on puolikastakin enemmän. Englantilainen, ilman johtajaa laulava Stile Antico -kuoro on erikoistunut renessanssimusiikkiin. Pääsiäisviikon moteteissa ilo ja kärsimys virtaavat polyfonisina sävelpuroina.

Soundbreaker – mies, ääni ja hanuri

Maailmalla mainetta ja kunniaa kerännyt Soundbreaker on kirpeänraikkaan talvipäivän makuinen musiikkikokemus, tarina vapauttavasta erilaisuudesta ja kuvaus suomalaisen miehen maailmaa kiertävästä avantosukelluksesta oman äänen löytämiseksi. Itsensä näköisen dokumentin musiikkirankana velloo ihon kananlihalle ajoittain nostattava Kimmo Pohjosen ja Kronos Quartetin soitto.

Pianistin kauhukabinetti

Pappi, vallankumouksellinen ja viettelijä samassa persoonassa. Ilta-auringon punaama ruumis hirsipuussa. Kalmot nousevat haudastaan tanssimaan. Näistä aineksista on Jevgeni Sudbinin virtuoosisen pianolevyn musiikki pantu kokoon.

Seuraavat seurattavat

”Näillä mennään lepikon kautta metsään ja sieltä kohti taivaita!”

Ei tullut paha soppa, tuli maukas keitto

Mitä syntyy, kun yhdistetään Blind Willie Johnsonin ääni hiukan sivistettynä, mahtava slide-kitarointi, taitava huuliharpun, kazoon, viulun ja tuuban soitto terästettynä 1887 valmistetulla Bechstein-flyygelillä? Syntyy pieni bluessensaatio. Ruotsalainen Johan Eliasson alias Bottleneck John panee luun kurkkuun kovillekin nimille.

Jättikokoinen konvehtirasia

Pjotr Tšaikovski tunnetaan kyyneleisistä melodioistaan ja venäläisestä kaihostaan, mutta balettimusiikissa soivat myös siro satumaailma ja keisarillinen loisto. Makeaa mahan täydeltä, kyllä. Sokerihumala kannattaa hankkia kapellimestari Neeme Järven johdolla.

Bad Religion True North

Bad Religionilla on taas syyttävä sormi pystyssä. Ihmiskunnan mätäpaiseet ja tuhkanharmaat tulevaisuudenkuvat työnnetään melodisen ja pikavauhtisen punkin voimalla kuuloelimiimme.

Ajantajun täydellinen häviäminen

Far Cry 3 on peli, jota en suosittele perheellisille tai henkilöille joilla on elämässä muutakin tekemistä kuin istua pikselimaailman äärellä ja mieli syvällä sen sisällä.

C-vitamiinia sielulle

Musiikin raskaiden ruokalajien oheen tarvitaan myös oloa keventäviä välipaloja ja monikerroksisia jälkiruokaherkkuja. No, mistä ovat Shugo Tokumarun herkut tehty? Beatleseista, sammakoista, kumiankan kaakatuksesta. Kitaroista, ruokopilleistä ja lapsenmielen visioista.

Django Unchained

Orjia, orjuuttajia, huppumiesten ensimmäinen kerhoretki, hammaslääkäri, palkkionmetsästäjiä ja paljuittain verta. Tämän kaiken ja paljon muuta löytää, kun katsoo kaksi tuntia ja kolme varttia Quentin Tarantinon ohjaamaa länkkärisplatteria hiphopin, klassisen musan ja bluesin kera. Kotomaisiin teattereihin leffa saapuu tänä perjantaina.

Melodista suomiheviä isojen poikien vanavedessä

Tätä Pohjanmaalta pomsahtavaa ja reippaat viisitoista vuotta keikkalavoja kiertänyttä melodista hevibändiä ylistetään jo saatekirjeessä musiikillisesti omalaatuiseksi, sekä tinkimättömän laadukkaaksi tapaukseksi. Lupaus on kova sillä jo levyn kansikuvan perusteella miehistölle on koittamassa pian melkoisen tukalat oltavat, tuntemattoman punatukkaisen naishenkilön toimesta.

Maailmanlopun sushibaari

Ismo Alanko on lähimenneisyydessä esiintynyt niin lavalla raivoavana Sielun Veljenä valtaville saleille kuin intiiminä ja absoluuttisesti akustisena trubaduurina muutamalle kymmenelle kuulijalle kerrallaan. Tällä kertaa mies päätyi Musiikkitalon konserttisaliin kokonainen sinfoniaorkesteri ympärillään.

Jokaisessa meissä asuu pieni partamies

Kunnioittavan iän saavuttaneen ZZ Topin pumppu on hyvässä kunnossa, kalkkeutumia tai sivuääniä ei uudelta levyltä kuule, meno on juuri niin rentoa ja rouheaa kuin voi odottaa. Ei mahda mitään, takuuboogie nappaa mukaansa jammailemaan lisää aurinkoa elämään.

Jouluherkkuja Brittein saarilta

Bob Chilcottin (s. 1955) This is the truth hyväilee alkajaisiksi niin, etteivät jatkossa pienet eivätkä suuremmatkaan dissonanssit tai vyöryvät hyökypatsaat hautaa alleen. Urkujen syvä pohjallinen pehmentää peittelemättömän lämpimästi kuoron sointia, kantavuus alakautta toden totta kestää. Tuotteliaan Chilcottin Sweet was the song taas kantaa muassaan virkeitä muistumia Jouluyö juhlayö -laulusta.

Barokkipelimannit jammailevat

Kehitys kehittyy eikä aina tiedä onko se edistystä. Yksi on silti varmaa: nykyinen barokkimusisointi on huimasti parantunut siitä kankeasta jyystämisestä, jota harjoitettiin menneinä vuosikymmeninä. Nämä Vivaldin viulukonsertot ovat tikahtua soittamisen ja löytämisen ilosta.

Piin elämä – usko uskomattomaan

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Jos vastaus on tiikeri, niin nyt kävi hyvä mäihä. Ang Leen ohjaama Piin elämä kertoo nimittäin intialaispojan ja tiikerin haaksirikkotarinan. Jos ette ole vielä elokuvia suostuneet kolmiulotteisena katsomaan, niin nyt on aika, sillä elokuva on visuaalisesti upeimpia ikinä. Piin elämä saa ensi-iltansa tämän viikon perjantaina.

Songsforsadpeople - mielenrauhaa jouluhälinään

Vibrafonisti ja säveltäjä Arttu Takalo kiersi loppuvuodesta soittamassa XL:n 20-vuotisjuhlakiertueella, mutta ehti putkauttaa ulos myös oman soololevyn. Levy on vekkuli sekoitus erilaisia tunnelmia joulumaisemista menneiden vuosikymmenten musiikkivideoihin.

Raikkaita irlantilaistunnelmia jouluun

Kelttien jolkottava tyyli sopii joululauluihin, mutta ei kyllä aina kokovuotiseen matkantekoon. Tällä levyllä on mukana paitsi kansanperinteen pitkän marssin askellusta myös 1960-luvun laulelmarenessanssista käynnistyneen puolisatavuotiskauden hiomajälkiä.

Suloisen elämän murheet

Piano on lyömäsoitin, joka pitäisi saada puhumaan ja laulamaan. Mozartin pianomusiikki ei kuormita voimalla äänentoistoa. Kuitenkin se on armotonta paljastavuudessaan.

Yksi hobitti on 48 ruutua sekunnissa

Nyt ollaan jännän äärellä. Keskiviikkona tulee ensi-iltaan ihkaensimmäinen elokuva, jossa hobitti vilistää kolmiulotteisena myös kaksinkertaisella kuvataajuudella. Taru sormusten herrasta -saagaa edeltävän tarinan ensimmäistä osaa saadaan kaiken lisäksi katsella melkein kolme tuntia, joten katsottavaa riittää, katsoi sitten mitä versiota tahansa.

Pröystäilyä Alpeilla

Yöstä se alkaa ja yöhön se päättyy. Richard Straussin Alppisinfoniassa noustaan vuorelle, eksytään, liukastellaan rotkon laidalla, haltioidutaan näköalasta, paetaan myrskyä ja laskeudutaan kilvan auringonlaskun kanssa. Massiivinen orkesteri säihkyy, piiskaa ja jylisee.

Kokemuksen neljäs ulottuvuus

Viime viikolla John McLaughlin & The 4th Dimension otti ja tipautti yleisön Finlandia-talon lattialle. Miksi? Pitäisikö seitsenkymppisiltä kieltää jo muu kuin triangelin soitto?

Nightwishin kanssa elokuvissa

Tänään perjantaina elokuvateattereihin saapuva aikuisten musiikkifantasialeffa on viiden vuoden takaisen idean hedelmä. Ideasta kypsyi lopulta albumi, elokuva ja leffasoundtrack, joiden kaveriksi voi vielä nauttia Imaginaerum-punaviiniäkin. Emme korkanneet viinipulloa, mutta istuin kuitenkin tuokion tyhjässä elokuvateatterissa Tuomas Holopaisen kanssa keskustellen elokuvasta ja bändistä.

Savolaisen lupsakka tervehdys - haudan takaa

Suomimetallin syvässä ja synkässä päässä porskuttava savolaisryhmä osoittaa parin viimeisimmän julkaisunsa avulla konkreettisesti, että mistä aineksista kalakukkoa on aikoinaan lähdetty leipomaan ja miten maukas lopputulos parhaimmillaan voi olla.

Sivut

Tilaa syöte Julkaisut