Julkaisut

Vaaleanpunainen rock-seikkailu läpi vuosikymmenten

Yhtye, jonka keulahahmona on nahkashortseissa poseeraava, pinkkihiuksinen naislaulaja, ei voi olla huono. Jos ei muuta, niin kielii se ainakin positiivisesta rock-asenteesta.

Luojien maahanpanijaiset

Heavy rockin alkueläimet ovat palanneet yhteen ja raskaat riffit täyttävät satojentuhansien Sabbath-fanien kuunteluhuoneet, ainakin muutaman viikon verran. Maailma on muuttunut 40 vuodessa niin paljon, että uudesta albumista ei tule samankaltaista klassikkoa, kuin Sabbathin 1970-luvun alkupuolen albumeista, mutta ”13” on silti kaiken hypetyksensä ansaitseva voimainponnistus.

Space, the final frontier...

Space, the final frontier. Ah, mikäpä virkistäisikään paremmin kuumana kesäpäivänä kuin raikas avaruusseikkailu. Mutta lähtisikö sitä elokuviin katsomaan uutta Star Trek -elokuvaa, vai olisiko parempi kaivaa esiin vanhat leffat ja sarjat?

Brittiläisen imperiumin kaunis auringonlasku

Kun brittiläisen imperiumin pönäkkyys yhdistyy saksalaistyyliseen perinpohjaisuuteen, voiko siitä mitään hyvää seurata? Kyllä vain: Britannian Brahmsiksi kutsuttu Edward Elgar sävelsi kipeänkaunista ja jykevää musiikkia, jonka nostalgia kestää aikaa.

Mennyttä Aikaa Etsimässä

Edguy-laulaja Tobias Sammettin rock-oopperat ovat olleet piristävä tuulahdus 2000-luvun powermetallin ja perinteisen heavy rockin rintamalla. Viimeisin hengentuote The Mystery of Time muistuttaa ajoista, jolloin hard rock -levyissä oli taikaa, kuin Kyöpelinvuorella konsanaan.

Tässä on (Eppu) Normaalia parempi konserttitaltiointi

Vuonna 2004 tallennetun Eppujen täpötäyden Ratinan keikan tuhoutuneeksi luultu master on onnistuttu sittenkin pelastamaan. Niinpä tilanne on viisaasti heti (2013) hyödynnetty uudelleen miksauksen ja Blu-ray-formaatin muodossa, tuoreen haastattelun ja keikkamuistelon kera totta kai.

Pohjola kohtaa Balkanin

Tanskalaisen säveltäjän Vagn Holmboen nimi ei ole kaikkien huulilla, mutta kun hänen musiikkiaan pääsee kuulemaan, herää innostus. Holmboe sävelsi lähes 400 teosta, joista monet on jo levytetty. Näistä konsertoista on hyvä alkaa.

Hullun tiedemiehen reaktorin ytimessä

Konemusiikin alkemistimestari Ben Watkins käväisi vastikään Suomessa keikalla ja juttelemassa kanssamme mm. Juno Reactorin uudesta levystä, Matrix-leffamusan teosta, Intian ihmeistä ja Japanin itsemurhametsästä.

Sata lasissa, aina!

Sanalle absurdi voisi päivittää uuden määritelmän wikipediaan. Kansainvälisen artistin esiintyminen paikassa, jossa sitä vähiten osaisi odottaa, on melkoinen kulttuurishokki. Maailman suurimman perinteisen heavyn yhtyeen, Iron Maidenin ex-laulaja Blaze Bayley heitti mieliinpainuvan akustisen keikan Saimaan rannalla. Keikkapaikkana toimi paikalliskuppila Bar Footle, jonka pitäjät haluavat nostaa lähialueiden vetonaulaksi mm. rohkeilla artistivalinnoillaan.

Ei mitään lässyä vaan reipasta torvensoittoa

Mihin jazz on menossa? Onko pallo hukassa? Ei ainakaan Timo Lassylla, joka tenorisaksofoneineen koukkaa suoraan modernin jazzin mehukkaimpiin vuosiin, 1950- ja 1960-luvun vaihteeseen. Ei kopioiden vaan kierrättäen. Tulos on rennon piristävää ja kuunteluun innostavaa.

Seitsentahokas

Kotimaisen rockin yhtäaikaa vihattu, mutta myös tulenpalavasti rakastettu dinosaurus CMX julkaisi 22. helmikuuta hartaasti odotetun ja järjestyksessä 14. studiolevynsä.

Ismo Eskelisen kitara laulaa

Johann Sebastian Bachin musiikki taipuu monenlaiseen asuun. Sen rytmi, melodia, hartaus ja motorisuus ovat innostaneet sovituksiin, joista Ismo Eskelisen korvaa hellittelevät kitaraversiot ovat kauneimpia.

Kon-Tiki

Kuule, miten olisi pikkuinen, ihan vain muutaman kuukauden pituinen meriretki balsapuulautalla? Tämä elokuva tekee kunniaa tuolle massiiviselle retkelle tuoden tarinan valkokankaalle elävänä ja jänskättävänä seikkailuna. Kattavat haastattelut antavat lisää makusteltavaa elokuvasta ja muustakin.

Oblivion

Tom Cruise, nainen, maapallon tulevaisuus, messeviä maisemia ja soundeja, sota avaruudesta tulleiden valloittajien kanssa, toinenkin nainen, Morgan Freeman.

Turbo-takatukka-pastellia Mansesta

Näitä kahta levyä kuunnellessa voi helposti aistia aidon ja oikean Manserock-fiiliksen. Vain tuoreen mustanmakkaran tuoksu jää kokonaisuudesta puuttumaan, nääs.

Selkäydinmetallia

Oikeastaan CD-single on tässä yhteydessä vitsi, sillä kahden uuden kappaleen lisäksi mukana on kaksi coveria ja kuusi livevetoa. Yhtye mainostaakin julkaisun olevan ”the longest single in metal”.

Kauhukakaran idealinko

Epänormaali, vastenmielinen, sairas. Näin Stalinin masinoima parjauskampanja nimitteli Sergei Prokofjevin kuudetta sinfoniaa, jonka kantaesitys oli suuri menestys. Mikä mahtoi vuonna 1948 kuvottaa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politrukkeja?

Minun lyhyt historiani Iiro Rantalasta

Bach se jatsin keksi! Näin siis Iiro Rantalan jazz-historiassa My history of jazz, joka on pianistin uusin cd. Levyn aloittaa Tuomaskirkon kanttorin Goldberg-muunnelmien aaria ja sellaiseen se myös päättyy. Väliin mahtuu viisi improvisaatiota tästä pariminuuttisesta sekä viisi jazz-klassikkoa ja viisi omaa.

Rauha valuu kiireen piinaamaan sieluun

Puhtaus on puoli ruokaa, sanotaan. Säestyksettömässä a cappella -laulussa puhtaus on puolikastakin enemmän. Englantilainen, ilman johtajaa laulava Stile Antico -kuoro on erikoistunut renessanssimusiikkiin. Pääsiäisviikon moteteissa ilo ja kärsimys virtaavat polyfonisina sävelpuroina.

Soundbreaker – mies, ääni ja hanuri

Maailmalla mainetta ja kunniaa kerännyt Soundbreaker on kirpeänraikkaan talvipäivän makuinen musiikkikokemus, tarina vapauttavasta erilaisuudesta ja kuvaus suomalaisen miehen maailmaa kiertävästä avantosukelluksesta oman äänen löytämiseksi. Itsensä näköisen dokumentin musiikkirankana velloo ihon kananlihalle ajoittain nostattava Kimmo Pohjosen ja Kronos Quartetin soitto.

Pianistin kauhukabinetti

Pappi, vallankumouksellinen ja viettelijä samassa persoonassa. Ilta-auringon punaama ruumis hirsipuussa. Kalmot nousevat haudastaan tanssimaan. Näistä aineksista on Jevgeni Sudbinin virtuoosisen pianolevyn musiikki pantu kokoon.

Seuraavat seurattavat

”Näillä mennään lepikon kautta metsään ja sieltä kohti taivaita!”

Ei tullut paha soppa, tuli maukas keitto

Mitä syntyy, kun yhdistetään Blind Willie Johnsonin ääni hiukan sivistettynä, mahtava slide-kitarointi, taitava huuliharpun, kazoon, viulun ja tuuban soitto terästettynä 1887 valmistetulla Bechstein-flyygelillä? Syntyy pieni bluessensaatio. Ruotsalainen Johan Eliasson alias Bottleneck John panee luun kurkkuun kovillekin nimille.

Jättikokoinen konvehtirasia

Pjotr Tšaikovski tunnetaan kyyneleisistä melodioistaan ja venäläisestä kaihostaan, mutta balettimusiikissa soivat myös siro satumaailma ja keisarillinen loisto. Makeaa mahan täydeltä, kyllä. Sokerihumala kannattaa hankkia kapellimestari Neeme Järven johdolla.

Sivut

Tilaa syöte Julkaisut