Julkaisut

Carpe diem, eli oodi tavallisuuden tavattomuudelle

Ben Stillerin uutukainen, Walter Mittyn ihmeellinen elämä, pompsahti teattereihin heti joulun jälkeen tuomaan valoa pimeyteen. Se on harmaan perusjampan sotahuuto, oodi tavallisuuden tavattomuudelle ja muistutus siitä, että oman elämänsä värin voi valita itse. Jos päiväunista siirtyy toteuttamaan itseään tähän todellisuuteen, voi oma elämäkin (vaikka toimistotyöläisen) olla paljon antoisampaa.

Joikuja, virsiä ja luonnonvoimia

Nyt alkavat jo kulkuset riittää, mutta mitähän sitä kuuntelisi päästäkseen takaisin rauhaisampiin tunnelmiin. Miten olisi virsilevy? No, entä jos sen olisivat tehneet Wimme Saari ja Tapani Rinne? Nonni, pistetään velikultien tuotos soimaan.

”Tätä minulta ei kukaan voi riistää, mä olen maksanut kaiken.”

Uupuuko kuusen alta vielä jotain? Miten olisi kasa kuvia ja sanoja Sielun Veljistä?

Pehmolelujen lämpimin soittoääni

Ankarina aikoina – ja joulu on usein sellainen – on helpottavaa löytää paikka, jossa levähtää. Kesällä siihen tehtävään tarjoutuu puistonpenkki, joskus veneen tuhto, talvella taas kotisoppi tai höyryäväikkunainen kahvila, bussin istuin. Jouluna se voi olla kaiken konkreettisen lisäksi muutakin, vaikkapa ihka aineeton musiikkihetki.

Joulun maku

Yhtyelauluun tuntuvat nykyään kuuluvan merkit, jotka poikkeavat lajityypin perinteestä eri tavoin. Siirtymän ongelmia lisää se, että kylkiäisenä näyttäisi yhä useammin saapastelevan kuulijan tyrkkiminen auliin antavaan ostoasentoon. Onneksi on sellaisiakin laulajia, kunnonhimoisia taiteilijoita, jotka haluavat genrensä kyydittäminä tarjota yksinkertaisesti parastaan, ei vain kalleintaan.

Hobitin toinen tuleminen

”That, my lad, was a dragon.” Ja tämä, arvoisa lukija, on katsomisen arvoinen elokuva.

Erwin Rommel - Kuolematon Sotilas

Hollantilainen Hail of Bullets on lähtenyt kolmannella levyllään sohimaan historian harmaata aluetta. Teema-albumi toisen maailmansodan kovimman ja hurjapäisimmän strategin, Erwin Rommelin elämästä on kontroversiaalia death metal -bändiltäkin. Levyn tuottanut yhtyeen rumpali Ed Warby vastasi ystävällisesti muutamiin kysymyksiini uudesta levystä, sodasta ja yhteen kysymykseen jalkapallostakin.

Vanhaan malliin

Lyhyesti I: Useissa eri kokoonpanoissa musisoineet miehet kokoontuvat yhteen, soitellakseen 1980-luvun hard rockia. Homma tuntuu niin mukavalta, että kokoonpanon ensimmäinen albumi julkaistaan pikavauhtia.

Ei kaupallinen

Paradise Lost on ollut AudioVideo.fi:n käsittelyssä melkoisesti viime aikoina. Koska se on pirun hieno bändi, niin annetaan palstatilaa vielä yhdelle julkaisulle tänä vuonna. Kyseessä on yhtyeen 25-vuotista taivalta juhlistava kokonaisuus harvinaisuuksia, uudelleenäänityksiä, covereita ja onpa joukossa uusikin kappale.

Boogiepistos pakaraan

North Mississippi Allstarsin uusi levy näyttää ettei blues ole mennyttä, se vain ottaa mukaansa jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä jatkaessaan kulkuaan. World Boogie Is Coming on värikäs, karheantäyteläinen ja peräänantamattoman makea rytmimatka, joka tarttuu iholle kuin parahin hunaja.

Joulupunkki ja Betlehemin supertähti

Tässähän alkaa kohta uskoa uudestaan joulupukkiin ja muihin satuolentoihin, kun yli 20 vuotta fanittamani yhtye yllättää levyllisellä vanhoja joululauluklassikoita, reippaiksi punk-iloitteluiksi muunnettuna.

Äänen ja kuvan luksusta

Harmaantunut kikkarapää Sir Simon Rattle, lyömäsoittaja Liverpoolista, johtaa Berliinin filharmonikoita, maailman kuuluisinta sinfoniaorkesteria. Blu-ray-levyn surround-ääni lyö ällikällä, eikä kuvassakaan ole valittamista.

XXI-luku, jossa nuotit pannaan nippuun

Nyt tulikin tenkkapoo, sillä mitään uutta, mitä ei viimeisessä kaarteessa köpöttävästä ja itsensä eksessiivisellä päihteidenkäytöllä raunioittamasta Lemmystä tai kohta neljäkymmentä vuotta toimineesta Motörheadista olisi jo rustattu, en pysty tähän hätään keksimään. Uusi albumikin on niin ennalta-arvattavan perusvarmaa rokin räimettä, että tästä taitaa tulla aika perusvarma arvostelukin.

Eeppisten unien odysseia

Alkuaikojen Manowarin ja Bathoryn viikinkimetalliin lieviä doom- ja progemetallivaikutteita sekoitteleva saksalainen Atlantean Kodex on pienen piirin iso juttu. Sen tunteisiin vetoava eeppinen poljento osuu ja uppoaa. Itse liikutuin jo levyn intron aikana.

Suoraan bändin syliin elokuvalipun hinnalla

Puolitoistatuntinen kolmiulotteinen setti Metallica-faneille komean kuvauksen ja takuuvarman fiilistelyn kera. Oijoi.

Ihmisyyden auringonlasku

Mitä jos muuttuisit tarpeettomaksi ja taitosi hyödyttömiksi? Mitä olisit valmis tekemään perheesi vuoksi? Nöyrtyisitkö ja myisit kunniasi? Entä jos se ei riittäisi? Vähäeleisen riipivä ja veriseksi murhenäytelmäksi yltyvä Hara-Kiri esittelee kunnian kaksi puolta ensilumen sataessa maahan ja samuraimiekkojen ratkaistessa ihmisten kohtalot.

Puhdasta hyvää tuulta

Onko Karl Goldmark tuttu? Harva tuntee aikanaan juhlitun, mutta nykyään lähes unohdetun säveltäjän. Nyt kannattaa korjata asia. Maalaishäät-sinfonia, Singaporen sinfoniaorkesteri ja BIS:n surround-ääni ovat kuuma ja viihdyttävä yhdistelmä.

Ison valkokankaan arvoiset dokumentit

Viikonlopun ajan saadaan vielä nautiskella Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaaleista lukuisten leffojen kera, mutta käydään nyt jo läpi muutama erinomainen dokumentti ja yksi sukellus surrealistiseen mieleen. Tiedossa on seksiä, huumeita, taidetta, väkivaltaa, musiikkia ja surffausta.

Kaivosmiesten paluu

Yksi kotimaisen raskaan rockin parhaimmistoon kuuluvista yhtyeistä, Agonizer, osoittaa pitkästä aikaa elonmerkkejä ja julkaisee ensi vuoden puolella ilmestyvältä toiselta albumiltaan digisinglen Trooper. Audiovideo.fi päivittää maailman kaikkien aikojen syvimmällä esiintyneen yhtyeen kuulumiset.

Speed kills!

Aavistuksen huppanalla nimellä siunatun Rangerin nuorten miesten kannattaa alkaa pakkaamaan matkareppuja, sillä heavymaailman massiiviset portit on riuhtaistu selälleen jo näillä näytöillä ja kiireisiä aikoja on luvassa. Suunnattoman hyvän olon setäikäisellekin hevarille tuottava pikametalli tulee ruikituttamaan hunajaa ympäri maailmaa.

Viskinhuuruista painavaa äijärockia

Ville Laihialan Englanninkielinen purkautumisväline Poisonblack, on saavuttanut kuudennen pitkäsoiton rajapyykin. Yllättäen julkaisu on nimetty hyvinkin suomalaisylpeästi Lyijyksi.

Lempeät ja kohtalokkaat jäähyväiset

Tänä kesänä Tokyo-kvartetti päätti 44-vuotisen uransa. Viimeisenä levynä julkaistiin seitsemän vuotta sitten äänitetyt tšekkiläiset jousikvartetot.

Eva & Tomoya – kanteleen ja koton tähtikirkas kudelma

Eva Alkula ja Tomoya Nakai muodostavat uniikin duon, joka esittää sähkökanteleen ja 25-kielisen koton avulla hurjaa ja herkkää musiikkia John Cagesta Orfeukseen, japanilaisiin saippuakupliin ja suomalaisiin kehtolauluihin. Tätä voi suositella vaikkapa leffamusiikista, energisestä menosta, kansanmusiikista, nykymusiikista ja maisematunnelmista diggaaville.

…Se mikään hyvinvointivaltio ollut

Hc-punkin ja metallin hämärillä rajamailla riuhtova Unkind on kantaa ottava bändi. Yhtyeen sanoituksissa yhteiskunta on moraaliton, rahanahneista oman edun tavoittelijoista täyttyvä tunkio. TV-formaattien lapsista tehdään setämiesten toimesta ”tähtiä”. Pienten lasten vanhemmat luikertelevat omasta kasvatusvastuustaan. Uskon varjolla sotiminen se vasta hullua puuhaa onkin.

Sivut

Tilaa syöte Julkaisut