Julkaisut

Karu mies, räkäinen huuto
Räyhä sielullesi

Paradise Lostin kiemuraisesti edennyt ura on taas uudessa risteyksessä. Tällä kertaa keula käännetään uusvanhaan suuntaan.

Rankkaa menoa – Johnny Winterin villi ja vaarallinen elämä

Aviador julkaisi toukokuussa hurjia tarinoita otsikossaan lupailevan Johnny Winter -elämäkerran ja juhlisti käännöstä mm. Tavastia-klubilla Albino Blues Cult -nimen alla lavalle nousseiden kotimaisten artistien voimin. Meno oli rankkaa.

Jurassic World, ei Jurassic Park IV?

Alkuperäisen Jurassic Parkin tapahtumista on kulunut parikymmentä vuotta. La Isla Nublarilla on toiminut jo useamman vuoden Jurassic World -huvipuisto, jossa käy kymmeniä tuhansia vieraita kerralla. Turvallisuus on huippuluokkaa, eikä alkuperäisen puiston kohtalosta ole soveliasta puhua. Täysin yllättäen jotain menee pieleen, dinosaurukset pääsevät irti ja puiston pyörittäjän sukulaislapset ovat vaarassa.

Musiikin voitto terrorista

Hitlerin marssiva tuhokoneisto vai Stalinin kätyrien armeija? Vai olisiko musiikki sittenkin vain musiikkia? Päätä itse.

Paljolla palkittu

Kun musiikintekijä saa cd-levystään 25000 euron palkinnon, herää kysymyksiä. Mitä musiikkia? Onko musiikki palkinnon arvoista?

Irti mummonradiosta

Yliannoksen vaara uhkaa Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuonna. Silti tilaa on aina levylle, joka panee edeltäjiään paremmaksi. Radion sinfoniaorkesteri elää ylikapellimestarinsa Hannu Linnun johdolla vihdoin myös levyrintamalla kulta-aikaa.

Kitara, taivas ja nyt jumalauta mennään!

Hiljaa ei tule hyvä Mad Maxin maailmassa. Kuuluisamman hahmonsa pariin, kolmenkymmenen vuoden jälkeen palannut veteraaniohjaaja George Miller on ruutannut tankkiin tainnuttavan yliannoksen veren, adrenaliinin ja korkeaoktaanisen bensan sekoitusta. Fury Road on alkuperäisiä Mad Maxeja vahvasti kunnioittava päivitys, jonka vääntö ja hevosvoimat repivät katsojan alustaa ja runkoa.

Paluu perinteisiin surround-arvoihin

Norjalainen 2L eli Lindberg Lyd mainostaa itseään innovatiiviseksi levy-yhtiöksi. Useimmiten se on tarkoittanut kirjaimellisesti ympäröivää surround-ääntä, joka räätälöidään musiikin ja äänitystilan mukaan. Liika nokkeluus on joskus vienyt metsään, mutta tällä kertaa palikat napsahtavat kohdilleen.

Surun hiljaisuus mykistää

A Swarm of the Sun -bändin musiikki on niin synkkää ja tunteisiin iskeytyvää, että sen aiheuttamien kuohujen kanssa on hieman ihmeissään. Pakko oli ottaa Ruotsista kotoisin olevaan bändiin yhteyttä ja kysellä, mitä surkeaa heille on oikein tapahtunut kun tällaisia sävellyksiä saavat aikaan.

Ei heikkohermoisille

Ota nitrot käden ulottuville ja syöksy Alfred Schnittken säveltämään kulttuuripainajaiseen. Kaupan päälle saat huikaisevaa demomateriaalia, jossa on ongelma.

Uusi kansallissankarimme?

Rauha on laskeutunut Nightwish-leiriin. Muutamaan suuntaan loimottanut vihan liekkikin tuntuu sammuneen ja Holopainen on keskittynyt olennaiseen: äärimassiivisen albumikokonaisuuden luomistyöhön.

Kiirusta pitää jälleen

Vanhakantaiselle speed metallille omistautunut kotimainen Ranger ei hienostele. Ensimmäinen pitkäsoitto räiskyy energiaa ja asiaankuuluvaa naiviutta.

Mun järkeni, papa!

Ei, ei, ei! Kyllä, kyllä! Synapsit menevät solmuun kun Pekko Käppi kumppaneineen ryöstää mukaansa matkalle universumiin, jossa mikään ei ole romanttisempaa kuin makaaberi funkkipohjainen jouhikkokansanlaululoitsenta survoutuneena bluesin ja gospelin sisimmäisiin kudoksiin.

Viulut kilpasilla luonnon kanssa

Vivaldin Vuodenajoista on tullut vapaata riistaa. Muinoin sitä soitettiin siististi ja tunnollisesti. Sitten vanhan musiikin spesialistit kaivoivat esiin barokkimusiikin affektit, mielenliikutuksen ja voimalliset tunnetilat. Nykyään kaikki keinot käyvät kilpailtaessa siitä, kuinka räväkäksi meno yltyy luonnonääniä jäljitellessä.

Me ei muuten taidetakaan olla enää Kansasissa...

Ritchie Blackmore on rockmaailman kummajainen. Mies on hankalan, jopa vittumaisen miehen maineessa, mutta on persoonastaan huolimatta elävä legenda ja monien mielestä kaikkien aikojen tyylikkäin kitarasankari. Deep Purplen jälkeisen superbändin, Rainbow:n tarina vuosilta 1975-1984 on nyt kasattu upeaksi viiden CD:n ja yhden DVD:n paketiksi.

Parjatun akustiikan ilonpäivät

Parasta ääntä levylle saadaan hyvässä konserttisalissa, mutta ei välttämättä aina. Parjatussa akustiikassa äänitetty levy voi soida omalla tavallaan hykerryttävästi. Testimateriaalin tarjoaa romantiikan sunnuntailapsi Mendelssohn, joka panee Skottilaiseen sinfoniaansa vipinää.

Elossa!

Wembleyn täyttäjien uusin sinkkubiisi ei ole oopperaa, eikä oikein heavyäkään.

Äärettömyys pelikenttänä

Fantasiametallivelhojen uusin albumi on universumin kokoinen eepos, josta saisi tarpeet kymmeneen tavalliseen heavy-levyyn. Aivot sumentavat metalliöverit siis tiedossa.

Eipä kyllä pahnantuoksuista, ei palttinaista loilotusta

Kansanperinne ei ole mikä tahansa virkaheitto taiteen alalaji. Vanhaa voi lähestyä autenttisen tarkasti toistaen, mutta sitä myös voi – sen saa – tehdä piirteitä, kokonaisia lauluja tai palasia tai fraaseja omatahtoisesti lainaten. Liekö kansanlaulu aikoinaan juuri vähän sillä tapaa syntynytkin… Ikirunoja onkin kaikkea muuta kuin pahnantuoksuista perinneloilotusta. Säveltäjän kunnianhimo ei sellaista läpi laskisi, eikä kansanlaulu itse siitä pitäisi.

Tiukka tarina nykyajasta

Ei tietokonetehosteita. Ei suurta koneistoa. Ei paksua budjettia. Juoni. Näyttelijät. Tunnelma. Piinaava kokonaisuus. Siis oikeampi elokuva kuin Hollywoodin nykytuotannot.

CMX ja rock-yhtyeille tunnetusti vaikea viidestoista levy

Harva yhtye pääsee 30 vuoden ikään. Niistä, jotka pääsevät, moni tyytyy julkaisemaan lähinnä uusia levynkansia. Mesmeria on äkkiväärä poikkeus: lämmin ja kertosäepitoinen levy on parasta CMX:ää kymmeneen vuoteen.

Tuhansien kilometrien päässä huipulta

Koin jonkinlaista "heavyjohdatusta", kun löysin brasilialaisen AirTrainin netin ihmeellisestä maailmasta. Äärisympaattisen bändin energistä ja raikasta perusheavyä sisältävä debyyttialbumi julkaistaan maaliskuussa. Laulaja Caio Sirianilla on väkevät näkemykset siitä, että AirTrain on liitelemässä maailmanmaineeseen.

Osa II: Perinnetietoa A-Z

Monentyylisissä heavyprojekteissa mukana ollut Pete Ahonen luottaa ja vannoo bändikavereidensa kanssa perinteisten arvojen nimeen. Yhtään sivuaskelta ei oteta toisellakaan, mahtipontista heavyä pullistelevalla Stargazery-albumilla, ellei railakasta Suomi-iskelmäcoveria sellaiseksi lasketa.

Sivut

Tilaa syöte Julkaisut