Satie, Slow Music, Gymnopédies, Gnossiennes, Petite Ouverture à Danser, Pièces Froides, Jeroen van Veen, piano; Brillant Classics

Joulun ylensyöttämää kehoa voi lähestyä näinkin ymmärtäen

Onhan niitä, houkutuksia ja mielihaluja, herkkuja. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, sanotaan. Keveästi mennään, rosollit, lipeäkala, kastikkeet ja sillit, kokonaiset talot ja tortut. Joulu on todella vivahteikas ja yltäkylläinen, antelias. Siis vaativa.

Mutta ei hellitetä, joulukaan ei sitä tee. Kun sieltä raskaimmasta päästä mukaan lisätään ne petollisimmat, kinkku ja muut liharuuat, kielet ja kalkkunat ynnä ne paksut laatikot, on syönyt ja saanut liiankin kanssa.

On aika pysähtyä miettimään, miten saavuttaa edes jonkinlainen tasapaino kilojen ja kaloreiden suhteen, on syytä ryhtyä sulattelemaan sitä kaikkea, edes ajatusta aluksi.

Liikunta, se auttaa aina, katso ja lue vaikka mainoksia! Mutta nytpä kääntyykin ajan lehti. Musiikiksi ei parhaiten sovikaan se kaikkein hiekkasäkkien äitimusiikki, hissimusiikki, jota saleilla väkisin kuuntelutetaan. Apu tulee kauempaa ja ohittaa kevyesti päivän tarjoukset. Tehtävän hoitaa Erik Satie ja hänen pianomusiikkinsa, esimerkkinä se tunnetuin Gymnopédies-sarja, voimistelumusiikki.
Jeroen van Veenin piano soi levyllä sellaisella verkkaudella, että yksikään harjoituksista kauimmaiseksi jäänyt ei tunne itseään heti alkuun lannistetuksi.

"Sävellykset kestävät aikaa ja
kantavat kuulijansa nautintojen
ja rauhan painottomaan tilaan."

Mieleen nousee väkisinkin Taiji-harjoitukset jossakin lempeän puiston katveessa. Tässä ei todellakaan voi olla kiire. Voi vain kuin huomaamatta nostaa, siirtää, ohjata kehoaan ja jäseniään, keskittyä ja unohtaa, piirtää liikeratoja niin, että niiden vaikutus kestää vielä pitkään harjoituksen tehtyään. Mieli on ihmeellisessä tilassa, keho puhdistunut ja levollinen. Tasapaino on saavutettavissa.

Ajallinen etäisyys on riittävä todistaakseen juuri sen, että vaikuttavan musiikin ei ole tarvis pursuta tämän päivän superstarojen, näiden suurten pienten ”myymäläapulaisten” lihamyllyistä.

"Lähes liikkumatonta tulkintaa."

Satien 1890-luvun vaihteessa julkaistut sävellykset kestävät aikaa ja kantavat kuulijansa nautintojen ja rauhan painottomaan tilaan edelleen. Eivätkä teokset toista itseään, eivät ne ole lainkaan samanlaisia. Kuuntele esimerkiksi Petite ouverture à danser -teos. Kappale on raikas ja tuo silmien eteen tanssijan valoisan harjoitussalin peileineen ja tankoineen. Liike käynnistyy välittömästi.

Ei olisi luullut Satien sarjoista vielä ilmestyvän näin lähes ”liikkumatonta” tulkintaa.
van Veen on vahva persoona, itseluottamus on ihanasti kohdallaan. Ja se tarttuu…

Teksti: 
Tagit: