Levyarvostelu – Vivaldi: Sacred works for soprano and concertos. Elin Manahan Thomas, Florilegium. Channel Classics SACD

Enkelin äänellä

Millaista on enkelin laulu? Pätevää todistetta ei ole, mutta voisi kuvitella, että sopraano Elin Manahan Thomas pääsee lähelle sitä.

Venetsian "punainen pappi" Antonio Vivaldi oli tuottelias säveltäjä. Igor Stravinsky irvaili, että hän sävelsi saman konserton viisisataa kertaa. Stravinskyn aikaan barokkimusiikkia esitettiin niin jäykästi, ettei murjaisu kauheasti ihmetytä. Tosi asiassa Vivaldin musiikki on parhaimmillaan sähäkkää, hauskasti yllättävää, aurinkoista ja kutkuttavan melodista.

Tällä levyllä tosin esiintyy rauhallisempi Vivaldi. Elin Manahan Thomasin sopraano helisee tavattoman kirkkaasti kuin sisäistä valoa hohtaen soololaulussa Laudate pueri ja motetissa Nulla in mundo. Myös levyn kolme konserttoa – yksi viululle, toinen huilulle ja kolmas viulu–sello-parille – ovat ilmeeltään levollisempia ja kirkollisen hartaita.

Vivaldi oli musiikinjohtaja venetsialaisessa orpotyttöjen kodissa, jonka asukit olivat kuuluisia taitavasta soitostaan ja laulustaan. Thomasin huikaisevan kuulakkaassa äänessä on jotain tyttömäisen puhdasta. Rauhallisten teosten kiihkeyden maksimiin päästään hurmioituneesti kuvioivissa päätösosissa Amen ja Alleluia.

"Stravinsky irvaili, että
Vivaldi sävelsi saman
konserton viisisataa kertaa."

Parina kolmena viime vuosikymmenenä on syntynyt lukuisia barokkiorkestereita, jotka soittavat barokin mallin mukaisilla soittimilla. Yksi niistä on brittiläinen kymmenhenkinen Florilegium. Jousisoittimissa on suolikielet. Jousi on lyhyempi ja soitto-ote kevyempi. Sointi on moderneja viuluja pehmeämpi, vähemmän paineinen, mutta toisaalta yläsäveliltään rikkaampi. Voisi luulla, että vaimeampia soittimia olisi helppo äänittää. Kuitenkin liian monella levyllä barokkiviulut kuulostavat ohuilta ja raapivilta.

Channel Classicsin levyllä pehmeyden ja yläsävelkirjon suhde on osunut nappiin. Monikanavaäänityksessä saa intiimin kosketuksen siihen ihmeeseen, että kun kahta materiaalia hangataan vastakkain, syntyy kaunista musiikkia. Sointi on sekä fyysinen että aineeton. Hillitty tai olematon vibrato korostaa puhtautta ja levollisuutta. Kontrabasson, arkkiluutun ja urkupositiivin säestysryhmä hyrisee täyteläisesti hyväilevässä kirkkoakustiikassa.

Surround-ääneen yksinkertaisesti mahtuu enemmän vivahteita. Tilavaikutelma on vain yksi sen monista ominaisuuksista. Eipä silti, myös stereona levyn ääni on huippua.

Teksti: 
Tagit: