Levyarvostelu The Tangent - COMM - InsideOut

Wikimiehen seikkailut musiikkiin tallennettuina

Yleensä rock-musiikin lyriikat koskettelevat joltain kulmalta rakkautta tai jotain yhtä laimeaa. The Tangetin uusin levy tarinoi tietoliikenteestä. Eikä ihme kun nokkamiehen nimikin on joskus ollut Andy Tillison Diskdrive. Itseasiassa tuo Disk Drive juontuu miehen muinaisesta yhtyeen nimestä mutta on roikkunut mukana levyjen crediteissä. Kuinka ollakaan ei enää tällä levyllä.

COMM siis kertoo netin ihmeellisestä maailmasta. Kappaleitten joukossa on sellaisia nimiä kuin The Wiki Man, Tech Support Guy ja bonuksena The Spirit of the Net. Ja miksei olisi, onhan musiikki jo kauan ollut digitaalisen mullistuksen keskeisiä temmellyskenttiä ainakin jos asiaa tarkastellaan tavallisen korvalappukansan näkökulmasta.

Andy perustelee levyn lehdykässä että itse asiassa digitaalinen vallankumous alkoi musiikin parista jo silloin kun pianomusiikit tallennettiin reikälieriöille. Andyn viesti on, että musiikin tekijät olivat mukana luomassa digitaalisen maailman, joka kuitenkin ryöstäytyi käsistä ja ennen kuin asialle voitiin tehdä mitään, olivat sosiaalisen median ja vertaisverkkojen kautta kuulijat varastaneet musiikin ja kaataneet hallituksia.

Se paatoksesta ja nyt korvat auki musiikille. The Tangent oli alkujaan monen taitavan ja itsenäisen muusikon monikansallinen ryhmä mutta on pikkuhiljaa luisunut täysin Andy Tillisonin huostaan. Ei siinä sinänsä mitään vikaa. Andy tekee hyvää musiikkia ja on jopa skarpannut lauluaan vaikka ennen mukana ollut Guy Manning olisi kyllä ollut selvästi taitavampi vokalisti. Andyn kosketintyöskentely toimii ja mukana onkin monenlaista syntetisaattoria, akustista ja sähköistä pianoa ja tietty Mellotroneja.

Musiikki saattaa kuulostaa vaikeasti lähestyttävältä eikä tämä mitään radiosoittotavaraa olekaan. Sovitukset ovat kompleksisia ja niistä soi etäisenä Andy Tillisonin esikuvan Stravinskyn henki. Ei tämä toki samalle tasolle kohoa mutta on rock-musiikkina varsin kunnianhimoista ja saattaa aiheuttaa suoraviivaisemman rytmimusiikin ystävässä piankin kuunteluväsymystä. Informaatiota vain on aika paljon musiikin herkullisessa kudoksessa.

Levyn äänessä, etenkin dynamiikassa, on kevyttä ponnettomuutta vaikka toisaalta resoluutio on kiitettävän selkeä. Ääni on hiukan kuivakka. Basso on jätetty jostain syystä hiukan tumputtavaksi ja rummutkin kärsivät paikoin turhan paljon insideout kompuroinnista. Eivät nämä puutteet pahoja ole ja kuunteluelämys paranee selkeästi kun volumen kääntää hieman liian kovalle.

Limited Edition Digipak -julkaisussa on mukana kaksi bonusta. The Spirit of the Net oli alkujaan tarkoitettu COMM-albumin avausraidaksi, muttei sitten koskaan päässyt studioon asti koska muu materiaali oli parempaa. Niinpä saamme kuulla vain demon. Toinen bonus on live-veto Genesis klassikosta Watchers Of The Skies Tillisonmaisena tulkintana.

Tagit: