Levyarvostelu – Red Eleven – Round II - Lifeforce Records

Maailmalle mars!

Red Eleven:in kansainvälistä tasoa kolkutteleva toinen albumi on täynnä itsevarmaa metallivaikutteista rockia. Audiovideo piti kuulemastaan ja jututti Varkaus-Kuopio-Jyväskylä-akselilta kotoisin olevaa mielenkiintoista kokoonpanoa.

Jos otettaisiin yksi musikantti Stone Temple Pilots:ista, Slipknot:ista (kevyempi materiaali), Von Hertzen Brothers:ista ja kotimaisesta Entwine:sta väsäämään musiikkia keskenään, niin jotain Red Eleven:in kaltaista saisimme kuulla. Laulaja Tony Kaikkosen äänessä on syvyyttä ja karismaa. Kun muukin bändi hoitaa tonttinsa kiitettävästi ja biisitkin ovat onnistuneita, ei ”maailmanvalloitus”-puheet ole pelkkää sanahelinää.

Valitettavasti maan vetovoima on rock-yhtyeille, kansainvälistä menestystä silmällä pitäen poikkeuksellisen voimakas näillä leveysasteilla, mutta toivotaan, että työntövoimaa Red Elevenin raketista löytyy. Asiallisen, saksalaisen levy-yhtiön siipien suojiin pääsy antaa boostia sekin.

Itse jos perustaisin bändin, niin 1980-luvun teininä, musiikista löytyisi varmasti perusheavy-ja thrashvaikutteita. Red Elevenin jamppojen musiikillinen herkkyyskausi on osunut vuosikymmen myöhäisemmäksi, eli aikaan, kun grunge- ja muut epämääräiset musagenret pitivät maailmaa flanellisessa otteessaan. Onneksi Red Eleven on ottanut myös niittejä ja nahkaa musiikkiaan tukevoittamaan. Sitä osastoa olisi saanut olla enemmänkin, sillä ajoittain levy on hieman pliisun oloinen.

Red Eleven, kuva Jaakko Manninen

Pieni lisäannos kirskuvan korskuvia, poikkitaiteellisempia koukeroita olisi maistunut, mutta hyvä näinkin. Videobiisi ”Narrow Mind” edustaa juuri tätä kiltimpää osastoa. Toisaalta, rauhallinen kipale ”Turning Point” on täynnä herkkyyttä ja tunnelmat välittyy. Mitä ihmettä minä oikein horisen, Round II taitaa olla vuoden kotimainen rock-levy!

Yhtyeen kitaristi J-V Hintikka tuumaili Audiovideolle seuraavaa:

J: Teillä on kaikilla monia bändejä ja projekteja taustalla. Onko ollut vaikeaa löytää yhteinen musiikillinen suunta Red Eleven:ille?

Red Eleven - Tomorrow's Path

J.V: Kaikkihan me ollaan ikämme tehty musiikkia lukuisissa bändeissä ja projekteissa joten kokemusta ja osaamista löytyy musiikillisesti laidasta laitaan. Red Elevenin kohdalla musiikillinen suuntaus oli tietyllä tapaa jo varmistettu ennen bändin nykyistä muotoa, Tony ja Teemu kun ovat tehneet musiikkia yhdessä jo ennen Red Eleven:iä. Kyllä toki nämä biisit niin ekalle kuin tokalle levylle on mennyt koko porukan filtterin läpi joten soundi on bändin oma. Mitään vaikeuksia en kyllä muista että olis koskaan ollut musiikillisesti. Jotenkin niin uskomattoman hyvä fiilis ollut että kaikki tuntuu luonnolliselta kun uutta kamaa tulee ja tehdään.

J: Minusta tuntuu, että ainakin Englannissa saattaisi Red Eleven maistua hyvinkin. Ulkomaiden suuntaan olette varmaan ajatuksia käännelleet?

J.V: Kyllähän sitä tällä musatyylillä pitää ulkomaille lähteä. Tavoitteena tottakai on että saataisiin ovia auki pikkuhiljaa. Nyt kun levy-yhtiökin on Saksasta pitää yrittää käyttää kaikki suhteet ja oljenkorret että saa jalkaa oven väliin mahdollisimman laajasti. Pilvilinnoissa ei elellä mutta parhaamme pitää yrittää! Tapahtuu mitä tapahtuu, aika kertoo sen. Tärkeintä että päästään tekemään musaa ja keikkoja jatkossakin.

J: Onko valmiuksia lähteä, jos homma aukeaa?

"Muutkin jätkät on vuosien varrella
tutustuneet keikkabussielämään."

J.V: Todellakin! Rundauskokemusta löytyy paljonkin taustalta. Esimerkiksi Pasi rumpaloi aikoinaan Swallow The Sunissa joten tien luulisi olevan tuttu. Itsekin olen maita ja mantuja kiertänyt Machine Menin riveissä. Ja tottakai muutkin jätkät on vuosien varrella tutustuneet keikkabussielämään. Kun tietää mitä se on ja tietää myös haluavansa sitä lisää, ei esteitä tule jos homma lähtee toden teolla rullaamaan.

J: Onko ulkomaankeikkoja jo sovittu?

J.V: Ei ole vielä mitään konkreettista. Pinnan alla jotain säätöä on jo aloitettu.

J: Lifeforce records on teidän oloinen lafka. Oliko levy-yhtiön muut bändit teille aiemmin tuttuja?

Red Eleven, kuva Jaakko Manninen

J.V: Itselleni ei hirveästi, toisaalta en ole kyllä paljon tutustunut vielä. Sons Of Aeon on toki tuttu kun saman kaupungin jätkiä ja myös saman bändin jätkiä.

J: Osa teistä onkin tuttuja ja puolituttuja minulle vuosien varrelta musatouhuista. Te olette aika rentoja jätkiä ja meinikin on muutenkin aika maanläheisen rauhallista. Turha unelmointi ja hehkuttaminen loistaa poissaolollaan, ikäkö rauhoittaa?

J.V: Hehehehe, jaa a. En tiedä iän puolesta vai onko ihan porukan luonne sen verran rentoa. Tottakai tietty rauhallisuus tulee iän myötä vaikkei edes ikäloppuja olla. Mielummin kohtaa realiteetit ja mahdollisuudet rennosti turhia paineita ottamatta ja keskittyy tärkeimpään eli musiikkiin. Uskon että me tekisimme tätä hommaa perusjuuritasolta täysin samalla tavalla välittämättä siitä onko meillä sitten keikoilla 10 tai 10 000 ihmistä ja myykö levyt platinaa vai ei.

J: Keski-Suomen bänditilanne Ja tulevaisuus? Onko muita hyviä nimiä, jotka kannattaisi laittaa seurantaan?

Red Eleven, kuva Jaakko Manninen

J.V: Kyllähän täällä bändejä on paljon. Aina ollut ja uskon että aina tulee olemaan. En nyt jaksa listaa ruveta tekemään mitä kannattaa laittaa seurantaan ja niin poispäin. Red Eleven on kyllä ihan okei mitä kannattaa tutkailla, haha!

J: Oletteko yllättyneitä levyn saamasta suitsutuksesta, 10/10 arvosteluja jne.?

J.V: Ekan levyn jälkeen sitä itse jo pelkäsi että voiko paremmaksi enää mennä. En uskoltanut mitenkään odottaa että arvostelut ovat olleet entistä parempia niin Suomessa kuin ulkomailla. Mahtavaa!

Teksti: 
Tagit: