Pallas, tuo perinteikäs progebändi Skotlannista, on levytellyt harvakseltaan. Se aloitti uransa vuonna 1984 levyllä Sentinel, joka on tarina Atlantiksesta. Parhaat hetkensä yhtye näki tuossa vuosituhannen taitteen jälkeen kun se julkaisi viiden vuoden välein kaksi peräti merkittävää teemalevyä: The Cross And The Crucible ja The Dreams Of Men. Nyt on taas kulunut nuo viitisen vuotta ja kourassa on uusi teemalevy XXV.
Uuden levyn kansi on hurjan pelottava. Metallihirviöt ovat tuhoamassa maailmaa. Olemme jälleen kohtalon kysymysten äärellä. Jälleen, sillä nämä avaruuden hirviöt ovat käyneet täällä aiemminkin ja tarjonneet paratiisia, jonka me ihmiset tietty tärväsimme. Tuosta kerrottiin aikoinaan Sentinel levyllä.
Tätä jatko-osaa on saatu odotella lähes kolmekymmentä vuotta, mikä kosmisesti ajatellen ei toki ole kuin tuokio mutta meille faneille se on tietty ollut pitkä tovi. Kannattiko odotus, antaa musiikin puhua.
Levyn avaus tuntuu huolella suunnitellulta. Kuulija talutetaan tähän seikkailuun hyvin luoduilla tehosteilla ja äänimaailmalla. Hiukan tuplabasarin käyttö tuntuu päälle liimatulta mutta onneksi se on vain tehokeino muutamalla raidalla. Upean sinfonisesti kasvava Something in the deep antaa subwooferin omistajille luultavasti maukasta murinaa, minä kuulen laajakaistoillani vain kajastuksen jostakin pelottavasta.
Metallin ystävät kokevat tämän levyn varmasti muniinpuhalteluksi mutta Pallaksen perinteiseen kerrontaan tottuneet voivat alkuun jopa pelästyä raskasta menoa. Kannattaa kuunnella koko teemalevy ja arvioida vasta sitten.
Levyllä vaihtelee monenlainen musiikki. Esimerkkinä loppupuolen Violet Sky on huikaisevan hieno synkkä balladi, jonka taustoissa on Moody Blues -henkistä kauneutta. Itse olen varsin tyytyväinen kuulemaani. Musiikissa on vaihtelevuutta ja teemaan sopivaa tymäkkyyttä. Tarina kerrotaan klassisen progen tyylikkyydellä ja eeppisellä vaikuttavuudella, joka kunnioittaa sävellyksiä ja soittajien suorituksia. Tässä on sopivasti ilmaa ja avaruutta seassa, jotta teemat pääsevät kasvamaan musiikkina ja mättökin tuntuu hyvältä.
Yhtyeen kitaristi Niall Mathewson on tehnyt hyvää työtä äänitysinsinöörinä. Kun tuottajina on taustalla ollut bändi itse, on jälki musiikkia ja kertomusta tukevaa. Musiikissa on paikoin kenties liiankin paljon kerroksia, jylhyyttä ja paatosta, jotta se vaivatta istuisi kerrostalokopperoon. Tämä levy pitäisi soittaa lujaa ja parhaimman elämyksen saa luultavasti isolla setillä omakotitalossa.
Limited Editionissa on mukana DVD, joka on taltioitu Loreleyssä, The Night of the Prog -festareilla vuonna 2010, jolloin Pallas oli toisen illan pääakti. Itse en tuona vuonna päässyt paikalle, joten hienoa saada tämä DVD nyt haltuun. Tuossa konsertissa kuultiin käsittääkseni kappaleita sekä Sentinel levyltä että tältä uudelta levyltä. DVD sisältää vain XXV-levyn kappaleita ja pari slideshowta Loreleystä.
Kuvanlaatu kohtuullisen hyvä kun ottaa huomioon valaistusolot. Ääni on DVD-levyksi suorastaan erinomainen. Lisäarvoa varsinaiseen CD-julkaisuun tällainen DVD antaa mukavasti kun näkee miten nämä miehet eläytyvät soittoon mutta mitään varsinaista musiikillista uutta ei ole odotettavissa.
Kommentointi suljettu.