Levyarvostelu – Iiro Rantala String Trio - Anyone with a heart - ACT

Iiron sydän halkeaa

Iiro Rantala osaa yllättää. Uusimman levyn kokoonpano on klassinen pianotrio, siis ”kompissa” viulu ja sello. Lehdistön – etenkin naistenlehtien – ylistämä uutuus nosti odotukset korkealle. Ensi kuulemalta levy ei puhutellut, mutta mitä pitempään trioa kuuntelin, sitä paremmalta se alkoi kuulostaa.

Pianotrio on vanha keksintö. Jo Haydn ja myöhenmmin Schubert sävelsivät kokoonpanolle hienoja kappaleita. Näitä voi kuunnella amerikkalaisen, yli 50 vuotta soittaneen Beaux Arts Trion sydämeen käyvinä levytyksinä. Klassisista salonkimusiikkikappaleista kohti kevyempää kahvilamusiikkia siirryttiin 1900-luvulla. Melodisia, viehättäviä pikkukappaleita soitettiin kahviloissa porvariston seurustelun taustamusiikkina. Hyvän kuvan iki-ihanasta melodisesta hehkutuksesta saa soittamalla I Salonisti -pianokvintetin levyjä. Sama yhtye esiintyi Titanic-elokuvassa laivan orkesterina.

"Vajaan tunnin kestossa ollaankin
jo lähellä yliannostuksen vaaraa."

Ei tarvitse kovinkaan hyvää mielikuvitusta vetämään musiikillista jatkumoa Schubertin romanttisista trioista I Salonistin tunteita puhkuviin melodisiin sovituksiin ja siitä suoraan Rantalan uuteen musiikkiin. Kun perinteisen jazz trion basso ja rummut korvataan Asja Valcicin sellolla ja Adam Baldychin viululla, ollaan oudoilla vesillä. En muista jazz-yhteyksissä tällaista soittoa aiemmin kuulleeni.

Miltä uuden trion musiikki sitten kuulostaa? Melodiselta, paatokselliselta, intomieliseltä ja romanttiselta: se saa kuulijankin sydämen pakahtumaan. Vajaan tunnin kestossa ollaankin jo lähellä yliannostuksen vaaraa.

"Kyseessä voi hyvinkin olla uuden
musiikkityylin alkulaukaus."

Ihmeen vetävän jazz-sykkeen jouset saavat aikaan, selvästikin ollaan tekemässä rytmimusiikkia. Viulu ja sello soivat monipuolisesti myös pizzicatoja hyödyntäen. Levyltä ei selviä kuka sovitukset on tehnyt ja kuuntelemallakin on vaikea sanoa, missä loppuu kirjoitettu osuus ja missä alkaa improvisaatio. Epäilen Rantalalla olleen sormensa pelissä, onhan mies säveltänyt oratorionkin.

Perinteistä jazzia eniten muistuttaa kappale A little jazz tune, herkistelystä pitäville on nimikappaleen lisäksi tarjolla mm. Alone, Prayer ja Sateenkaaren tuolla puolen – levyn ainoa lainakappale. Reippaampaa rymistelyä tarjoaa vaikkapa Hard score.

Mikäli Rantala jatkaa tällä linjalla, kyseessä voi hyvinkin olla uuden musiikkityylin alkulaukaus ja samalla käsissämme levy, josta tulee klassikko.

Teksti: 
Tagit: