Levyarvostelu – Honey B and T-Bones – EMI Years 1985-1987 – EMI

Pariutumisriittiä tukevaa bailausmusiikkia

Hyvää mieltä ja menomusaa blues- ja rockabillymaustein kahden levyllisen verran kesäiseen fiilistelytarpeeseen. Kannen sisältä löytyy bändin EMI-talliajan musiikkiannin lisäksi kertomus bändin silloisista sattumuksista ja kerrotaanhan siellä myös mikä yhdistää Sielun Veljiä ja Honey B & T-Bonesia.

Honey B & T-Bones julkaisi 30-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi ”Alive in Helsinki" -livelevyn lisäksi myös kokoelmalevyn ”EMI Years 1985-1987” varhaisten EMI-vuosiensa kappaletarjonnasta. Meno on vauhdikasta bluesia, R&B:tä, rockabillyä ja rokkenrollia suoran ja rennon tarjoilun kera.

Julkaisujen ja kuluneiden vuosien välillä toimii siltana kummastakin löytyvä kappale While the Cat's Away. EMI Years -levyn versiossa laulaa Esa Kuloniemi, uudella live-levyllä Aija Puurtinen. Alkuperäinen versio on rehtiä ja menevää rokkenrollia, vuosien saatossa kappale on kehittynyt rajuksi rämebluesiksi. Kappaleita on kiinnostava kuunnella peräkkäin.

Myöhempinä vuosina bändin rumpalit ovat vaihtuneet joskus huimaakin vauhtia, mutta EMI-vuosina Honey B & T-Bones koostui vielä perustajakolminaisuudesta Esa ”T-Bone Ed” Kuloniemi, Ismo ”Little B” Puurtinen ja Aija ”Honey B” Puurtinen. Trio hitsaantui saumattomaksi kokonaisuudeksi, joka iski päin tajuntaa yhtenä rintamana – ja kuin yhtenä instrumenttina.

"Trio hitsaantui saumattomaksi
kokonaisuudeksi, joka iski
päin tajuntaa yhtenä rintamana."

Särmikkäästi laulava Esa oli tuolloin pääsolistina äänensä taipuen ihmissusimurinasta villiin rockabillyyn. Aija lauloi myös jo jonkin verran, tyylinsä ollessa melko puhdasta bluesia.

Trion hurja draivi ja into välittyy tuplalevyltä vahvasti heti ensimmäisestä kappaleesta alkaen. Ismon hienostuneen tanakka groove, Aijan rullaavat ja muuttuvat bassolinjat sekä Esan sähköinen ja suora kitarismi loivat kolmiyhteyden, jonka voima vain kasvoi levy levyltä. Parinsadan villin keikan vuositahti muokkasi rytmihirviöstä täysin voittamattoman kotomaan skenessä.

Kappaleiden taustoihin, bändin historiaan ja myös keikka-autokavalkadiin pääsee mukavasti kiinni kansilehtisestä Esa Kuloniemen tarinointia lueskellen. Bändin vaikutuksesta ympäristöön Esa kertoo näin:

”Aija keulassa herätimme nopeasti huomiota, naisbasisti oli todella erikoinen ilmestys 1980-luvun alkupuolen rock-ilmastossa. Meitä tultiin ihmettelemään matkojenkin takaa. Mitä muuta erikoista meillä sitten oli antaa? No, ensinnäkin toimme showasenteen suomalaiseen blueskulttuuriin. Vaikka kyseessä on perusolemukseltaan pariutumisriittiä tukeva bailausmusiikki, niin siihen saakka blues oli totuttu aistimaan vakavien miesten esittämänä vakavana asiana. Ja sellaista punk- ja muu vaihtoehtojengi karttoi kuin ruttoa. Me yhdistimme intensiivisen, antautuneen tulkinnan ja estottoman lavaesiintymisen. Kun vielä päälle lisättiin kauhallinen nuoruuden intoa ja energiaa, niin pakettia ei tarvinnut pahemmin tyrkyttää.”

Ai niin, mikäs se yhdistikään Sielun Veljiä ja Honey B & T-Bonesia? Annetaan Esan kertoa:

”Anytime äänitettiin ja miksattiin vapun 1985 molemmin puolin, alle viikossa. Samaan aikaan viereisessä tilassa miksasi albumiaan Sielun Veljet, mistä syystä koko kompleksissa leijaili voimakas valkosipulin aromi. Ehkä atmosfääristä tarttui jotain myös meihin?”

P.S. Jos bändin elävästi kirjoitettua tarinaa haluaa lukea EMI-vuosia laajemmin, on Esa Kuloniemi kirjoittanut myös kirjan ”Go-Go Shoes – Honey B. & T-Bonesin tarina 1982-2002”.

Teksti: 
Tagit: