Levyarvostelu – Honey B and T-Bones – Alive in Helsinki – Sound of Finland

Livetaikaa Helsingistä

Aina joskus sitä osuu kohdalle jotain kovin ihmeellistä ja kummallista. Odotin laadukasta settiä, mutta tämä tuplavinyyli on vieläkin enemmän. Pitelen nimittäin kädessäni parasta koskaan kuulemaani livelevyä. Bändin raikas, pörräävä ja täyteläinen nykysoundi kutittelee kuulijan korvaa vallan herkullisen dynaamisena.

Alive in Helsinki on Honey B & T-Bonesin 30-vuotistaipaleen kunniaksi julkaistu livelevy, joka on äänitetty Helsingissä kahdella keikalla täysin erilaisissa paikoissa. Olin molemmilla keikoilla ja täytyy sanoa, että vaikka paikat olivat suorastaan toistensa vastakohdat, on kokonaisuus tehty saumattomaksi kokemukseksi.

Tämän levyn taika on siinä, että sitä kuunnellessa tuntee musiikin ympärillään aivan kuin bändi olisi samassa huoneessa. Kaikki kuuluu yksityiskohtaisesti ja dynaamisesti, eikä lopputulos ole latteaa pahvia kuten joissakin livelevyissä.

Jos vilkaistaan konepellin alle vähän tarkemmin, niin ensimmäinen osuus tulee Musiikkitalon Black Boxista, uudesta ja messevästä konserttisalista, ja sen on miksannut Risto Hemmi Finnvoxin studioilla. Toisen osuuden syntykoti on Töölönlahden kainalossa oleva Cafe Piritta, joka taas on vekkuli lasipintoja täynnä oleva hengailukahvila. Levyllä perkussioita soittava monitaituri Mamba Assefa miksasi tuon toisen setin kotistudiossaan. Finnvoxin Pauli Saastamoinen masteroi koko pläjäyksen.

"Musiikin tuntee ympärillään
aivan kuin bändi
olisi samassa huoneessa."

Bändi on halunnut tarjota kuulijalle katsauksen nykyiseen livesoundiinsa ja tässä tuplasetissä se onnistuu hyvin. Kuunneltavana on esimerkiksi kummaltakin keikalta versiot kappaleesta Hangaround, joista kuulee HBTB:n monipuolisuuden. Kliinisen identtisiä keikkoja ei tältä bändiltä tule, vaan kappaleet uusiutuvat ja muuntautuvat jatkuvasti.

Livelevyllä päästään kuulemaan monipuolisesti Aija Puurtisen äänihuulihallintaa jodlauksien ja linnunlaulujen kera sekä Esa Kuloniemen rouheantäyteläistä ja hykerryttävän energistä kitarointia. Lisäksi Jaska Lukkarisen ja Mamba Assefan rytmiduo pääsee jytäämään reippaasti jytisevissä sooloissa ja koko setti loppuukin herkulliseen rytmidialogiin, jossa kuuluu kaksikon toimiva kemia.

Setin aloittaa kuulas ja meditatiivinen Fais Do-Do. Komean viipyilevä kitaramelodia ja seesteinen äänitaide johtavat hypnoottiselle matkalle Honey B & T-Bonesin maailmaan, jota rytmittää vaivaton ja kuplivainen perkussioverho. Rento ja soljuva meno nostaa kierroksia Guru Demonin alkaessa. Demonin valtaan joutuneesta miehestä kertovassa biisissä on todistetusti livetaikaa, sillä se veti viime kesän Puistobluesissa yleisön jäsenen lavan eteen esittämään villin tanssiesityksen, joka näytti ylempien (tai alempien) voimien kanavoinnilta.

Guru Demon saa omankin tanssijalkani nykimään, samoin kuin rullaava bluesherkku Hot Dog Man, helteisiin hetkiin sopiva Dry ja rytmisektion hellimä kappale Big D Never Sleeps. Rauhallisempaakin menoa löytyy, esimerkiksi kappaleen Ice Cold Feeling uusi versio tarjoaa eteeristä melankoliaa. Black Boxissa bändin mukaan ilmestyi kolmen kappaleen ajaksi saksofonisti Dave Liebman ja näistä fiilistelyistä levylle pääsi rento Doomsday Blues.

Levy tekee sen, mikä on tarkoituskin, Honey B & T-Bonesin maailma avautuu kuulijan ympärille ilmavana, energisenä ja virkistävän hyväntuulisena.

Teksti: 
Tagit: